elimi

Ostin pukuni jokin aika sitten noin 5,5 kk ennen häitä. Tai no ostin ja ostin, pikemminkin lyötiin tilaus lukkoon. Mekkoni tehdään mittatilaustyönä Ameriikassa.

^Mietin samaa. Käyn useimmiten ihan missä sattuu, yleensä ilman ajanvarausta. En ole koskaan kuulunut niihin, joille kampaaja on jonkinlainen terapeutti, jolle ollaan ikuisesti uskollisia.

Juu no iltapuvut tottakai on asia erikseen. Puvun pituutta suurempi merkitys (ainakin mun mielestä) on nimenomaan materiaaleilla, tyylillä ja muulla. Yleisesti ottaen en kyllä itse osaisi luokkaantua siitä, että joku vieras pukeutuu "väärin". Korkeintaan tuntisin myötähäpeää jos joku olisi todella räikeästi yli- tai alipukeutunut.

Ääh. Mulla on tällä hetkellä ihan ultralyhyt tukka, mihin olen sinällään erittäin tyytyväinen. Missään vaiheessa en ole hiusten kasvattamista häitä varten harkinnutkaan, vaan suunnitelmissa on ollut kiva lyhyt peruskampaus ja joku muikea birdcage-hiuskoru-hässäkkä. Tajusin kuitenkin just, että jollain se koristuskin pitäis johonkin kiinnittää, eikä tässä sikaliukkaassa lyhyessä tukassa tule mikään pysymään. Kai? Onko kokemuksia? Pitääköhän tässä luopua koko ideasta tai lähteä jollekin pantalinjalle...

Siis häh? Mun hääpukuni tulee olemaan polvipituinen, mutta ei kai se nyt minkään järjen mukaan sitä tarkoita, että kaikkien mummojen ja muiden naisvieraiden tulee niinikään keikistellä lyhyissä mekoissa? Enkä minä tosiaan aio etukäteen ruveta vieraille tekemään selkoa helmani pituudesta... Mun puolesta vieraat saavat meidän häihin pukeutua ihan miten ikinä huvittaa.

Me maksetaan ja järkätään kaikki lähtökohtaisesti itse. Vanhempani kuitenkin ilmoittivat haluavansa maksaa ainakin pukuni, eikä meillä ole mitään sitä tai muutakaan vapaaehtoista avustamista vastaan. Pieni pihiyden ääni päässäni manailee, että olisivatpa lupautuneet mieluummin vaikka hääpaikan kustantajiksi, sillä pukuni sattui olemaan paaaljon halvempi.

^ Kannattaa hakea myös nimellä "lily vase". Kyllä ihan varmaan jostain nettikaupoista, etenkin eurooppalaisista, lähetetään myös Suomeen.

No toivoa sopii ettei juhlien onnistuminen ainakaan puitteisiin kaadu. Kyllä tossa hinnassa aika kipurajoilla liikutaan. Olisihan se kiva tuo summa mieluummin laittaa vaikka tarjoiluihin tai muuhun mukavaan, mutta tuo nyt kuitenkin nähtiin ainakin tähän mennessä parhaana tarjolla olleista paikoista. Meille mökkihäät ei ole missään vaiheessa ollut "säästövaihtoehto", vaan päädyttiin siihen ihan tunnelman takia. Pidetään tosin vieläkin silmiä auki huokeampien paikkavaihtoehtojen varalta... Värejä nyt ei ole vielä lopullisesti lyöty lukkoon, mutta ainakin itse olisin kallistumassa valkoiseen ja keltaiseen ripauksella violettia. Ainakin tuo Majaranta oli väritykseltään aika pelkistetty; sisätiloissa käytännössä kaikki pinnat on puuta tai punatiiltä ja ulkona tummaa hirttä.

^ Tuo teidän paikka kuulostaa kyllä aivan mahtavalta, varsinkin hinnan osalta. Majarannan vuokra on aika suolainen (tonnin luokkaa, tosin vuokra-aika perjantaista maanantaihin), mutta se oli vaan sijainniltaan ja varustelultaan meille aivan täydellinen...

Jee jee! Tänään saatiin varattua vihkijä heinäkuisiin häihimme Tampereen maistraatista. Tulee kuulemma oikein mielellään vihkimään juhlapaikalle lauantaipäivänä. Tarkoitus oli vain tiedustella, että koskahan alkavat ottaa noita kesän varauksia vastaan, mutta saatiinkin varaus samantien tehtyä ja vieläpä ensimmäisinä kyseiselle päivälle.

Mekin suunnitellaan rentoja mökkihäitä ensi kesäksi. Ensin on tarkoitus suorittaa vihkiminen paikan päällä sukulaisten läsnäollessa, syödä ja juoda ja nauttia kesäpäivästä (ja toivon mukaan hyvästä ilmasta) ja illaksi kutsutaan mukaan liuta kavereita ja saunotaan ja juhlitaan myöhään yöhön. Juhlapaikkamme, eli Majaranta Tampereella, on järven rannalla, rannasta löytyy grillikatos, kunnon laituri ja soutuvene. Sisävessat löytyy, samoin kunnon keittiö astioineen. Varsinaisia majoitustiloja ei ole, mutta vieraamme saavat halutessaan jäädä lattia-/telttamajoitukseen. Tontilla sijaitsevaa kylmää ulkorakennusta saamme käyttää vapaasti esim. tanssitilana tai muuten. Jos saa udella niin missä ajno teidän häitä vietetään? Onko jokin vuokrattava juhlapaikka vai tuttujen omistuksessa?

^ Mutta eikö tässä nimenomaan ollut pointtina se, että kaveruuden ja kumppanuuden puute on ollut alusta asti selvää, mistä on voinut päätellä suhteen olevan tuhoon tuomittu? Eli siis kaveruus ja kumppanuus olisivat Tiinuksen mielestä suhteelle hyvä lähtökohta, niiden puuttuminen ei... Vai menikö multa nyt jotain ohi? Edit. Ja niin siis ainakin itse ymmärsin tuosta Tiinuksen viestistä, että "paras kaveri" -meininkiin ja kumppanuuteen nimenomaan kuuluisivat kiintymys ja vetovoima.

^Mahtava idea! Kiitos tästä. Käytännössä jotain ton tyylistä vähän ollaankin kaavailtu, mutta se lopullinen "formaatti" on ollut vähän hukassa. Voitaisiin tosiaan vaikka itsekin tehdä (ollaan kelpo kokkeja, vaikka itse sanonkin) suuri satsi jonkinlaista pataa/keittoa/paistosta tms ja vaikka iso salaatti patonkeineen ja lisukkeineen. Sitten kun olisi jonkinlainen "perusruoka" kasassa, ei tarvitsisi niin tarkkaan koittaa selvitellä mikä kukakin vieras tuo. Tosi kiva kuulla tämän tyyppisistä ratkaisuista jotain toimiviakin esimerkkejä, eikä vain ennakkoluuloisesti suhtautuvien kärjistämiä kauhukuvia... Vaikka tässä nyt olikin esimerkkinä hautajaiset häiden sijasta mutta silti.

Joo en mä tästä nyt mitään varsinaista stressiä ota. Vähän vaan ärsyttää että miks sen konfirmaation pitääkin sattua just seuraavalle päivälle kaikista mahdollisista sunnuntaista. Ja en siis tosiaan missään nimessä kehtaisi "vaatia" serkkua vaihtamaan riparia, eihän kaikkien elämä voi meiän häiden ympärillä pyöriä. Tarkoitin vain, että jos ripari sattuisi olemaan eri, ei minkäänlaista pulmaa olisi. Eikä meillä ole tarkoitus mitään megaryyppäjäisiä järjestää, mutta juhlapaikka (iso "mökki" järven rannalla saunoineen) on meillä koko viikonlopun, joten oltiin mietitty, että vois siellä sitten sunnuntainkin viettää vähän rennommissa tunnelmissa. Sikäli kurjaa, että esim. vanhempien ja siskoni perheineen pitää sitten valita, että mistä jäävät paitsi.

^Välimatkaa ei onneksi ole kuin joku 170 kilsaa, joten tuskin kukaan varsinaisesti estyy tulemasta. Harmi vaan jos esim. vanhempani (ovat serkun kummeja) eivät voi juhlia pitkän kaavan mukaan kun pitää olla aamulla kirkossa toisaalla. Riparin vaihto olis tietysti meidän kannalta kiva ratkaisu, mutta serkkupoika on varmaan koko kesän niin naimisissa urheiluharrastustensa kanssa, että saattaa olla vaihtoehdot vähissä... Mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä.

No nyt kyllä itseäni vähän potuttaa, vaikkei aiheeseen oikein liitykään. Selvisi tänään, että serkun konfirmaatio on meidän häitä seuraavana päivänä. Fuuuu!

Pitääkö heinäkuisissa rennoissa häissä olla morsiamella sukkahousut tai vastaavat kidutusvermeet? En halua sukkiksia. Haluan olla nuori ja vapaa ja illan tullen kirmata paljain jaloin nurmikolla täydenkuun valossa! Tai jotain.

^No eipä naimisiin meno kenenkään kohdalla liene enää mitenkään uniikki idea. Yhtä hyvinhän joku voisi luulla, että "kopioitte" idean vanhemmiltanne tai Kauniista ja rohkeista. Vähän tuo on mielestäni sama kuin jos kilahtaisi siitä, että naapurikin pitää kesällä lomaa tai että kaveripariskuntakin kävi talvella Thaimaassa.

Meidän häitä juhlitaan ensi heinäkuussa ja sulhon siskon häitä kesäkuussa. Ei ole varsinaisesti tullut mieleenkään, että tämä olisi jotenkin epäsopivaa, hääpäivää valitessa mietittiin vaan, että valitaan sentään eri kuukausi. Kyseinen sisko tosin ei vielä edes taida tietää meidän häistä, joten pitänee pitää sormet ristissä, ettei saada jotain perheriitaa aikaiseksi... Ei mun mielestä kukaan voi varata omille häilleen kokonaista vuodenaikaa saati vuotta.

Juu olen itsekin miettinyt kaukaisempia vieraita. Kellään ei kyllä pitäisi kahta tuntia kauempaa ajossa kestää, mutta heinäkuun helteillä sekin on jo jotain. Pitää näitä vieraita tosiaan kannustaa keskittymään vaikka siihen juoma-, naposteltava- tms. puoleen. Tai ylipäätään johonkin säilyvään. En tosiaan noita torimyyjiä ihan tossa mielessä ehdotellut, ensimmäisenä tuli mieleen mansikat ja muut makoisat kesäherkut. Halusin vaan tuoda esille sen, ettei ruokalahjan tarvitse automaattisesti olla itse tehty. Taitaa kyllä ainakin muutamilla vierailla mennä sen verran sormi suuhun netin käytössä, että jonkinlainen lyhyt puhelinneuvottelu ilmoittautumisen yhteydessä voisi käydä kätevämmin. Ei noita vieraita kuitenkaan niin paljoa ole tulossa, joten eiköhän asia jotenkin lutviudu..

Näillä näkymin ollaan kutsumassa varsinaiseen hääjuhlaamme noin 35 ihmistä, joista 10 on lapsia. Yhteensä noin 10 perhekuntaa. Mielestäni ei mitenkään mahdoton osallistujamäärä "nyyttäreihin". En tiedä onko muissa samanhenkisissä juhlissa sitten ollut aiemmin kuvailtua ihmisten painostamista, yököttävää ruokaa ja työleirimäisiä olosuhteita, mutta meidän on ainakin tarkoitus vain esittää eräänlainen toive siitä, että ihmiset toisivat mieluummin syötäviä/juotavia/ohjelmallisia lahjoja. Ketään ei pakoteta valmistamaan ruokaa kymmenille ja raatamaan keittiössä päiväkausia. Ruokaahan saa myös kaupoista, leipomoista, toreilta ja luoja ties mistä jos sattuu itse olemaan onneton kokki. Olisi vaan kiva jos sen iänikuisen kahvinkeittimen ja kattilan sijaan saisimme esim. hyvän pullollisen viiniä, maistuvan salaatin tai vaikka sitten kilon banaaneja jos vieraan budjetti ei muuhun taivu. Ainakaan meille ei ole mitenkään välttämätöntä, että kaikille riittää loputtomasti kaikkea. Jos aikuinen ihminen ei sulata sitä, ettei hänelle riitäkään jok'ikistä ruokalajia, niin oma on ongelmansa. Ketään ei kuitenkaan nälkäiseksi jätetä. Tuo "pitkä kaava" syntyy lähinnä siitä, että haluaisimme kuitenkin viettää mukavan ja pitkän päivän vieraidemme kanssa, joista osa tulee kaukaakin. Parin tunnin kakkukahvit eivät siis oikein käy.. Ongelma tässä ehkä on juuri lähinnä se, että miten kohteliaasti kontrolloida ihmisten tuomisia. Ketään emme halua velvoittaa mihinkään, mutta jotta osaisimme itse varata oikean määrän muuta tarjottavaa "lahjojen" lisäksi, pitäisi tietää mitä kukin tuo. Tätä kyllä ehtii vielä miettiä kun h-hetkeenkin on aikaa vielä lähes 9 kuukautta.. Jos menee mahdottomaksi niin ruokitaan sitten kaikki omasta pussista. edit. typo

Meidän häitä tanssitaan vasta ensi kesänä, mutta häävalssi aiheuttaa päänvaivaa jo nyt... Varsinaisesta valinnanvaikeudesta ei ole kyse, sillä minulle (joka en nuorempana edes osannut kuvitella päätyväni naimisiin) on Akselin ja Elinan häävalssi ollut aina se yksi ja ainoa häävalssi. Äärettömän kaunis melodia elämää suuremmilla sanoilla, ja uppoaa täysillä myös sulhoon. Ongelma on lähinnä se, etten tiedä kehtaako tuota meidän häissä tanssia. Oma nimeni on Elina ja sulhon tietty kaikkea muuta kuin Akseli, MUTTA bestmaniksi häihin on valikoitunut todella läheinen Akseli-niminen ystävämme. Kaiken hyvän lisäksi tämä kyseinen ystävä taannoin tunnusti olevansa korviaan ja muitakin ruumiinosia myöten rakastunut minuun. Asia on aikanaan käsitelty, ja ollaan kaikki tämän jälkeenkin säilytty tosi hyvinä ystävinä. Oikeasti. Mietin kuitenkin, että onko tuon biisin soittaminen turhaa veitsen kääntämistä haavassa.. Valitako siis jotain "soveliaampaa" vai biisi, jota olen aina rakastanut sydämeni pohjasta?

Nostan vanhaa aihetta. Meille on tulossa todella rennot ja itsemme näköiset häät (suht hienoissa) mökkitunnelmissa. Vieraiden tarkka lukumäärä ei vielä ole tiedossa, mutta arvelisin, että enintään jotain 50. Ajateltiin tehdä niin, että perinteisten häälahjojen/rahan sijaan rohkaisisimme vieraita tuomaan juhliin ruokaa, juomaa tai jonkinlaista viihdykettä. Kyse ei ole siitä, ettei meillä olisi varaa ruokkia vieraita. Hääkakun, kahvit, kuohuvat ja muut perusjutut tarjoamme mukisematta joka tapauksessa. Emme vain näe mitään järkeä siinä, että me jostain kumman velvollisuudesta pitkän kaavan mukaan ruokimme ja juotamme vieraita, joilla sitten on vastavuoroisesti velvollisuus lahjoittaa meille rahaa tai turhanpäiväistä tavaraa. Mitään materiaa emme oikeasti halua saatii tarvitse ja raha nyt vaan on aika sieluton vaihtoehto. Ymmärrämme kyllä, että käytännön järjestelyt vaativat perinpohjaista suunnittelua. Jos emme keksi miten homman saisi sivistyneesti hoidettua, annamme asian olla, mutta kovasti haluaisimme yrittää. Jonkinlainen lahjalistan vastine saattaa tulla tarpeeseen, ja mikäli jollakulla sattuisi olemaan käytännön kokemusta tällaisista järjestelyistä, kuulisin todella mielelläni miten homma on toiminut!