Jump to content
Naimisiin.info

eevakatariina

Morsian
  • Viestit

    13
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän eevakatariina kaikki viestit

  1. Häiden suhteen pyörät laitettiin pyörimään oikeastaan saman tien, kun mieheni kysyi minua vaimokseen 28.10.2016. Ensin järjestettiin kihlajaiset, jonka jälkeen eräänä päivänä sain ajatuksen katsoa kalenteria kesän 2018 ajalta, josko sieltä jokin hauska lauantaipäivämäärä löytyisi. Ja löytyihän sieltä -7.7.! Kysyin mieheltäni, että mitä hän meinaisi jos varattaisiin kirkko tuolle päivälle, päivämäärä ainakin olisi mieleenpainuva. Miehelle tämä oli ok, joten eikun soittoa seurakuntaan! Kävipä sitten niin mukavasti, että saimme vihkimisen haluamaamme kirkkoon tuona haluamanamme päivänä joten taas oltiin askel lähempänä tuota suurta unelmaa -meillä oli hääpäivä tiedossa! Parisen kuukautta tässä on nyt mennyt niin, etten ole pahemmin koko häitä ajatellut, kunnes pari viikkoa takaperin käytiin Porin häämessuilla -olihan minulla nyt hyvä syy sellaisiin kerta mennäkin. En osannut aavistaa, millaisen häähörhön tuo messuvisiitti toisikaan esiin! Erityisesti kuluneen viikon aikana olen selannut facebookissa häät 2018-ryhmää, pohtinut häihin liittyviä seikkoja sekä stressannut pää kolmantena jalkana. On toki moinen hörhöily myös tuottanut tulosta: nyt meillä on varattuna hääjuhlapaikka sekä hääyö. Budjettia ja vieraslistaakin ollaan mietitty, mutta siitä enemmän toisella kertaa. Viime päivien suurin murheenkryyni on tuntunut olevan, tottakai hääpuku! Tiesin jo pienestä pitäen haluavani naimisiin. Jo lapsena isovanhempieni luona ollessani kävin vaatehuoneessa hipelöimässä äidin hääpukua ja haaveilin siitä päälläni. Sainpa erään kerran kokeilla huntuakin. Tänä päivänä en haaveile enää äidin 90-luvun alun hääpuvusta, mutta hääpuvuista noin yleensä olen jopa nähnyt unia. Hääpäivänäni haluan näyttää parhaalta mahdolliselta painokselta itsestäni, jos näin voisi sanoa. Mitä tulee ratkaisujen tekemiseen, on olemassa muutamia muuttujia. Ensimmäinen sekä oleellisin muuttuja on kroppani. Tällä hetkellä olen varsin tuhdissa kunnossa enkä lainkaan tyytyväinen omaan peilikuvaani. Tavoitteeni on saada toki painoa alas, mutta ennen kaikkea, kiinteytyä ja olla tyytyväinen omaan peilikuvaani. Minulla oli häät suunnitteilla vuodelle 2014 silloisen poikaystäväni kanssa. 2013 loppuvuonna hankin Lazaron upean merenneitomallisen hääpuvun joka ei itseasiassa ole kertaakaan ollut kunnolla päälläni. Tämä johtuen siitä, että minun oli alunperinkin tarkoitus saada muutama sentti sieltä täältä pois ennen hääpäivää ja tuon mekon oli tarkoitus olla motivaattori tähän. Olin siis vielä -12 syksyllä S-M koossa johon hääpäiväksikin tähtäsin. Asiat eivät kuitenkaan menneet niinkuin piti ja häämme peruuntuivat. Jossain kohtaa myös tiemme erkanivat silloisen poikaystävän kanssa. Myyntiyrityksistä huolimatta Lazaron puku kummittelee minulla vieläkin vaatekaapissa pukupussissa. Tällä hetkellä, tämänhetkisellä kropallani mieluisin hääpuku olisi jokin kroppaa hyvällä tavalla korostava boho-henkinen maximekko. Sellainen minulta löytyisikin kaapista, tosin pientä muokkausta kaipaavana. Kyseinen maximekko ei ole ollut yksiä kuvauksia lukuunottamatta päälläni ja se sopisi varsin hyvin kesäisiin rantahäihin -siis sellaisiin jotka meille on tulossa. Mekko tarvitsisi vain vähintään nilkkoihin asti ulottuvan alushameen nykyisen polvipituisen sijasta. Tämä varmasti olisi ihan kohtuulliseen hintaan toteutettavissa ompelijan avustuksella. Lähestulkoon tavoittelemattomaksi haaveeksi muodostuneen Lazaron mekon ja bohohenkisten unelmien lisäksi mielessä kummittelee vielä kolmas pukutyyli. Olen pienestä saakka ollut aivan älytön Titanic-fani. Okei, varmaan sanomattakin arvaatte että suurimman fanituksen kohde ei suinkaan ollut uppoava laiva, vaan Titanic-elokuvan rakkaustarina ja erityisesti Kate Winsletin näyttelemä hahmo Rose. Vielä tänäkin päivänä tuossa 1910-luvun pukeutumisessa on jotain aivan uskomattoman upeaa, jotain sellaista mistä en ole päässyt yli enkä ympäri! Jossain mieleni sopukoissa siintääkin haave siitä, että voisin toteuttaa päälläni jonkin tämäntyylisen kokonaisuuden yhtenä elämäni tärkeimmistä päivistä -hääpäivänäni. Uskomattoman jääräpäisestä luonteestani huolimatta minun on nyt vain hengitettävä syvään ja maltettava odottaa. Ja odotellessani pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista: syödä kohtuullisesti terveellistä ruokaa ja liikuttava säännöllisesti. Sillä se, millaisessa kuosissa olen tämän vuoden loppupuoliskolla, varmasti kertoo parhaiten sen, että millainen se unelmien asukokonaisuus tyyliltään tulee olemaan.
  2. eevakatariina

    Vuonna 2018

    Tänään varattiin kirkko ja päivä olisi 07.07.2018 <3 Tarkoitus olisi pitää pää kylmänä kun aikaa tuohon on melkoisesti mutta kyllähän se prinsessapäivän konkretisoituminen hieman saa pään sekaisin näinkin ajoissa ollessa liikenteessä.
  3. Korjailkaapas joku viisaampi tämä aihe oikeaan paikkaansa jos tarve vaatii, itse kun en löytänyt tästä aiheesta yhtäkkiä ainakaan keskustelua Elikkä millaisessa tilanteessa olette muut tulleet siihen tulokseen, että on kannattavaa perua hääpäivä tai siirtää sitä? Ja miten/mitä olette kertoneet siitä läheisillenne? Meillä on sulhon kanssa sellainen historia, että useamman vuoden ollaan tunnettu ja nyt kohta pari vuotta seurusteltu. Jo pitempään oltiin kovasti tykästyneitä toisiimme, mutta nuoresta iästä (molemmat reilu parikymppisiä) johtuen sulho ei aikaisemmin uskonut olevansa valmis parisuhteeseen. Kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon (ainakin sillä erää): pari vuotta sitten alettiin virallisesti seurustelemaan, sulhon armeija-aikana ja oikeastaan saman tein muutettiin avoliittoonkin mm. taloudellisista syistä. Itselläni on taustalla masennus, joka juuri sulhon armeija-aikana ja minun yksin eläessäni, alkoi pahentua ja oikeastaan tuo armeija-aika menikin miehekkeellä sitten vähän sen takia penkin alle: monien maratoonipuheluiden takia yöunet jäivät vähälle ja aina hän oli kovin huolissaan minusta ja jaksamisestani. Vähän reilu vuosi sitten, viimeistä puolivuotistaan armeijassa viettämässä ollut miehekkeeni päätti kuitenkin kosia minua, lupauksena ja osoituksena siitä, että hän todella haluaa viettää minun kanssani loppuelämänsä. Oltiin jo ennen kihlausta puhuttu, että kihlat oikeasti tarkoittavat sitä, että sitten aletaan häitä suunnittelemaan. Ja kihlauksen myötä sitten sitä hääajatusta aina vähän pyörittelimmekin ilmassa. Viime kesänä mieheke pääsi sitten armeijasta, eikä vointini suinkaan vielä ollut paras mahdollinen: aikamoista alamäkeä hetkittäin se "oikea yhteiselo" meillä siinä alussa sitten oli. Ja syksyn tullen molempien perhepiirissä tuli myös suru-uutisia jotka varsinkin minun vointiini vaikuttivat lisää negatiivisesti. Kuitenkin tuossa syksyllä otin puheeksi tuon hääpäivä-asian, kun oli puhe ollut järjestää häät kesällä 2014 -ylä ja alamäistä huolimatta. Mieheke sanoi, että voin alkaa kirkkoa varailemaan ja järjestelemään juhlia. Ja näin sitten teinkin. Vuoden vaihde läheni ja yhä se yhteiselo oli sellaista vääntöä monelta osin: oli toki paljon hyviäkin hetkiä, mutta turhan paljon riitoja ja sellaista, että mieheke oli jo väsynyt siihen arjen "rankkuuteen" eikä enää ymmärrystä mm. masennustani kohtaan oikein löytynyt, ja minulta taas ei miehen välinpitämättömyydelle löytynyt ymmärrystä masennuksen väsyttämänä. Vuosi vaihtui ja yllättäen sulhoni veli kihlautui ja alkoi myös suunnittelemaan häitään. Itse olin meidän häiden suunnitteluvaiheessa edennyt jo niin pitkälle että minun lähisukuni ja läheisimmät ystäväni tiesivät tarkalleen hääpäivän ja pääpiirteittäin häiden kulun. Miehekkeen suku ei tiennyt moisista mitään, koska sulhoni oli aina vähän vältellyt aihetta. Ilmeisesti heidän kotonaan oli käsitys aiheesta sellainen, että _mahdollisesti_ hääpäivää vietetään kesällä, mutta suunnitelmaa ei oltu lyöty lukkoon. Ja samalla he innoissaan suunnittelivat sulhoni veljen häitä. Meidän arki oli sellaista "päivä kerrallaan" etenemistä vielä tämän alkuvuodenkin, vaikka vointini sairauteni suhteen on huomattavasti kohentunut miehen armeija-ajasta. Tuossa alkuvuonna minulle selvisi, että mieheni oli "antanut luvan" hääpäivän lukkoon lyömiselle, siksi että kuulemma hän ajatteli sen tekevän minulle ja voinnilleni hyvää. Kuitenkin kun edelleen se arki ei ollut lutviutunut ihan niin kohdilleen kuin mieheni mielestä tulisi olla, hän oli sitä mieltä että hääpäivää siirretään. Lisää painostusta asialle tuli hänen kotoaan, kun sieltäkin tuli vetoomusta asiasta, että voisimmeko me siirtää häitämme=he kun siellä olettivat ettei mitään meidän osaltamme oltu vielä lukkoon lyöty. Nyt, huhtikuun lopussa tilanne on siis tämä: ollaan miehekkeen kanssa edelleen yhdessä, asumme saman katon alla, mutta nyt on tämän yhteiselon suhteen menossa sellainen vaihe, että ollaan uudelleen lähennytty vasta ihan tässä lähiaikoina. Oikeastaan koko tämä maaliskuu-huhtikuun puoliväli on ollut sellaista etäisyyden ottamista toisistamme kun olemme opetelleet tätä arkea jakamaan ilman riitoja ja kunnioittamaan toistemme omaa tilaa. Vielä ei osaa yhtään sanoa, mikä tilanne on elokuun alussa, jolloin hääpäivä on: onko kaikki mennyt lopullisesti pieleen, vai ollaanko kokoajan menossa kohti niitä yhä parempia aikoja tämän lähentymisen johdosta. Itse olin pitkän aikaa loppuvuodesta sitä mieltä, että vielä ehditään asiat laittamaan kuntoon ennen häitä, mutta enää en ole niinkään varma. Tavallaan siis on sellainen olo, että jos häitä varten haluaa asioiden järjestyvän, niin aika loppuu kesken. Ja kuitenkin tässä on tarkoitus yhdessä olla koko loppuelämä eikä vain siihen hääpäivään asti: kyllä ne ongelmat sieltä taas häiden jälkeenkin pintaan nousisivat mikäli niikseen tulee, jos pelkästään häitä ajatellen asiat sujumaan tahtoo. Toisaalta on sellainen olo, että ihan vain muutamassa kuukaudessakin asiat voisi saada ihan uudelle tolalle, ollaanhan tässä kokoajan menty kohti parempaa suuntaa nyt viimeaikoina. Mietinnässä on nyt tuo hääpäivän siirto/perumis-asia. Kuinka ajoissa tuo ratkaisu kannattaisi tehdä? Toisaalta jos kiirehtii tuon hääpäivän perumisen suhteen, niin mikäli tulee toisiin ajatuksiin, on kovin vaikeaa enää saada toivomaansa kirkkoa varatuksi, saati juhlapaikkaa. Ahdistaa vain älyttömästi ajatus siitä, että juurikin minun puoleltani todella moni tietää meidän hääpäivästämme ja kyselee jatkuvasti hääsuunnitelmien etenemisestä yms. enkä ole kyennyt sanomaan juuta enkä jaata aiheesta heille, kun jotenkin tulee sellainen fiilis, että olen epäonnistuja, jos kerron häiden peruuntuvan. Ja että kaikki ajattelevat tyyliin "no niin, taas yksi nuori pari, jolla ei mikään kestä". Miten nopeasti kannattaisi näitä siirto/perumisratkasuja tehdä nyt? Jotenkin hävettää ajatus siitä juhlapaikkaan ja kirkkoonkin soittamisesta tämän kaiken keskellä :/ Ja lisäksi oman stressinsä tuo miehekkeen puolen "välinpitämättömyys" juuri meidän häitämme kohtaan: olo on sellainen kuin minulla ei olisi edes oikeus olla koskaan morsian :/ Miehekkeelle en uskalla edes ottaa tätä hääasiaa puheeksi juuri nyt, ettei hän ajattele minun olevan saman tien sitä mieltä että jos vähän menee yhteiselo parempaan suuntaan, niin taas voi alkaa häitä suunnittelemaan niin kuin ei mitään ongelmia olisi koskaan ollutkaan. Miten sen nyt sanoisi, ettei hän tuon kaltaisen ajatuksen siivittämänä ajautuisi jälleen kauemmaksi minusta. En tiedä saiko, tästä pitkästä tekstistä yhtään tuota pointtia selville, mutta tiivistetysti siis pienempi paha on siirtää häitä myöhemmäksi kuin menettää se tärkein ihminen siitä viereltä kokonaan, mutta miten selvitä siitä häiden perumisen aiheuttamasta nöyryytyksen tunteelta? Olen suuresti kiitollinen, mikäli joku tähän raamattuun jaksaisi jotain näkemyksiään jakaa tai miksei vaikkapa niitä omakohtasia kokemuksia aiheeseen liittyen
  4. Aina vaan paranee: nyt miehekkeen hääpäivän siirto-toiveen lisäksi miehekkeen ÄITI ja muu kotiväki on sitä mieltä että meidän täytyisi siirtää meidän häitämme. Miehekkeen veljen hääpäivä on selvinnyt ja se on ilmeisesti aivan heinäkuun lopulla: eli väliä meidän häihin on viikko. En ymmärrä, kun missään vaiheessa ei olla pyydetty avustusta rahallisesti edes tuohon meidän päiväämme miehekkeen kotoa ja silti jopa hänen äitinsä haluaisi että _me_ siirrämme päivää. Ja me olimme kuitenkin varanneet kaiken päivää varten jo 5kk sitten! Huoh, tuntuu siltä että ihan kaikille miehen veljen häät ovat paljon tärkeämmät ja aivan kuin meidän häät olisivat jotkut "leikkihäät" niiden rinnalla, kun me olemme reippaasti miehen veljeä ja hänen kihlattuaan nuorempia. Pitääkö tässä nyt sitten taas minun ja meidän olla se joka antaa periksi ja saan sysätä unelmien hääpäiväni haaveet sivuun kaiken järjestelyn jälkeen
  5. Joo eihän kukaan voi jotain kesää "omia", kun se tosiaan on vieläpä niin kovin lyhyt ja ymmärrän kyllä itse kesähäitä hinkuavana sen miten ne kesähäät on sitten kanssa saatava jos sellaiset tahtoo, hahah Se vain tuli niin puskista että nämä kihlautuivat tässä vuodenvaihteessa ja vielä näin nopeasti kihlauksesta ovat menossa naimisiin, varsinkin kun kyseinen veli on jo kerran aikasemminkin ollut naimisissa, niin pistää ihmettelemään heidän nopea vauhtinsa. Olen vain ollut niin kovin innoissani omista häistäni ja siitä, että kun näin iso asia on edessä, niin pitäisi sitten tietysti olla omat häät sen lähipiirin keskipisteenä Eniten tuossa varmaan kuitenkin pistää potuttamaan nimenomaan tuo miehekkeen kova tahto siirtää nyt tuon takia häitä: eihän siinä ole mitään mieltä että morsian on innoissaan suunnittelemassa häitä ja menossa kohti alttaria ja se toinen puolisko haluaa siirtää veljen suunitelmien takia taas sitä päivää. Muuten kyllä tyytyisinkin vain itsekseni murahtelemaan tuolle miehekkeen velipojan "yllätyskäänteelle"
  6. Me ollaan miehen kanssa (tai siis minä, morsian kun olen ) suunniteltu häitä lokakuun alusta saakka, jolloin lyötiin hääpäivä lukkoon. Itse olen tosi paljon läheisilleni tuosta päivästä toitottanut innoissani kun olen ollut, mies taas ei kovin paljoa ole tykännyt huudella asiasta omalle suvulleen. Sen verran hän on kuitenkin maininnut asiasta, että hänen perheensä on kyllä tiennyt häistä jo joulukuusta lähtien. Tuossa vuodenvaihteessa sitten miehen vanhin veli täräytti kihloihin ja nyt tässä kuussa saatiin kuulla, että tämä miehen veli kihlattuineen on myös suunnittelemassa häitä ensi kesälle. Meidän häät taas ovat aivan elokuun alussa, eli häiden välillä ei ole kuin kuukausi tai kaksi! Itseäni tuo ei varsinaisesti häiritsisi muuten MUTTA mies on nyt alkanut veljensä hääsunnitelmien takia olemaan sillä kannalla että meidän häät kannattaisi siirtää. Itse haluan ehdottomasti kesähäät ja ensi kesänä elokuussa vain yksi lauantai oli sellainen ajankohta, jolloin saimme haluamamme kirkon varattua, joten jos päivää aletaan siirtään, menisi se vuodella eteenpäin. Kaikki meikkaajaa ja valokuvaajaa myöten on meillä jo varattu ja hääpuku ostettu. Hääsuunnitelmat meillä muuten ovat olleet tosi yksinkertaiset, monelta osin ollaan jo luovuttu kaikesta ns. "turhasta", kun häät olisi tarkoitus pitää opiskelijabudjetilla. Vierasmääräkin pidetään tosi minimissä, eli molempien sukujen läheisimmät sukulaiset kutsutaan. Miehen veljen häät taas ovat kuulemma sellaiset yli kymppitonnin "ökyhäät" jonne kutsutaan ihan kaikki=toisin sanoen vieraina molempien häissä ovat aika samat ihmiset. Tämän takia perusteluna mies häiden siirtämiselle sanookin, että meidän häät jäisivät hänen veljensä häiden varjoon eikä varmaan oikein kukaan miehen suvun puolelta viitsisi tulla vielä meidänkin häihin enää loppukesästä. Morsiamena ja hääasioita sopineena ja suunnitelleena ottaa kupoliin melkoisesti! Mies ehdotti kyllä että siirrettäisiin häitä ihan vain loppusyksyyn, mutta syksyllä syntyneenä haluaisin ehdottomasti kesähäät! Lisäksi tuntuu että oikein kukaan lähipiiristä ei ymmärrä sitä ***tuksen määrää, mikä tästä aiheutuu, kun olen tosiaan yksin hoitanut kaikki varaukset ja haluan mahdollisimman mukavat/pelkistetyt/huolettomat häät ja kaikki uhkaa kaatua vain sen takia että miehen veli pamauttaa naimisiin yhtäkkiä samana kesänä vaikka oli hyvin tietoinen meidän häistä jo ennen heidän kihlaustaankin ja me olemme kuitenkin olleet kihloissakin pidempään. Miehen perhe on myös isompi, sisaruksia on lähemmäs kymmenen ja mieheni on toiseksi nuorin sisaruksista, joten ehkä miehen perheen mielestä hänen häänsä näin nuorena (olemme reilu parikymppisiä) ei ole mikään kovin iso juttu mutta minun puoleltani meitä lapsia on taas vain kolme ja olen lapsista vanhin, joten omalle perheelleni tämä taas on aika iso juttu kun vanhin lapsista menee naimisiin. Kiukuttaa mutta samalla on syyllisyydentuntoinen olo näistä fiiliksistä mitä tämä "yllätys" toi mukanaan. Pahoitteluni paasaavasta tekstistä, piti päästä purkamaan johonkin tunteita Hyvät neuvot ja ajatukset ovat tarpeen!
  7. Meillä ehkä vähän spesiaalia tulossa ainakin nää: -Hääjuhla (ruokailu, kahvitus) seurakuntatalolla: nykyään varmaan hieman harvinaisempi vaihtoehto hääjuhlapaikkana -Jatkot muualla -Ei tarjota vieraille jatkoilla kun juhlamaljat kuoharia: muutoin saavat ostaa omat juomansa (paikalla A-oikeudet) -Omat vihkivalat -Häitä edeltävänä iltana annetaan toisillemme kirjeet ja yövytään eri paikoissa (Idea siitä, kun itse kirjoitin pari kirjettä kihlatulle armeijaan, mutta mies ei koskaan saanut aikaseksi kirjoitettua takaisin )
  8. Meillä on n.9kk häihin ja on mielessä pyörinyt juurikin otsikon kysymys, eli hankitaanko minulle erillinen vihkisormus vai pidänkö kihlasormusta myös vihkisormuksena. Mieheni haluaa pitää ihan vain kihlasormuksen vihkisormuksena, mutta omalla kohdalla ei tämä ole vielä varmaa. Toisaalta kihlasormukseni on vähän pelkistetty, eli samantyylinen vähän blingbling-sormus vihkisormuksena olisi ihan kiva vaihtoehto + tuohon kihlasormukseen ei mahdu kyllä enää tuota hääpäivää kun kihlojen päivämäärä on jo kaiverrettu. Toisaalta taas tuossakin tulisi roima säästö budjettiin, jos ei erillistä vihkisormusta ottaisi. Miten teillä muilla on, oletteko hankkineet erillisen vihkisormuksen hääpäivää varten?
  9. Näillä näkymin säästöä on tulossa seuraavissa jutuissa: -Kengät minulle (alesta brandosilta, ihan vain ballerinat =kuka niitä kenkiä tuijottaa pitkän mekon alta ja tärkeintä kuitenkin jaksaa olla jalkojen päällä koko päivä) -Hääjuhlan ruokailuosuus seurakuntatalolla = emäntä talon puolesta, juhlapaikka ilmainen, ruuat edullisempia kuin pitopalveluilla/ravintolassa -Vihkiminen kirkossa -Hääpuku joko vuokrattuna tai netistä, max. 300€ budjetti puvulle jos päädyn vuokraamaan -Kutsut mahd. halvalla + ei lähetetä Save the Date kutsuja -Jatkoille edullisin vaihtoehdoista, mutta kuitenkin viihtyisä paikka kesäaikaan tältä paikkakunnalta -Juhlamaljat jatkoilla: kuoharia kaikille, muuten jokainen saa ostaa itse mitä haluaa (näin vältytään myös liian kosteilta juhlilta) -Morsiuskimppu joku yksinkertaisen kaunis ja jos kimpun nakkaan, on se tämä samainen. Sulhaselle ainoastaan viehe -Koristeluihin ei aiota laittaa turhaa rahaa / maljakot kukat seurakuntatalon puolesta + lapsuuskuvat minusta ja sulhasesta -Sulhasen puku, uusi mutta sellainen jota voi myöhemminkin käyttää -Kaaso + morsiusneidot + bestman huolehtii omat vaatteet Asioita joista olen valmis maksamaan vähän enemmän: -Hääyö (kerran elämässä, vähän luksusta eli paikkakunnan ehkä hulppein sviitti morsiuspaketilla tiedossa tuolloin) -Ruoka (onneksi seuriksen ruuat aina on tosi hyviä) -Valokuvaaja (itse harrastan valokuvausta ja opiskellut alaa, joten tärkeää saada mielekkäitä kuvia kun ei itsekään voi omia häitään kuvata + usein tulee kuvia selailtua jälkeenpäin) -Hääpäivänä ehostus ja hiukset (en halua siinä jännityksessä ja tohinassa itse meikata ja murehtia hiuksia, tuttu parturi laittaa hiukset ja huolehtii talon puolesta meikinkin) Ja jutut missä on budjetissa tarpeen mukaan joustamisen varaa/ei päätetty: -Vihkisormus vaiko kihlasormus vihkisormuksenakin (morsiamella) -Hääauto (toisaalta olishan se limusiini kiva, kerran elämässä häitä vietetään )
  10. Noniin, elikkä nyt tänään varmistui hääpäivä ja kirkon jälkeen ruokailu ja kahvitus olisi tuolla Soukanjoen toimintakeskuksessa. Nyt onkin seuraavana pulmana se jatkojen paikka, minne tulee varmaan maksimissaan se 60hlöä. Ja nimenomaan pitäisi olla joku paikka millä on A-oikeudet (ei tahdota että ihmiset juo ittensä umpitunneliin ilmasen viinan takia ), onko kellään tietoa tälläisistä paikoista Seinäjoella keskustassa, jotka järjestäisi yksityistilaisuuksia ton kokoselle poppoolle?
  11. Hei! Meillä olisi häät tiedossa 2014 heinäkuussa, vihkipaikkana Törnävän kirkko. Molempien suvuista johtuen itse ruokailu + kahvitus juhlatilaisuus ajateltiin pitää päihteettömänä joten vaihtoehtona hääpaikalle olisi siis seurakuntatalo. Ketään muita, jotka ovat juhlansa juhlineet jossain näistä seurakuntataloista Sjoen alueella? Vierasmäärä tuonne olisi n. 130 ainakin tällä hetkellä, mahtaako mihinkään näihin seurakuntatalon saleihin tuollaista vierasmäärää mahtuakaan? Tuon hääjuhlan jälkeen olisi tarkoitus lähteä ns. jatkoille ystävien ja lähisuvun kanssa, joten sitten tarvittaisiin jokin paikka missä voisi pitää yksityistilaisuus n.50-60 hengelle. Ollaan mietitty Hospodaa, Komiaa tai Sorsanpesää. Kokemuksia yksityistilaisuuksista tai hinnoista näissä paikoissa? Myös muita vastaavanlaisia paikkoja sopii ehdottaa
×
×
  • Create New...