Niittipyssy

Hiukan jäi vaivaamaan sulhon puolen reaktiot, mies kun laski kuoharipullon pöydälle ja ilmoitti että olis aihetta juhlaan niin anoppi sekä miehen veli tuijottivat heti innostuneen näköisenä mahaani. Tyrkkäsin sitten vasemman käteni ojoon ja sanoin että kihlauduttiin, reaktiona oli "Ai... me jo luultiin että oot raskaana". Joo kiitti vaan, olin tehnyt hyvin selväksi että kesken opiskelujen ei lapsia (toivottavasti) tule ja joo tiiän että mulle kaikki lisäkilot kertyy navan ympärille... Onneksi noin muuten kaikki olivat uutisesta mielissään

Keskustelun alkupuolella oli jännän paljon kommentteja siitä että naimisiinmenon tulisi perustua järjelle TAI tunteelle, eikös avioliitossa ole parasta juuri se että saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla Itsekin tahdon "julkistaa" rakkautemme, mutta myös olla virallisesti toisen oma juridisten seikkojen osalta. Lisäksi yksi aivan itsekäs syy, jostain syystä meidän kummankin suvussa lapsenhankintaa pidetään huomattavasti suurempana asiana kuin kihlautumista (mitä se toki nykypäivänä monesti onkin), joten haluan myös osoittaa ettei kihlauksemme ole mikään astetta vakavampi seurustelun muoto vaan ihan oikeasti tässä ollaan lupauduttu toisillemme loppuelämäksi. Ärsyttää kun esimerkiksi kerroimme kihlauksesta niin kommentit olivat luokkaa "Ai, me jo luultiin että x on raskaana..." ja "Siis OIKEASTIKO olette naimisiin menossa". Argh Ja kuten joku totesikin, miksipä ei? Kuitenkin on päätetty olla aina yhdessä ja suunniteltu yhteistä tulevaisuutta sinne eläkeikään saakka (:

Myös Jyväskylässä on nykyään silta, jonka kaiteeseen on ilmestynyt tällaisia lukkoja. Sovittiinkin, että viimeistään valmistumispäivänä (Jyväskylä on siis opiskelukaupunkimme) käydään viemässä oma lukko kyseiselle sillalle kunnioittaaksemme kaupunkia jossa rakkaustarinamme on alkanutkin

Mulla myös harkinnassa vain yksi sormus naimisiinmenon myötä, koska kihlani on titaania eikä näin ollen voi ottaa viereensä ainakaan kultaista sormusta Lisäksi sormeni ovat niin lyhyet että jos ei toista siroa (max. 3mm) titaanisormusta ota viereen niin sormesta loppuu tila. Suunnitelmissa on muokata äitini ja mummini vanhoista sormuksista minulle vihki, puhuttiin äitin kanssa aiheesta viikonloppuna ja sain kokeilla vanhoja sormuksia. Tuli kyllä lämmin olo siitä ajatuksesta, että esimerkiksi isovanhempien vuosikymmeniä pitkän avioliiton symboli jatkaisi "elämäänsä" mun sormessa Edit: Työnnän lusikkani soppaan vielä tuon vihkitilaisuus-asian tiimoilta, meille tulee molemmille uudet vihkisormukset joten ne varmaan siunataan siinä samalla (: Kihlani siirtyy todennäköisesti oikeaan käteen.

Juu, tarkoituksena on löytää vähän näyttävämpi vihkisormus, jota käyttäisin ihan yksinään (: Harmitti tosin kun ei ennen kihlausta vielä tiennyt tästä titaanin ominaisuudesta...

Meidän häissä tulee olemaan ainakin yksi erikoisuus, josta olen kovin innoissani. Häätanssimme alkaa mahdollisesti jollain valssilla, mutta ihan pian alun jälkeen muuttuukin trancekappaleeksi johon olemme sovittaneet yhden lyhyehkön paritanssikoreografian Mies tekee siis myös dj-hommia ja käymme paljon konemusiikkibileissä, joten tämä vaihtoehto tuntui luontevammalta kuin se perinteinen valssaaminen

Bongasin joskus yhden hauskan lahjaidean, vieras antoi muutaman vitosen setelin erillisissä kirjekuorissa ja kirjoitti jokaisen kuoren päälle "käyttökohteen", kuten esimerkiksi Kesän ensimmäiset jäätelöt -vitonen, Leffaeväs-vitonen ja Muuten vaan -vitonen. Mun mielestä ihan mahtava ajatus, jolla saa rahalahjastakin hiukan merkityksellisemmän! (:

Tämä on aika vaikea kysymys, kun ollaan muutenkin säästeliäitä eikä nähdä että meidän häissä olisi tarpeellista olla kaikenmaailman krumeluureja ja hintavia ohjelmanumeroita En koe, että pihistellään varsinaisesti missään, mutta pyritään kuitenkin pitämään budjetti kohtuullisena ja pohtimaan onko kukin asia oikeasti tarpeellinen. Olen onneksi kohtalaisen rento morsian ja monessa kohtaa riittää kun on "vähän sinne päin" Pihistys: - Ihan ensimmäiseksi karsittiin vieraslistaa ja näillä näkymin paikalle kutsutaan vain noin 25 henkeä, jätettiin alkuperäisestä suunnitelmasta siis serkut ja osa kavereista pois - Morsiamen puku, löytyi käytettynä noin satasella täältä Naikkareiden kirppikseltä - Ei kalliita kukka-asetelmia vaan koristeena luonnonkukkia ja morsiamella floristi-kaverin tekemä käpykimppu - Tarjoiluastiat yms. härpäkkeet kaivetaan omista ja lähipiirin kätköistä eikä osteta siis juuri mitään uutena - Juhlapaikkana todennäköisesti jommankumman lapsuudenkoti Panostus: - RUOKA! Vaikka se tehdäänkin itse / talkoovoimin, niin panostetaan kuitenkin laadukkaisiin raaka-aineisiin ja suositaan mahdollisimman paljon suomalaista ja luomua - Juoma, kun karsimme vierasmäärää niin voimme budjetoida vähän kalliimpiin viineihin ja muihin juomiin - Sormukset, meidän molempien kihlat olivat yhteensä alle satasen (opiskelijabudjetti..) niin vihkeihin voi sijoittaa vähän enemmän, ei kuitenkaan mitään tajuttomia summia - Sulhasen puku, anoppi on luvannut ostaa uuden koska tummalle puvulle on luonnollisesti käyttöä myöhemminkin - Morsiamen kengät, toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin Minna Parikan korkkarit Tosin näihinkin sain lahjakortin viime synttärinä, joten lopullinen hinta ei ollut kuin vajaa tuplat mitä hääpuku Hmm, mulle tuli nyt vähän höhlä olo tästä, ei juurikaan pihistellä vaan ennemminkin priorisoidaan meille tärkeät asiat Ja kun joku tuolla aiemmin kyseli, että mistä on valmis tinkimään ja mikä asia "saa" ylittää budjetin niin oma mielipiteeni on, että hyvä ruoka, parempi mieli Itse "tingin" lähes kaikesta ylimääräisestä tilpehööristä, mukaanlukien rakennekynnet, hiusten- ja ripsienpidennykset yms. ja olen innoissani aina kun keksin jonkun hyvän idean jonka voi toteuttaa edullisesti

Tää on hämmentävä keskustelu, mäkin ihmettelin monien mustavalkoista ajattelutapaa, joko pitäisi olla täydellisen epäitsekäs ja asettaa raskaana oleva kaaso omien häiden edelle tai sitten on ihan hirveä bitch joka tuijottaa vain omaa napaansa (huomaa tarkoituksenmukainen kärjistys ). Mullakin on kaksi kaasoa, joista toinen kertoi toukokuussa odottavansa esikoistaan, laskettu aika siis alkuvuodesta. Aivan ihana uutinen, eikä vähiten siksi että kyseessä on siskoni eli tästä morsiamesta tulee myös ensimmäistä kertaa TÄTI Aika paljon juttuja yritetään saada valmiiksi / hyvälle mallille jo tämän vuoden puolella, sillä esikoisen vauva-aika voi olla vanhemmille melkoinen shokki niin ei oteta mitään paineita asiasta. Pari viikkoa sitten toinenkin kaasoni sanoi että saattaa olla raskaana, la olisi n. kuukausi ennen häitämme. Hänen ensimmäinen raskautensa oli helppo, joten toiveet ovat korkealla toisenkin suhteen, mutta myös hänen kohdallaan ollaan valmiita tekemään kompromisseja eikä mun muutenkaan ollut tarkoitus kaasoja kauheasti työllistää. Mutta tosiaan, olen tottakai harmistunut jos tältä toiselta kaasolta jää meidän häät väliin, hänkin kun niistä on niin innoissaan ollut. En odota kaasoilta mitään morsiamen varjona kulkemista hääpäivänä, mutta kyllähän se surettaa ettei rakas ystävä välttämättä ole rinnallani kun sanon tahdon elämäni rakkaudelle, oli syy kuinka ihana tahansa. Saa harmistua, mutta kuten joku täällä osuvasti sanoi niin näiden kahden onnellisen tapahtuman ei mitenkään tarvitse sulkea toisiaan pois

Puoli foorumia selanneena löysin yllättävän vähän kokemuksia Paimiossa sijaitsevasta Karhulammesta vaikka se ilmeisesti on kohtuullisen suosittu juhlapaikka Onko täällä siellä juhlineita rouvia tai vasta juhlaa suunnittelevia morsiamia? Onko kokemuksia paikasta vieraan näkökulmasta? Meillä on häät keväällä 2015 eikä mikään muu juhlapaikka tullut kysymykseenkään kun oltiin käyty tutustumassa Karhulampeen Hintava pitopalveluhan siellä on, mutta sisältää kuitenkin abouttiarallaa kaiken tarjoilijoista loppusiivoukseen. Lisäksi emme ole juurikaan askarteluihmisiä, joten paikka tuli valittua myös näyttävyytensä puolesta ettei tarvitse näperrellä mitään sen ihmeempiä koristeita. Maalaisromanttinen paikka ihanalla miljööllä, kehuttu pitopalvelu ja kerrassaan ihana emäntä ainakin kahden tapaamiskerran perusteella (: Mielipiteitä, kokemuksia?

Kiitos tästä ketjusta, en osaa mitenkään järkevästi perustella sulholle miksi mulle ei "riitä" avoliitto vaan tahdon naimisiin, joten kopsailin täältä pari vastausta ja näytin miehelle (: Meinasi tulla tippa linssiin, ihania juttuja kertakaikkiaan

Mä olen vedellyt nyt vuodenpäivät Biotiini Strongia ja välillä myös foolihappoa, ja ainakin kampaaja kehuu että on paljon terveemmän ja paksumman tuntuiset hiukset. Menin alunperin ostamaan niitä eläimille tarkoitettuja nappuloita mutta markkinoille olikin juuri tullut uusi valmiste jossa oli se 5mg biotiinia. Hinta ~15e/60kpl, välillä olen pihiyksissäni ottanut biotiinit Lidlin monivitamiini-poretableteista, mutta ei tuo toinenkaan budjettia kaada (: Mulle ainakin kerrottiin että vähintään puoli vuotta tulee niitä syödä että tulokset alkavat näkyä. Eihän näissä vieläkään kovin paljoa pituutta ole, varsinkin kun latvoja leikattiin vaalennusrumban päätteeksi mutta kyllä näistä jonkun rennon kiharakampauksen saa aikaiseksi Ärsyynnyt hiuslisäkkeisiin jo tunnissa niin ei viitsi sellaisia koko päiväksi päähän lykätä.

Jos mulla olis yhä huulikoru niin ehdottomasti ostaisin siihen jonkun teemaväreihin sopivan nätin korun ja pitäisin sitä ylpeydellä myös kuvissa (: Huulikoru on kuitenkin otettu pois jo syksyllä 2012, mutta huulessa näkyy edelleen pieni jälki siitä... Itse tietysti huomaan sen helpommin kuin muut mutta kyllä vähän potuttaa että jäi tuommoinen kuoppa vaikka lävistys enimmäkseen menikin umpeen Onneksi hääkuvat ottaa siskoni niin kehtaa pyytää jäljen modaamista lähikuvista

Vierastin yhtenä päivänä käytettävän asun ostamista uutena, joten suunnitteilla oli äiteen kanssa ommella mulle pellavasta valkoinen leveähelmainen hame ja sininen yläosa, joille on käyttöä myöhemminkin, mutta ykskaks naikkareiden kirppiksellä osui sopiva puku vastaan niin sehän käytiin sitten naapurikunnasta hakemassa Olin budjetoinut pukuun 200e ja se maksoi 110e, todnäk muutama kymppi tulee vielä lyhentämisestä. Lyhennyksen "ulkopuolelle" jäävistä koristeista aion ommella kaasoille vyöt, kun käyttävät omia mekkojaan niin meidän asuista löytyy sitten kuitenkin pieni yhdistävä tekijä Lisäys: Taidan olla harvinaisempi morsian kun olen selaillut myytäviä pukuja periaatteella hinta -> koko -> sijainti -> ulkonäkö Eli omanikin löysin tällä periaatteella, ilman mitään WOW-fiiliksiä. Tosin olen päivä päivältä iloisempi puvun hankinnasta, on se niin hitsin nätti

Mun mielestä myös kaaso on aikuinen ja morsiusneito/-tyttö semmonen söpö pieni jonka tehtävä on vain kävellä kirkon käytävää pitkin morsiamen edellä Mulle itselleni tulee kaksi kaasoa (isosisko ja paras ystävä) ja mahdollisesti sormuspojaksi joko kaasoni poika tai sitten meidän kummipoikamme.

Haulla ei ainakaan löytynyt keskustelua tästä aiheesta joten päätin kysäistä että onko naikkareissa monia vasenkätisiä, jotka kokevat kihla- ja/tai vihkisormukset hankaliksi? Minua kosittiin viime syyskuussa ja rakastan yli kaiken kihlasormustani, mutta aina välillä tulee sellainen olo kuin se olisi jotenkin tiellä ja "alttiina" kaikelle. Vasenkätisenä kun luonnollisesti käyttää sormuskättä paljon enemmän kuin oikeakätinen niin en voi olla miettimättä että kerääntyykö sormukseen esimerkiksi paljon bakteereja ja kolahteleeko se koko ajan johonkin. Kihlana minulla on titaanisormus, joten se ei käytöstä juurikaan hätkähdä mutta vihkiksi haluaisin punakultaisen rivitimanttisormuksen ja pelkään sen puolesta jo etukäteen. Siispä, onko muita vasenkätisiä jotka pelkäävät sormuksensa/sormustensa puolesta? (:

Tämä "ihmettelemään tapahtunutta" jäi mun mieleen heti ensimmäisellä kerralla kun sen bongasin Ihan loistava! Kuulostaa just meijän häiltä...

Yhtenä päivänä Radio Novalta tuli Samuli Edelmannin Tähtipölyä ja huomioni kiinnittyi lauseeseen "Kirkko ja kesälauantai, kaksi sormuksensa sai". Osu ja uppos, tosin meille tulee kesän sijasta kevät-sana (:

Täälläkin yksi vähän-niinkuin-turkulaismorsian! (: Näyttää siltä että häitämme juhlitaan Paimiossa (sulhasen kotikunta), olemme vahvasti ihastuneet Kaimalan Karhulampeen Paimion kirkkokin tuntuu sopivan intiimiltä, oman kotikuntani Mynämäen valtava kivikirkko on niin kovin kolkko. Olen myös katsellut ihan Turusta juhlapaikkoja, mutta kahdelle maalaistollolle kaupunkihäät tuntuvat hiukan vieraalta. Mutta onhan Turku aina Turku

Tulen siirtymään vajaan 8000 Pietilän joukosta Hoviksi, joita löytyy reilut 3200. Mitään tunnesiteitä omaan nimeen ei ole, koska se on "vain" maatilamme nimi, sen sijaan olen yrittänyt houkutella miestä vaihtamaan kanssani sukumme vanhaan nimeen, Holmén. Mutta onhan tuo Hovikin aika kiva, sopii pitkään etunimeeni

Itse olen aina ajatellut, etten voi kuvitellakaan yrittäväni lasta ennen kuin olen naimisissa. Iän myötä tosin on kanta hieman pehmentynyt enkä näe asiaa niin mustavalkoisena kuin joskus näin. Lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja jos nyt tulisin raskaaksi, niin sitten lapsi tulisi ennen naimisiinmenoa. Elämässä ei kaikkea voi suunnitella etukäteen. Tai kyllä voi, mutta suunnitelmat saattavat heittää häränpyllyä yhdessä silmänräpäyksessä. Syy siihen, miksi tahtoisin ennen lasten saamista olla naimisissa... Ei oikeastaan ole mitään yhtä ainutta syytä. Uskonnolla sitä tuskin voin perustella, sillä hääyöhön odottaminen ei tule toteutumaan omalla kohdallani. Haluan, että minulla, miehelläni ja lapsellani on sama sukunimi eikä synnytyksen jälkeen tarvitse käydä kaiken maailman isyyden tunnustuksissa. Haluaisin ennen lasten saamista, että tällaiset suuret parisuhteeseen liittyvät asiat ja virallistamiset olisi tehty, koska lasten saaminen ilman lujaa ja toimivaa parisuhdetta on pelottava ajatus. Haluan kuitenkin korostaa, etten suinkaan ole sitä mieltä, etteikö parisuhde voisi olla luja ja toimiva ilman avioliittoakin! Minun mielestäni kuitenkin siinä vaiheessa kun on tutustuttu, seurusteltu, asuttu yhdessä, kosittu ja kihlauduttu ja saatu aikaan (toivon mukaan) ihana vihkiminen + hääjuhla, on toisiinsa sitoutumisen eteen hieman nähty vaivaakin ja oltu pitkäjänteisiä. Asioita on varmasti ehtinyt miettiä puolelta ja toiselta, joten siinä vaiheessa kun aviopuolisoina elellään, voi jo olettaa, että toinen on vierellä aika lailla tositarkoituksella. Nämä siis minun perusteluni, jokaisella omansa. Tämä voisi olla minun suustani! Ajatuksena on ensin saada sinetti yhteiselämälle ja sitten pohtia perheen perustamista (haluamme myös opinnot suorittaa loppuun, viimeinen vuosi alkaa nyt syksyllä), mutta jos ehkäisy pettäisi niin kyllä se "hupsis" otettaisiin vastaan kaikella rakkaudella Kuitenkin ollaan jo kihlautuessa lupauduttu katsomaan toisen naamaa loppuelämä ja on itsestäänselvää että lasta yritetään jossain vaiheessa (: Muoks: Piti vielä lisätä, että jos vaikka tulisinkin raskaaksi ennen häitä, niin en pinkaisisi paniikissa maistraattiin vain koska haluan naimisiin ennen lapsen syntymää Ehkä meidät vihittäisiin pienimuotoisesti perheen kesken, tai sitten siirretään otollisempaan ajankohtaan.

iPhonen autocorrection on ihana asia.. ^ kun on tarpeeksi hyvää ruokaa niin tuokin voi tapahtua... Me suunnittelimme ensin keskikokoisia häitä 70-80 hengen vierasmäärällä, rajaten sukulaisista kutsuttavat vanhempien sisaruksiin ja heidän lapsiin eli meidän serkkuihin. Kumpaakin osapuolta tosin ärsyttää ajatus siitä, että häihin täytyy perhesovun nimissä kutsua ihmisiä joiden läsnäolosta ei todellakaan välittäisi, varsinkin kun ihailemassamme juhlapaikassa on julmetun kallis pitopalvelu. Myös raha-asiat saivat miettimään että lykätäänkö suosiolla johonkin hamaan tulevaisuuteen kun on paremmin varoissaan (nyt molemmat opiskelijoita). Muutama päivä takaperin juttelin siskoni (myös kaasoni) kanssa ja hän kehotti tekemään juuri niin kuin parhaalta tuntuu, ei niin kuin vanhempamme tai perinteet velvottaisivat. Muistin täältä foorumilta bongatun ohjeen, että listataan potentiaalisista häävieraista ne ihmiset joiden poissaolo aiheuttaisi hääparille henkilökohtaisen katastrofin ja sain tulokseksi kutakuinkin 20 henkeä. Kohtalaisen isoista prinsessahäistä aiemmin haaveilleena innostuinkin asiasta ja nyt en malta odottaa että pääsen jakamaan idean sulhasen kanssa! Asutaan siis kesätöiden takia eri paikkakunnilla, eikä tämmöisiä asioita voi mitenkään hoitaa puhelimitse Kirkkovihkiminen ja sitten juhlat jommankumman vanhempien luona niiden kaikista läheisimpien ihmisten kanssa, ehkä vuoden tai parin päästä sitten isot juhlat muille sukulaisille ja ystäville. Ei tarvitsisi stressata budjetista niin paljon ja saisi panostaa eri juttuihin kuin isommissa kinkereissä. Nyt muutaman päivän asiaa miettineenä olen koko ajan entistä varmempi, että pienet häät olisi juuri se meidän juttu

Samoilla linjoilla täällä ollaan, siinä vaiheessa kun vastataan myöntävästi kysymykseen niin ollaan jo "matkalla alttarille" (: Vähän harmitti kun miehen perhe onnitteli lämpimästi kihlauksen johdosta, mutta hääsuunnitteluja aloittaessamme hämmästeltiin että siis ootteko IHAN OIKEASTI menossa naimisiin? Tyydyin tuhahtelemaan näille kysymyksille ja alkuhämmennyksen jälkeen alkoivat kuitenkin innostua ajatuksesta Itse en haluaisi liian pitkää kihlausaikaa, mutta pyrin olemaan ottamatta asiasta turhaa stressiä. Katsotaan miten raha- ja elämäntilanne antaa myöden 8)

Jännä tilanne! Toisaalta aivan mielettömän romanttista ja toisaalta taas vähän blaah. Toki jos on etukäteen kysytty lupa hääparilta ja he asian hyväksyvät niin mikäs siinä, mutta jokseenkin tökeröä tempaista sormus esille kesken hääjuhlan, ehkä vähän "steal her thunder" -meininki o_O Itse tulin kosituksi ihan kaksistaan kotona ja olen onnellinen että asia meni juuri näin, en niinkään perusta julkisista kosinnoista, mutta ainakin T.I.n tilanne kuulosti todella liikuttavalta, varsinkin kun hääpari oli antanut luvan ja itsekin "mukana juonessa" Saattaisin siis vähän närkästyä jos vaikka hääparille ei niin läheinen serkkupoika päättäisi heittäytyä polvilleen ja kosia tyttöystäväänsä kesken hääjuhlamme, mutta esimerkiksi jos läheiset ystävämme kertoisivat menneensä kihloihin juuri ennen meidän häitä tai mies haluaisi kosia niin eiköhän jotain saada sovittua Mehän kihlauduttiin reilu viikko ennen siskoni hääjuhlaa, ja sanottiin että voidaan kyllä pitää matalaa profiilia jos eivät halua ylimääräistä hässäkkää asiasta, mutta morsian keksikin että maljapuheen pitävä iskämme kertoi asiasta juhlaväelle kun oltiin ensin skoolattu hääparin kunniaksi. Sisko sanoi että siellä salin etuosassa oli hauska katsoa ihmisten ilmeitä kun kihlauksemme julkistettiin Eikä asiasta kuitenkaan jauhettu sen enempää, illalla lähtiessä huikattiin että nähdään seuraavissa häissä

Hui kamala tuo T.I.:n tarina! Mutta ihana kuulla että tällaista kohtelua saanut morsian on löytänyt jo sen todellisen prinssinsä Itse en ole kovin useissa häissä ollut, mutta tätini häissä muutama vuosi takaperin kävi niin, että pitopalvelu oli UNOHTANUT kyseiset juhlat! Olivat sitten paniikissa raapineet tarjottavat ruuat kasaan, vieraathan eivät asiaa huomanneet (korkeintaan ihmettelivät ohjelmalehtisessä lukevan menun ja lautasella olevan ruuan eroa), mutta tätiparkani oli ihan hermoraunio Saivat kyllä kohtuulliset korvaukset eikä tosiaan kenenkään mielestä ruoka pahaa ollut, mutta kaikkea sitä voikin käydä Yksi selvästi ikävämpi kokemukseni on lapsuudenystäväni häistä. Ystäväni on asunut eripuolilla Suomea, joten en hääjuhlista tuntenut muuta kuin aveccini, ystäväni perheen sekä polttareissa tapaamani tytöt. Kaaso oli ehdottanut sulhasenryöstöä ja että miehensä takaisin saadakseen ystävä tanssii MEIDÄN 13-vuotiaana tekemän koreografian, joka ei tyyliltään sopinut sitten mitenkään juhlaan. Siinä esiteini-iässä kun ajatukset on aika pitkälti vain yhdessä asiassa niin olihan se hieman rohkea koreografia, voi jehna miten paljon hävetti kun biisi pärähti soimaan ja morsian tuli tietenkin hakemaan mua mukaansa esiintymään Sanoin kaasolle miljoona kertaa että EI SITÄ, keksikää mitä tahansa muuta! Mutta ei, pakko sitten oli... Sain siinä jotain hymyäkin väännettyä mutta oli kyllä yksi elämäni noloimpia kokemuksia. Onneksi muuten olivat vallan loistavat juhlat <3