Ihastuttava aihe ja ihania viestejä olette kirjoittaneet Meidän suhde alkoi ystävyydestä, jossa laitoin heti merkille että kyseisen ihmisen kanssa ei tarvinnut vääntää tikusta asiaa vaan oli myös luontevaa istua ihan hiljaa. Pysäyttävä huomio kaltaiselleni räpätädille Huumorintaju natsasi paremmin kuin hyvin, ja pienen "et ole yhtään mun tyyppiä - no et säkään mun" -väittelyn jälkeen todettiin että täydennetään toisiamme just eikä melkein! Vaikka olenkin ollut useammassakin pitkässä parisuhteessa, kerran jopa pienen hetken avoliitossa, niin sulhon kanssa tuli ensimmäistä kertaa varmuus siitä että tuotahan aion katsella hamaan loppuun asti. Myös meidän avoliitto alkoi vähän hassusti, sillä oltiin Espanjassa työharjoittelussa ja asuttiin kuukausi risteilyaluksen 15m2 hytissä Sen jälkeen ei ollut ongelmia muuttaa yhteiseen kerrostalokolmioon, joka sittemmin vaihtui kaksioksi ja nyt katsellaan syyslukukaudeksi yksiötä. Kyllä vaan huomaa kun toisen kanssa on helppo olla. Myös sulho sanoi seurustelun alkutaipaleella ettei helpolla muuta tyttöystävän kanssa saman katon alle, hupsis kun 2kk myöhemmin oltiin kirjoittamassa vuokrasopimusta ekaan yhteiseen kotiin Miksi juuri hän? - hän saa mut nauramaan vaikka olisin millaisessa pohjamudassa (olen kärsinyt eriasteisesta masennuksesta nyt kymmenen vuotta) - hän saa mut tuntemaan itseni rakastetuksi - hän antaa pieniä hellyydenosoituksia kiireen keskelläkin - hän arvostaa samoja asioita kuin minä - hän on mahtava lähipiirin lasten kanssa touhutessaan, en yhtään epäile etteikö hän olisi tulevaisuudessa myös loistava isä Ja kuten mun allekirjoituskin kertoo, en uskonut sielunkumppaniin enkä Siihen Oikeaan, kunnes tapasin tulevan aviomieheni