Meilläkin oli salatehtävät ohjelmana häissämme. Alkuun tiedotettiin asiasta ja luettiin kaikki samaan aikaan omat tehtävät. Tehtävät olimme piilottaneet paikkakorttien taakse. Osa tehtävistä kohdennettiin tietyille vieraille, esim. taukojumpan vetäminen luisteluvalmentajalle. Suurin osa kuitenkin arvottiin niin ei sitten sulhasen kanssa tiedetty kuka minkäkin tehtävän saa. Parhaita hetkiä salatehtävien parissa oli mm. - se kun kaikki vieraat hurrasivat ja tekivät aaltoja pöytäkunnittain yhden vieraan aloitteesta, - kaikki lapset ja äidit vetivät Sutsisatsin ennen häätanssia, - yksi vieraista seisoi tuolilla koko häätanssin ajan, - miesvieras kierteli kyselemässä mikä on paras materiaali rintaliiveissä, ja oli vielä lapulleen kirjoittanut gallupin tuloksenkin. - salatehtävän tuloksena meidän perheen asioista päättää morsiamen perhetuttu, joka ehti polkaista ensin kakunleikkauksessa Me pyydettiin, että salatehtävälappuun laitetaa nimi kun sen on suorittanut ja lappu palautetaan niille osoitettuun paikkaan. Suurin osa tehtävistä oli tehty, ja vieraat olivat tyytyväisiä ohjelmaan! Lapsille oli tehty omat tehtävät iän ja luonteen mukaan. Sain halauksia ja ihanan onnittelulaulun! Toinen vähän erilainen ohjelma meillä liittyi valokuvaukseen. Meillä oli ammattikuvaaja paikalla ja juhlien aikana toteutettiin "koulukuvaus". Teimme valmiiksi kaksi taulua; toisessa oli päivämäärä ja toisessa meidän nimikirjaimet ja sydän keskellä. Tauluissa oli valkoiset puukehykset, ja tekstit olivat valkoista kartonkia. Kehyksiä siis pidettiin kuvassa samalla tavalla kuin koulukuvissakin. Vieraita kehotettiin käymään kuvassa ruokailun jälkeen ja kaikki kävivätkin. Kuvia otettiin perheittäin ja pariskunnittain, otettiin myös "luokkakuvia", jossa oli meidän molempien lähiperhe. Kaverikuvia taisi tulla myös jonkinlainen määrä. Tästä ohjelmasta myös pidettiin. Kolmantena ohjelmana meillä oli avioliittoneuvot. Meillä oli valmis tekstipohja ja lauseiden aukkoihin vieraat sai täyttää sanoja. Neuvoista ja koulukuvista teemme sitten itse vieraskirjan/hääalbumin, eli muuta vieraskirjaa meillä ei ollut. Näiden lisäksi oli tietysti perinteiset puheet ja tanssit ja heitot. Sukkanauhan heitossa oli pientä erikoisuutta siinä, että sulhasen ensimmäisellä puvun alle sukeltamiskerralla puvun alta löytyi vauvanukke, valtavat naisten alushousut ja kaulin. Tämä nauratti myös Näissä sitä oli jo ohjelmaa kerrakseen, eikä enempää tarvittukaan!