kinuskimansikka

Me otetaan kuvat vihkimisen jälkeen. Koemme sen enemmänkin dokumentoinniksi, eli otetaan virallinen kuva siitä, että olemme astuneet avioon. Sitä ei oikein voisi ottaa ennen vihkimistä.. Eikä varmasti mene kyllä ihan hirveän kauaa siinä, veikkaisin 0,5-1h. Vieraille on täksi ajaksi järjestetty myös kuvaus, eli polaroidkameralla kuvat vieraskirjaa varten. Ja samaten saavat täyttää vieraskirjan (liimata oman kuvan omalle sivulleen ja kirjoittaa toivotukset). Lisäksi voivat jatkaa majoittumista koska yöpyminen on hääpaikalla. Ja luonnollisesti tarjolla on virvokkeita ja pientä naposteltavaa.

Mä olen itse puhunut ihan sydämestäni, siis ei mitään "valmiita pohjia". Yleensä olen huomannut että mun puheet menee tiettyyn kaavaan, eli ensin tervehdin morsiusparia ja yleisöä, sitten kerron kuka itse olen ja siis miten tunnen morsiusparin. Yleensä nämä ovat siis olleet niin että olen tuntenut morsiamen ensin, joten olen kertonut meidän suhteesta ja morsiamesta yleensä, sitten siitä kun morsiuspari tapasi, miltä se näytti minun silmin ja jos on jotain mielenkiintoista kerrottavaa sulhon ensitapaamiseta jne. Puhun rakkaudesta ja siitä miten se minulle näyttäytyy morsiusparin välillä. Sitten toivottelen onnea jne. Yleensä mulla on myös jokin aforismi tms. mukana - lähinnä sen takia että sellaiseen on kiva lopettaa puhe ja tykkään Paulo Coelhon rakkaus& elämäaforismeista Mulle sepuheen kirjoittaminen on aina ollut aika helppoa, johtuen lähinnä siitä että puhun vain sellaisissa häissä joissa mun on "pakko" puhua. Siis niin läheisen ystävän että en voi jättää sitä tilaisuutta käyttämättä. Silloin (ainakin mulla) on yleensä jotain sanottavaakin Mistä tuli muuten mieleen että pidin puheen toissakesänä mun parhaan ystävän häissä jossa sanoin mm. (suunnilleen) että "teidän suhde antaa toivoa meille yli 3-kymppisille sinkuille, eli alle 1,5 vuotta tapaamisesta on mahdollista olla jo naimisissa." Ja kuinka ollakaan, mun mies siis kosi mua nyt 9kk jälkeen ja kun mennään naimisiin, on ensitreffeistä aikaa n. 1 vuosi 4,5kk Että ihan hyvin toimi Perjaatteessa mun puheet on siis 'koskettavia', lähinnä koska se on yleensä mulle sellanen "rakkauspuhe", mutta kyllä mä vähän huumoriakin yritän niissä viljellä - ei kuitenkaan niin että tulee vitsipuhe. Tämän lisäksi sitten olen ollut kahden opiskelukaverin häissä jossa puhe oli enemmän viihteen puolella, meitä oli 5 tytön porukka niin neljä oli aina pitämässä puhetta yhden häissä. Toisissa häissä puhe ei ollut kummoinenkaan mutta sen pointti oli siinä että pidimme sen neljällä kielellä (suomi, englanti, tanska ja espanja) koska ne olivat häiden "viralliset" kielet Toisissa häissä olimme tehneet puheen "Aikuisen naisen" sanoja mukaillen (biisi liittyy siis meidän opiskelukemuihin). Tämän paremmin en osaa auttaa. Mutta tosiaan, jos on läheinen ystävä niin puhu vain sydämestä! Ja vaikka aluksi puhuisit siitä sun ystävästä niin muista ottaa ne parina huomioon siinä puheessa.

Meille tulee samaa henkeä kuin frulle, fontteja on paljon Mutta sitä on aika helppo lukea kun jokainen yksittäinen asia on omalla fontilla ja jaottelut on tehty ajatuksella.

Mä toivon että meidän askartelu jää hyvinkin vähäiseksi koska inhoan sitä Mutta itse tehdään: -Kutsut, tosin tein power pointilla sen ja nyt täytyy vain löytää sopiva paksu paperi ja printata siihen ja sitten leikata paperileikkurilla neliöksi. -Viirinauhat. No tämä ei ole askartelua vaan ompelua joten tästä tykkään. Ompelen paljon värikkäitä viirinauhoja joilla koristellaan juhlatilan piha (juhlat osittain pihalla) -Menut ja ohjelma, ei varmaan tehdä mitään kolmioita vaan ihan siistit paperit jokaisen paikan väliin. Sama tyyli & paperi kun kutsuissa. -Mahdollisesti vieraskirja. Tai sen kirjan ostan mieluusti valmiina jos löytyy joku yksinkertainen - ja miksi ei löytyisi Mutta teen mahdollisesti sinne (jälleen kutsun tyylillä & sama paperi) valmiit sivut jotka liimataan kiinni niihin kirjan sivuihin, missä näitä valmiita lauseen aloituksia tms. Tämä lienee ainoa asia missä täytyy siis käyttää liimaa -Paikkakortit. Aika simppeli on varmaan tämäkin, sama tyyli & paperi kuin muissakin. Painettaisiin varmaan nuo mitä voi jos se ei olis niin turkasen kallista näin pienillä määrillä. Siis esmes kutsuja menee se about 25kpl niin ei ne lähtökustannukset on niin kovat. Jos meillä olisi tyylillä 100 hengen häät niin ostaisin varmaan kaiken valmiina. Paitsi ne viirinauhat, niitä on kiva tehdä Vieraskirjaa pidän siis pahimpana askartelupaskartelu asiana Toki teen sitten myös itse kaikki kukka-asetelmat ja kakut mutta ne on sitten eri juttu.

Totta! Loistava vinkki!

Juu Suli, mieluummin tosiaan ajoissa ettei jää häiden alle. Mutta eihän sillä väliä vaikka tekisi jälkeenpäin mutta sitten nuo vaan tapaa jäädä. Parempi nyt kun kesällä on aina muutakin tekemistä!

Mun mielestä se raja menee ihan samassa kohdassa kuin suhteessa yleensäkin. Ei polttarit ole mikään "viimeinen ilta sinkkuna", kyllä se on ollut jo ennen kun alettiin seurustelemaan. Mä oletan että meidän polttareissa (sekä miehen että omani) säännöt on samat kun aina kun käydään ulkona. Tai poistutaan kotoota. Meidän tapauksessa sen voisi sanoa että "katsoa saa muttei koskea". Ei haittaa jos mies käy strippibaarissa (on käynytkin meidän suhteen aikana - toisen henkilön polttareissa) eikä kyllä haittaisi vaikka joku sille ostaisi sylitanssin - tosin luulen että se olisi sulholle todella vaivaannuttava kokemus Mä olen oikeastaan aina ihmetellyt että mistä se draama polttareihin oikein tulee. Sehän on vain yksi päivä&ilta (tai joku reissu) kavereiden kanssa jossa ohjelmaa on enemmän ja se on järjestetty yllärinä "päätähdelle". Jos mun sulho alkaisi istua joka viikonloppu strippibaarissa niin siitä tulisi kyllä ongelmia - ei mustasukkaisuuden vuoksi vaan sen vuoksi että en oikeen pystyisi sisäistämään että millanen ihminen sillä haluaa jatkuvasti luuhata. Silloin tällöin tapahtuvana hauskanpitona kavereiden kanssa se ei nypi minua suuntaan eikä toiseen

Iso läjä jämäkankaita Uffista. Teen viirinauhoja Vai olikohan se mun hääpuku. En muista! Ja vihkisormus tilattiin samalla kun kihlasormuskin, eli nämä kaikki aika lähekkäisinä päivinä ennen joulua.

Mä ajattelin hankkia miehelle kivan valokuvakehyksen mihin tulee kiinni ketju (siis oletan että tällaisen voi hoitaa kultasepällä). Voi laittaa siihen sitten meidän hääkuvan ja siihen ketjuun sormuksensa koska ei aio sitä sormessaan käyttää. Sitten se on kiva vaikka yöpöydällä ja sormus pysyy tallessa kun on tietty paikka missä säilyttää. En usko että mies hankkii mulle huomenlahjaa, eikä tarvikaan, mähän saan sillon aviomiehen En mäkään hankkisi muuten mutta toi idea olis sen verran toimiva että ajattelin toteuttaa. Ei me hommattu joululahjojakaan kun tuo kosi joulukuussa niin todettiin että siinä on ihan lahjaa meille molemmille riittämiin (Ja rahat on syytä säästää häihin)

Ymmärrän sua TmR82 todella hyvin. Mua kosittiin vasta 1.12. ja häät on jo ens heinäkuussa mutta silti mun mielestä tää on liian pitkä aika. Tai siis haluisin vaan keskittyä hoitaan kaiken ja sitten nauttia. Nyt on vähän sellanen tyhmä olo kun ei mitään voi tehdä kunnolla. Oon suunnitellu meidän kutsukortit mutta ei voida vielä tulostaa kun pitää odottaa maistraatista vahvistusta vihkiajasta. Ja ei voi tehdä ruokalappuja kun ei ole pitopalvelua vahvistettu vielä. Eikä voi tehdä paikkakortteja kun ei ole tiedossa ketä tulee - kun ei ole lähetetty kutsuja Mulle olis sopinu joku kolmen kuukauden suunnitteluaika loistavasti! Onneks voin sentään ommella noita viirinauhoja ja laihduttaa

Me kutsumme 49 vierasta. Eli jos kaikki pääsevät paikalle niin meitä on sitten 51 henkeä + kolme imetysikäistä lasta (mutta heitä en laske mukaan mihinkään). Minä etenkin halusin pienet häät. Noistakin vieraista enemmän on miehen kutsumia koska olin valmis joustamaan omasta "puolikkaastani" jotta saadaan vierasmäärä pysymään aisoissa. Minun puolelta siis tulee lähimmät ystävät ja perheenjäsenet. Yksi serkku on kutsuttu koska hänen kanssaan olemme tekemisissä myös vapaa-ajalla - tai siis että ei vain olla sukulaisia Mies kutsuu sitten myös muutaman tädin. Nyt pitäisi vielä muutama miehen sukulainen ja muutama minun ystävä tavata yhdessä koska sovittiin että kummankaan ei tarvitse esitellä itseään omissa häissään Ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä että ihan kaikkia ei olla vielä ehditty tavata Me ollaan kutsuttu kaikki pariskunnittain koska se sopii ajatuksena näihin meidän häihin. Mulle mun ystävät on tärkeitä pariskunnittain, en mä osaisi ketään niistä erottaa puolisostaan. Toki vietetään tyttöjen iltoja mutta tuollaseen juhlaan haluan että saavat oman puolisonsa mukaan. MUTTA - en paheksu sitä että kutsuu vain toisen osapuolen. Esim. paras ystäväni (minun kaasoni) kun meni naimisiin, kutsui paljon ystäviään ilman avecia ja mielestäni se oli täysin ymmärrettävää. He joutuivat jättämään paljon rakkaita ihmisiä pois jo silläkin tavalla, saatika sitten jos olisivat kutsuneet aveceja joita eivät välttämättä edes kunnolla tunne. Eivät kutsuneet minun silloista poikaystävää jonka olivat tavanneet 4-5 kertaa ja tämä oli mielestäni täysin ok kun tiesin tilanteen. Eli kaikesta kannattaa keskustella. Ihmiset kyllä ymmärtää! Ja jos ei ymmärrä niin ne on pölöjä..

Mulla on mennyt tähän mennessä loistavasti anopin kanssa. On ollut ihanan kiinnostunut meidän häistä ja on toki jotain ideoita heittänytkin, mutta näkee kyllä että meillä on miehen kanssa jo todella selkeä visio että millaiset meidän häät tulee olemaan. Mutta jos hänellä olisi ns. paljon Mielipiteitä niin en kyllä niiden antaisi häiritä itseäni. Me tehdään miehen kanssa sellaiset häät kun halutaan ja maksetaan ne itse. Jos haluaa rahaa meille häitä varten lahjoittaa niin otamme kiitollisena vastaan sen LAHJAN. Eli ei anna sananvaltaa meidän häihin. Enemmänkin oli vähän peloissaan että saako lainkaan osallistua tekemiseen ja kun kerroin että mielellään voisi auttaa leipomalla (tehdään iltapalat ja aamupalat itse) vaikka suolaisia piirakoita niin lähetti jo miehen mukana edellis viikonloppuna kahta maistiaispiirakkaa minulle Ihanaa vain kun auttaa tällaisessa! Harmi kaikille kenellä on anoppi joka päsmäröi liikaa - se ei kyllä ole kivaa. Pitäkää yhteinen rintama miehen kanssa. Teette selväksi että ne ovat Teidän häät, ei anopin, eikä sinun, vaan sinun ja sulhasen. Mutta täytyy sanoa että kun en oman äitini kanssa ole väleissä niin minulle on ihanaa että anoppi on innostunut meidän häistä!

Me mietittiin ensin että mihin vuodenaikaan haluttaisiin häät. Mietittiin lähinnä kesää tai talvea (tammi-helmikuu). Sitten kun päädyimme siihen, että haluamme rennot häät niin tulimme siihen tulokseen että ainoa vaihtoehto meille on kesähäät meidän mökin lähellä, silloin pääsemme paljain varpain naimisiin <3 Heinäkuun totesimme parhaaksi ajaksi (=varmin hyvä sää, sikäli kun se nyt Suomessa on koskaan varmaa). Minun velipuolen piti mennä naimisiin 5.7. joten todettiin että ei se seuraava vkloppu ettei tule ylimääräistä stressiä vaan siitä seuraava, eli 19.7. (meidän perheessä siis ei pidetä ongelmana sitä että häät olisi lähekkäin kunhan ei nyt samaan aikaan) Siinä sitten mietin että ihanaa, numero 19 on ollut minulle aina tosi lämminhenkinen. Siis siihen ei liity mitään pointtia, jostain syystä vain pidän kovasti numerosta 19. Sitten kun olimme jo alustavan varauksen tehneet niin kävi ilmi että miehen kummipojalla on rippijuhlat 20.7. Mietittiin jo että siirrettäisiin viikolla jompaan kumpaan suuntaan (velipuoli siirsi heidän häitä vuodella kun alkoivat odottaa vauvaa) mutta sitten se tuntui tosi pahalta. Oltiin molemmat jo asennoiduttu että meidän hääpäivä on tuo 19. päivä ja sanoinkin miehelle että hänen pitää päättää koska minulla ei ole mitään järkevää perustetta olla siirtämättä, paitsi että MÄ EN HALUA. Mutta tietty miehellä on parempi syy siirtää jos haluaa. Lopulta jouluaattona puhuttiin asiasta sulhon perheen kanssa ja he olivat sitä mieltä että pidetään kiinni siitä mitä ollaan sovittu, aina voi olla jotain muuta sitten jollain muulla toisena viikonloppuna. Keskustelu päättyi kun tuleva appiukkoni otti kännykän esiin, kirjoitti 19.7. meidän hääpäiväksi kalenteriin ja ilmoitti ettei osaa siirtää kalenterimerkintöjä Eli näin meillä

Mä olen vähän ajoissa kaikessa niin ehdotin miehelle jo että eikös varata aika jollekin lakimiehelle että voitaisiin jo hoitaa se avioehto ja keskinäinen testamentti kuntoon Saatiin me sentään jo meidän vakuutukset yhdistettyä ja tarjous pariturvasta (tavallaan henkivakuutus) joka otetaan voimaan sitten kun ostetaan yhteinen asunto, eli siinä vaiheessa kun ollaan riippuvaisia toistemme toimeentulosta.

Kiitos Suli tsemppauksesta. Ehdittiin miettimään jo tätä miehen kanssa ja päädyttiin siihen että jos näin käy, niin mennään yhden kaason ja yhden best manin kanssa (todistajat) käymään maistraatissa HETI kun saadaan esteet tutkittua (me kovasti halutaan naimisiin) Mutta. Nyt on siis päästy siihen että meillä on vihkijä. Eli yhdestä maistraatista lupasi tulla nainen meidät vihkimään, mutta se on todella aikaisin, jo klo 13 Se on hankala sekä vieraille että minulle (olimme siis ajatelleet että vihkiminen olisi klo 15 tai peräti klo 16). Nyt on vielä toisesta maistraatista tilaus sisällä ja se selviää kuukauden päästä. Eli meillä on vielä mahdollisuus että saadaan parempaan aikaan, mutta oli miten oli, me päästään nyt naimisiin sinä päivänä kun haluamme, ystävien ja perheenjäsenten ympäröimänä. Se on kuitenkin tärkeintä. Kellonaikojen kanssa sitten vaan täytyy elää ja soveltaa - järjestää ylimääräistä snäckiä vieraille (ettei täydy alkaa kolmelta syömään illallista) yms. mutta kyllä se järjestyy!

Ihana kimppu Suli!!! Kyllä kannatti säätää tuota asiaa. Täydellinen tammikuun häihin! *lisää ylistystä* Ja GinnyG, saat anteeksi Mä vaan "vähän" olin innokas näkemään tuon Sulin kimpun niin olin ihan hämmentynyt että mitä multa piilotellaan!

Eipä kestä Nyt vaan haluan nähdä "meidän" työn tuloksen

Missä sä sitä tuijotat?! Kertokaa mistä sen Sulin kimpun näkee!!!

Suli; oliko sun kimpusta jossain kuvia nähtävillä?

Kiitos ja kumarrus Eternityandwe! Puhut paljon mutta pelkkää asiaa

Maydreaming: Ihana kuulla että joku muukin on yllättynyt 50 hengen häiden budjetista Meillä siis samankokoiset häät ja alunperin oltiin ajateltu jotain 5000 euroa suunnilleen. Nyt tosiaan pyöritään siellä 9000 kieppeillä. Meillä isoimmat kuluerät on paikka, pitopalvelu, alkoholit ja merikuljetukset. Säästöä tulee siitä että teen itse kakut (ihan sen takia ettei koeta tarvetta "viralliselle" hääkakulle, vaan se on vaan jälkiruoka ja me tykätään mun tekemistä kakuista enemmän) ja sitten siitä että mun hääpuku maksoi alle 100 euroa kuljetuksineen.. Miehelle ei myöskään tule suuria vaatekustannuksia, pukeutuu varmaan vähän "hipsteripappa henkisesti" ja en sinällään laske näitä kokonaan edes hääbudjettiin koska tarkoitus on ostaa mahdollisuuksien mukaan sellaisia vaatteita mitä voi käyttää jatkossakin.

Joo siis olen ehdottomasti samaa mieltä että jos se päivä ei ole ihmisillä tiedossa niin sitten pitää kutsua ajoissa tai lähettää ne std kortit. Mutta jos päivä on tiedossa ihmisillä muilla keinoin (esmes me ollaan ihan avoimesti kerrottu mein hääsuunnitelmista) niin sitten pari kk riittää ihan hyvin! Eli jotenkin pitää tiedottaa hyvissä ajoin ja aina parempi kuitenkin liian aikasin kuin liian myöhään!

Komppaan RvaH:ta, mäkään en ole ollut kun kolmekymppisten häissä ja ihan "perinteisiä" ne on kaikki ollut!

Mua pelottaa että me ei saada vihkijää sinne saareen. Tää on nyt ihan akuutti ja iso pelko!

Ei toi 3,5 kuukautta ole paha. Itse asiassa hyväkin jos ette ole toitottaneet päiväänne. Meillä siis myös 19.7. ja siis vaikka kutsut laitetaan vasta huhtikuun lopussa / toukokuun alussa niin kyllä me ollaan kaikille tärkeille jo kerrottu tuo päivä ettei tule yllätyksenä. Kesälauantait on AINA vaikeita ihmisille eli tieto täytyy saada mahd. aikaisin, mutta kutsu mun mielestä aikasintaan 4kk aikaisemmin että ihmiset kykenee miettimään elämäänsä niin pitkälle.