MorganA

Jäsen
  • Viestit

    7
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä MorganA

  • Taso
    Untuvikko

Profile Information

  • Gender
    Female
  1. Ihanaa. Olen kontrollifriikki ja perfektionisti, joten nyt kun häihin on kuukausi aikaa, niin kyllä ahdistaa. Isosti. Eniten stressaa se, että kaikki sanoo "älä stressaa, nauti", joten yritän hampaat irvessä nauttia ja näyttää iloista naamaa. Erityisesti sulhaselle, koska en halua pilata hänen päiväänsä jatkuvalla skitsoamisella. Niinpä pidän kaiken ahdistuksen sisälläni ja koitan feikata hyvää fiilistä. Jotenkin tuntuu, ettei meidän häät paljon ketään kiinnosta, joten en osaa jakaa ajatuksia lähipiirinkään kanssa tai nakittaa hommia. En myöskään luota muiden osaamiseen/tyylitajuun, joten en voi delegoida hommia eteenpäinkään.. Valokuvaaja ja catering ei vastaa viesteihin, hääpuvusta ei ole kuulunut mitään. Ei ole koruja enkä tiedä miten juomat pidetään kylmänä tai mistä saadaan kuohuviinilasit. Sulhanen ei stressaa pätkääkään. Eniten pelottaa se, että melko varmasti pilaan kaiken stressaamalla. Saan kuitenkin jonkun hermoromahduksen hääpäivän aikana, jos joku kukkapuska on 2 senttiä liikaa vasemmalla ja se oli sitten siinä.
  2. Miksi häissä pitää olla teema? Eikö voi vain olla kivat juhlat ja kokoelma sekalaisia värejä, jotka natsaa yhteen?
  3. Yllättävän perinteiset tavat täällä. Meillä mies oli mukana pukua valkkaamassa, se on mun paras makutuomari, ihan sama näkeekö ennen vai ei. Ja kaikki kaverit/suku/kaaso yms. asuu toisella puolella Suomea, joten ei ollut oikein jakoja roudata niitä prosessi auttamaan.
  4. Nostetaanpa vähän tätä ketjua. Onko kenelläkään tuoreita kokemuksia omissa häissä laulamisesta? Hitti vai huti? Harrastan laulua ja osaan myös laulaa, vaikkei vielä pitkää historiaa takana ole, mutta olen vannonut, etten omissa häissä laula. En ikinä. Mielestäni se on vaan niin noloa eikä istu suomalaisten introvertti-kulttuuriin. Itseni nolaaminen ei haittaa, mutta jos sulho nolostuu, niin se on ikävää. Noh... nyt mieli alkaa vähän muuttua. Jos sittenkin, niin ei jäisi jälkeenpäin harmittamaan. Pienessä harkinnassa olisi Zen Cafen Todella kaunis. Mikään hempeä ja imelä ei istu meidän maailmaan yhtään. Tuota biisiä voi myös huoletta laulaa koko yleisölle, ei vaan miehelle ja on vähän menevämpi. Pihvihän tässä olisi se, että tämä tulisi kaikille yllätyksenä... ja häävieraista tietenkin vain mieheni ja yksi ystäväni on koskaan kuullut minun laulavan Mistä näitä älyttömiä ideoita aina oikein tulee?
  5. Kainuulaiset pitopalvelut tuntuvat ilmoittelevan itsestään aika huonosti netissä tai sitten palveluita ei vain sitten ole olemassa... Itse en tiedä sieltä mitään palveluita ja paikalliset sukulaiset ovat aika lailla yhtä kujalla. Onko kenelläkään mitään mitä suositella? Kainuusta tai suht lähellä olevilta muilta alueilta, esim. Iisalmi voisi olla ok vielä etäisyyden puolesta. Nämä olen tähän mennessä löytänyt: - Sara's Catering Sotkamo - Ämmän leipä Suomussalmi - Kultainen kukko Suomussalmi - NK-resta Kajaani - Pitokapusta Iisalmi
  6. Reilu 10 vuotta
  7. Jes, eka kirjoitus. Heti avautumaan. Kaikki pelottaa. Arvasin, että tässä käy näin. Olen hirveä perfektionisti-kontrollifriikki-natsi ja siitä tuli heti ongelma, kun tässä on nyt häitä suunniteltu jopa huikeat kaksi päivää. Olen naimisiin menoa aina vähän jänskättänyt mm. juuri tämän takia, koska tiedän, että pilaan omat hääni kuitenkin, olen niin hemmetin rajoittunut ihminen. Ensinnäkin paikat kusee. Suomessa juhlapaikat on lähtökohtaisesti tosi ankeita. Ei nappaa nuorisotalot tai vastaavat, pahiten nillitän kaikesta visuaalisesta ja ajatuskin jostain 70-luvulla rakennetusta muovilattiahirvityksestä ahdistaa. Hääpaikat, jotka kiinnostavat, maksavat omaisuuden, koska tähän mennessä olen vain löytänyt vaihtoehtoja, joissa paikan oma pitopalvelu on pakko ottaa ja se tekee hinnasta vähintäänkin eeppisen. Keski-Uusimaa alueena. Vieraslista. Ihanat kamalat sukulaiset. En aio kutsua omasta suvustani muita kuin kummit, miehen suvusta tulevat sitten kaikki. Joku vetää herneen nenään satavarmasti ja pelkään myös, että vanhempani loukkaantuvat tästä. Haluan rennot, epämuodolliset häät, jossa heitetään hyvää läppää, nauretaan, soitetaan hyvää musiikkia ja ollaan pienessä hiprakassa. Pelkään, että vieraat eivät ymmärrä tätä ja tulevat paikalle ykköset päällä seiväs persiissä. Sitten muodostetaan joku onnittelujono ja joku pitää vaivaannuttan puheen, joka pitää lukea paperista... Joku keksii omaa ohjelmaa. Laulaa jonkun typerän biisin, jota vihaa tai lausuu runoja. Joku tuo lahjaksi ruman koriste-esineen, jota en missään tapauksessa halua ja minun pitää teeskennellä olevani kiitollinen. Ja mitä vielä. Listaahan jatkaisi vaikka kuinka pitkälle. Pahinta on se, että tiedän kaiken olevan omasta asenteesta kiinni ja tunnen olevani sen vuoksi todella paha ja kamala ja itsekäs ihminen. Mutta miten sitä yhtäkkiä muuttuisi, rentoutuisi ja viittaisi kintaalla? Olen aina ollut pilkuntarkka ja tunnollinen ihan kaikessa mitä teen. Huoh. Perutaan häät?