Katti23

Häät on vasta noin kolmen vuoden päästä johtuen siitä, että ollaan vielä molemmant opiskelijoita. Mies valmistuu syksyllä, mutta mulla jatkuu opiskelut maisteriksi asti ainakin vielä 1,5v. Sen jälkeen voi käydä hassusti ja alkaa väikkärin teko eli en kylve rahassa edelleenkään

Meillä mies on sanonut haluavansa myös vihkin kihlasormuksen lisäksi. Nyt on 3mm valkokultainen peruskihla ja varmaan aika samantyyppinen tulee sitten vihkiksi siihen rinnalle. Mua ei yhtään haittaa, että mies haluaa itse oikein merkata kahdella sormuksella olevansa sitten naimisissa eikä vaan kihloissa (ei, en ole super mustasukkainen, mutta huvittaa vaan, kun mies on nyt se joka enemmän tahtoo näyttää kaikille, että sillä on mut ).

Me oltiin miehen kanssa merikadettitanssiaisissa ja oltiin jo jatkojen jäljiltä menossa nukkumaan ja siinä klo 3 aikoihin vielä sitten juteltiin peiton alla. Siinä mies sitten jo vihjaili, että tahtoisi kysyä, muttei tahdo, kun ollaan kummatkin humalassa/hiprakassa vaan haluaa, että ollaan kummatkin selvin päin. No aamulla sitten mies kävi hoitamassa omaa osuuttaan siivoamisista ja tuli sitten takaisin ja vaihoin ite siinä krapulaisena (kadettien bileissä nainen ei maksa mitään ja ruoan kanssa jo tarjotaan ihan kohtuullisesti juomaa) vaatteita aamiaiselle lähtöä varten. Mies siinä sitte istui sängyn laidalla ja kysyi huolinko sen mun aviomieheksi. Tietty vastasin kyllä. Krapula aamu ei ehkä kuulosta hienoimmalta kosimisajankohdalta, mutta se oli intiimisti vaan me kaksi mukavan illan jälkeen. Mä en olis halunnut julkista kosintaa keskellä tanssiaisia vaan toi oli juuri hyvä, koska se oli selkeesti se, että mies oli halunnut kosia jo jonkin aikaa ja oltiin ihan vaan kahdestaan. Toki sen öisen hyvin selkeän vihjauksen jälkeen osasin myös odottaa virallista kosintaa aamulla. Miehen tyyliin osoittaa rakkautta ja huomioida ei kuulu kovin suuret julkiset eleet vaan juurikin odottamattomat selkähieronnat ja siivousavuksi tarjoutuminen, joten tälläistä kosintaa (tarkoittaen yksityistä ja arkiselta vaikuttavaa) osasinkin odottaa. Mä olin miehelle jo etukäteen sanonut, ettei sitten tarvitse mitään sormusta valmiiksi enkä halua julkista spektaakkelia, joten tämä täyttyi oikein hyvin.

Yllätettiin kummankin vanhemmat jo näin aikaisella kihlauksella (1,5v seurusteltu ja 23v molemmat), mutta reaktiot on ollut vaan positiivisia. Meillä vanhemmat on muutenkin tykänny lapsensa seurustelukumppanista (vähintään pitänyt fiksuna ja mukavana tyyppinä), joten onnellisia ovat meidän puolesta. Soitin myös mun isän äidille ja äidin isälle uutiset, kun kerrottiin vanhemmillekin ja ne meni kyllä aika shokkiin. Onnittelivat kyllä ja arvostivat, että soitin henkilökohtaisesti ja kumpikin kuulemma soitti mun äidille sen jälkeen Ekan kerran nähtiin äidin kanssa kihlauksen jälkeen eilen vappulounaalla ja halusi nähdä sormuksen ja tuttava perheen pariskunta pisti äitini pitämään pienen maljapuheen skumpan kanssa. Kaveritkin on fb kautta vähintään tykännyt meidän parisuhdestatuksen muutoksesta suurimmalta osin. Mä itse asiassa oon vähän hämillänikin ollut siitä kuinka iso numero kihlauksesta on noussut. Isä siis ilmoitti, että kihlajaiset on pidettävä ja miehen äiti tahtoo antaa meille jotain hyödyllistä lahjaksi (tyyliin lakanoita/pyyhkeitä), äiti laittoi mun tilille lahjarahan mitään ilmoittamatta ja isän tuntien tulee varmaan sitten kihlajaisissa vähintään rahakuori. Mä kosintaa odotellessa mietin ite vaan ite kosinnan ajankohtaa ja millaiset sormukset hankitaan enkä että kihlaustakin juhlittaisiin jo tällä tasolla. Mehän kerrotiinkin vasta ihmisille, kun saatiin sormukset kaiverruksineen sormiin eli 1,5vk oltiin ihan hiljaakin asiasta eikä aiottu järjestää mitään erityisiä kihlajaisia. Nyt menee sitten kihlajaiset toivottavasti tuparien yhteydessä kesällä. Niin ja mun sylikummini sanoi äidille äidin asiasta kertoessa, että sen kautta saa sitten bändin suhteilla (mahdollisesti edullisemmin tai häälahjana voi tulla, kun kummieno soittaa itse kanssa tanssilavoilla).

Meille kihlaus on todellakin lupaus avioliitosta eikä vain sitoutuminen toiseen "vahvemmin". Tarkkaa päivää ei olla päätetty, mutta sovittu alustavasti, että noin kolmen vuoden päästä häitä vietettäisiin. Kosintakin tapahtui niin, että mies kysyi haluanko/huolinko sen aviomiehekseni.

Meillä miestä kiinnostaa kyllä osallistua ja kertoa mielipiteensä, mutta varsinaisia ehdotuksia on vaikea saada irti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Mm. mies haluaa yhden tietyn papin, näillä näkymin haluaa/aikoo käyttää upseerijuhlapukuaan häissäkin (merivoimien puvut on hienot ja säästää rahaa tällä ratkaisulla) ja haluaa vihkisormuksen, joka ei ole kuitenkaan mikään super erikoinen. Meillä on suunnitelmat vasta alkutekijöissä, mutta mm. oranssi ja pinkki väri ei kelpaa miehelle teemaväreiksi (oranssista en itekään tykkää, mutta pinkki on mun lempiväri), mun hääpuvun ei tahtoisi olevan tylliprinsessaunelma ja teemaväreiksi voisi kelvata lila ja hopea (näitä ei ole tyrmätty). Miehen käsitykset koristeista ja mielikuvitus niissä asioissa ei ole mun kanssa samalla tasolla, joten niiden kohdalla pitää sitten olla esimerkki kuvia ja muuta, minkä perusteella mies voi sanoa tykkääkö vai ei. Liian tyttömäistä ei vaan saisi olla (ja on kihloissa pinkkiä ja pastellivärejä rakastavan naisen kanssa, siksi kai sanoikin jo näin alkuun tuon ).

Häihin on vielä aikaa, mutta näillä näkymin meillä ei heitellä varmaan mitään vaan hyödynnetään miehen tulevaa upseeriuraa ja mahdollisesti upseerihäistä otetaan ainakin upseerien pitämä miekkakuja käytäntö meille sitten kirkosta ulos tullessa. Ei maksa mitään paitsi tarpeeksi monen miehen tulevan työkaverin ja nykyisen kurssikaverin kutsumisen häihin (eli ei sekään ilmaista ole ).

Mun mieheni on jonkin verran uskonnollinen ja itse olen agnostikko (ev. lut. kirkon jäsen kuitenkin) ja mies tahtoo kirkkohäät tai ainakin tietyn tutun papin hoitamaan vihkimisen. Juhlapaikkavihkimisen mahdollisuutta en ole vielä mieheltä kysellyt. Mulle kelpaisi myös siviilivihkiminen juhlapaikalla (maistraatti ei kuulosta erityisen juhlalliselta paikalta), mutta mulle asialla ei ole niin väliä ja vihkimisasia on helppo tehdä miehen toiveen mukaan sitten.

Mä jännitän myös vatsalla, mutta yleensä maha on pahin aamulla, joten pitää esim. herätä tuntia aiemmin ku tarvitsee lähteä jonnekin mikä jännittää, niin voin rauhassa istua/ravata pöntöllä aamun ja tyhjällä vatsalla on sitten enää korkeintaan ilmavaivat ongelma. Oma ratkaisuni on etukäteen suunnittelu, etukäteen valmistautuminen (esim. reissuun lähtiessä pakattu illalla eikä vasta aamulla) ja ajan varaaminen, jos tarviikin muuttaa vessaan aamuksi. Enempi mua pelottaa mun lievät paniikkikohtaustaipumukset, jotka puhkeaa kontrollin puutteesta Muutama vuosi tosin vielä aikaa yrittää tehdä päivästä mahdollisimman rento itselle.

Me tavattiin kadettien fuksiaisten jatkoilla, kun lähdettiin siskon ja siskon kanssa "iskemään kadetteja" Helsingin entiseen Onnelaan. Oma mieheni oli silloin tokan vuoden kadetti eli oli ollut haalarit päällä pitämässä simpuille rastia ja juonut tietty jo jonkin verran lahjusviinoja. Me tyttöjen kanssa tanssittiin, mutta mulle tuli kuuma ja väsyin niin päätin antaa miehille tilaisuuden lähestyä ja menin istumaan yhdelle sohvalle. Tuleva kadettini nojaili siinä vieressä toisen sohvan selkänojaan ja joku kadetti kävi tuomassa tyhjän tuopin sen toisen sohvan käsinojalle ja jostain syystä kysyin sitte tältä nojailijalta, että pistänkö ton tuopin pöydälle ennenkö se tippuu. Puheyhteys oli avattu ja alettiin juttelemaan ja mies tuli viereen istumaan ja etittiin hiljaisempi paikkakin jutella ja nökötettiin siellä loppuilta kahdestaan jutellen paitsi ihan vika hidas käytiin tanssimassa miehen aloitteesta. Lähdettiin sitten kaikki meidän porukan tytöt ulos paikasta pilkun jälkeen kadettien kainaloissa ja meidät saatettiin taksille. Mä olin vaan ainoa, joka päätyi edes seurustelemaan löydetyn kadetin kanssa. Mies on tunnustanut, että oli jo aiemmin sinä iltana katellu, että oon nätti, mutta on aika ujo ja varautunut, jos naisia pitäisi mennä iskemään, joten ei sitten tehny mitään ennen kuin mä satuin tulemaan siihen lähelle ja avaamaan puheyhteyden. Kun mies pyysi numeroa jo Onnelassa sisällä, annoin sen sillä ehdolla, että sitä pitää käyttää kanssa, eikä kerätä huvikseen. Mies lupasi soittaa seuraavana päivänä ja soitti oikeasti ja sen jälkeen on vaan muutamia päiviä, kun ei olla oltu edes puhelin/tekstariyhteydessä toisiimme. Mun asennehan noihin bileisiin mennessä oli, että just olin alkanu taas nauttia sinkkuelämästä edellisestä erosta toivuttuani ja aion vaan jutella ihmisille ja pitää hauskaa. Siihen tyssäs se sinkkubiletys enkä valita tippaakaan <3

Meillä on häät vasta muutaman vuoden päästä, mutta miehestä tulee syksyllä upseeri ja hyvin todennäköisesti mies käyttää sitten virkajuhlapukuaan meidän häissäkin. Merivoimien puvut on vielä mustat ja varsin tyylikkäät. Muutenkin varmaan otetaan upseerihäävaikutteita niin sopii hyvin miehelle.

500-700€ ois näin alustavasti mun maksimibudjetti. Jos tolla ei löydy hyvää ja se täydellinen mekko tulee vastaan niin taivon siihen tonniin ehkä. Hölmöltä vaan tuntuis maksaa yli tonni yhen päivän mekosta. Saman verran maksamalla saa kuitenkin mm. just sellasen sormuksen kuin tahtoisin ja se kestää toivottavasti loppuelämän. Välillä mietin ehtiskö kolmessa vuodessa oppia ompelemaan tarpeeksi hyvin, että voisi ite tehä sen mekon, jos ei budjettiin sopivaa löydy

Me ei meinattu viettää kihlajaisia, mutta mun isä ilmoitti, että tietty sellaset täytyy pitää eli kutsutaan perheet sitten kahville, kun mies palaa mereltä kesällä. Ei tässä ois ennen miehen lähtöä ollut edes vapaana kuin yksi viikonloppupäivä, joten saa perheet odottaa pari kuukautta. Varmaan ihan vaan kakkukahvit pidetään vanhemmille, sisaruksille ja korkeintaan isovanhemmat ja kummit perheineen lisäksi.

Itäkeskuksen Timanttisilla keski-ikäinen myyjä näytti nyrpeää naamaa sen pari minuuttia, kun oltiin liikkeessä sisällä. Sisään tullessa sanoin, että etsitään kihloja hopeina tai valkokultaisena, jos on hyvässä tarjouksessa. No ensin sanoi, ettei hopea kestä ja katottiin sitten valkokultaisia, joista halvin oli yli 300€ eikä siellä edes ollut ihan peruskihlamallia (vain jollain koristekuvioinneilla). Ei kauaa aikaa siellä sitten vietetty. Itäkeskuksen Kultajouseen mennessä kerroin taas, että kihloja etsitään ja meiltä kysyttiin suoraan kelta- vai valkokultaa. Sieltä löytyi oikean tyyppiset ja tarpeeksi edulliset (normihinta 209€/kpl ja tarjouksessa 169€/kpl) ja myyjä antoi eri kokoja hyvin soviteltavaksi (siis kaivoi miehellekin oikean koon, joka ei ollut valmiiksi sormustarjottimella). Myyjä palveli hyvin, vaikka ilmoitinkin, että budjetin kanssa ollaan liikkeellä. Ehkä ilmeestä näki välillä, että oisi toivonut kalliimpaa ostosta tai että vaikutettiin nuorilta ja hermostuneilta (23v ollaan molemmat kyllä, näytän vaan max 20-vuotiaalta). Näin jälkikäteen ihmetyttää miksei meille ehdotettu kummassakaan paikassa budjetin mainittuani esim. titaanisia sormuksia. Oltaisiin luultavasti valkokultaan päädytty silti, mutta miksi noissa paikoissa näytti ainoat "oikeat" vaihtoehdot olevan jonkin sortin kultaa.

Mä olin etukäteen ilmoittanut, että mieluiten mua kosittaisiin ilman sormusta. Kokoa on vähintään vaikea määrittää salaa, vaikka haluaisikin vaan simppelin rinkulan. Olisi varmaan väärän väristä kultaakin valinnut (en tykkää keltakullasta itselläni). Munkin mielestä se ns. suomalainen tapa on kosia ilman sormusta, hankkia ne yhdessä ja vielä yleensä aika simppeleinä sekä miehelle tulee myös kihla (esim. jenkkien naisen blingbling, miehelle ei mitään -tyylistä poiketen).

Me oltiin mm. kadettitanssiaisissa todistetun kosinnan seurauksena juteltu, että sellanen show tai julkinen kosinta ei oo meidän juttu ja olin ite sanonut, että ei tarvi mitään sormusta etukäteen. Kosinta tapahtuikin sitten niin, että läsnä oltiin vaan me kaksi ja sormukset mentiin ostamaan seuraavana päivänä.

Kaksi 3mm valkokultaista sormusta kaiverruksen kera 360€. Sattui juuri sopiva malli olemaan tarjouksessa ja liittymällä liikkeen kanta-asiakkaaksi sai vielä kaiverruksestakin muutaman euron alennuksen.

Odotin kyllä kosintaa, mutta vasta aikaisintaan kesällä, kun päästään virallisesti saman katon alle asumaan. Mies tahtoi kuitenkin kosia ennen 6 viikoksi merelle lähtöään, joten kosi jo huhtikuussa.

Me maksettiin omat kihlamme (perus valkokultasormukset). Vihkisormuksien maksusta en vielä tiedä, mutta varaudun ainakin itse maksamaan oman sormukseni, joka tulee olemaan se kalliimpi.