Sofiakatariina

Bloh, mitä laitoitte pukeutumisesta?

Olemme ajatelleet liittää hääkutsun oheen perinteisen juhlaohjesäännön, josta käy lähinnä ilmi se, missä juhlitaan, millä puolella kirkossa istutaan ja mihin väriin morsian aikoo pukeutua. Tarkoituksella hieman typistettiin tuota, sillä halusimme liittää kutsun mukaan myös erillisen hääinfon. Tässä nyt sitten mietimme, mitä infosta tulisi käydä ilmi? Tällä hetkellä luonnostelmasta löytyy kohdat "Ilmoittautuminen" (pyydetään ilmoittamaan tulosta ja mahdollisista esteistä päivään x mennessä, toivotaan myös mainintaa mahdollisista ruoka-aineallergioista tai erityisruokavalioista, alla minun puhelinnumeroni) sekä "Muistaminen". Yksi kohta tulee tietysti olemaan kirkosta ja juhlapaikasta, mutta onko jotain muuta mitä tässä pitäisi erityisesti ilmoittaa? Meidän häät ovat alkoholittomat (tervetuliaismaljoja lukuunottamatta) joten pitäisikö tästä mainita jossain?

Meillä on haaveiltu punaisista kahviliinoista ja serveteistä kullanvärisellä foliopainatuksella

Olisiko miehesi mahdollista ottaa yhteyttä kotimaansa asiasta tietävään instituutioon ja selvitellä asiaa sitä kautta?

Meillä varmaan laitellaan edellisenä iltana. Vihkiminen on klo. 15:00, mutta aamu on todennäköisesti niin täynnä jännitystä ja tohinaa että parempi kai vain kun kaikki mahdollinen on tehty jo edeltä käsin. Tietty sitten aamusta saisi varmaan käydä katsomassa, onko ne kyltit vielä paikoillaan...

Hei, mihin te meinaatte laitta tienvarsikyltit? Eli laitetteko pelkästään kirkon suunnalta juhlapaikalle vaiko myös kirkon läheisyyteen? Montako tienvarsikylttiä meinaatte laittaa?

Täällä on edelleen tapana heittää riisiä, joten riisiä meillä heitellään

Hmm... Me päätettiin hääpäivä lokakuussa 2013 ja lyötiin lukkoon se - sillä edellytyksellä, että saadaan kaikki tarvittavat varaukset kyseiselle päivälle. Ajatus lähti siitä ja aloimme miettiä häiden kokonaisuutta. Se oli meille alusta saakka selvää, että vihkiminen suoritetaan papin toimesta ja kirkossa. Täällä asuinpaikkakunnallamme on vain yksi kirkko, joten aika luontevastihan se sitten valikoitui vihkikirkoksi. Olen itse muuttanut tänne muualta, joten tietysti halusin perehtyä kirkon sisätiloihin ennen kuin mitään varattiin. Kirkko yllätti kauneudellaan, joten siihen päädyttiin. Varauksia keväälle 2015 alettiin meidän kotiseurakunnassa ottaa vastaan vasta tämän vuoden Pääsiäisen tienoilla, joten niihin aikoihin varaus tehtiin. Saatiin haluamamme päivä ja kellonaikakin oli just eikä melkein, tosin paikkakunta on pieni eikä tuossa ikinä mitään hirveää trafiikkia ole, että varmaan varauksen olisi ehtinyt tehdä vaikka ensi vuonnakin. Mukavampi silti näin, niin ei ainakaan tule viime hetken muutoksia. Pappia emme tietenkään vielä tiedä, mutta eiköhän tuo selkene lähempänä. Hääpaikkaa käytiin katsomassa myöskin viime vuoden lopulla. Koska se miellytti sekä ulkonäöllisesti että rahallisesti pitopalveluineen kaikkineen, varattiin se jo silloin. Syksymmällä tai loppuvuodesta on tarkoitus olla yhteydessä emäntään, ja jutella enemmän mm. tarjoiluihin liittyvistä asioista. Niitäkin on kyllä kotioloissa pohdittu jonkin verran, sillä saimme pyynnöstä muutamia esimerkkejä erilaisista tarjoiluvaihtoehdoista. Se ollaan päätetty, että mitään erikoista tai kovin eksoottista tarjottavaa ei meidän häihin tule, sillä haluamme ettei kenenkään tarvi pohtia rypyt otsalla että mitäköhän tämä nyt on, uskaltaakohan tätä syödä, kun on niin eksoottista. Tervetuliaismaljoja kummempia alkoholitarjoiluja meidän häihin ei tule monestakaan syystä (suurin osa vieraista tulee 50km+ matkan päästä eikä lähellä majoitusvaihtoehtoja, paikalla pieniä lapsia joista pienimmäisin lienee tuolloin meidän vauvamme, emmekä halua örvellystä tai överikännejä joihin joillain on taipumusta). Hääkakun ulkonäöstä minulla on idea, ja sulho on tämän kelpuuttanut. Mitäköhän muuta? Häiden väriteemaa olemme miettineet, ja se näytti aluksi hyvinkin selkeältä - mutta nyt en sitten kuitenkaan tiedä, pitäisikö sitä muuttaa hieman. Meillä oli ajatus valkoisesta yhdistettynä punaiseen, mutta tuli mieleen että vaikka häissä nyt jotain punaista olisikin (servetit, morsiuskimpussa olevista kukista osa, jne.) niin pitäisikö keväthäitä silti tarkastella jonkun toisen värin kannalta. Tarkoitus ei ole laittaa mitään kovin hörhelöistä koristetta, jotain juhlavaa, kaunista ja tyylikästä - mutta ei mitään liian simppeliäkään. En vain tiedä, miten tämän saisi toteutettua. Hääpuvun olen löytänyt, ja tiedän mistä sen hankin ja kuinka paljon rahaa siihen tulen käyttämään. Hääpuvun tulen kuitenkin hankkimaan vasta alkuvuodesta, sillä odotan parhaillani kolmatta lastamme. Tiedän, minkälaisen hunnun tahdon ja mikä sopii pukuun, paljonko se maksaa ja mistä sen saan. Kenkäasiat on selvillä. Hääkampauksesta on ajatus. Kampaajakin on varattu. Meikkausta en ole varannut, enkä vielä ajatellut asiaa sen tarkemmin. Kaaso ja bestman on pyydetty, tehtäviä ei ole sen kummemmin jaettu, se suoritetaan lähempänä eikä ketään ole tarkoitus ylikuormittaa. Ajatus on se, että itse sommitellaan ja tehdään aika paljon, mutta joihinkin asioihin pyydetään sitten kaason ja bestmanin apua. Minulla on myös eräänlainen "sivukaaso" jonka kanssa ideoidaan myös jonkin verran. Tyttäremme tulevat morsiuslapsiksi, mahdollisesti myös sulhon nuorimmainen veli, joka on samaa ikäluokkaa kuin lapsemme. Hääautosta on ollut puhetta, ja jos kaikki menee nappiin niin siinä suunnitelmassa varmaankin pitäydytään. On myös suunniteltu mihin mennään yöksi ja millä. Saattaa olla että vauva tulee meidän mukaan. Katsotaan nyt, miltä lähempänä tuntuu, mutta aika pienihän hän silloin vielä on. Häävalssi meille tulee, mutta juurikaan muuta ohjelmaa emme häihimme halua. Ei haluta että ohjelmaa on liikaa tai että homma muuttuu väkinäiseksi, vaan että kaikilla on mukavaa ja meininki on rento. Yksi puhe meidän häihin on tulossa, kenties pyydetään vielä bestmania sanomaan muutama sana. Ohjelmassa siis sapuskoista nauttimista ja vapaata seurustelua, lapsille ehkä keksitään muitakin tapoja viettää aikaa. Hääbändiä meille ei tule, sillä juhlien on tarkoitus loppua n. klo. 21:00 aikaan, eikä joukossa ole kuin muutama hassu tanssitaitoinen henkilö. Ollaan mietitty myös keitä kutsutaan - vain heitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä oikeasti - ja minkälainen teksti kutsuihin voitaisiin laittaa. Ei olla vielä päätetty, tehdäänkö kutsut itse vai teetetäänkö ne muualla. Kalliimmaksi tulee tietysti teettää, mutta voipi olla että sillä tavoin niistä tulee esteettisemmän näköiset... Olemme ajatelleet että kutsusta näkyisi meidän häidemme väriteema, mutta koska se on vielä hieman hakusessa, ei olla asiasta sen kummemmin puhuttu. Kutsun mukaan haluamme liittää humoristisen juhlaohjesäännön sekä erillisen infokortin. Lahjalistaa emme laita, tarkoitus on kaiketi toivoa rahaa häämatkaa varten, tosin emme vielä tiedä, kuinka tämän kutsussa voisi ilmaista. Jotkut on sanoneet aiemmin, että on hassua suunnitella asioita noin varhain, mutta meistä on ollut parempi tehdä alustavia varauksia jo tässä vaiheessa, jotta olemme saaneet haluamamme tärkeälle päivällemme. Yksi tuttu pariskunta yritti taannoin varata tuota "meidän" juhlapaikkaa omaksi hääpäiväkseen, johon on puolisen vuotta aikaa, mutta eivät saaneet. Meillekin paikkaa emännöivä henkilö kertoi, että varaukset menevät yleensä kuin kuumille kiville joten sopivaan aikaan oltiin ainakin tuon suhteen liikenteessä. Minusta voit ihan hyvin ryhtyä suunnittelemaan ja ideoimaan, voihan se olla että mieli muuttuu joidenkin asioiden osalta hieman lähempänä tai että joku asia selkeytyy siinä ikään kuin itsestään, mutta niinhän sitä sanotaan että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Meilläkin voi tuo loppuvuoden ja alkuvuoden elämä olla melko hektistä ja täynnä kaikenlaista muutakin puuhaa, joten parasta vain koettaa välttää sitä viime hetken kaaosta josta en itse ainakaan pidä...

Isäni on tarkoitus luovuttaa minut, muuttujien tullen kävelemme sulhasen kanssa yhdessä. Meidän suvussa tuo saattaminen on ollut tapana, itse asiassa en muista olleeni yksissäkään häissä joissa morsianta ei olisi ollut isä luovuttamassa. En osaa itse kuvitella muunlaista käytäntöä, ja sulhanen ja isänikin ovat tätä pitäneet aika lailla itsestäänselvänä tässä meidän tapauksessa. Meilläkin yhteisasumista takana jonkin aikaa ja lapsiakin on, mutta tämä vaihtoehto tuntuu silti omimmalta.

Meillä tulee häiden aikaan täyteen kaksi vuotta yhteiseloa. Kihloja on sitten häiden aikaan takana 1v9kk. Me kihlauduimme kolmisen kuukautta seurusteltuamme, ja vaikka tämä varmaan joistakin kauhistuttavalta tahdilta tuntuukin, meille tämä on sopinut oikein hyvin. Elämä ja suhde on tasaisella pohjalla. Virallisen määritelmän mukaan olemme uusperhe, mutta itse määrittelemme itsemme ihan vain tavalliseksi perheeksi Sanottakoon siis että meillä on kaksi lasta, ja kolmatta odotellaan syntyväksi tuossa vuodenvaihteessa. Minä olen tällä hetkellä hoitovapaalla. ja mies on työelämässä. On yrittäjä. Minultakin ammatti löytyy, mutta koska paikkakunnalla ja lähiympäristössä jossa nyt asumme. työllistymismahdollisuudet on suoraan sanoen olemattomat, olen hankkinut itselleni opiskelupaikan. Opiskelu alkaa siis vielä tänä syksynä. Kiire tulee, jos meinaa saada opintoja edes alkuun ennen äitiyslomalle jäämistä. Mielenkiinnolla ja innoissani tästä elämäntilanteesta kuitenkin olen, ja uskon että vaikka se varmasti tulee kiireinen ja ruuhkaisa olemaankin, kykenen siitä silti nauttimaan... Omakotitalossa asustellaan, ihan vielä tämä ei täysin oma ole kuitenkaan eli lainaa maksellaan...

Vielä en ole ostanut mitään, mutta todennäköisesti ensimmäinen ostos tulee olemaan kengät. Sen jälkeen mahdan ostaa hunnun...

Tämä on muuten hyvä, sellainen neutraali ja jotenkin hyvän mielen jättävä.

Meidän suunnitelmana on ollut liittää kutsun jatkeeksi se humoristinen juhlaohjesääntö, mutta myös erillinen infolappunen joka sisältäisi mm. ajo-ohjeiden ja kartan lisäksi myös tämän häälahjaosion.Aluksi ajattelimme häälahjalistan tekemistä, sillä tällöin vieraiden ei tarvitsisi ainakaan miettiä, mitä kummaa sitä hääparille voisi lahjoittaa. Kuitenkin totesimme, että meillä on astioita, aterimia, kodinkoneita - emme halua riviin viittä MoccaMasteria, emmekä tavaraa nurkkiin pölyttymään. Emme halua väkisin alkaa vääntää lahjalistaa, sillä koemme että meillä on kaikki tällä hetkellä tarvittava ja mikäli ei ole, hankimme astiamme itse. Parhaaksi vaihtoehdoksi on mielestämme muodostunut raha, mutta emme oikein tiedä, millä sanamuodolla asia pitäisi infolappusessa esittää. Emme halua kierrellä ja kaarrella, vaan sanoa asian niin että se tulee oikeasti ymmärretyksi - mutta kuitenkin niin, ettei vieraalle tule tunnetta siitä, että kerjäisimme tai että osallistuakseen meidän häihin hänen tulee maksaa. Ajatus on ollut lähteä pienelle häämatkalle, joten ehkä tästä voisi mainita asian yhteydessä...? Vähän mietityttää sukulaisten suhtautuminen asiaan. Nuoremman väen mielestä juuri nämä rahalahjat ovat hyviä, koska ne voi sitten käyttää haluamallaan tavalla, mutta vanhemmasta väestä osa on ilmaissut paheksuntansa (siis muiden vastikään avioituneiden kohdalla) rahalahjoihin viittaamisesta. Toisaalta, nämähän ovat meidän häät, joten kaipa me saamme toivoa lahjaksi mitä tahdomme...? Ja parempi kai se niin on, että lahjalle tulee oikeasti jotain käyttöä kuin että lahja olisi epämieluisa tai sille ei löytyisi käyttöä. Yhdessä meidän saamassa kutsussa luki, että hääpari toivoo lahjaksi kirjekuoria, mutta tämä ilmaisu ei ollut oikein meidän makuun... Mietintämyssy päähän, siis. (Häihimme on vielä vajaa vuosi aikaa, mutta kutsut on tarkoitus valmistella heti, kun tarvittavat pähkäilyt saadaan tehtyä. Näin ollen vältetään viime hetkien kaaos...)

Hmm... - Kaikki visailut ja leikit - Kenenkään nolaaminen, epämukavat tilanteet - Liian täyteen tupattu ohjelma, jota väkisin väännetään läpi - Tiara - Vaaleanpunaiset koristeet (korkeintaan morsiustyttöjen kukkakoreissa) - Saippuakuplat - Känniörvellys, alkoholin tarjoilu muutoin kuin tervetuliaismaljojen osalta - Joku kaksimielinen tai muka hauska sutkautus hääautoon kiinnitettynä - Morsiuskaari - Tarjoilujen riittämättömyys, toisaalta myös ylitarjonta. Kultainen keskitie lienee paras. - Uskonnollisuus. Kirkossa meidät kyllä vihitään ja toki siellä sitten sitä Jumalan sanaa tullaan kuulemaan, mutta kirkko-osuuden jälkeen haluamme juhlia ilman mitään uskonnollista sanomaa tai miten sen nyt sanois. Tosin meidän vieraista ei käsittääkseni kukaan ole mitenkään yltiöuskonnollinen... - Saketti tms. sulhasella. Ihan tavallinen puku on hyvä. - Muu kuin tumma puku sulhasella ja bestmanilla - Bestmanin ja kaason "pakottaminen" teemaväripukeutumiseen - Muut tanssit kuin häävalssi - Liiallinen hörhelöisyys koristeissa, esim. tekotimantit, liialliset tyllikoristelut pöydillä tai kirkossa, ruusunterälehdet kirkon lattialla... - Liian pitkät puheet, puheita ei muutenkaan ole tulossa kuin kaiketi yksi, mikä riittää meille mainiosti - Kutsumattomat vieraat - Vieraat, joiden kanssa on oltu tekemisissä viimeksi vuonna keppi ja käpy - Liiallinen kaason ja bestmanin, tai ylipäätänsä kenenkään vieraan työllistäminen niin ennen häitä kuin itse hääjuhlassakaan - Hääkimpun heitto - Sukkanauhan heitto - Häälahjat tavaran muodossa - Hääkakkuna perinteinen kermakakku. Kakku saa toki sisältää kermaa, mutta ulkoasun pitäisi olla toisenlainen... Näiden sijasta toivoisimme häidemme sisältävän... - Vapaata seurustelua ja mukavaa yhdessä oloa, rennolla meiningillä vaikka juhlissa ollaankin - Riisiä - Riittävät ja herkulliset tarjoilut - Jotain meidän tyylisiä koristeita, joiden tyylistä tai väristä ei tosin ole vielä hajuakaan - Ne tervetuliaismaljat, sekä alkoholi- että alkoholittomina versioina. - Joku oikeasti kuvaava ja tilanteeseen tyylillä sopiva teksti/kyltti kiinnitettynä hääautoon. Joku perinteinen lienee paras. Unohdinkohan jotain?

Tuttavapariskunta laittoi hääkutsut puolisen vuotta ennen häitä. Häiden piti olla kesäkuussa, jolloin meille on kasaantunut muutenkin paljon suunnitelmia/menoja/perheen omia juhlia, joten sinänsä oli ihan hyvä tietää jo hyvissä ajoin, milloin ko. häät on. Tässä tapauksessa kävi vähän ikävästi - pariskunnan häät peruuntuivat eikä niitä näillä näkymin juhlita lainkaan. Osapuolet ovat harmitelleet hääkutsujensa liian varhaista lähettämistä, mutta eihän tuo tokikaan ole kaikkien hääparien tilanne - tavallisestihan hääkutsujen lähettämishetkellä varmaankin eletään ihan perusonnellista arkea eikä ikävyyksiä ole näköpiirissä, joten miksipä niitä kutsuja ei voisi lähettää vaikka noinkin varhaisessa vaiheessa. Me olemme puhuneet kutsujen lähettämisestä noin kahta kuukautta ennen juhlaa, uskoisin että meidän tapauksessa tämä varmaankin riittää... Miltä tuo aika muiden mielestä kuulostaa?

Kuvittelin nähneeni täällä aihetta käsittelevän ketjun, mutta ei se sitten osunutkaan silmään... Olemme ajatelleet laittaa hääkutsuun vastauspyynnön, tyyliin "Ilmoitattehan tulostanne ja mahdollisista ruoka-aineallergioistanne viimeistään x.x.2015 puhelinnumeroon xxx." Kuinka pitkä ilmoittautumisajan tulisi olla? Liian pitkässä ajassa koko vastauspyyntö varmasti pääsee unohtumaan, ja liian lyhyessä (ainakin jos on liian lähellä itse h-hetkeä) ei välttämättä ehdi tehdä tarvittavia järjestelyjä, mutta mikäpä olisi sellainen sopiva? Luultavastihan sitä joutuu joka tapauksessa soittelemaan jonkin verran tulijoiden perään, mutta jos sillä sopivalla ajalla saisi enimmän vaivan karsittua...

Minä haluaisin lähettää Save the Date- kortit muutamille pidemmällä asuville sukulaisille, mutta mies ei ole innostunut ajatuksesta.. Minusta idea on kiva, tuossahan ikään kuin huomioidaan vieraat entistäkin paremmin kun annetaan tavallaan etumatkaa tilan raivaamiselle kyseiseen päivään. Tosin meillä nyt on se tilanne, että sukulaiset meidän hääpäivän on kuulleetkin - joskin olen varma, ettei sitä heistä suurin osa muista, tietääpähän vain, että joskus ensi keväällä ne on... Onko muuten Save the Date- korttien suhteen olemassa jotain suositusta, eli tulisiko nuo lähettää kaikille kutsutuille vai onko pahakin moka lähettää ne vain muutamille?

Kiitos vastauksista, varmaan meilläkin sitten toimitaan näin Yksi kaveri kertoi tapauksesta, jossa oli jättänyt varmistelematta ilmoittamatta jättäneiltä, ovatko tulossa vai eivätkö. Heille ei ollut varattu tarjottavia, ja osa oli kuitenkin tullut paikalle. Oli ollut ilmeisesti aika noloa (vähän molemmin puolin) kun sapuskaa ei sitten ollutkaan... Tämmöistä tilannetta nyt en kuitenkaan tahdo

Minulla on muutamia sukulaisia, joiden kohdalla vastaaminen kutsuun vastauspyynnöstä ja päivämäärärajasta huolimatta on epätodennäköistä. Ollaan siis kutsuttu heitä erilaisiin juhliin aina ristiäisistä valmistujaisiin ja syntymäpäiviin. Useimmiten on käynyt niin, että ilmoitusta siitä, ovatko kyseiset henkilöt tulossa vaiko eivät, ei ole tullut ja koska sekä yli- että alitarjonta sapuskoissa on jossain määrin epätoivottavaa, on saanut lähteä soittelemaan perään. Mietinkin nyt, kuinka toimia hääkutsujen kohdalla tai kuinka te aiotte toimia/olette toimineet. Että jollei kutsuttu henkilö pyynnöstä huolimatta ilmoita tulostaan tiettyyn päivämäärään mennessä, lähdettekö soittelemaan perään vai oletteko suosiolla varaamatta tälle henkilölle tarjottavia? Tietysti tuo perään soittaminen on pienempi paha, jolla varmasti suurin mielipaha kaikkien osalta vältetään, mutta vähän tympeältä tuntuu silti ajatus soitella kenties useammankin henkilön perään.

Mielessä on ollut, josko tekisimme kutsukortit itse. Minulle kävisi tavallinen avonainen mallikin (joka sinänsä olisi helpoin tehdä eikä vaatisi suuria etsintöjäkään materiaalien suhteen) mutta sulho toivoo avattavaa mallia, joten sellaiseen varmaankin päädymme. Tiimareita kun ei enää ole, niin mietin, mistä näitä tyhjiä kutsukorttipohjia voi ostaa, siis muualta kuin nettikaupoista? Löytyykö esim. Kärkkäiseltä vai mitä suosittelisitte? Jotain postikortin kokoista kutsupohjaa haemme, ei ainakaan kovin paljon suurempaa. Tietysti jotain taittelemista voisi harkita itsekin, mutta ehkäpä nuo valmiit taitokset on siltikin esteettisemmän näköiset, ainakin kartonkia on hankala taittaa ilman, että siitä tulee näkyviä "ryppyjä" taitosten seutuville.

Osaisiko joku kertoa, paljonko keskimäärin maksaa Ladybird- mallistosta oleva morsiuspuku? Yritin toki googlettaa, mutta en oikein löytänyt mitään. Erään pääkaupunkiseudulla toimivan liikkeen sivustoilla oli joitain hintoja, mutta mietin lähinnä, kuinka suuret hintaerot ovat pääkaupunkiseudun liikkeiden ja esim. Etelä-Pohjanmaan alueella toimivien liikkeiden välillä? Tietysti tämän asian voisi selvittää kysymällä pukuliikkeistäkin, mutta ajattelin ensiksi kokeilla täältä...

Tämä korjausasia on muuten asia, joka minua kiinnostaa. Eli kun puvun ostaa, kuuluuko hintaan korjaukset vai maksetaanko niistä erikseen? Kuinka paljon per tunti, tai millä kaavalla taksa nyt sitten otetaan?

Ei välttämättä ollenkaan pois suljettu idea Täytyy pitää silmänsä auki, jos vastaan tulisi jotain sopivaa. Tuolla keinolla voi näköjään säästää aika paljonkin, ei ole edes tullut mieleen miten edullisesti puvun voi lähtöhintaan nähden saada! Mielessä on ollut mahdollisesti A-linjainen, väriltään valkoinen (ehkäpä norsunluu?) puku, jossa olisi selkänyöritys. Varmaan helma saisi alkaa leventyä heti vyötärön alapuolelta, sillä en ole missin mitoissa ja vauvaakin odotellaan syntyväksi heti vuodenvaiheessa, jolloin häihin on aikaa osapuilleen nelisen kuukautta eikä siinä ajassa ehdi välttämättä palautua niin kuin toivoisi... Olkaimetonta mallia olen ajatellut. *Muoks* Ladybirdillä on tosi kauniita malleja, jotka minua miellyttää. Osassa näistä on tosin yksi olkainkin, mutta otaksuisin että olkaimen saa halutessaan poiskin...? (Vai tekeeköhän liikkeet tällaisia korjauksia?)

Kiitos, tällaista en ollut huomannutkaan. Täytyypä käydä katsomassa!

Kiitos viestistä! Helpotti huomattavasti, kun sain tuon aiemman purkaukseni kirjoitettua tänne, ja kun vielä sain ymmärtäväisen vastauksen. Anoppi on tietysti eri vuosikymmeneltä ja eri vuosikymmenen morsiankin, joten näkemykset, tavat ja muotikin on luultavasti tuolloin eronneet jonkin verran tästä päivästä. Varmaan nuo meidän näkemyserot näissä asioissa johtuu tästäkin... Itse asiassa tuo hääpuvun jälkikäteen värjäys on ollut mielessä. Sitäkin mietin, että jos puvun käyttämättömyys alkaa häiritä tai jos se tuntuu olevan tuolla jossain kaapissa tiellä, niin voihan sen siinä tapauksessa myydäkin... Miesosapuolen kanssa kävin tuossa pienen keskustelun. Kerroin, että minua suoranaisesti ahdistaa tämä anopin eräänlainen tuputus. Että onhan niissä anopin ajatuksissa järkeäkin, mutta minulle tämä pukuasia on myös tunnekysymys, vaikka se ehkä hassulta kuulostaakin. Kerroin myös, että jos hankin pukuni anopin ohjeistuksella tai hänen mielensä mukaisesti, on lopputulos todennäköisesti sellainen että se myöhemmin harmittaa. Ei siksi, että anopilla olisi huono maku, vaan siksi, että tykkään erityyppisistä puvuista. Olin olettanut aiempien puheiden perusteella, ettei miestä nyt niin hirveästi asia kiinnosta tai että hän jotenkin tyrmäisi ajatukseni aiheesta heti, mutta sainkin yllättyä. Sanoi siinä vain, että äitinsä tarkoittaa kyllä hyvää mutta hänestäkin puuttuu hieman turhan paljon meidän valintoihin, niin kuin nyt tähän hääpukuasiaan. Tuumaili myös, että on aina ajatellut hääpuvun olevan valkoinen - huntuasiasta hänellä ei mitään erityistä mielipidettä ollut, paitsi että ainakaan hänen suvustaan kukaan ei taatusti hunnunkäytöstäni loukkaannu. Mieskin myönsi, että puvun on oltava sellainen, josta minä pidän - anopillahan saa olla asiasta oma mielipiteensä, mutta kun puku ei hänen päälleen tule. No, hyvä tietää että ollaan kuitenkin samoilla linjoilla. Mies perusteli aiempia puheitaan sillä ettei ole ajatellut kyseessä olevan niinkään tunneperäinen asia minulle, mutta totesikin että ehkä asia on sitten hieman eri naisten ja miesten kohdalla. Anoppi on myös tarjoutunut (aika innokkaasti) mukaan hääpukuostoksille sitten kun sen aika on. En ole mitään hänen kanssaan sopinut, mutta miehen kanssa puhuttiin että on luultavasti parempi että shoppailen pukuni ilman anoppia, jotta homma ei mene siihen että anoppi sanelee mitä ostan, ja minä sitten ostan kiltisti. Että anoppi nähköön puvun vasta sitten kirkossa... Toisaalta mietin, kuinka pahasti tämä nyt sitten loukkaa anoppia. Vähän kaksipiippuisia asioita, mitä mieltä olette?