Raitaa

Meillä taasen jäi lahjapöytä tyystin hoitamatta, eli ne kortit olisi pitänyt kiinnittää niihin lahjoihin, että tietäs, kuka toi mitäkin. Joten nyt ei sit oo mitään tietoa, tuliko joku ilman lahjaa, vai oliko esim. kimppalahjoja. Toisaalta en tiedä toiko kaikki korttia, kun en jaksanut niitäkään sillä tavalla tarkistaa, että löytyykö nyt varmasti kaikkien vieraiden nimi kortista. Ehkä onnekastakin, niin ei tarvitse miettiä, kuka muisti ja kuka ei, kun kollektiivisesti oli muistettu ihan riittämiin(:

Mä päätin toteuttaa vaan kaikki toiveeni, lepi rantaloma lämpimässä (pakettimatka) ja pitkäaikainen haavemaa (omatoimimatka)... Rantalomakohde kyllä arpoutui hinnan ja pakettimatkojen selauksen perusteella. Mulle tulee mieleen tosta kuvauksesta Azorit tai Mallorca? Ehkä kummassakaan ei oo kyl erityisen vähän ihmisiä...

1) Hääpari 2) Isä-tytär ja poika-äiti (ja voi tietty myös olla samaan syssyyn sulhasen isä ja morsiamen äiti tanssilattialla, jos tuntuu luontevalta). Vanhempien kanssa tanssittavaa tanssiahan ei oo pakko olla, voi myös kutsua kaikki mukaan heti seuraavalla biisillä. Tällöin esim. Tinskuli voit halutessasi tanssia isäsi kanssa ja sulhanen "kenen naisen lystää"(:

Ei välttis minusta ole tarpeen, mulla on ollut hauskaa ihan leikittömissäkin häissä. Ihmiset haluaa kuitenkin aikaa seurustella. Mut jos haluat keksiä jotain pientä ohjelmaa, niin mitenkä ois joku esitys? Musiikkia, tanssia, sirkusta, power point (esim. teistä), videoteos (esim. polttareista)... Harrastajapiireistä vois saada edullisestikin tuollasia performansseja, tai jos joku yhtään videoeditointia osaava ihminen, niin sit jotain videomatskua (oon nähny esim. puheen sijasta just videon sulhasen henkilöhistoriasta ja morsiamen kohtaamisesta). Meillä sulhasen suvun naiset esitti erään kuorolaulukappaleen, joka oli hirveän sympaattinen, hauska ja pidetty ohjelmanumero. Lisäksi oli minun polttarivideo ja sulhasen polttaripowerpoint.

Hmm joo, ehkä mä tekisin just tolleen epävirallisesti, eli toimittaisin hääkutsun niille, jotka haluaa paikalle ja sanoo, että olen pahoillani, tilanpuute ei sallinut kumppanisi kutsumista, mutta haluaisikohan hän tulla kenties jatkoille kanssamme?

^En halua tuomita kenenkään ratkaisuja järjestää häät, mutta oma mielipiteeni on, että toi aveccien erottaminen kutsutuista ruokailun ajaksi on kyllä vielä oudompaa, kuin että kaverit päästetään vasta myöhemmin nauttimaan esim. iltapalasta. Jos itse olisin aveccina kutsuttu vasta ruokailun jälkeen illaksi tanssimaan, niin varmaan jättäisin tulematta. Aveccien kutsumatta jättäminen on myös etikettivirhe, mutta olisiko se kuitenkin parempi ratkaisu?

Yhteisen harrastuksen parissa tavattiin. Tosin ei ees muisteta millon se oli, koska kummallakin oli tapaamishetkellä muuta säätöä ja murhetta. Joku vuosi ensitapaamisesta eteenpäin sitten törmäsin baarissa (heh, vielä parina iltana peräkkäin, villi nuoruus...) tähän harrastepiireistä tuttuun herraan, muutaman jälkeen vasta löydettiin yhteiset puheenaiheet ja siitä se sitten lähti. Seurustelun alettua väheni molempien baarissa riekkuminen ja alun jälkeen puheenaiheitakin on aina löytynyt myös ilman alkoholia.

^ Mut eiks se oo vähän turhan pahaenteinen;)

Hei apua, nyt tarvittas nopeeta vastausta Naikkareilta! Jos häissä on ollut seukkailevia pariskuntia, jotka asuvat erillään, eli lähinnä pari sukulaisten aveccia, niin pitääkö avecille laittaa erikseen kiitoskortti, vai riittääkö, että sille sukulaisosapuolelle laittaa? Mä kyl vähän aattelin olla laittamatta. Kyseessä siis tarkemmin veljeni tyttöystävä (kutsuttu nimeltä) ja serkkuni poikaystävä (ei kutsuttu alunperin vaan tälle ruinattiin lupa osallistua).

Mä olin haaveillut Japanin matkasta n. 10 vuotta, ja viimein häämatkalla saatiin mun pitkäaikainen haave toteutettua! Se sopi meille myös parina erinomaisesti, koska tavattiin miehen kanssa Japaniin liittyvän harrastuksen parissa, joten sinällään molemmille Japani on ollut "to do" listalla. Meillä oli omatoiminen Japanin kiertomatka, jossa vähän erikoisempana ja vähemmän turistisena kohteena oli Okinawan pääkaupunki Naha. Okinawallahan on Japanissa Thaimaan ilmasto, ja saaristosta löytyy myös rantakohteita, tosin me vietimme aikaamme kaupungissa lukuunottamatta retkeä Seifa-Utakin luonnonpyhättöön. Meidän häämatkareitti oli Tokio-Naha-Osaka-Kioto-Nara-Yokohama-Hakone-Tokio. Erityisen "häämatkameininkiä" oli kahdestaan yksityisissä kuumalähdealtaissa Hakonen Onsen- eli kuumalähdekylässä lilluskelu, erityisesti lämpöisessä ulkoaltaassa sateen ropistessa pimeällä. Myös Yokohama epäturistisuudessaan oli mahtava pysähdyspaikka. Mun suositukset Japanin häämatkalaisille (ja miksei muillekin Japanin matkaajille): - Ainakin yksi yö onsen ryokanissa eli kuumalähdemajatalossa. Muutenkin suosittelen ryokaneja eli perinteisiä japanilaisia majataloja, joskin bisneshotellit saattavat olla uskomattoman halpoja (yö Nahassa 14e/henk. sisältäen ilmaista limpparia niin paljon kuin jaksoi juoda!). - Japan Railway Pass kyllä tunnetaan, mutta lisäksi on olemassa Japan Airway Pass, jolla tietyillä ehdoilla saa ostettua ulkomaalaisena maan sisäisiä lentoja jopa 50% halvemmalla, mitä paikalliset joutuisivat vastavasta maksamaan. Seuraavalla Japaninmatkalla suunnittelenkin, että suihkaistaan aivan Okinawan saariston eteläkärkeen vielä vähemmän turistisille alueille näillä alelentolipuilla. Nimimerkillä jo seuraavaa Japanin matkaa suunnitteleva;)

Ja ilman vihkitodistusta sai pakettimatkalle pullon kuoharia ja kortin, ja omatoimimatkalla kukkakimpun ja kortin ^^ Passasi minulle!

Nostanpa tänkin vanhan ketjun, koska oli niin hyvä kokemus, kun mies kävi elämänsä ekan kerran ihan oikeesti parturissa (siis toki hiuksia käynyt leikkuuttamassa aiemmin). Miehen parta on kolmen vuoden kasvatuksen tulos ja olis ollut outoa luopua siitä häiden takia. Parturikäynti maksoi joku parikymppiä, ja muotoilivat tosi siistiksi pitkähkön parran. Mietittiin etukäteen, että oisko parta tarvinnut muotoilutuotteita, ja parturi neuvoikin, että vahvaa hiusvahaa voi käyttää, mutta hyvä parranleikkuu teki tehtävänsä ja parta oli niin siisti, ettei muotoilutuotteita tarvittu.

Mun sulhasella oli nyt ah niin muodikas "man bun" eli miesnuttura (niitä näkee tosi paljon ihan katukuvassa pitkähiuksisilla miehillä), sellainen pieni, tiivis, suht. ylös koottu samuraihenkinen.

Meillä oli vieraslahjoina Lushin saippuat. Ostettiin eri sorttisia 50g palat per vieras. Anopit eli äidit saivat "Love you Mom"-saippuat, kummit "Godmother", sen jälkeen oli hauska miettiä, kuka on "Bohemian, Sexy Peel, Rockstar" yms. En pitäisi saippuaa turhana krääsänä. Kaikkihan sitä tarvitsee. Me sulhasen kanssa molemmat tykätään Lushin tuotteista. Oikeastaan tutustuin koko lafkaan sulhasen kautta, sitäpaitsi meidän vasta aloitellessa suhdetta mies tuoksui minusta aivan ihanalle, kun käytti Lushin Tramp-suihkusaippuaa. No, sittemmin em. suihkusaippuan valmistus on lopetettu (mies kyllä tuoksuu edelleen hyvältä). Niinpä halusimme ilahduttaa vieraitamme sellaisella asialla, josta molemmat pidämme(:

Meille tuli tälläinen, seremoniamestari oli teetättänyt kutsujen kansikuvan perusteella uniikin kakunkoristeen 3D-tulosteena häälahjaksi:

Tässä minä

Meillä paikakkortti oli yhdistettynä vieraslahjaan. Oli tietty pakko laittaa vieraslahjat myös itselleni ja sulhaselle, kun ei halunnut tehdä erilaista paikkakorttia.

Meillä pöydillä ei ollut numeroita vaan nimet bändien mukaan ja pöydässä sitten nähtävillä bändiltä valitut, teemaan sopivat sanoitukset. Pöydän nimi oli näkyvillä pöytäkolmiossa (missä oli myös ohjelma ja menu).

Mun morsiantukka on pitkä ja vaalennettu. Rouvatukkana palaan samaan maantienväriseen pitkään lettiin, mikä oli vuosia neititukkana. Todelliseksi rouvatukaksi haluaisin n. vuoden tähtäimellä rastat, mutta ensin pitää varmistua, etteivät potki mua pois töistä sen takia...

Kaasolle sponssasin juhlakampauksen. Bestman oli hiljattain ostanut oman kesämökin joten sai "mökkipaketin" (sis. hytyssavuja, ristikkolehden, muuta luettavaa, kärpäslätkän ja helmenä riippumaton). Noiden kahden lahjan rahalliset arvot olivat suunnilleen samat.

Varatkaa reilusti erilaisia alkoholittomia vaihtoehtoja! Alkoholittomuus on nyt muodikasta ja ihmiset tekee sadan päivän haasteita ym. keventämistä, lisäksi aina on raskaana olevia, imettäviä ja autoilijoita. Mä luulin olleeni hyvin varautunut, koska olin hankkinut alkoholitonta olutta, viiniä, siideriä ja siiderijuomaa, useaa eri limpparisorttia, vichyä tietty ja baarista sai alkoholittomia cocktaileja, mutta mun hommaamat määrät esim. alkoholitonta olutta ja viiniä oli tosi pienet ja ilmeisesti ainakin oluen osalta olisi ollut tarvetta useammallekin kuin parille tölkille. Jotenkin ajattelin, että niin harva juo sellasia, mutta näköjään mun lähipiiristä löytyy muitakin kuin minä itse, jotka osaavat nauttia myös alkoholittomasta oluesta ja viinistä.

Ahihihhiii just mies purki kameralta meidän photo boothin tulokset, nauroin kippurassa lattialla, seassa oli mm. Sauli Niinistö (mistähän senkin oli joku taikonut kameran eteen...). Häät siis tanssittiin toissapäivänä ja sulhanen viritteli etälaukaisimella toimivan valokuvaussopen. Kamera oli jalustalla ja vielä adapterilla kiinni verkkovirrassa. Voin sanoa, että photo booth ei todellakaan tarvitse mitään rekvisiittaa, tulokset oli silti aivan huippuhauskoja kun ihmiset oli heittäytyneet. Henk. koht. mua häiritsi ajatuksena propseissa A) kaikki ihmisten kasvoja peittävät jutut (irtohuulet, viikset, hassut lasit) heikentämässä ihmisten tunnistettavuutta ja epähygieenisyys, koska kaikki ei kuitenkaan älyä pitää niitä tikun päässä olevia juttuja irti naamasta/huulista/syljestä (okei, oon pikkusen neuroottinen ajoittain). Juurikin tällä hetkellä sulhanen virittelee niitä nettiin jakoon että vieraatkin pääsevät nauttimaan omista ja toistensa hengentuotteista. Saavat sit siitä halutessaan itse tuottaa paperikuvia tai vaikka käyttää somen profiilikuvissa.

Meillä oli avoin cocktail-baari (2 nimikkococktailia ja neljä klassikkococktailia listalla), viinat tuotu itse virosta ja blandikset ym. cocktailainekset, lasit sekä itse baarimikko pitopalvelusta. Hinta (ja baarijonot) pysyi kohtuullisena, mutta mikään flair-baarimikko ei ollut kyseessä.

^ Ohho ompa mulla ollu angsti tän DJ-asian suhteen 10kk sitten:D No kirjoitan omat kokemukseni, jos joku nyt miettii DJ:tä: Meillä oli JyväsMedialta DJ, joka on ilmeisesti itse firman yrittäjä? 690e:llä saatiin DJ-keikka, mutta sen lisäksi ruokailutilaan äänentoisto, videotykki ja tanssitilaan "discovalot". DJ soitti just sitä musiikkia mitä me haluttiin ja sit myös toteutti vieraiden asiallisia toiveita. Olin tyytyväinen, bileet oli hyvät eli money well spend. Bändi, mitä mietittiin vaihtoehtona, ois veloittanut 200e henkilöltä (eli minimissään 600e) ja siten musiikki ei olisi ollut aivan yhtä monipuolista, ois jäänyt nuo ruokailutilan av-puolen laitteet saamatta siihen hintaan ja häävalssin soitto ei olisi onnistunut yhtä hyvin (koska kyseessä oli klassinen, isolle sinfoniaorkesterille tehty kappale).

Olen nyt onnistuneen ulkonavihkimisen jälkeen nostellut useampaa ulkonavihkimisketjua, ja jatkan vielä täällä kirkollisten vihkimisten puolella, vaikka meillä naimisiin mentiinkin siviilimenoin, samat "pulmat" ovat varmasti pinnalla myös kirkollisissa ulkovihkimisissä: Meillä vihkiminen kesti noin 15 minuuttia, sisältäen virallisen vihkikaavan ohella puhetta ja musiikkia. Kaikki seisoivat enkä kuullut valituksia. Minun huonojalkaiselle isoäidille oli ainoastaan varattu tuoli. Näin meilläkin. Maanmuoto oli sellainen, että oikealla olevat pääsivät kallion päälle korkeammalle. Tästä syystä ei voitu laittaa sulhasen sukulaisa oikealle ja minun sukua monttuun, vaan kaikki etsivät sellaiset paikat, että näkivät vihkipaikalle. Meillä oli juuri tuo kuja. Pyysin seremoniamestaria ohjeitamaan, että ihmiset asettuvat häämarssien ajaksi kujamuodostelmaan, mutta vihkimisen aikana saavat etsiä parempia paikkoja, ja sitten poistumismarssin aikana taas muodostaa kujaa. Tuntui toimivan. Meillä oli vahvistin ja kaksi mikkiä. Vahvistin sai virtaa aggregaatista, joka oli pieni, kannettava polttoainekäyttöinen malli, vuokrattu. Sen melutaso oli melko hillitty ja kun se vedettiin 15 metrin jatkojohdon päähän, ei aggregaatin ääni kuulunut vihkipaikalle. Meillä oli musiikkia varten soittimina mikitetty akustinen kitara sekä vahvistimeen kytketty sähkökitara. Ainiliini taidettiin vihkiä aikanaan navetan vintillä mutta ainakin ulkovihkimiseen suosittelen lämpimästi äänentoistoa, jos vieraita on vähänkään enemmän eivätkä kaikki pääse aivan lähietäisyydelle. Tuulen vinkunaa ym. taustamelua on ja ääni kantaa huonommin kuin suljetussa tilassa. Nii, ja sateen varalle meillä oli mietittynä plan-b paikka (jota ei onneksi tarvittu, koska ei ois ollu yhtään niin hieno). Toivottavasti näistä on apua jatkossa muille ulkovihkimistä (kirkollista tai siviilisellaista) miettiville.