IdaLydia

Aion ottaa mieheni sukunimen. Tykkään kyllä ihan omasta nimestäni, mutta miehen sukunimi on harvinaisempi, ja käytännössä kaikki sen nimiset ovat lähisukua keskenään, mistä tulee ihanan yhteisöllinen tunne. Lisäksi minusta tuntuu hyvältä, että koko meidän perheellä mahdolliset tulevat lapsemme mukaanlukien on yhteinen sukunimi. Yhdysnimeä taas pidän liian pitkänä ja epäkäytännöllisenä. Jos miehelläni olisi joku tosi omituinen nimi niin en ehkä vaihtaisi nimeä.

Meillä on häät heinäkuun lopulla, niin pitänee varautua helteiseen päivään, jolloin sitä alkoholitonta juomaa täytyy varata aika paljon myös alkoholin juojille, etteivät ihmiset pökerry nestehukaan. Olen ajatellut limua, kivennäisvettä ja tiivistemehua, mitäköhän muuta? Tuo alkoholiton olut voisi olla myös hyvä vaihtoehto, toisaalta sille ei ehkä ihan kauhean suurta menekkiä tule olemaan. 

Meillekään ei tule mitään leikkejä. Aikoinaan olin kaasona ystäväni häissä, joihin haluttiin pari leikkiä, joten kahlasin läpi tuolloin hääleikkikirjan (joka edelleen löytyy kirjahyllystäni!), mutta suurin osa niistä leikeistä oli mielestäni aivan kammottavia. Jonkun visailun saatamme järkätä, mutta muuten kyllä luotamme siihen, että hyvä seura, ruoka, juoma, tanssi ja musiikki luovat tarpeeksi tunnelmaa, jotta ihmisillä on hauskaa. Tiedän kyllä lähipiirissäni pari ihmistä, joiden mielestä häissä on "tylsää" jos ei ole leikkejä, mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että häissä yksi tärkein pointti on se, että ihmisillä on aikaa keskustella ja seurustella myös sukulaisten ja ystävien kanssa, joita harvoin näkee siinä mittakaavassa. 

Täällä myös kolahti tajuntaan, että häihin on kohta enää puoli vuotta aikaa! Häämessuille olen kyllä menossa, mutta en oikein tiedä mitä odotan siitä, koska aika paljon kuitenkin on jo suunniteltu, ostettu ja päätetty. Mulla oli tarkoitus jo viime vuonna mennä häämesuille kun olin intoa piukassa ja vastakihlautunut, mutta jäi sitten menemättä, kun silloin taas tuntui paremminkin siltä, että kaikki suunnitelmat on ihan auki. 

Minunkaan vanhempiani ei oikein tunnu kiinnostavan kuulla mun hääsuunnitelmista, mistä olen kai jopa vähän loukkaantunut, kun asutaan kuitenkin eri paikkakunnilla niin en ihan koko ajan ole pälpättämässä häistä heille. Muuten siis ovat kyllä iloisia naimisiinmenostamme, eivätkä yritä sinänsä tyrkyttää mitään omia visioitaan ainakaan paljoa. Mulla on sellainen tunne, että äitini pelkää, että muutun vaivihkaa joksikin bridezillaksi ja häistä tulee joku massiivinen tyllitapahtuma, jossa kaikki pakotetaan johonkin teemaväriseen pukeutumiseen, halusi tai ei ja että miestäni viedään kuin litran mittaa näissä mun järjestelyissä. Omasta mielestäni olen kyllä pysynyt ihan kohtuuden rajoissa enkä ole sortunut mihinkään aivan tolkuttomiin ratkaisuihin. Ja juuri siksi haluaisin jutella häistä ihmisten kanssa, ettei kaikki kaadu miehen niskaan, kun sitä ei oikeasti kiinnosta jotkut kenkäpohdinnat tai pöytien koristeet. 

No, siksi kai täällä kirjoitellaan että saa vähän "vertaistukea".

Juhlapaikan kriteerit:

Saa viedä omat alkoholijuomat

Paikalla saa juhlia vaikka aamuun asti, mieluiten varaus koko viikonlopuksi

Kaikki vieraat mahtuvat suunnilleen samaan tilaan syömään, ei mitään kymmentä pikkuhuonetta

Sijainti kohtuullisen lähellä Tamperetta, että esim. taksilla liikkuminen on mahdollisuuksien rajoissa vieraille

Juhlapaikan koko

Muita, vähemmän ehdottomia kriteerejä olivat paikan sijainti järven rannalla, majoittumismahdollisuus, ympäristön ja tilan yleinen viihtyisyys ja soveltuvuus.

Varasimme juhlapaikan noin kymmenen kuukautta ennen häitä, koska paikkaa pystyi varaamaan tälle vuodelle vasta tuolloin, muuten olisimme varanneet varmaan jo vähän aiemmin. Soitimme heti aamulla  sinä päivänä kun varaaminen alkoi ja saimme paikan juuri sille viikonlopulle kuin halusimmekin. Myös kakkosvaihtoehtomme olisi ollut mahdollista saada ko. ajankohtaan.

Paria miehen serkkua ja serkun puolisoa en ole tavannut, joten ihan kaikkia en tunne, mutta onpahan sopiva tilaisuus kerätä sukulaiset yhteen ja tutustua.

No näinpä Rouvaksi_2015, minäkin juuri tajusin että häihin on oikeasti enää puoli vuotta ja rapiat! Vuosi sitten kun olimme vasta menneet kihloihin ja päättäneet häiden summittaisen ajankohdan tuntui, että aikaa on ihan liikaa ja että haluaisin nopeammin naimisiin! Nytkin kyllä odotan häitä tosi paljon, mutta on tässä kyllä vielä järjestettävääkin runsaasti!

Mekin ajattelimme mainita kutsun yhteydessä, että jos lahjoja halutaan antaa niin mieluiten haluaisimme häämatkarahastoamme kartutettavan, koska meillä on tavaraa kyllä omiin tarpeisiin. Sen sijaan emme ole yhdessä miehen kanssa olleet oikein missään ulkomailla ikinä, paitsi päiväristeilyllä Tukholmassa ja Tallinnassa. Ja meilläkin on matkakohde tiedossa, joten se varmaan mainitaan myös, niin kuulostaa sitten siltä, että oikeastikin ollaan sinne reissuun lähdössä joskus.

Tietää kyllä ja naureskelee partaansa mun harrastukselle.

Minulla ei varmaankaan ongelmaksi tule se, että olisi liian kylmä, vaan se miten estän hartioitani palamasta (häät heinäkuun lopulla) koska olen aika herkkä kärähtämään. Toisaalta mistä sitä tietää Suomen kesästä vaikka sataisi rakeita. Eli jonkun boleron tai vastaavan voisi ehkä varulta hankkia. Kokemuksesta tiedän, ettei minulla hartiahuivit kauan pysy menossa mukana että sikäli bolero olisi parempi. 

Olin valmis maksamaan noin 500 euroa, pukuni maksoi lopulta postimaksuineen vähän alle 600 euroa.

Tein vihdoin päätöksen pukuni suhteen, johan tässä yli vuoden päivät olenkin asiaa vatvonut. Tällaisen Dolly Couturen puvun tilasin:

http://dollycouture.com/collection/pink-label/the-tuscany.html

Ei ole kyllä lähelläkään sitä, mikä visio minulla ensin oli hääpuvustani, en halunnut valkoista enkä noinkaan "perinteistä", mutta näin se mieli muuttuu.

Olin sen verran sanonut, etten missään tapauksessa halua mitään polvistumisia tai sellaista luonnotonta yltiöromanttista tunnelmaa, joka ei ole meidän tyylistä. Enkä halunnut sormusta nenäni eteen, halusin itse valita sen.

Mulla on myös häävihko. Sen väliin olen tunkenut kaikkia häihin liittyviä muita papereita. Teen kyllä vieraslistan jossain vaiheessa ihan tietokoneellakin, mutta jotenkin on helpompaa luonnostella kaikkea siihen vihkooni. Budjettia olen nyt sentään excelillä tehnyt, mutta siitäkin löytyy tuherrusta vihostani. Vois tuon pöytäjärjestyksen tekemistä tietty miettiä jollain uudenaikaisemmallakin menetelmällä.

Ainakin juhlapaikan koristeissa aiomme säästää käyttämällä kukkamaljakkoina lasipulloja, joita tässä ennen häitä kertyy, jollain halvalla nauhalla tms. aion tuunata niitä. Ja mahdollisimman paljon luonnonkukkia sitten maljakoihin. Mitään tuolihuppuja tai näyttäviä kukka-asetelmia ei tule, eikä kaasojen käsikukkasia tai muita vastaavia.

Asusteet aiotaan ostaa mahdollisimman halvalla, esim. mies osti just Lidlistä juhlakengät muutamalla kympillä. Ja itse ostin halpislaukun. Toki puvutkin saadaan varmaan suhteellisen halvalla verrattuna joihinkin muihin, ei mitään tuhansia euroja kuitenkaan niihin kuluteta. Nyt yritetämme alennusmyynneistä löytää miehelle puvun kohtuuhinnalla, mutta toisaalta se on kyllä pitkäaikainen investointi, kun ihan tummaa pukua ollaan hakemassa eikä mitään sen spesiaalimpaa.

Bändi koostuu sulhasen kavereista, joten halvemmalla päästään siinä kuin jos tulisi joku "normaali" bändi.

Viinat haetaan Virosta, mutta ruuasta ei pihistellä. Lähinnä kaikesta turhasta ja epäolennaisesta yritämme säästää. Esim. voi miettiä, tarvitsenko todellakin kaikenlaista ylihinnoiteltua hää-alkuliitteellä varustettua krääsää.

Meillä hääjärjestelyt menevät kyllä sillä periaatteella, että minä suunnittelen, haen tietoa, puntaroin vaihtoehtoja, luen ihmisten kokemuksia, kilpailutan palveluntarjoajia ja valikoin meille parhaat vaihtoehdot, jotka sitten esittelen miehelle tiivistettynä versiona, jonka perusteella sitten yhdessä teemme päätökset. Olen kysynyt lähes kaikesta epäolennaisestakin (koristeista, fonteista) miehen mielipidettä, mutta yleensä minä saan kuulemma päättää. Tämä järjestely sopii minulle, koska itse rakastan hakea ja organisoida tietoa erilaisista asioista. Meillä taas mies sitten hoitaa ja varaa asioita enemmän puhelimitse, koska on parempi siinä, ja näin olemme alun perin sopineetkin. Muutaman yksittäisen asian olen kyllä nakittanut sulhasen vastuulle, saa nähä miten käy!

Minun suosikkivuodenaikani häille olisi ollut loppusyksy (loka-marraskuu), mutta kesähäät on kuitenkin tulossa, lähinnä siksi koska mies halusi ennemmin sellaiset ulkoilmahenkiset juhlat, joissa voidaan hengata lämpimänä kesäiltana järven rannalla, mihin juhlapaikkakin tarjoaa oivalliset puitteet. Syksyhäissä houkutti se, että voi hyödyntää kynttilöitä ja ihania ruskan värejä, jotka ovat lempivärejäni muutenkin. Mutta eiköhän niitä kynttilöitä ja lyhtyjä voi sytytellä myös loppukesän pimenevään iltaan.

Meillekään ei varmaankaan ole tulossa bestmania, kun miehellä ei tunnu olevan niin läheisiä kavereita, joihin olisi pitänyt siinä määrin yhteyttä, että kehtaisi tai haluaisi pyytää bestmaniksi. Minulla on yksi kaaso, ja olen kyllä kysellyt mieheltä, että ei kai se häntä haittaa, ja kuulemma ei. Meillä ei sinänsä näitä kaasoja ja bestmaneja "tarvita" kovin paljoa mihinkään asioiden hoitamiseen ja tekemiseen, vaan lähinnä kyse on juurikin tuollaisesta kunnianosoituksesta ja henkisestä tuesta. Omasta mielestäni miehellä olisi kyllä yksi potentiaalinen kaveri bestmaniksi, nimenomaan henkisellä tasolla, kyseinen henkilö ei todellakaan ole mikään häiden juontaja/organisaattori -tyyppinen ihminen, mutta ei tarvitsekaan olla meidän häissä. No, itsepä mies päättää asian, minua ei asia haittaa.

Kaasoni saa ihan itse valita mitä päälleen laittaa, en aio ohjeistaa millään tavalla värien tai muunkaan suhteen. Tietty mielelläni lähden mukaan pukua valkkaamaan, jos hän aikoo uuden ostaa häihimme.

Pyysin kaason pari kuukautta kihlautumisemme jälkeen, ensimmäisen kerran kun kihlauksen jälkeen näimme kasvokkain tuon tulevan kaasoni kanssa, enkä halunnut aiemmin pyytää puhelimitse tai tekstarilla tms. Häihin oli silloin aikaa varmaan puolitoista vuotta. Ei tarvinnut miettiä kenet pyydän kaasoksi, on kyllä ollut aika selvää vuosikaudet.

Enpä tuota mitenkään suunnitellut erityisesti, istuimme iltaa hyvän ystäväni ja sulhaseni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä kihlautumisemme jälkeen ja puhuttiin siinä jotakin yleistä meidän häistä ja niiden suunnitellusta ajankohdasta. Kysyin ystävältäni, että haluatko tulla kaasoksi. Olen itse ollut kyseisen ystäväni kaasnon ja jotenkin siksikin on aina tuntunut siltä, että hän on sitten vuorostaan minun kaasoni jos sellaista joskus tarvitsen. 

Yksi kaaso minulla.

Maksetaan itse lähtökohtaisesti kaikki, mutta todennäköisesti jotain sponsorointia saadaan vanhemmiltani. Äitini ainakin on luvannut maksaa pukuni tai osan siitä. Budjetti kyllä meinaa karata käsistä, mutta jakautuvathan nuo maksettavat asiat kuitenkin pidemmälle ajalle. Mitään lainaa ei kyllä tulisi mieleenkään ottaa häiden takia, jonkin verran säästöjä on olemassa ja nyt sitten tämä aika ennen häitä kiristetään vyötä hieman jostain muusta, että rahaa jää säästöön. Häämatkalle ei ole kiire heti häiden jälkeen, ja aiomme pyytää häälahjaksi rahaa nimenomaan tuota matkaa varten.

Kannattaa ensiksi kysyä itseltään (ja sulhaselta) haluaako isommat juhlat, joihin sitten kutsutaan tosiaan enemmän sukua ja ystäviä vai haluaako mennä naimisiin ihan pienen lähipiirin todistaessa. Sen periaatepäätöksen jälkeenhän tilanne ehkä etenee johonkin suuntaan. Itselläni se päätös, että haluamme järjestää juhlat avasi tavallaan "pandoran lippaan" koska miehellä on niin laaja suku ja ovat läheisiä keskenään niin kutsuttavien lista paisuu väkisin aika suureksi, mikä taas vaikuttaa kaikkeen: juhlatilaan, budjettiin, häiden ajankohtaan... Välillä on tuntunut siltä, että olisipa helppoa vain mennä naimisiin eikä järjestää mitään kekkereitä, mutta toisaalta rakastan itse isoja sukujuhlia, niin tuntuu kivalta järjestää itsekin sellaiset sukulaisille ja ystäville.