diydiy

Pitäisköhän tässä vähän ryhdistäytyä. Vihkimiseen on pari viikkoa ja periaatteessa voisi esimerkiksi jo tilata kukat ja tehdä mekon korjaukset. Isoimmat juhlat on kahden kuukauden päästä, joten ei ehkä olisi haittaa, vaikka tekisi jo kutsuja, varaisi ruokia, sopisi teltoista, pöydistä ja penkeistä yms, päättäisi astiajutut ja juomapolitiikan. Yksin ei niin vaan huvita tehdä ja mies on taas viikonlopun reissussa, ensi viikonloppuna saatetaan olla molemmat sentään kotona. Kukista tulikin mieleeni suuri ärsytyksen aihe: en halua kimppua, mutta hiuskukka olisi kiva. Tai siis joku elävistä kukista sidottu juttu, puolipanta tai hattumaisempikin juttu. Olen käynyt kolmessa lähitienoon kaupassa kyselemässä, ekassa käskettiin googlailla kukkia, tokassa kerrottiin että voin ostaa ihan mitä tahansa "kampaaja vaan sit laittaa ne tukkaan" ja kolmas ei kuulemma tee mitään hiuskorusidontajuttuja, näyttivät sille etteivät ole koskaan kuulleetkaan. Onko ajatus kukista hiuksissa siis ihan mahdoton? Onko helpointa vain sitoa itselleen seppele jostain markettineilikoista? Vai onko se kampaajan tehtävä hoitaa kukkien asetteluduuni (olen varannut vain leikkauksen ja siihen kuuluvan "föönikampauksen", kukka-asettelu nostanee hintaa?). Ärsyttää, kun ajattelin että kukat olisi sellainen häistä erityisen tekevä juttu, en osta niitä juuri koskaan. Kaiken maailman kangaskukkia hiuksiin mulla kyllä on. Alun perin olisin halunnut vintagehenkisen hatukkeen, mutta niitä ei tunnu löytyvän soviteltavaksi Helsingistä oikein mistään. Tietty aina voi tyytyä siihen kimppuun tai rannekukkaan (vai onkohan sekin mahdoton toive?) tai sit vaan jättää kukat pois. Jostain syystä niistä luopuminen vaan tuntuu vähän pahalta, kun meillä on muutenkin aika karsitut juhlat luvassa.

Näitä plaseerauksia mietin: meidän vihkilounaalle tulee noin 10 henkeä. Tällä porukalla voinee varmaan olettaa, että ihmiset osaavat istua ihan itse fiksusti pöytään? Pitäisikö itselle varata paikka pöydän keskeltä? Eikö yleensä juhlakalu(t) tai kunniavieraat ole pöydän keskellä? Vastakkain vai vieretysten sulhasen kanssa? (vastakkain tuntuisi luontevammalta.) Joo, mietin turhia

Saatiin varattua hääkuvaaja ja saatiin peräti kaksi kuvaajaa yhden hinnalla, koska innostuivat meidän ideasta mustavalkoisista klassista muotokuvista! Ihan huippua!

Lähipiirimme haluaisi antaa meille lahjaksi jotain yhteiseen harrastukseemme sopivaa. Hirveä pähkäily keksiä, mitä se voisi olla, tarve olisi lähinnä isoille ja kallillle hankinnoille. Idea on tosi hauska, mutten vaan meinaa keksiä mitään parinsadan olevaa tarpeellista kohdetta, joka olisi yhteinen eikä vain toisen oma.

Meillä pitäisi sopia, kuka vihkimisen kuvaa. Ajattelin pyytää tehtävään jompaa kumpaa sisaruksieni puolisoista tai sitten miehen siskoa. Ammattikuvaajaa ei tule, mutta pari kuvaa tilaisuudesta voisi olla ihan jees.

Mun puku on roikkunut esillä meidän olkkarissa ja olen esitellyt sitä päällänikin miehelle, koska ollaan yhdessä mietitty siihen sopivaa vaatekokonaisuutta miehelle. Mies olisi varmasti nähnyt pukuni jossain vaiheessa joka tapauksessa, meille sen salassa pitäminen ei ole mikään juttu, koska mennään aamulla yhdessä valokuviin ja maistraattiin.

^Mut jos mies olisi kelpuuttanut yhdistelmänimen, niin eihän se sun nimeen olisi vaikuttanut. Me keskusteltiin kanssa tosta vaihtoehdosta, koska mun sukunimi nen-päätteisenä sopisi paremmin miehen nimen perään kuin miehen nimi mun nimen perään. Mies olisi suostunut yhdistelmänimeen tosin lähinnä jos mun sukunimi olisi ollut tyyliin Sibelius tai Edefelt Pidetään siis omat nimemme.

Eh, noita kutsusekoiluja odotellessa... Me ollaan kutsumassa 50 henkilöä, joista lähimmät 25 tietää päivämäärän ja olen vähän odottanut että se kiertäisi muillekin. Varsinaiset kutsut saadaan teknisistä syistä matkaan ehkä noin 6 vko ennen juhlia ja nyt hirvittää, miten ihmiset suhtautuu siihen, ettei lapsia kutsuta. Niitä kun tulisi toistakymmentä. Kirjoittelen just viestiä ravintolaan erityisruokavalioista yms. ja mietin muitakin käytännön juttuja. Koska tiedän etenkin miehen isän tykkäävän puheiden pitämisestä, olen harkinnut sellaisia vihkipäivän ohjelmaan. Usein puheet on ainakin akateemisissa juhlissa ruokalajien välissä. Meidän lisäksemme ravintolassa on kuitenkin todennäköisesti myös muita ihmisiä. Onko tällaisessa tilanteessa parempi ympätä puheet johonkin muuhun ohjelmaan kuin ruokailun yhteyteen? Onko vihkiminen vai lounaan jälkeinen seurustelu siihen parempi vaihtoehto? Vihkikaavan sekaan en halua puhetta ja maistraatissakin sitä aikaa on vain se 15 min, toisaalta siitä olisi tarkoitus siirtyä melko ripeään syömään (ravintolan varaus alkaa puoli tuntia vihkiajan jälkeen). Yksi vaihtoehto on tietysti jättää kaikki puheet hääjuhliin, mut jotenkin näkisin silti että ne voisi sopia hyvin myös vihkipäivään, ehkä molempiin. Kaverijuhliin olen miettinyt puhetta sulhaselle, sillä vuosien saatossa eri paikoista elämään tarttuneet kaverimme eivät ehkä tunne niin meidän tarinaamme.

Meillä on vihkiminen ja kaverikemut kahden kuukauden sisään ja juhlat kesäkuussa ja nyt on: - tehty aikataulut ja budjetit - varattu maistraatti - pyydetty esteiden tutkintaa - ostettu mun puku (vaatii vielä korjauksia) - kutsuttu vihkilounaalle osallistujat - varattu alustavasti lounas ja tiedusteltu erikoisruokavalioista - varattu valokuvaaja - valittu häävalssi - testattu erikoisruokavalioiden herkkuja - ostettu korut ja meikit - tilattu sohvaan korjaustarvikkeita, jotta se kestää juhlissa (kunnon verhoiluun ei harmi kyllä ole varaa nyt :/) Vielä pitäisi ainakin - miehen hankkia housut ja solmuke - mun varata kampaaja - päättää ja tilata kukat (hiuskukka ja viehe) - ilmoittaa lopullinen vierasmäärä ravintolaan - silittää vaatteet, huoltaa kengät, siivota koti - harjoitella meikkiä - lainata jakkaroita ja kuohuviinilaseja - ostaa alkoholitonta juotavaa - hankkia juustotarjottimen tarjottavat - tarkistaa vihkipäivän aikataulu, vihkimisen valokuvaus ja puheiden ajankohta - ostaa ruokatarvikkeet ja leipoa (sekä ostaa tai tehdä yksi sydänmuotti) - miettiä tarviiko kaverikemut ohjelmaa - tehdä kesäjuhlien kutsut ja postittaa ne - varata kesäjuhliin teltat ja pöydät sekä tuolit - sopia äänentoisto - miettiä juhlan musiikkivalinnat ja "tanssilattian" paikka - päättää lopullisesti alkoholipolitiikka - tehdä tarkat ruokasuunnitelmat ja tilata lihat ja leivät - testata vegaaniruokavaihtoehto - etsiä somisteet ja pöytäliinat varastoista - hankkia lautasliinoja yms. - laskea astiat, lainata ainakin skumppalaseja - sopia keittiöorjat - sopia grillin laina - hankkia Sodastreamer tai lainata se - aikatauluttaa juhlia edeltävät päivät ja sopia työnjako - päättää vaatteet - tarkastaa juhlapäivän aikataulu - päivittää ja jakaa häälahjalista - miettiä onko oikeasti aikaa tehdä se lippusiima ommellen ja onko sille koskaan mitään käyttöä - ehkä lainaksikin saisi? Meillä on siis aika paljon hommaa edessä, mutta ne painottuu joka tapauksessa tuonne toukokuulle, niin nyt on tehty aika lailla kaikkea muuta tarpeellista vapaa-ajalla, ei niinkään hääsuunnittelua. Juhlaexcelissä on kuitenkin kaikelle dead linensa, joten eiköhän ne tule tehtyä

^Yksi parhaista postauksista blogissa on tämä http://2000dollarwedding.com/2008/08/starting-with-end-in-mind.html Samalla linjalla me ollaan rakennettu juhliamme. Se, mikä ei ole välttämätöntä, karsitaan. Välttämättömät, mutta lopputuloksen kannalta epäolennaiset asiat hankitaan edullisesti (esim. meillä vaatteet, mä halusin turhamaisuuttani uuden mekon). Olennaiseen voidaan panostaa kohtuullisesti (meillä ruoka, joka vie reilusti yli puolet budjetista, sekä valokuvat, jotka vievät noin 15 %). Taulukko ihan kaikista kuluista on myös tosi hyvä - meidän ensimmäinen tiedostavasti laadittu budjetti oli tonnin liikaa, vaikka molemmilla on vastaavasta budjetoinnista kokemusta. Taulukkolaskentaohjelma on hyvä väline, meillä kaikki tehtävät ja budjetti on google drivessä molempien muokattavana. Ollaan kirjattu sinne arvion viereen toteumaa sitä mukaa, kun hankintoja on tehty. Voisin ehkä julkaista jonkinlaisen toteuman häiden jälkeen. Jos haluaa budjettihäät, kannattaa miettiä keitä varten häitä haluaa juhlia. Yksi tuttavani meni maistraatissa naimisiin, sai puolisonsa perheeltä lahjaksi illallisen ja omilta vanhemmiltaan hääsviitin. Heille hääpäivä oli hyvää ravintolaruokaa perheen kanssa ja ihanaa hemmotteluaikaa hotellissa kahden ja siitä jäi hyvät muistot.

^Metsäkukkia on mulle jotenkin ristiriitainen valssi. Isä soitti sitä haitarilla, kun olin pieni ja liittyhän siihen siksi muistoja. Toisaalta en varmaan voisi tanssia sitä nauramatta, koska jotenkin se "Metsään on tullut jo syyyyys, lohduton yön hämäryyyys" on vaan niin karmiva Olisin voinut valita häävalssiksi myös Saaremaan valssin tai Uralin pihlajan, ensimmäisen koska olen pellavapää (ja mies tykkää Georg Otsista) ja jälkimmäisen, koska siitä tulee mieleen lapsuus ja kummisetäni. Akselin ja Elinan häävalssia emme valitsisi ja Suvivalssiin liittyy meidän suvussa huono karma ja se on muutenkin jotenkin liiaksi kasari. Kulkurin valssi olisi ehkä ollut ihan jees, mutta olen kyllä sitä mieltä että Sjösala vals on vaan paras, se kun on ei ole ehkä se ihan kuluneinkaan. Meidän häät ei kuitenkaan ole ihan ne perinteisimmät ihan kaikilta osin, joten tuo sopii tyyliin.

^Mä luin jostain makuvesien olevan tulevan kesän hittejä. Mietin, pitäisikö kehitellä joku kiva sellainen nättiin astiaan tarjolle Meillekin tulee ehdottomasti hyvät alkoholittomat vaihtoehdot, itse asiassa saattaa olla, että alkoholia ei tule tarjolle ollenkaan.

Ainakin pääkaupunkiseudulla kaupoissa on tosi hyviä vaihtoehtoja alkoholittomiksi alkumaljoiksi: Alkosta saa ainakin Lehtikuohujuomaa (meille tulee vihkilounaalle tätä, koska se on meidän ravintolan listalla ja on maistetusti hyvää) ja karpalokuohua, hinta noin 14 e pullo. Ikean alkoholiton kuohujuoma taas on halpa, 3,95 e pullo. Saa päärynän sekä puolukka-omenan makuisena. Lorina pink citrus lemonade on myös tosi hyvää, ei niin makeaa kuin useimmat limsat. Hintaa noin 5 euroa pullo, ainakin isoimmissa marketeissa pitäisi olla, itse olen ostanut S-marketista. Punnitse ja säästä -kaupassa olen nähnyt marjaisia alkoholittomia kuohuviinejä, hintaa oli noin 9 euroa pullo. Ainakin mustikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa oli taannoin tarjolla. Fentimansin Rose Lemonade on myös mun mielestä ihanaa, nätin väristä ja vähän erikoisempaa sitruunan ja ruusun makuisena. Saa ainakin K-Supermarketeista ja Punnitse ja säästä -kaupoista, hintaa on 2-3 euroa pullo. Mulla on itsellä kaapissa pihlajanmarjakuohujuomaa, jonka on valmistanut Anttilan tila. Ei näkynyt heidän sivuillaan harmi kyllä nyt, mutta noita oli myös karpalon makuisena alle kympin pullo tarjolla yhdellä tuottajatorilla, voi olla että saa myös jostain pk-seudulta. Kuohuvaa kuusenkerkkää saa ainakin Ruohonjuuresta, hintaa on noin 15 euroa pullo. Myös Belvoirin limonadeja olen katsellut, ainakin M-marketissa, Punnitse ja säästässä, Ruohonjuuressa ja Stockalla on ollut noita. Seljankukka on ainakin eksoottista ja muistaakseni ainakin Lemonade oli tosi hyvää, kunnolla kirpeän sitruunaista. Kannattaa myös maistaa muita Punnitse ja säästän sekä Ekolon limonadeja, ainakin ensimmäisessä on tosi hyvää (ja kallista) sisilialaista lemonadea tarjolla. Itse olen ihastunut myös parin eteläsuomalaisen viinitilan kunnon mehuun tehtyihin limonadeihin, mutta niitä ei ole ihan helppo löytää. Tosin ainakin viime kesänä Vantaan Jumbon Prismassa oli lähiruokahyllyllä kiinnostava valikoima, joten senkin voi tsekata. Löysin googlaamalla myös parit testit: http://ruoka.fi/juomat/testissa-alkoholittomat-juhlajuomat http://blogit.mtv.fi/sivumaku/2012/06/19/parhaat-alkoholittomat-juomavaihtoehdot/ http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/5/19/testissa-alkoholittomat-kuohujuomat.html Tietysti juomat voi tehdä myös itse, meille tullee ehkä hyväksi havaittua vadelmamehua kivennäisvedellä jatkettuna tai sitten raparperisimaa alkumaljaksi. Myös Louhisaaren juoma on alkukesän juhliin hyvä vaihtoehto, maultaan se on mukavan herukkainen lehtikuohun tyyliin. Mä siis vähän niin kuin harrastan näitä alkoholittomia kuohuviinejä ja etenkin limonadien maistelua, kun en niin pidä perinteisistä versioista ja lähipiirissä on tällä hetkellä myös melko paljon raskaana olevia tai imettäviä naisihmisiä.

^Kannattaa miettiä, voisiko järjestää paritkin juhlat - meillä on pitkälti budjettisyistä kaverikemut erikseen. Jos meillä olisi isompi kämppä, oltaisi kyllä pidetty vain yhdet juhlat kotona, mutta 35 neliön yksiöön päätimme kutsua sit vaan kaverit ja järjestää muualla puutarhajuhlat sukulaisille. Ei toki mikään standardiratkaisu. Parilta kaverilta sain jo kehujakin, koska heistä rennot kemut ilman sukulaisia tuntui kivalta idealta Kaikkia näistä kavereista ei olisi myöskään kutsuttu melko pitkän matkan päähän puutarhajuhliin, koska matka on vähän hankala. Lisäksi sitä listaa kannattaa karsia aika lailla ja miettiä, ketkä on oikeasti ne tärkeimmät henkilöt. Itse en tosin ihan pystynyt tähän, koska sukulaiseni asuvat samalla kylällä enkä halunnut aiheuttaa pahaa verta kutsumalla vain tien toisella puolella asuvat sukulaiset... Aika paljon ihmisiä putosi silti kyydistä.

^Se on totta. Meille häiden budjetti on lopulta arvovalinta, jos oltaisi todella haluttu, olisi säästötileiltä ja (opinto)lainana irronnut hääbudjettiin kymmenkertainenkin summa. Se ei kuitenkaan ole asia, johon me haluaisimme sijoittaa rahaa. Mieluummin halutaan säästöjä pahan päivän varalle (tai gradun kirjoittamiseen mun säästöjen kohdalla...), miehen kohdalla asuntosäästötilillä on jonkin verran varallisuutta. Kulutetaan myös ensi kesän matkaan melko paljon rahaa (enemmän kuin häihin), mutta nyt vaan oli ainoa hetki lähteä tolle vaellusreissulle. Lisäksi en usko, että raha tekee häistä lopulta sen paremmat tai ikimuistoisemmat. On todella paljon asioita, joihin saa uppoamaan paljon rahaa ja jotka ovat loppupeleissä ihan turhia. Tän ajatuksen olen omaksunut jo muutama vuosi sitten tästä ihan mahtavasta blogista: http://2000dollarwedding.com Suomeksi on tosi vähän juttuja budjettihäistä, mutta ainakin nämä häät oli järjestetty melko pienellä budjetilla http://pitsiminttu.blogspot.fi Itse asiassa mun mielestä tämä budjettiasia on niin mielenkiintoinen, että harkitsin sen takia bloggaamista. Ajatus oli kuitenkin vähän vaivaannuttava, joten luovuin siitä. Viilailen sit hääexceliä ihan vaan omaksi iloksi ja yritän keksiä, mistä kaikkialta supistuu vielä euroja

^Jep, mekin vähän nieleskeltiin, kun todettiin juhliemme maksavan noin 2500 euroa ja se summa pitäisi siirtää käyttötilille piakkoin. Tässä vaiheessa vaan on turha enää katua, vaikka toisenlaisilla järjestelyillä olisi sittenkin saatu säästettyä satasia.

Minua ei luovuta kukaan. Kävelisin alttarille miehen kanssa, jos meidät vihittäisi tai siunattaisi kirkossa. Maistraattivihkimisessä meille ei tule mitään häämarssia tms, joten varmaan vaan asetutaan vihkijän eteen tilaisuuden alkaessa. En pidä morsiamen luovuttamisesta perinteenä, se ei ole kovin suomalaista ja lisäksi se kuvastaa itselleni liikaa naisen roolia miehen omaisuutena.

Meidän kutsut on tarkoitus lähettää valokuvana ja kirjeenä. Tekisi mieli personoida kirjeen teksti saajansa näköiseksi, mutten ole varma riittääkö aika ja hermot (kutsuja tulee yli 20 kpl...). Katotaan, kunhan saadaan edes se eka kutsumalli aikaan joskus, onneksi häihin on vielä yli 3 kk aikaa.

^Mä olen ihan samoilla linjoilla. Itse vapaaehtoishommissa melko paljon ruokaa laittaneena on pakko ottaa allergiat huomioon eikä se lopulta ole niin vaikeaa. Itseäni kyllä jännittää vähän, kun vihkilounaalle täytyy tilata kahdelle vieraalle vegaanimenu - ei kai se ravintola vaan sössi sitä! Juhlan muihin osuuksiin ruuat tehdään itse, joten hääkakulle ja juustotarjottimelle yms. on mietittynä jo vegaanivaihtoehtojakin. Luultavasti tehdään ne niin hyvin, että kelpaavat muillekin, esim. vegaaninen suklaakakku saattaa olla myös gluteeniton vaihtoehto.

Mun kortissa siis kehotettiin varaamaan päivä ja kenties sitä edeltävä ilta valmistautumiseen ja seuraava päivä toipumiseen (tosin järjestäjät joutuivat paljastamaan jo etuajassa päivän, koska olisin muuten sopinut siihen kokouksen päälle. Miten niin vähän vapaita viikonloppuja...?). Kerrottiin myös, ettei tarvitse vielä valmistautua muuten, mutta olisi suotavaa yllättyä positiivisesti, kuten olin luvannut. Alkoi kyllä vähän jännittää kortin saatuani, koska tajusin etten ole vähän kontrollifriikkinä koskaan ollut vastaavassa yllätyskemutilanteessa. Miehen olen kyllä yllättänyt pariin kertaan, mutta se ei ole koskaan yllättänyt mua. Itsehän ehdotin taannoin polttariporukalla samaa ja ehdin lähettääkin yhden kortin, jonka kauhistunut kaaso kävi lopulta sulhasen kanssa kaivamassa postilaatikosta ennen morsiamen käsiin joutumista. Kortissa oli kuva, jos viittasi yhteen polttarien osa-alueeseen ja kaaso pelkäsi sen paljastavan liikaa (tosin ei siitä tietämätön olisi osannut mitään arvata, etenkin kun kortteja olisi voinut lähettää useammankin).

Postiluukku kolahti tänään illasta ja pelkäämäni naapureiden valituskirjeen sijaan sainkin polttarikortin Jännä nähdä mitä on luvassa, ainakin alkuvalmisteluita on näköjään tehty, kun tämmöiseenkin on panostettu!

Mä en koskaan pukeudu valkoiseen, joten en hankkinut hääpäivälle tai tule hankkimaan sen jälkeiselle päivällä mitään valkoista vaatekappaletta. Meidän "häämatka" on vaellus ja sellaisella valkoiset vaatteet on vähän hankalia, vaikkakin suuntaamme niin lämpöiseen maahan, että vaaleassa värissä voisi olla auringonpaahteen takia puolensa.

Jossain oli maininta tästä paikasta Jaalassa: http://www.sinibell.com/haat-ja-perhejuhlat/menut Tämmöisen bongasin Kouvolan keskustelusta:

Meille päätyy oikeastaan sulhasen ehdotuksesta valssiksi Sjösala vals, todennäköisesti Evert Tauben levytyksenä eli siis nimen omaan ruotsiksi. Sopii keväthäihin eikä ole niin vakava Aion antaa seppeleeni sulhaselle lainaksi tanssia varten, koska hän joskus sanoi, että haluaisi tanssia tätä valssia kukkaseppele päässään häissä. Tämä on myös sikäli hauska valinta, että olemme asuneet yhdessä Ruotsissa ja kielivalinta on siksi meille sopiva (eikä kukaan vieraista ehkä takerru niin paljoa kappaleen hullutussanoitukseen, vaikka onhan se nyt hauska En tiedä vielä, miten tanssi järjestetään lopulta puutarhassa, mutta varmaan tämän jälkeen soi vanhempiemme häävalssit (minun vanhempieni valssi oli Metsäkukkia, vaikka sitä ei oikeastaan kakkukahveilla tanssittu ja miehen vanhempien valssi pitää selvittää, kadettihäissä sellainen varmasti oli!). Ajattelen, että voitaisi tanssia ne sitten vanhempien kanssa. Meidän häihin tulee melko paljon vanhempia sukulaisia, joten siksi perinteinen tanssimusiikki on selvä valinta. Tykätään periaatteessa myös miehen kanssa molemmat tanssia, vaikka pitäähän sitä taas vähän treenata juhlien takia, kun viime aikoina ei olla niin yhdessä valssattu. Varmasti sitten näiden biisien jälkeen soi jotain rockimpaakin, jota voi tanssia buggina tai bailaten

Mun polttareihin tulee luultavasti maksimissaan 6 henkilöä minä mukaanlukien. Tuntuu ihan sopivalta määrältä, etenkin kun mulla ei ole läheisiä ystäviä niin kovin montaa. Lisäksi tällä porukalla on paljon helpompi tehdä asioita. Taannoin olin noin 20 hengen kemuilla, joilla paikasta toiseen siirtyminen oli hankalaa ja meni hirveästi aikaa odotteluun.