diydiy

Me päädyimme pitämään kavereille "puolinyyttärit". Varaamme siis syötävää tarjolle (suolaista piirakkaa ja leivospohjia ja täytteitä niin, että jokainen voi koota omansa), mutta pyysimme kavereita tuomaan juomapuolen täydennystä "omaan makuun sopivalla kuohuvalla, alkoholilla tai ilman". Saatetaan varata silti jotain juotavaakin varalle.

Meille on tulossa studiokuvaus. Itse olisin voinut ottaa miljöökuvatkin kotinurkilla, mutta mies haluaa mustavalkoiset studiokuvat ja suon ne hänelle. Eiköhän niistä tule kauniit kuitenkin (ja jos ei meidän, niin ainakin miehen tyyliset).

^Me kerrottiin hääpäivästä lähipiirille puhelimitse ja/tai tekstarilla. Oli niin kuumottavaa, että vihkimisen varauksesta meni yli vuorokausi ennen kuin uskalsin kertoa. Nyt olen päässyt siitä noloudesta eroon, lähinnä se kai liittyi siihen, että pelkäsin muiden reaktioita ja odotuksia. Mua vähän hermostuttaa, kun vihkimiseen on alle 2 kk ja kampaaja edelleen varaamatta. Pari yksityiskohtaa pitää vaan saada aikataulusta varmistettua ennen kaunistautumisajan varaamista. Eiköhän tässä kuitenkin ole lähellä sen verran valinnanvaraa, että kampaaja löytyy kuitenkin. Muutoin on melko zen olo, juhlamekon korjaukset ja muut pikkuhommat ehtii hyvin ensi kuussa tai vielä seuraavassakin. Isoimmat pirskeet haluaisin vielä perua, mutta se ei oikein tule kuuloon enää tässä vaiheessa, joten jostain pitäisi repiä toukokuulle ja kesäkuulle virtaa niiden järjestämiseen. Eiköhän niistäkin lopulta tule kivat, yleensä kun tykkään juhlista

Mä tiedän pari vaimonsa nimen ottanutta miestä ja kyllähän se herättää huomiota vielä tänä päivänä, mutta oman kokemukseni mukaan lähinnä positiivista sellaista. Ainakin näin itseni ikäisten (20-30 v.) keskuudessa. Tosin tiedän myös pariskunnan, jossa molemmat piti lopulta oman nimensä, koska sulhasen isä uhkasi katkaista välit kokonaan poikaansa, jos poika ottaa vaimonsa nimen. Tästä tapauksesta on tosin jo melkein kymmenen vuotta aikaa. Jos haluat joskus lapsia ja oman harvinaisen nimesi jatkuvan, niin silloin yhdistelmänimi ei sovi. Mun mielestä kannattaa ylipäätään pitää kiinni nimestään, jos se tuntuu tärkeältä. Meillä kumpikaan ei vaihda nimeään, koska se ei tuntunut mitenkään päin luontevalta.

Me ollaan 25 ja 26 häiden aikaan.

Mäkin haluaisin seppeleen, ainakin sukujuhlaosuuteen häitä (vihkipäivän mekkoon sopii paremmin hiuskukka). Ajattelin, että se voisi olla rento luonnonkukkaseppele. Toisaalta olen haaveillut, että kavereille järjestettäviin kemuihin ostaisin nipun reilun kaupan neilikoita ja tekisin niistä pannan tai seppelemäisen hiuskoristeen. Vaan enpä tiedä onnistuuko se kovin helposti.

Meiltä puuttuu - sormukset - hääkimppu - valkoinen morsiuspuku - dokumentaarinen kuvaus ja videointi - kirkkovihkiminen - morsiusneidot - mahdollisesti alkoholi ainakin osittain - hääauto - huomenlahjat - kaasot ja bestmanit - sulhanen ei tahdo polttareita - hääyö/häitä edeltävä yö hotellissa - pitopalvelu - askarrellut kutsut, pöytäkartat ja ohjelmanivaskat - kosmetologin tekemä häämeikki - hääkakku ainakin perinteisessä muodossa - bändi - opastekyltit Silti mennään melko perinteisellä kaavalla, meidän häissä ei ole mitään mullistavia uusia juttuja tai erikoisuuksia.

Ehkä jatkan tällä linjalla! Yhdeksi viikoksi on jo töitä, mutta eihän sitä yhden viikon ansioilla elä kuin hädin tuskin kuukauden No, itse olen soppani menoineen ja hääjuhlineen keittänyt... Onneksi noiden häiden takia ei sentään tarvitse olla konkurssissa...

^Mietin miksi idea kuulostaa niin tutulta, mutta But I´m a human not a sandwich –blogin Iinalla oli häissään nahkarotsi. Näytti kyllä hyvältä!

Vintageija´sin verkkokauppaa olenkin joskus selaillut, mutta olisi kiva poiketa siellä joskus kun liikkuu Turun suunnalla!

Itse ehdin käydä vain muutamassa paikassa etsimässä pukuani, mutta sillä kierroksella sai jo kohtuullisen kuvan tarjonnasta. Play it again Sam Kruununhaassa tarjosi pukuja hintaluokassa 300 e ->. Palvelu oil ystävällistä ja asiantuntevaa, sovitustilat oli hyvät ja paikalla oli kunnon peilit. Myös muutoskorjauksia sai hyvin. Tämä paikka ylitti budjettini, mutta sovitteluaikanani toinen morsian löysi ihanan fiftaripuvun häihinsä! Asusteita on paljon. Myös miesten vaatteita ja naisten alusvaatteita löytyy. Ansa sijaitsee Fleminginkadulla Kalliossa ja tarjoaa mielestäni ehkä enemmän 60/70-lukujen vaatteita sekä asusteita. Tarpeeksi juhlavia pukuja ei ollut kuin muutama, mutta valkoisia hääpukuja olisi ollut pari. Palvelu oli ihan jees, mutta sitä sai pyytää. Hintaluokka mekoissa 50e -> Kannattaa poiketa, koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan! Frida Marina tarjoaa enemmänkin arki- kuin juhlapukeutumista, mutta sen valikoima kannattaa silti tsekata. Ruuhka-aikaan palvelua voi olla hankala saada, mutta hiljaisemmalla hetkellä myyjät ehtivät rupatella ja olla todella ystävällisiä. Hintaluokka mekoissa noin 30 e ->, hyvällä tuurilla valikoimista löytää myös miesten vaatteita. Hoochie Mama Jane nousi ensivierailulla omaksi suosikikseni, pääasiassa ihan mielettömän hyvän palvelun takia! Täällä on myös todella hyvä valikoima asusteita ja koruja. Pukuvalikoima kattaa aivan upeita ateljeepukuja sekä villejä cocktailmekkoja, hinnat on alkaen noin 80 e, mutta keskimäärin kankaiden laatuun yms. nähden edullisia. Korjaukset saa tehtyä liikkeen kautta. Oikeasti, ostin täältä pukuuni vain korut, mutta ostaisin varmaan ihan sairaasti vaatteita jos ostoksilla saisi aina näin ihanaa palvelua! Liisankadulla Krunassa on myös yksi vintagepuoti, mutta liikkeen sovitustilat olivat huonot ja siellä työskennellyt rouva jotenkin hieman tökerö. Valikoima oli kuitenkin monipuolinen ja hintataso kohtuullinen, joten kannattaa käydä täälläkin.

Mä olen viime viikkoina stressannut eniten sukujuhlien ajankohdasta. Ne osuu sikäli tyhmään päivään alkukesää, että se tuntuu haittaavan työnhakua. Pitäisikö kesätyöhakemuksessa kertoa rehellisesti juhlivansa häitään päivänä X ja haluavansa sen vapaaksi? Harkitsin jo hetken juhlien siirtämistäkin, koska haluaisin kivan kesätyöpaikan ja vähän tuloja. Lisäksi se yksi vapaapäivä ei ehkä riitä, koska järjestelyissäkin on hommaa. Hemmetti, tekisi mieli perua koko sukulaiskestit, mutta tässä vaiheessa alkaa jo olla vähän noloa, kun mentiin pitämään kihlajaiset Ylipäätään on tullut huomattua, että tämä suunnittelu/jahkailuaika (n. 5 kk) ennen häitä on rasittavan pitkä. Pikaisemmasta aikataulusta olisi hyötyä.

Ainakin maistraatin sähköisessä ajanvarauksessa ajat tulevat varattavaksi 4 kk ennen. Näin siis, koska me varattiin se aika juuri hyvissä ajoin eli kyttäsin varausajan alkua. Vaan eipähän tolla olisi niin kiire ollut, edelleen olisi aikoja tarjolla, vain perjantait menee meillä päin heti.

Meille ei tule kumpaakaan, pienissä juhlissa tuntuisi jotenkin hassulta. Lisäksi en halua arvostaa ketään läheisistäni tuolla tittelillä toisen ohi. Sisarukseni järjestävät polttarini ja muita ystäviä pyydän avuksi tarpeen mukaan. Miehen apuna toiminee hänen siskonsa tarvittaessa.

Voisitteko tilata vaikka kivennäisvettä ja kunnon voileivät? Entä joku suolainen (kasvis)piirakka? Ainakin itse luulisin, että kunnon voileipä ja alkoholiton juotava voisi olla tuossa tilanteessa mieluisin ratkaisu. Toki jos haluaa enemmän cocktail-tyyppisen jutun, niin silloin tarjolla voisi olla vaikka pieniä riisipiirakoita ja rieskarullia tms. Saaristolaisleivät lohella on myös mielestäni juhlava ratkaisu, vähän eri henkinen kuin juustosämpylä. Erilaiset papu- ja kasvistahnat sekä tuoreet pilkotut kasvikset "voileipäbuffetissa" voisi myös olla hyvä idea.

Meillä kutsuttuihin kuuluu useampi kasvissyöjä ja pari vegaania. Vaikka syömme paljon kasvisruokaa, on se kuitenkin eniten lakto-ovo-linjaa ja häissämme ajattelimme tarjota kuitenkin lihaa (ravintolan listalta saa valita vihkilounaalla annoksensa, juhlissa tarjolla on lähiruokakaupan paikallista naudanlihaa hampurilaispihveihin). Ravintolassa vegaanimenun saanee pyytämällä ja varmasti löydetään hyvä papuburgerpihviresepti tms. kasvisvaihtoehdoksi sekä keksitään marenkikakulle korvike. Eniten mietityttää seuraava: aiomme tarjota vihkilounaan jälkeen kuohuviiniä/samppajaa ja juustoja kotonamme. Millä laajentaa juustotarjoitin vegaanillekin sopivaksi ruokaideaksi? Hyviä ideoita kuivahkon kuohuviinin kanssa sopivista makupaloista?

Meidän kukkabudjetti on noin 20 euroa. Sillä olisi tarkoitus saada sulhaselle viehe ja minulle hiuskukka neilikoista. Hinta perustuu kukkakaupasta kysymääni arvioon, mutta olen valmis lisäämään 50% tohon, jos näyttää siltä että asia vaatii. Periaatteessa sulhasen kukasta voi myös karsia, hänellä on kuitenkin hyvännäköisiä silkkisiä taskuliinoja, joista voi valita jonkun kukan sijaan. Isompiin sukujuhliin olen pyytänyt ystäviäni keräämään luonnonkukkia ja tekemään minulle seppeleen (jos ehtivät).

Mä olen tässä yrittänyt miettiä, minkä verran juhliin pitäisi varata juomia varten rahaa. Kun ehkä klo 15-22 olevissa juhlissa voisi olla tarjolla jotain mietoja juomia, ehkä boolia, siideriä tai olutta. Tuntuu, että summasta tulee hetkessä iso, etenkin kun kokonaisbudjetti pitäisi pitää kurissa ja kovin paljoa karsittavia asioita (kukkia, kutsuja, kuvaajia, koruja, pukuja, tiloja, työväkeä, koristeluita jne.) ei vaan enää 2500 euron budjetista löydy.

Mulle tulee hiuskukka, muttei kimppua. Lähinnä siksi, että ne kukat tuntuu jotenkin hankalalta idealta ja pelkään niiden olevan koko ajan tiellä etenkin vihkimisen jälkeen ravintolassa.

Mä pidän oman sukunimen ja mies omansa. Lähisuvusta ei löytynyt yhteistä nimeä ja kummallakin on omalla nimellä niin vahva identiteetti, ettei tuntuisi helpolta ottaa vain toisen sukunimeä (mun on tosin hyvin tavallinen, miehen taas vähän erikoisempi kun sen nimisiä on noin 500). Äitini tyttönimi olisi ollut nätti, mutta sitten hyvin pienessä suvussa olisi ollut kaksi täyskaimaa samalla tutkinnolla ja se ei olisi kivaa miehelleni eikä sukulaiselleni. Yhdistelmänimi taas sopisi lähinnä niin päin, että mieheni nimi olisi ensimmäinen. Hän ei kuitenkaan halua sellaista nimeä. Näin on ihan hyvä, ja jos liikaa kaduttaa voi niitä nimiä väklätä myöhemminkin.

Meillä ei lue parisuhteesta mitään Facebookissa ja avioliittoaikeista on puhuttu lähinnä lähimmille ystäville sekä sukulaisille, joille pidettiin kihlajaiset. Esimerkiksi suurin osa mun työ-, opiskelu- ja harrastuskavereista ei tiedä asiasta, eikä meillä ole sormuksiakaan kertomassa. Kaverikemujen kutsut voisi ehkä laittaa parin viikon päästä matkaan, niin tulisi muutamalle tiedotettua samalla. Enemmän siis ollaan ehkä hyshys-osastolla, ei tämä meille niin merkittävältä jutulta ainakaan näin pari kuukautta ennen häitä tunnu. Saattaahan se toki olla, että siinä kolmessa minuutissa vihkikaavan aikana joku muuttuu, mutten ole oikein osannut ajatella mikä.

Meidät vihitään nykyisellä asuinpaikkakunnallamme, jossa pidämme myös kaverijuhlat. Näin siksi, että molempien juhlien osallistujat asuvat pitkälti täällä. Sukulaisia kestitään myöhemmin toisen meistä kotipaikkakunnalla, koska suku taas asuu pitkälti siellä ja juhlien järjestäminen on siellä edullisempaa.

Meillä on pienellä porukalla vihkiminen (reilut kymmenen henkeä), kavereita kutsutaan erikseen juhlimaan noin kaksikymmentä ja sit lopuksi pidetään isot, noin 50 hengen juhlat sukulaisille. Eli yhteensä taitaa olla noin 70-80 hlö meidän häissä, mutta ollaan vaan jaettu porukka eri päiville niin ehtii paremmin seurustella yms.

Noin puoli vuotta ennen, aktiivisemmin vihkipäivän varauksen jälkeen eli noin 4 kk ennen. Homma etenee vähän ryppäissä, nyt en ole varmaan pariin viikkoon tehnyt asian eteen mitään.

Mies tekee väitöskirjaa, minä opiskelen ja teen osa-aikaduunia. Asutaan vuokralla, eikä meillä ole lemmikkejä tai lapsia. Yhteisiä vuosia saman katon alla on reilut kuusi ja seurusteltu on lähes yhdeksän.