Ollaan Suomi-Ranska pari ja usein menee keskustelu huutokilpailuksi täälläkin. Ja sitten toinen ihmettelee, että miksi sanon koko ajan, että älä huuda kun toisen mielestä vain keskustelemme... Muutaman kerran oon vain häipynyt paikalta, koska en ole jaksanut kuunnella huutamista ja siitähän toinen vasta pillastuu. Ei voi ymmärtää, että suomalaisella nousee syke niin korkeaksi että haluaa vain rauhaa. Ja sitten minuutin jälkeen ollaan taas niin vastarakastuneita! Pikku vuoristorataa... Toinen ärsyttävä asia on kun ihmiset puhuvat samaan aikaan ja kaikkien puhetta pitäisi seurata ja sitten tulee kommenttia, että miksi et osallistu keskusteluun... Vaikka kieli on täydellisesti hallussa, niin ei mitenkään pysty seuraamaan montaa yhtäaikaisesti keskustelua. Yksi ihmeellinen piirre (luultavasti vain sulhasen perheessä) on se, että mitään päätöksiä ei voi tehdä itse. Esim. anopista on aivan normaalia soitella työpäiväni aikana ja kysellä mitä mieltä olen jostain asiasta... Eikö tuonikäisen pitäisi jo osata itse päättää asioista... Poskipusuihin olen kaveripiirissä tottunut mutta töissä kaikkien kättely aamuisin ei onnistu vieläkään (kauheaa ajan hukkaa käydä kättelemässä 50 henkeä töihin tullessa, ei voi suomalainen ymmärtää). Jälkiruokakulttuuri ja aperitiivikulttuuri on kyllä tullut hyvin opittua