Mulla oli kahdet hääkengät varattuna (halpikset ja kalliimmat), mutta pidin niitä yksiä ja samoja kuitenkin koko ajan (kalliimmat hääliikkeestä hankitut siis), ne oli paremmat jalassa, ei hiertäneet ja jalat oli ihan ok päivän jälkeen, ehkä hiukan turvoksissa vaan.

Meillä meni varmaan puoleen yöhän hääpaikalla järjestelyissä, joten sen jälkeen kun tultiin kotiin, nukuin todella hyvin, tosin aamulla olin kyl sitten aikasin jo hereillä.

Meillä oli silloin viitisen vuotta seurustelua takana ja oltiin kyllä puhuttu kihloista moneen otteeseen.. sulhaseni kuitenkin kosi mua tavallaan yllätyksenä ollessamme matkalla kesäisessä Virossa.

Mä annoin sulhaselle huomenlahjaksi rannekellon.. Vaikka ensin yritin miettiä ties mitä, halusin kuitenki sitten antaa jotain käytännöllistä ja kuulemma se ihan tarpeeseen tulikin.

Mä varasin sekä kampauksen että meikin noin 6kk ennen häitä ja sain ne siihen paikkaan kun halusinkin..vaikka tosin aikoja ei montaa enää jälellä ollut.. näiden kanssa tosiaan täytyy pitää kiirettä, jos haluaa kunnon paikkaan.

Mä en naimisiin mennessäni ottanut miehen nimeä, eikä hän minun. Elikkäs meillä omat sukunimet ja nyt kun vauva tulossa, saa hän isänsä nimen..mutta edelleen minä pidän omani. Mulla ei mielestäni ole mitään syytä vaihtaa,enkä edes halua. Jos joku ei ymmärrä että lapsi on minun, on se sen häpeä.

Meillä molempien vanhemmat oli tosi innoissaan ja valmiina auttamaan sekä rahallisesti että muuteskin. Se oli mahtavaa!

Meillä oli elokuussa häät, elikkäs siis kesähäät..toisin sanoen sain mitä halusinkin.Kesähäät siksi, että todella rakastan lämpöä ja aurinkoa. Mutta harkinnassa oli myös talvihäät, juuri sen päinvastaisuuden takia...mutta sitten aateltiin että jos onkin ihan loskakelit eikä todellakaan kaunista pakkaspäivää..ja juhlapaikan saaminen täältä oli talvella aika hankalaa. Kesällä kun voi olla sekä sisällä että ulkona. Elikkäs olen siis tyytyväinen saamiini aurinkoisiin kesähäihin.

Vanteen kanssa istuminen kyllä onnistui juhlapaikalla suhteellisen hyvin ja vessassakin oppi sen kanssa käymään kun vanteen nosti korviin.. Mutta vaikeinta oli istua autossa..etenkin hääautossamme pienessä kuplassa

Kihlaijaisia juhlittiin minun ollessani 21v ja sulhoni 23v. Voi että miten aika rientääkään..tästäkin jo 6 vuotta..

Meillä viivi&wagner näkyivät vain karkkilaatikoissa seuraavalla tavalla :

Ajattelin ennen häitä että itken varmasti kirkossa, mutta yllättäen en itkenyt, eikä kovin moni muukaan..pappimme piti aikas hauskan vihkimisosuuden nimittäin Mutta sitten kun isäni piti maljapuhetta hääpaikalla, en pystynyt olemaan itkemättä...ja heti perään vollotti äitini ja moni muukin pyyhki silmäkulmiaan..mutta sulhanen pysyi tiukkana. heh. Kaikenkaikkiaanhan itkeminenhän on vain tunteiden purkausta.

Annoin miehelleni huomenlahjaksi rannekellon. Ja tarpeeseen tuli.

Minä sain huomenlahjaksi ihanan valkokultaisen sydän/timantti riipuksen kaulaketjuineen.

Meiltäkin ollaan kyselty asiasta jo ennen häitä ja täytyy sanoa että etenkin häiden jälkeen! Meillä ei kuitenkaan asian suhteen ole ollut kiire, eikä tosiaan toisten tahtojen mukaan olla lisäydytty! Mutta siis naimisiin menimme 04.08.2007 ja nytten meille on sitten vauva tulossa 23.06.2009, mutta ilman kenenkään painostusta.