mvs

Aktiivijäsen
  • Content count

    48
  • Joined

  • Last visited

About mvs

  • Rank
    Juniori
  • Birthday 02/04/87

Profile Information

  • Gender
    Male

Recent Profile Visitors

446 profile views
  1. Miten te saitte sormuksiin menemään noin paljon? Me teetettiin rouvalle kultasepällä sormus jonka vaimo ja seppä suunnittelivat yhdessä, materiaalina valkokulta, ja sekin maksoi vain 1200e. Tai siis, millaiset sormukset teillä oikein on?
  2. Meillä oli pappi. Hänet valittiin sen takia, että mietimme tuttuja pappeja ja kuka heistä olisi mieluisin siihen hommaan. Koska teologina tiesin etteivät papin genitaalit näy vihkitoimituksen aikana, emme uhranneet sekuntiakaan ajatukselle sukupuolesta. Jos sillä jotain väliä on, niin miesten vessaa hän tietääkseni käyttää.
  3. Voin lämpimästi suositella Andia: https://archephotography.com/project-tag/wedding/ Todella asiantunteva, osaava ja en ikinä uskonut että meidän häistä saisi niin hyviä kuvia kun keli oli mitä oli. Taiteellista silmää on todella paljon. Oli meidän saamien tarjousten perusteella toiseksi halvin, mutta ei oltu niin kamalan kiinnostuneita hinnasta, portfolio vakuutti ja olisi todennäköisesti päädytty samaan kuvaajaan oikeastaan hinnasta riippumatta.
  4. Joo, oli se itsestäänselvää, mutta kun oli kaksi kertaa aiemmin mennyt ihan väärillä perusteilla sormuskauppaan, niin nyt halusi tehdä sen "oikein". Ainoa cold feet ennen häitä tuli siitä että haluanko oikeasti rouvan olevan mun kaltaisen ihmisen kanssa loppuelämänsä.
  5. Järjestän tässä kaverille polttareita. Kaverilta ei ole kysytty yhtään mitään, morsiameltaan tasan päivä ja vieraslistaa. Tähän se jääkin. Musta tuntuisi aivan äärimmäisen kummalta lähteä jotenkin hyväksyttämään ohjelmaa sankarin puolisolla. Me otetaan mies hoitoon ja palautetaan sitten kun palautetaan (yksipäiväiset polttarit). Ei sitä ohjelmaa kysytä kuin korkeintaan koska haluaa lähteä kotiin. Turha siitä on miestä syyttää jos polttareissa on ohjelmaa joka ei tulevaa rouvaa innosta.
  6. Mäkin voisin kertoa, polttarit oli jo heinäkuun alussa, mutta silti, ihan mahtavat polttarit! Oltiin sovittu että mennään bestmanini kanssa lounaalle, BM myöhästyi hieman paikalta niin ehdin siinä ottamaan Paavin polku-nimellä tunnetun pienen oluen (olen teologi, oli pakko ihan nimen takia kokeilla). Siinä syötiin lounas ja vaihdettiin kuulumisia. Lounaan jälkeen ilmoitettiin että nyt on polttarit ja mulle kaivettiin pilailukaupasta hankittu papin asu, kaapu ja iso muovinen risti kaulaan. Sitten mentiin huonepakopeliin johon tuli bestmanin lisäksi ala-asteelta asti ollut kaveri ja pari opiskelukaveria. Päästiin ajoissa pihalle, ja jatkettiin matkaa yhteen hyvään olutravintolaan parille, jonne kerääntyi lisää kavereita. Sieltä mentiin sitten sitseille (opiskelijoiden pöytäjuhla jossa juodaan paljon) ja lopulta viettämään iltaa yksityisiin tiloihin. Vihkipappikin tuli loppuillasta mukaan. Mukavaa ja rentoa yhdessäoloa kavereiden kanssa, kotiin tulin aamumetrolla, tuleva rouva vähän kyseli miten mä olen niin humalassa selvinnyt kotiin asti. Kaikilla oli kivaa ja budjetti oli sellainen ettei kenenkään tarvinnut miettiä voiko osallistua. Olen vähän vanhemmalla iällä aloittanut opinnot uudelleen, niin kaveripiirissä on valmistuneita töissäkäyviä ja opiskelijoita, joilla on erilaiset resurssit mitä voi käyttää. Polttarit olivat luonnollisesti sukupuolineutraalit kun bestmanini oli nainen. Pari kaveriani tapasivat siellä toisensa ensimmäistä kertaa, ja seurustelevat nyt, se on tosi ihanaa. Vieläkin hyvä fiilis siitä kuinka kiva päivä oli.
  7. Eikös tämä ole se nykyaikainen tapa? Me soitettiin lähin perhe (tai piti soittaa, sisko soitti mulle noin 25sek sen jälkeen kun kuva oli facebookissa) ja muut saivat sitten tiedon somesta.
  8. Nostanpa vanhan topicin purkaakseni omia tunteitani ja toisaalta ehkä antaakseni jollekin samaa pohtivalle kuvan siitä mitä ajatuksia tämä voi herättää. Mun (sulhasen) äitini kuoli toukokuun alussa aivan yllättäen, mitä on viestiliikennettä selvitelty niin oli yllätys hänelle itselleenkin. Tämä selvittely tehtiin hyvin suurelta osin siksi että ruumiin löysi poliisi (kun olin hätänumeroon soittanut, asuttiin eri paikkakunnilla) ja sattuneesta syystä haluttiin siskon kanssa tietää heti kun mahdollista oliko itseaiheutettua vai luonnollista.. Luojan kiitos jälkimmäistä aivan kaikesta päätellen. Äiti asui yksin, vanhempani olivat eronneet pidemmän asumuseron jälkeen viime kesänä. Kuolinsyyn selvittäminen vie kuukausia ja jos joku aikoo tuota sähköpostien lukemista paheksua niin voi miettiä omalta kohdalta haluaisiko olla epätietoisuudessa noin pitkään. Häät meillä on 23.7., äidin siunaustilaisuudesta on kulunut silloin kuukausi ja kolme viikkoa, kuolinuutisesta vajaa 2,5 kuukautta. Äiti odotti häitä todella innoissaan, vihkikirkkomme Temppeliaukion kirkko Helsingissä oli äidin ehkä suosikkikirkko, vaikka oli Helsingistä muuttanut pois jo 1983, samoin ensimmäistä kertaa olisi ollut ohjelmassa oman lapsen häät, ja puolisokin oli äidille mieleinen, kertoi useasti, jo ensitapaamisesta lähtien, että nyt on tyytyväinen, aiempien pitkäaikaistenkin suhteiden kohdalla näin ei ollut. Tämä on tullut kuultua useaan otteeseen äidin ystäviltä. Äidin menetys on vaikuttanut häihin huomattavasti. Toukokuussa hääjärjestelyt jäivät sivuun hautajaisjärjestelyjen tieltä, ja meni pitkälle kesäkuuhun ennen kuin sain avattua hääexcelin ja poistaa äidin osallistumisen sieltä. Se myös viivästytti kutsujen lähettämistä, päätettiin äitienpäiväviikonloppuna että kutsut lähtevät viimeistään seuraavana torstaina postiin ja olin itse poissa pelistä kun tiistaiaamuna sain kuulla äidin poismenosta ja maanantai meni lähinnä huolehtiessa mikä on kun äitiä ei tavoita. Eipä tullut paljon osoitteita selvitettyä. Samoin perinteinen vanhempien tanssi muuttaa meillä vähän muotoaan. Miten äiti sitten on mukana meidän häissämme? Kirkossa ennen vihkimistä käyn yksin sytyttämässä kynttilän, jonka jälkeen takaisin eteiseen ja morsian mukaan. Kirkosta poistuessa ajattelin siskoni voivan ottaa kynttilän mukaan juhlapaikalle, jossa kynttilä sytytetään uudestaan. Ei kuvaa, ei kukkaa, ei mitään. Vain se kynttilä. Asiasta ei tiedoteta mitenkään, mun sukuni luonnollisesti tietää ja osaa varmasti yhdistää, siinä vaiheessa vaimon suvusta läheisimmät tietävät ja jos eivät tiedä niin voivat sitten vaikka kysyä. Vanhempien tanssissa en tanssi isäni kanssa, vaan ajattelin pyytää äidin nuoruudenystävää, joka on kummitätini, sijaistamaan äitiä tässä. Kummitätini myös on sen luonteinen ihminen, että hänelle ei liene ongelmaa korjata jos joku puolison sukulainen menee juttelemaan olettaen että kyseessä on äitini. Emme puhu äidin poismenosta juhlissa, emme varaa paikkaa emmekä tuo asiaa mitenkään esille muuten kuin kynttilän kautta joka on enemmän minua kuin vieraita varten. Kynttilä menee juhlien jälkeen joko isäni tai siskoni mukaan ja otetaan se sama kynttilä mukaan äidin uurnanlaskuun, jossa vedän itse kasuaalikirjan mukaisen maahan kätkemisen rukoushetken. Tämä siksi, että päätökseni vajaa kolmekymppisenä tehdä totaalinen alanvaihto ja aloittaa pappisviran tavoittelu oli äidille todella suuri asia.. Äidin kynttilä saa palaa sielläkin kunnes rukoushetken jälkeen se sammutetaan ja laitetaan hautaan äidin uurnan mukana. Toivottavasti tästä viestistä on apua jollekin. Mulle sen kirjoittamisesta oli, sai selviteltyä vähän omia päässä pyörineitä ajatuksia ja hahmoteltua kokonaisuutta paremmin. Jaksamista myös kaikille muille jotka joutuvat miettimään poisnukkunutta läheistä hääjärjestelyjen aikana.
  9. En tiedä tuleeko liian myöhään, mutta toivottavasti joku muu voi hyötyä tästä. Osaan sanoa mitään ainoastaan Tarjasta ja Jounista. Se, etten kommentoi muita, ei ole osoitus muusta kuin etten tunne heitä. Molemmat ovat mukavia, lämpimiä, rentoja ja avoimia ihmisiä. Jouni ehkä rempseämpi kuin Tarja, joka on hieman perinteisempi. Ero tosin saattaa johtua siitä että Jouni tekee pääasiassa nuorisotyötä Tarjan ollessa lapsi- ja perhetyössä. Kumpaakin voin suositella varauksetta. Tämä on ikivanha eikä kirjoittaja varmasti lue vastaustani, mutta kommentoinpa silti koska joku muu saattaa tämän lukea. Olen itse tavannut yhden oman kotiseurakuntani papin, ja se oli kun olin erikseen sovitussa sielunhoitokeskustelussa hänen kanssaan. Mukava mies. Seurakuntayhteyttä ei kotiseurakuntaan ole, olen käynyt varsinaisessa sunnuntaiaamun messussa kerran, pop-messussa muutaman kerran, mutta yleensä shoppailen kiinnostavia messuja välittämättä siitä missä ne järjestetään. On aivan normaalia että seurakuntayhteys kotiseurakuntaan ei ole erityisen vahva. Ei siinä ole mitään tekopyhää jos siitä huolimatta haluaa kirkollisen vihkimisen ja/tai siunauksen. Tämän kirjoitan nimimerkillä vakaumuksellinen kristitty ja tuleva pappi itsekin.
  10. Vihkitilaisuuden musiikkia pohditaan ja google on laulanut aika iloisesti. Tilaisuuteen tulee vain yksi virsi, vihkimisen jälkeen kaavan kohtaan 12. Ongelma on vain että mikäköhän virsi... Toiveena olisi löytää virsi jossa puhutaan mahdollisimman vähän ainakaan suoraan Jumalasta, vaikka jättämällä jotain säkeistöjä pois. Ei vaan tahdo löytyä kun kirkkomusiikki ei ole omassa kiinnostuslistassa kovin korkealla. Onko täällä muita jotka ovat painineet saman ongelman kanssa? Millaisiin ratkaisuihin olette päätyneet?
  11. Me pyydettiin (mun) kaveria papiksi. Suostui kun sai omat työvuorot selville. Olimme suoraan yhteydessä (tai siis minä kysyin baarin pöydässä kun törmättiin sattumalta). Jos haluatte jonkun tietyn vihkipapin, kannattaa olla suoraan yhteydessä ettei mene työvuoroarvonnan mukaan.
  12. Juuri näin. Aivan se ja sama alkavatko juhlanne kuudelta vaiko jopa ennen, omana hääpäivänä mies saa pukea ihan mitä haluaa.
  13. No teidän häät, eli teette kuten parhaaksi näette. Kannattaa kuitenkin varautua siihen että ihmiset eivät ymmärrä että kutsutte vain toisen (öbaut kaikkien perinteiden ja etikettisääntöjen vastaista) ja tulevat silti vähintään kumppaninsa kanssa tai jos ymmärtävät niin jotkut jättävät kokonaan tulematta. Itse varmaan kuuluisin jälkimmäiseen porukkaan jos tosiaan vain mut kutsuttaisiin. Kyllä se varmasti joillekin on myös ihan ok
  14. Vuosi, hahaa! Sori, pakko intoilla jonnekin -1-hääpäivästä.
  15. Jos edes riittää. Yleensä kannattaa varautua että budjetti ylittyy noin 10%. Eikä tarvitse edes olla mitenkään ökyhäät. Kallista lystiähän tämä on, mutta eipä siitä halua kyllä säästääkään. Jotkut parit on ottaneet ihan suoraan lainaa häihin, ja jenkeissähän on tavallista että vanhemmat ottavat second mortagen lasten häiden rahoittamiseksi. Mitäköhän tuumaisivat Suomessa jos joku vanhemmilleen ehdottaisi asunnon laittoa lainan pantiksi...