Meidän häät sujuivat hyvin, kiitos kysymästä @talvihäät2014 Minä ja mieheni saimme päättää oikeastaan vain hääpäivämäärän ja juhlapaikan koristelun. Sekä tietysti omaat hääasumme, vaikka anoppini ja kälyni olivat mun kanssani valitsemassa saria, koska en ollut pitänyt sellaista koskaan enkä tiennyt, mitä etsiä. Hääpäivämäärä meinasi aiheuttaa ongelmia, sillä intialaisen horoskoopin mukaan 27.2. ei ollut hyvä päivä mennä naimisiin ja parempi olisi ollut maaliskuun 5. päivä. Usko horoskooppeihin on Intiassa todella yleistä. Minä ja mieheni emme usko mihinkään horoskooppeihin, joten emme kuunnelleet muita ja menimme maistraattiin tuolloin 27.2. Sanoin jälkeenpäin miehelle, että me ei voida koskaa erota, koska miehen suku olisi sitten varma, että ero johtuu väärästä päivämäärästä Kuten sanoin, oli vain hyvä asia, että miehen perhe hoiti hääjärjestelyt. Mä olen aikamoinen perfektionisti, joten vähän harmitti, että monet asiat hoidettiin vähän sinne päin, mutta en toisaalta ollut oikeutettu valittamaan. Järjestelyaikaa ei ollut kuin pari viikkoa, mutta siellä häät saadaan kasaan todella nopeasti. Olen silti huojentunut, että ensi kesänä saan vielä järjestää enemmän omannäköiset häät.

Tsemppiä oleskeluluvan hakuun Nämä oleskelulupajutut on aina vaikeita, mutta hyvä, että saitte tehtyä päätöksen, miten edetä.

Mulle tällainen tilanne on ollut hyvin ajankohtainen, koska menin muutama kuukausi sitten naimisiin ulkomailla mieheni kanssa. Koetan vastata kysymyksiisi sen mukaan, mitä tiedän omasta kokemuksestani Vaihtoehto A: Tässä tapauksessa teidät siis vihittäisiin maistraatissa, ja maistraatin sivuilta löytyy joitakin ohjeita. Ensiksi kihlattusi pitäisi tulla Suomeen (ilmeisesti turistiviisumilla), ja turistiviisumia varten hänellä pitää olla tarpeeksi rahaa oleskelun ajaksi, tai sitten sinun täytyy osoittaa, että pystyt huolehtimaan hänen menoistaan. Kun mieheni haki turistiviisumia Suomeen, emme löytäneet tietoa siitä, mikä on tuo tarpeellinen rahamäärä. Mieheni hakemus hylättiin kahdesti, joten tämä tie ei ole ehkä se helpoin. Jos kihlattusi pääsee Suomeen, voitte mennä naimisiin maistraatissa. Kihlattusi tarvitsee tosiaan siviilisäätytodistuksen kotimaastaan, siihen apostille-todistuksen tai jos maa ei kuulu Haagin sopimuksen piiriin, todistus pitää laillistaa ulkoministeriössä. Muita asiakirjoja ei mielestäni tarvita, mutta kannattaa varmistaa. Siviilisäätytodistus kelpaa ainakin Tampereen maistraatissa, vaikka se olisi englanniksi, mutta tämä kannattaa toki tarkastaa omasta maistraatista. Vihkimisen ja avioliiton rekisteröimisen jälkeen voitte sitten hakea oleskelulupaa. Oleskelulupa perhesiteen perusteella (mikä siis olisi avioparin kohdalla kyseessä) ei edellytä mitään tiettyjä tuloja kummaltakaan teiltä - tämä siis koskee myös vaihtoehto B:tä. Jos ehditte jättää oleskelulupahakumuksen ennen, kuin viisumi umpeutuu, voi kihlattusi jäädä Suomeen odottamaan päätöstä. Vaihtoehto B: Kuten edellä mainitsin, Suomen kansalaisen ei tarvitse täyttää mitään toimeentuloehtoja, jos haluaa saada ulkomaisen puolisonsa Suomeen. Koska turistiviisumin saaminen Suomeen ei ole mikään läpihuutojuttu, voi avioliiton vihkiminen kihlattusi kotimaassa olla helpompaa. Vihkimistä varten tarvitsisit kyseisen maan vaatimat todistukset (esim. englanninkielinen esteettömyystodistus maistraatista, proof of address tms.). Vihkimisen jälkeen avioliitto pitää ensin rekisteröidä Suomessa, ennen kuin voitte hakea oleskelulupaa. Toisin sanoen sinun pitää toimittaa maistraattiin joko suomeksi tai ruotsiksi käännetty avioliittotodistus (jotkut maistraatit hyväksyvät myös englanninkielisen todistuksen), joka on laillistettu. Vasta sitten, kun avioliitto on rekisteröity, kihlattusi voi hakea oleskelulupaa. Hän siis hakee sitä ulkomailta, etkä sinä. Sinun pitäisi toki liittää hakemukseen selvityslomake, mutta muuten luvan hakija olisi vaimosi. Kun oleskelulupaa hakee ulkomailta käsin, hakija ei valitettavasti voi tulla Suomeen odottamaan päätöstä. Tässä oli nyt joitakin vinkkejä, toivottavasti auttaa edes vähän Maistraatissa ollaan ainakin minun tapauksessani oltu avuliaita näiden asioiden suhteen. Migriin taas on todella vaikea saada yhteyttä puhelimitse, mutta jos asuinpaikkakunnallasi on Migrin sivutoimisto, sieltä voi saada apua.

Meidän häissä ei ollut mitään pukukoodia, koska se ei kuulu intialaisiin tapoihin, emmekä edes lähettäneet kutsuja. Olin jo ennen häitä tietoinen, että paikallisiin tapoihin ei kuulu pukeutua hienosti, mutta kyllähän se vähän häiritsi tällaista suomimorsianta, että monet miehet tulivat paikalle farkuissa - joko kulahtaneissa tai jos oikein olivat panostaneet, jopa uusissa sellaisissa - ja t-paidoissa tai collegepaidoissa Jotkut miehet sentään olivat saaneet vedettyä kauluspaidan päälleen. Kokonaisuuden kruunasivat usein ah-niin-ihanat pölykerroksen peittämät varvassandaalit. Kaikki naisvieraat olivat poikkeuksetta laittaneet päälleen parhaimman sarinsa/lehengan/salwaarin, ja siksikin on outoa, että miehet ovat niin eri paria vaimojensa ja muiden naisten rinnalla. Ainoa poikkeus oli mieheni veli, joka oli pukeutunut asuun, jota yleensä vain sulhanen käyttää Mutta maassa maan tavalla, minkäs teet Meidän suomalaisiin häihin tulee kyllä pukukoodi, luultavasti tumma puku (tai ei puku sinänsä ole pakollinen, siistit housut ja kauluspaita ja juhlavat kengät riitttää). Toivon, että mieheni myös selventää kohteliaasti kaikille intialaisille kavereilleen, että meidän häihin ei kymmenen vuotta vanhoissa huppareissa pääse

Juuri kun olin tuolla aikaisemmin sanonut, ettei meiltä kukaan ole kysellyt vauvasuunnitelmista, niin ollessani Intiassa meininki olikin toinen. Heti kun menimme naimisiin, niin miehen sukulaiset alkoivat vihjailla, että 9 kuukauden päästä pitäisi sitten olla vauva kainalossa Tähän tietysti vaikuttaa se, että Intiassa tuoreen vaimon odotetaan olevan raskaana viimeistään vuoden sisällä häistä - jos niin ei ole, alkavat perhe ja suku olla todella huolissaan. Mä nyt ainakin haluan odottaa, että saan mieheni asumaan luokseni, ennen kuin lapsia aletaan tekemään. Vaikeahan se on näin etäsuhteessa raskautua Siinä mielessä tämä fyysinen etäisyys on hyvä, että saamme ns. lisäaikaa lapsen hankkimiselle miehen sukulaisten silmissä, vaikka en minä tosissani mitään paineita ota.

Minä olenkin tällä palstalla jo monessa ketjussa kertoillut mun ja mieheni vaikeuksista, mutta vastataan nyt vielä tähänkin Eli meidän piti myös mennä Suomessa naimisiin ja haimme sitä varten turistiviisumia (muut viisumityypit eivät tulleet kyseeseen, sillä mieheltä oli jo aiemmin evätty työviisumi, vaikka oli asunut Suomessa monta vuotta). Mieheni ei valitettavasti saanut turistiviisumia, joten menimme sitten naimisiin miehen kotimaassa. Teidän tilanteessakin turistiviisumi lienee ainoa vaihtoehto, kun työviisumin saaminenkin lienee kiven takana ja jos haluatte juuri Suomessa mennä naimisiin. Mielestäni turistiviisumilla avioitumista ei kyllä pidettäisi harhauttamisena, jos kutsukirjeeseen kirjoitatte, että aiotte avioitua ja sitten hakea oleskelulupaa avioliiton perusteella. Ilmeisesti näin toimisitte, jos mies haluaa jäädä tänne Minä ja mieheni emme kirjoittaneet kutsukirjeeseen tai viisumihakemukseen, että aiomme mennä naimisiin, ja silti viisumi evättiin juuri sillä perusteella, että mies ei lähtisi maasta viisumin umpeuduttua. Ja mies oli jo varannut paluulennon kotimaahansa, mutta sekään ei riittänyt. Tämän vuoksi sanoisin, että kannattaa olla rehellinen viisumihakemuksessa - mietin vieläkin, olisiko mies saanut viisumin, jos olisimme kertoneet avioliittoaikeista. Meillä oli jo maistraatti ja hääyöhotelli varattuna ja mulla pukukin ostettuna... Mutta meidän tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt vain odotamme, että mies saisi oleskeluluvan Suomeen, niin pääsisimme viettämään normaalia avioelämää

Myön minun miehelläni oli tarpeeksi rahaa ja paluulippu hankittuna, ja itse asiassa muutkin speksit ovat samanlaiset teidän kanssa. Päätöksen syynä oli silti se, että ei voitu varmistau siitä, että hän lähtee takaisin Intiaan viisumin umpeuduttua... Kyllähän me ihmeteltiin, miten tuollainen päätös voidaan antaa, mutta Suomen linja on välillä äärimmäisen tiukka ja suoraan sanoen mielivaltainen. Tsemppiä teille, toivottavasti teitä onnistaa paremmin!

Mun ja intialaisen mieheni piti myös mennä naimisiin Suomessa, mutta se ei onnistunut juuri siksi, että hän ei saanut viisumia (ja menimme sitten naimisiin miehen kotimaassa). Haimme turistiviisumia kahdesti, mutta emme maininneet hakemuksessa, että aiomme mennä naimisiin. Olin jostain lukenut, että naimisiinmenoaikeista ei kannata mainita, mutta ainakaan meidän kohdalla se ei toiminut. Joten ehkä on parempi olla rehellinen Jos haette turistiviisumia, viisumi voidaan evätä sen perusteella, että hakijan ei uskota lähtevän maasta viisumin umpeuduttua. Siksi hakemuksessa kannattaa mainita, aikooko miehesi jääfä Suomeen ja hakua oleskelulupaa perhesiteiden perusteella, vai palata takaisin kotimaahansa. En tiedä, vastasinko asian vierestä, mutta kerroinpahan oman näkemykseni

Mun täytyykin nyt etsiä uusi kuvaaja, koska tämän kesän häät siis peruttiin ja hääjuhla siirrettiin ensi vuoteen. Olin varannut Minna Kaitajärven, mutta valitettavasti en voinut siirtää varaustamme vuodella, koska kyseinen päivä oli jo varattu Nyt pitää taas aloittaa lähtöruudusta. Onko kellään tuoreita vinkkejä edullisesta, mutta hyvästä kuvaajasta? Meidän on tarkoitus ottaa miljööpotretit ja mahdollisesti kuvata myös siunaustilaisuus, mutta ei enää hääjuhlaa.

Mä olen nyt muuttanut suunnitelmia hääkuvauksen suhteen. Koska me ollaan jo naimisissa, on mielestäni järkevämpää ottaa kuvat ennen siunaustilaisuutta kuin ottaa ne kirkkoseremonian ja juhlan välissä. Jos tosiaan oltaisiin menty naimisiin kirkossa Suomessa alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme halunneet potretit vihkimisen jälkeen. Meillä on jo jonkinlaisia hääkuvia Intian häistä, joten saadaan sitten kahdet kuvat

Me ollaan jo naimisissa, mut vastaan näin jälkikäteen Me mentiin naimisiin intialaisen kylän "maistraatissa", toisin sanoen pienen, kuuman ja ankean talon yhtä pienessä, kuumassa ja ankeassa huoneessa. Vihkijää ei ollut, vaan homma hoidettiin allekirjoittamalla pari paperia todistajien kanssa. Luettiin me myös sellainen vakuutus, että ollaan paikalla omasta tahdostamme, minkä jälkeen laitoimme toistemme kaulaan kukkaseppeleet. Paikalla oli sulhasen perhe (noin 10 henkeä), maistraatin työntekijöitä ja tukku uteliaita kyläläisiä. Ja niin, meistä tehtiin myös uutisjuttu sekä moniin sanomalehtiin että tv-uutisiin. Ei ihan perusvihkiminen siis

Meillä nyt suunnitelmat muuttui verrattuna edelliseen viestiin, jonka tänne kirjoitin Jos oltaisiin menty Suomessa naimisiin, olisin halunnut sulhasen näkevän minut vasta kirkossa. Kun menimme naimisiin ulkomailla, vietimme yön yhdessä eikä hääpukukaan ollut mikään salaisuus, koska kyseisessä maassa ei ole tällaisia perinteitä. Koska ollaan jo naimisissa, ei tunnu järkevältä kirkollisen siunauksen yhteydessä (joka on ensi kesänä) noudattaa tätä ajatusta. Haluan pitää hääpuvun salassa hääpäivään asti ja ehkä käytännön syistä nukumme edeltävän yön eri paikoissa. Otamme kuitenkin luultavasti hääkuvat ennen siunausta, joten mieheni näkee minut sitten ensi kertaa kuvaustilanteessa

Mullekaan ei tule korkkareita meidän ensi kesän siunaamistilaisuuteen/hääjuhlaan. Olen aina ollut varma, etten halua koikkelehtia hääpäivänäni koroilla, kun en muutenkaan niitä pidä kuin kerran tai kahdesti vuodessa. Myös se, että sulhaseni on hieman lyhyempi kuin minä, varmistaa päätökseni Olen jo ostanut ensi kesäksi kulta-hopeiset ballerinat (pohja ehkä sentin paksuinen). Maksoivat vain 30 €, mutta hintaan nähden ovat tosi mukavat jalassa. Kun mentiin Intiassa naimisiin viime kuussa, mulla oli sieltä ostetut kuparin- ja ruskeanhohtoiset sandaalit. Ostin sandaalit sillä ajatuksella, että voin pitää niitä kesällä muutoinkin. Samoin ballerinat menee myöhemmin bilekenkinä, kun ne eivät ole selkeästi hääkengät En ollut tuota ryhtijuttua ajatellut, mutta toisaalta uskon, että mun ryhti on ihan ok ilmaan korkoa - I hope so

Tässä on mun valkokultainen yhdistelmä Pari viikkoa ovat nyt molemmat olleet sormessa. Moneen muuhun täällä olevaan yhdistelmään verrattuna vähän vaatimaton, mut sopii mun tyyliin. Kihla on siis alla ja rivari on vihki.

Tässä on mun ns. hääpuvut Intiassa vietetyistä häistä Ylempi on "vihkimisessä" (eli paikallisessa maistraatissa hoidetussa virallisrten paperien valmistelu- ja allekirjoitustilaisuudessa) ollut sari, ja alhaalla on häävastaanottoasuni. Vihreä ei ole sinänsä mun lempiväri, mut sattumalta sitä löytyy molemmista asuista Mulla on vielä kolmas perinteinen valkoinen hääpuku Suomessa järjestettävään juhlaan.