Aleze

Rouva
  • Content count

    118
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Aleze

  1. Myyn seuraavia häätavaroita: - Ikean Cylinder-maljakkosettejä 7 kappaletta, kirkasta lasia. Jokainen setti sisältää kolme maljakkoa (koot 28 cm x 8 cm, 23 cm x 10 cm ja 17 cm x 12 cm). Yhden setin hinta 7 €. Lisäksi yksi vajaa setti, josta puuttuu matalin maljakko, hintaan 4 €. MYYTY - Ikean Tolsby-kehyksiä, jotka on tarkoitettu kahdelle kuvalle. Materiaali valkoista muovia, ja kuvakoko 10 x 15 cm. Yhteensä 18 kehystä, jotka saa hintaan 15 €. - Kelluvia kynttilöitä, väri valkoinen. Halkaisija 7,5 cm, kynttilässä piparireuna. Paloaika vähintään 6 tuntia (meidän häissämme paloivat jopa 8 tuntia). Yhteebsä 8 kynttilää, hinta 12 €. - Kultaisia koristekiviä 700 gramman pakkauksissa. Myyn 6 täyttä pakkausta, hinta yhteensä 5 euroa. Tavaroiden nouto Tampereelta. Yllä lueteltuja tavaroita on mahdollista saada myös yksittäin/pienemmissä erissä. En saa edelleenkään liitettyä kuvia suoraan, mutta linkin takana pitäisi näkyä. https://aijaa.com/EACZ8s
  2. Hei, valitettavasti maljakot on jo myyty. Unohdin päivittää tätä ilmoitusta, pahoittelut siitä!
  3. Meidän häät sujuivat hyvin, kiitos kysymästä @talvihäät2014 Minä ja mieheni saimme päättää oikeastaan vain hääpäivämäärän ja juhlapaikan koristelun. Sekä tietysti omaat hääasumme, vaikka anoppini ja kälyni olivat mun kanssani valitsemassa saria, koska en ollut pitänyt sellaista koskaan enkä tiennyt, mitä etsiä. Hääpäivämäärä meinasi aiheuttaa ongelmia, sillä intialaisen horoskoopin mukaan 27.2. ei ollut hyvä päivä mennä naimisiin ja parempi olisi ollut maaliskuun 5. päivä. Usko horoskooppeihin on Intiassa todella yleistä. Minä ja mieheni emme usko mihinkään horoskooppeihin, joten emme kuunnelleet muita ja menimme maistraattiin tuolloin 27.2. Sanoin jälkeenpäin miehelle, että me ei voida koskaa erota, koska miehen suku olisi sitten varma, että ero johtuu väärästä päivämäärästä Kuten sanoin, oli vain hyvä asia, että miehen perhe hoiti hääjärjestelyt. Mä olen aikamoinen perfektionisti, joten vähän harmitti, että monet asiat hoidettiin vähän sinne päin, mutta en toisaalta ollut oikeutettu valittamaan. Järjestelyaikaa ei ollut kuin pari viikkoa, mutta siellä häät saadaan kasaan todella nopeasti. Olen silti huojentunut, että ensi kesänä saan vielä järjestää enemmän omannäköiset häät.
  4. Tsemppiä oleskeluluvan hakuun Nämä oleskelulupajutut on aina vaikeita, mutta hyvä, että saitte tehtyä päätöksen, miten edetä.
  5. Mulle tällainen tilanne on ollut hyvin ajankohtainen, koska menin muutama kuukausi sitten naimisiin ulkomailla mieheni kanssa. Koetan vastata kysymyksiisi sen mukaan, mitä tiedän omasta kokemuksestani Vaihtoehto A: Tässä tapauksessa teidät siis vihittäisiin maistraatissa, ja maistraatin sivuilta löytyy joitakin ohjeita. Ensiksi kihlattusi pitäisi tulla Suomeen (ilmeisesti turistiviisumilla), ja turistiviisumia varten hänellä pitää olla tarpeeksi rahaa oleskelun ajaksi, tai sitten sinun täytyy osoittaa, että pystyt huolehtimaan hänen menoistaan. Kun mieheni haki turistiviisumia Suomeen, emme löytäneet tietoa siitä, mikä on tuo tarpeellinen rahamäärä. Mieheni hakemus hylättiin kahdesti, joten tämä tie ei ole ehkä se helpoin. Jos kihlattusi pääsee Suomeen, voitte mennä naimisiin maistraatissa. Kihlattusi tarvitsee tosiaan siviilisäätytodistuksen kotimaastaan, siihen apostille-todistuksen tai jos maa ei kuulu Haagin sopimuksen piiriin, todistus pitää laillistaa ulkoministeriössä. Muita asiakirjoja ei mielestäni tarvita, mutta kannattaa varmistaa. Siviilisäätytodistus kelpaa ainakin Tampereen maistraatissa, vaikka se olisi englanniksi, mutta tämä kannattaa toki tarkastaa omasta maistraatista. Vihkimisen ja avioliiton rekisteröimisen jälkeen voitte sitten hakea oleskelulupaa. Oleskelulupa perhesiteen perusteella (mikä siis olisi avioparin kohdalla kyseessä) ei edellytä mitään tiettyjä tuloja kummaltakaan teiltä - tämä siis koskee myös vaihtoehto B:tä. Jos ehditte jättää oleskelulupahakumuksen ennen, kuin viisumi umpeutuu, voi kihlattusi jäädä Suomeen odottamaan päätöstä. Vaihtoehto B: Kuten edellä mainitsin, Suomen kansalaisen ei tarvitse täyttää mitään toimeentuloehtoja, jos haluaa saada ulkomaisen puolisonsa Suomeen. Koska turistiviisumin saaminen Suomeen ei ole mikään läpihuutojuttu, voi avioliiton vihkiminen kihlattusi kotimaassa olla helpompaa. Vihkimistä varten tarvitsisit kyseisen maan vaatimat todistukset (esim. englanninkielinen esteettömyystodistus maistraatista, proof of address tms.). Vihkimisen jälkeen avioliitto pitää ensin rekisteröidä Suomessa, ennen kuin voitte hakea oleskelulupaa. Toisin sanoen sinun pitää toimittaa maistraattiin joko suomeksi tai ruotsiksi käännetty avioliittotodistus (jotkut maistraatit hyväksyvät myös englanninkielisen todistuksen), joka on laillistettu. Vasta sitten, kun avioliitto on rekisteröity, kihlattusi voi hakea oleskelulupaa. Hän siis hakee sitä ulkomailta, etkä sinä. Sinun pitäisi toki liittää hakemukseen selvityslomake, mutta muuten luvan hakija olisi vaimosi. Kun oleskelulupaa hakee ulkomailta käsin, hakija ei valitettavasti voi tulla Suomeen odottamaan päätöstä. Tässä oli nyt joitakin vinkkejä, toivottavasti auttaa edes vähän Maistraatissa ollaan ainakin minun tapauksessani oltu avuliaita näiden asioiden suhteen. Migriin taas on todella vaikea saada yhteyttä puhelimitse, mutta jos asuinpaikkakunnallasi on Migrin sivutoimisto, sieltä voi saada apua.
  6. Meidän häissä ei ollut mitään pukukoodia, koska se ei kuulu intialaisiin tapoihin, emmekä edes lähettäneet kutsuja. Olin jo ennen häitä tietoinen, että paikallisiin tapoihin ei kuulu pukeutua hienosti, mutta kyllähän se vähän häiritsi tällaista suomimorsianta, että monet miehet tulivat paikalle farkuissa - joko kulahtaneissa tai jos oikein olivat panostaneet, jopa uusissa sellaisissa - ja t-paidoissa tai collegepaidoissa Jotkut miehet sentään olivat saaneet vedettyä kauluspaidan päälleen. Kokonaisuuden kruunasivat usein ah-niin-ihanat pölykerroksen peittämät varvassandaalit. Kaikki naisvieraat olivat poikkeuksetta laittaneet päälleen parhaimman sarinsa/lehengan/salwaarin, ja siksikin on outoa, että miehet ovat niin eri paria vaimojensa ja muiden naisten rinnalla. Ainoa poikkeus oli mieheni veli, joka oli pukeutunut asuun, jota yleensä vain sulhanen käyttää Mutta maassa maan tavalla, minkäs teet Meidän suomalaisiin häihin tulee kyllä pukukoodi, luultavasti tumma puku (tai ei puku sinänsä ole pakollinen, siistit housut ja kauluspaita ja juhlavat kengät riitttää). Toivon, että mieheni myös selventää kohteliaasti kaikille intialaisille kavereilleen, että meidän häihin ei kymmenen vuotta vanhoissa huppareissa pääse
  7. Juuri kun olin tuolla aikaisemmin sanonut, ettei meiltä kukaan ole kysellyt vauvasuunnitelmista, niin ollessani Intiassa meininki olikin toinen. Heti kun menimme naimisiin, niin miehen sukulaiset alkoivat vihjailla, että 9 kuukauden päästä pitäisi sitten olla vauva kainalossa Tähän tietysti vaikuttaa se, että Intiassa tuoreen vaimon odotetaan olevan raskaana viimeistään vuoden sisällä häistä - jos niin ei ole, alkavat perhe ja suku olla todella huolissaan. Mä nyt ainakin haluan odottaa, että saan mieheni asumaan luokseni, ennen kuin lapsia aletaan tekemään. Vaikeahan se on näin etäsuhteessa raskautua Siinä mielessä tämä fyysinen etäisyys on hyvä, että saamme ns. lisäaikaa lapsen hankkimiselle miehen sukulaisten silmissä, vaikka en minä tosissani mitään paineita ota.
  8. Minä olenkin tällä palstalla jo monessa ketjussa kertoillut mun ja mieheni vaikeuksista, mutta vastataan nyt vielä tähänkin Eli meidän piti myös mennä Suomessa naimisiin ja haimme sitä varten turistiviisumia (muut viisumityypit eivät tulleet kyseeseen, sillä mieheltä oli jo aiemmin evätty työviisumi, vaikka oli asunut Suomessa monta vuotta). Mieheni ei valitettavasti saanut turistiviisumia, joten menimme sitten naimisiin miehen kotimaassa. Teidän tilanteessakin turistiviisumi lienee ainoa vaihtoehto, kun työviisumin saaminenkin lienee kiven takana ja jos haluatte juuri Suomessa mennä naimisiin. Mielestäni turistiviisumilla avioitumista ei kyllä pidettäisi harhauttamisena, jos kutsukirjeeseen kirjoitatte, että aiotte avioitua ja sitten hakea oleskelulupaa avioliiton perusteella. Ilmeisesti näin toimisitte, jos mies haluaa jäädä tänne Minä ja mieheni emme kirjoittaneet kutsukirjeeseen tai viisumihakemukseen, että aiomme mennä naimisiin, ja silti viisumi evättiin juuri sillä perusteella, että mies ei lähtisi maasta viisumin umpeuduttua. Ja mies oli jo varannut paluulennon kotimaahansa, mutta sekään ei riittänyt. Tämän vuoksi sanoisin, että kannattaa olla rehellinen viisumihakemuksessa - mietin vieläkin, olisiko mies saanut viisumin, jos olisimme kertoneet avioliittoaikeista. Meillä oli jo maistraatti ja hääyöhotelli varattuna ja mulla pukukin ostettuna... Mutta meidän tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt vain odotamme, että mies saisi oleskeluluvan Suomeen, niin pääsisimme viettämään normaalia avioelämää
  9. Myön minun miehelläni oli tarpeeksi rahaa ja paluulippu hankittuna, ja itse asiassa muutkin speksit ovat samanlaiset teidän kanssa. Päätöksen syynä oli silti se, että ei voitu varmistau siitä, että hän lähtee takaisin Intiaan viisumin umpeuduttua... Kyllähän me ihmeteltiin, miten tuollainen päätös voidaan antaa, mutta Suomen linja on välillä äärimmäisen tiukka ja suoraan sanoen mielivaltainen. Tsemppiä teille, toivottavasti teitä onnistaa paremmin!
  10. Mun ja intialaisen mieheni piti myös mennä naimisiin Suomessa, mutta se ei onnistunut juuri siksi, että hän ei saanut viisumia (ja menimme sitten naimisiin miehen kotimaassa). Haimme turistiviisumia kahdesti, mutta emme maininneet hakemuksessa, että aiomme mennä naimisiin. Olin jostain lukenut, että naimisiinmenoaikeista ei kannata mainita, mutta ainakaan meidän kohdalla se ei toiminut. Joten ehkä on parempi olla rehellinen Jos haette turistiviisumia, viisumi voidaan evätä sen perusteella, että hakijan ei uskota lähtevän maasta viisumin umpeuduttua. Siksi hakemuksessa kannattaa mainita, aikooko miehesi jääfä Suomeen ja hakua oleskelulupaa perhesiteiden perusteella, vai palata takaisin kotimaahansa. En tiedä, vastasinko asian vierestä, mutta kerroinpahan oman näkemykseni
  11. Mun täytyykin nyt etsiä uusi kuvaaja, koska tämän kesän häät siis peruttiin ja hääjuhla siirrettiin ensi vuoteen. Olin varannut Minna Kaitajärven, mutta valitettavasti en voinut siirtää varaustamme vuodella, koska kyseinen päivä oli jo varattu Nyt pitää taas aloittaa lähtöruudusta. Onko kellään tuoreita vinkkejä edullisesta, mutta hyvästä kuvaajasta? Meidän on tarkoitus ottaa miljööpotretit ja mahdollisesti kuvata myös siunaustilaisuus, mutta ei enää hääjuhlaa.
  12. Mä olen nyt muuttanut suunnitelmia hääkuvauksen suhteen. Koska me ollaan jo naimisissa, on mielestäni järkevämpää ottaa kuvat ennen siunaustilaisuutta kuin ottaa ne kirkkoseremonian ja juhlan välissä. Jos tosiaan oltaisiin menty naimisiin kirkossa Suomessa alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme halunneet potretit vihkimisen jälkeen. Meillä on jo jonkinlaisia hääkuvia Intian häistä, joten saadaan sitten kahdet kuvat
  13. Me ollaan jo naimisissa, mut vastaan näin jälkikäteen Me mentiin naimisiin intialaisen kylän "maistraatissa", toisin sanoen pienen, kuuman ja ankean talon yhtä pienessä, kuumassa ja ankeassa huoneessa. Vihkijää ei ollut, vaan homma hoidettiin allekirjoittamalla pari paperia todistajien kanssa. Luettiin me myös sellainen vakuutus, että ollaan paikalla omasta tahdostamme, minkä jälkeen laitoimme toistemme kaulaan kukkaseppeleet. Paikalla oli sulhasen perhe (noin 10 henkeä), maistraatin työntekijöitä ja tukku uteliaita kyläläisiä. Ja niin, meistä tehtiin myös uutisjuttu sekä moniin sanomalehtiin että tv-uutisiin. Ei ihan perusvihkiminen siis
  14. Meillä nyt suunnitelmat muuttui verrattuna edelliseen viestiin, jonka tänne kirjoitin Jos oltaisiin menty Suomessa naimisiin, olisin halunnut sulhasen näkevän minut vasta kirkossa. Kun menimme naimisiin ulkomailla, vietimme yön yhdessä eikä hääpukukaan ollut mikään salaisuus, koska kyseisessä maassa ei ole tällaisia perinteitä. Koska ollaan jo naimisissa, ei tunnu järkevältä kirkollisen siunauksen yhteydessä (joka on ensi kesänä) noudattaa tätä ajatusta. Haluan pitää hääpuvun salassa hääpäivään asti ja ehkä käytännön syistä nukumme edeltävän yön eri paikoissa. Otamme kuitenkin luultavasti hääkuvat ennen siunausta, joten mieheni näkee minut sitten ensi kertaa kuvaustilanteessa
  15. Mullekaan ei tule korkkareita meidän ensi kesän siunaamistilaisuuteen/hääjuhlaan. Olen aina ollut varma, etten halua koikkelehtia hääpäivänäni koroilla, kun en muutenkaan niitä pidä kuin kerran tai kahdesti vuodessa. Myös se, että sulhaseni on hieman lyhyempi kuin minä, varmistaa päätökseni Olen jo ostanut ensi kesäksi kulta-hopeiset ballerinat (pohja ehkä sentin paksuinen). Maksoivat vain 30 €, mutta hintaan nähden ovat tosi mukavat jalassa. Kun mentiin Intiassa naimisiin viime kuussa, mulla oli sieltä ostetut kuparin- ja ruskeanhohtoiset sandaalit. Ostin sandaalit sillä ajatuksella, että voin pitää niitä kesällä muutoinkin. Samoin ballerinat menee myöhemmin bilekenkinä, kun ne eivät ole selkeästi hääkengät En ollut tuota ryhtijuttua ajatellut, mutta toisaalta uskon, että mun ryhti on ihan ok ilmaan korkoa - I hope so
  16. Tässä on mun valkokultainen yhdistelmä Pari viikkoa ovat nyt molemmat olleet sormessa. Moneen muuhun täällä olevaan yhdistelmään verrattuna vähän vaatimaton, mut sopii mun tyyliin. Kihla on siis alla ja rivari on vihki.
  17. Tässä on mun ns. hääpuvut Intiassa vietetyistä häistä Ylempi on "vihkimisessä" (eli paikallisessa maistraatissa hoidetussa virallisrten paperien valmistelu- ja allekirjoitustilaisuudessa) ollut sari, ja alhaalla on häävastaanottoasuni. Vihreä ei ole sinänsä mun lempiväri, mut sattumalta sitä löytyy molemmista asuista Mulla on vielä kolmas perinteinen valkoinen hääpuku Suomessa järjestettävään juhlaan.
  18. Meistä tuli maanantaina aviopari On vähän epäuskoinen tunne, että olen nyt vaimo. Avioliiton solmiminen ja häävastaanotto menivät ihan hyvin, vaikka viime päivinä sekä minä että mies oltiin aika stressaantuneita. Paniikki iski, koska paikalliseen tyyliin aikataulut eivät pitäneet (hääjuhla esim. alkoi kolme tuntia sovittua myöhemmin), mä olin ihan pihalla mitä tapahtuu ja milloin, hääasu ostettiin päivää ennen häitä ja ihmiset mun ympärillä puhuivat pääasiassa kieltä, jota en ymmärrä. Mutta selvittiin silti kaikesta Tulipahan nähtyä täysin erilainen tapa viettää häitä kuin mihin Suomessa on totuttu. Nyt voin alkaa keskittyä Suomen hääjuhlan ja siunaustilaisuuden järkkäämiseen - on ihanaa saada päättää kaikesta itse, toisin kuin täällä @annima Hienoa, että saitte päivän vahvistettua 27 on hyvä numero, sillä meidänkin hääpäiväksi tuli 27. päivä, tosin kuukausi on eri
  19. Meidän hääpäiväksi vahvistettiin tänään 27.2. Enää suunnilleen viikko, en jaksaisi odottaa. Päivästä on ollut vähän vääntöä miehen perheen kesken, mutta onneksi me saatiin tahtomme läpi - eli ei siis valita päivää sen mukaan, mikä on hindujen uskon ja horoskooppien mukaan hyvä päivä. Varsinainen hääjuhla on sitten seuraavana päivänä, 27. päivä hoidetaan "vain" se virallinen puoli. On ollut kiinnostavaa seurata täkäläistä hääjärjestelykulttuuria, ja monesti on jo iskenyt paniikki, kun mitään ei ole suunniteltu tai päätetty. Mutta kuten anoppi sanoi, viikossa ehtii hyvin Hääpaikka vahvistetaan ensi viikolla, samoin puvut ostetaan silloin.
  20. Viime kesänä tuli voimaan uudistus, että tilapäisille kylteille (kuten hääkyltit nyt yleensä ovat) ei enää tarvitse lupaa Tässä on mm. Ylen uutinen aiheesta: http://yle.fi/uutiset/3-8923056
  21. Meidän intialaisissa häissä on ihan päinvastainen tilanne kuin muilla morsiamilla täällä, nimittäin sulhon äiti on päävastuussa kaikesta Täällä Intiassa on tapana, että parin vanhemmat järkkää häät, ja se sopii mulle, koska mulla ei olisi mitään hajua paikallisista perinteistä, juhlapaikoista yms. Ainoa ongelma oli, että anoppini toivoi perinteisiä hindulaisia häitä kaikkine uskonnollisine piirteineen (rukouksia ja muita rituaaleja), joita me taas ei haluta. Mä olen kristitty ja sulhanenkaan ei seuraa hinduperinteitä. Onneksi anoppi kuitenkin ymmärsi, että kyseessä on meidän häät, ja meidän toiveita pitää kunnioittaa. Meidän suomalaisen hääjuhlan järjestelyt on sitten ihan meidän (tai minun) käsissä, vaikka mun äiti varmasti auttaa mielellään. Anoppia enemmän hampaidenkiristystä on aiheittanut mieheni vanhempi veli, joka jo saneli mulle, millaiset häät meille tulee. Hänen mielestään mun pitäisi suostua nelipäiväisiin häihin, joissa kunnioitetaan kaikkia hinduperinteitä Ei kiitos meille! En halua häitä, joissa en varmasti viihtyisi yhtään.
  22. Me tehtiin 1,5 viikkoa sitten ensimmäinen avioliittohakemus (täällä Intiassa pitää tehdä tavallaan kaksi hakemusta, tämä eka on vähän niin kuin esteidentutkinta) Nyt sitten odotetaan 30 päivää että voidaan virallistaa avioliitto Vielä tän kuun aikana päästään siis naimisiin, ja hääjuhlakin pyritään järkkäämään heti siihen perään.
  23. Ei muakaan varsinaisesti jännitä, mutta olen muutamaan kertaan miettinyt, että olenko varma päätöksestäni (ja aina tullut siihen tulokseen, että olen). Avioliitto on kuitenkin tähänastisen elämäni suurin päätös, ja otan sen hyvin vakavasti, kuten varmasti muutkin. Koska olen tällainen pessimistis-realistinen ihminen, haluan jo etukäteen minimoida kaikki riskit tulla jätetyksi tai petetyksi. Mutta uskon täysin, että sitä pelkoa ei tässä suhteessa ole :) Häiden järjestely varmasti jännittää sitten, kun päivä on lähempänä.
  24. Mun vihki oli 538 € (ovh. 633 €), kävin tänään ostamassa Kyseessä on Kohinoorin Helene 12 timantilla.
  25. Me mennään naimisiin sulhasen kotikaupungissa Hyderabadissa, Intiassa, alkuvuodesta 2017. Me ei "karata" naimisiin, eikä juttu ole mikään salaisuus. Olosuhteiden pakosta meidät tullaan vihkimään paikallisessa "maistraatissa" ilman muita vieraita kuin tarvittavat todistajat. Mun sukulaisista tai kavereista kukaan ei tule mun mukana. Sulhasen perhe haluaa ehkä järjestää intialaistyyppisen hääjuhlan sukulaisilleen, ja se käy mulle - tuleepahan aikakin erilainen kokemus Toiveissa on, että saan päälleni sarin ja käsiin hennatatuoinnit ja muut härpäkkeet. Me järkätään vuonna 2018 hääjuhla Suomessa mun sukulaisille ja meidän tuttaville, kun sulho on toivottavasti silloin Suomessa.