Partahylje

Aktiivijäsen
  • Viestit

    14
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä Partahylje

  • Taso
    Untuvikko
  1. Tämä yli-innokas morsian meni ja teki varauksen vuodelle 2020
  2. Onko sulle jo tullut? Itse laitoin pyynnön varmaan 26.2. ja rekisteröitymispyyntö tuli 1.3..
  3. Itse olen toisinpäin todella tyytyväinen nimeni yleisyyteen. Olen päätynyt tähän, koska harrastan aika innokkaasti tuttavieni nimien googlettelua ja monista on löytynyt netistä tietoa yläasteajoilta asti. Koen, että olen anonyymimpi useiden kokonimikaimojen avulla. Ei minulla ole kaapeissa luurankoja, joita yrittäisin peitellä, olen vain vähän vainoharhainen.
  4. Meillä tulee olemaan kirkkosiunaus, vaikka olen eronnut kirkosta. Kuvailisin itseäni vakaumukselliseksi, mutta uskonnollista hengellisyyttä kunnioittavaksi. Lapsena olin paljon seurakunnan toiminnassa mukana, vaikka jo silloin päättelin, ettei jumalia ole olemassa. Perheessäni on enemmän tai vähemmän uskovia ihmisiä. Minulle kirkkosiunaus on juhlava tilaisuus, jossa lauletaan virsiä ja lausutaan Raamatun sanoja, joihin tutustuin jo lapsuudessa. Itselleni siunaus on ns. harmiton "loitsu", mutta perheelleni se voi oikeasti tarkoittaa jotain. Jos käy niin, että mies eroaa myös kirkosta, en aio liittyä uudelleen kirkkoon siunaustilaisuuden takia.
  5. Tullaan miehen kanssa kävelemään yhdessä. Isän kanssa kävelyn kokisin outona kahdesta syystä: 1) Kirkossa meillä on siunaustilaisuus (ja maistraattivihkiminen on hyvin minimaalinen eli ei varmaan vanhempiakaan ole paikalla) eli olemme jo tuolloin naimisissa. 2) Naimisiin mennessä olen asunut omillani 10 vuotta, josta melkein koko aika olen ollut puolisoni kanssa. Minusta tuntuu ehkä jopa irvokkaalta, että noin pitkänkin ajan jälkeen isän pitäisi olla saattamassa alttarille.
  6. Itse päädyin, että yksi sormus riittää. Katselin erilaisia sormusyhdistelmiä ja totesin, ettei oma pää jaksa miettiä moisia. Säästyy myös rahaa(?)
  7. Olin ehkä eniten yllättynyt, kuinka paljon muut onnittelivat kihlautumisen johdosta, koska itse en kokenut kihlauksen muuttavan mitään. Erittäin yllättynyt olin kaverini reaktiosta. Hän ei ole vaikuttanut kovinkaan romanttiselta tai muutenkaan häistä innostuneelta. Lähetin hänelle kuitenkin tekstarin kihlautumisesta, koska hän ei käytä Facebookia. (Lisäksi muistin hänen olleen vähän surullinen/yllättynyt(?), kun sai tietää toisen kaverin kihlautumisesta monta kuukautta myöhemmin kuin muut, koska tästä oli ollut tieto vain Facebookissa). Vastauksena tuli yli-iloinen onnittelutulva ja muutama päivä myöhemmin onnea kihlaparille -kortti.
  8. Yhdellä vanhemmalla sisaruksella on elämäntilanne sellaisella mallilla, että naimisiinmeno olisi ajankohtaista, mutta kosintaa ei ole kuulunut. Kuitenkin kuvittelin, että voin mennä kihloihin ennen vanhempia sisaruksia ilman ihmeempiä draamoja, koska olen ajatellut perheeni olevan rationaalinen näissä asioissa. Olin yllättynyt, kun äitini kehotti olemaan puhumatta kihloista ja häistä siskoni kuullen, koska tämä vaikuttaa vähän katkeralta. Nähdäkseni tilanteessani ei ole edes mitään kateutta herättävää: minä itsehän kosin miestäni (ja vieläpä vitsillä karkauspäivänä).
  9. Molemmat 25-vuotiaita
  10. Alunperin olisin halunnut kihlausajan kestävän max 2 vuotta, koska olen suhtautunut vähän nyrpeästi "ikikihlautujiin". Eräskin kaveri vietti kihlattunsa kanssa 5-vuotiskihlajaispäivää ja myöhemmin erosivatkin. Nyt itsellä kihlausaika tulee venymään neljään vuoteen. Karkauspäivänä tuli kosaistua miestä vitsillä, minkä mies sitten ottikin tosissaan. Venymisen syynä on, että haluaisin valmistua opinnoistani ja olla työelämässä jonkin aikaa ennen naimisiinmenoa. Samalla ehtii myös säästää rahaa.
  11. Itse kosin miestä (täytyi käyttää karkauspäivä hyödyksi, jos olisi saanut hamekankaan :D), mutta tunteet olivat varsin neutraalit. Oli jo itsestäänselvää, että menemme naimisiin, joten tavallaan vain päivitimme "virallisen" parisuhdestatuksen vastaamaan ajatuksiamme.
  12. 5,5 vuotta
  13. Itse kosin puolivitsillä hamekankaan toivossa. Tilanne oli kaikkea muuta kuin romanttinen: iltapäivällä tullessani kotiin totesin miehelle "Mennäänkö naimisiin." Mies, joka ei muistanut karkauspäivän hamekangasperinnettä (vaikka vasta neljä vuotta sitten häntä asiasta valistin :D), vastasi "Joo-o...?". Hän seuraavaksi kysyi, mitä tapahtuisi, jos hän kieltäytyisi. Tietenkin vastasin, että hänen pitää hankkia hamekangas, mutta hän ei vieläkään tajunnut. Silloin oli pakko ottaa vähän totisempi ote ja keskustella, ollaanko nyt oikeasti kihloissa. Lopulta totesimme, että voihan sitä olla kihloissakin. Sopivasta hääpäivästä olin jo aikaisemmin puhunut miehen hyväksyessä eli tavallaan ollaan jo oltu aika kauan kihloissa, vaikkei sormuksia ollutkaan (välihuomautuksena, hääpäivä on usean vuoden päästä eli ei ihan vielä ajankohtainen).
  14. Meille on tulossa teetetyt sormukset, hieman jännittää, miten prosessi tulee menemään. Laitoin viestiä liitteenä karkeita luonnoksia muutamalle korusepälle ja kyselin hintoja. Yllätyksekseni kaikki vastasivat 48 tunnin sisällä (valtava osa 24 tunnin sisällä). Vieläpä ilahduin, että kaikki vaikuttivat innokkailta. Alkuun kun hieman hävetti edes teettää varsin vaatimattomia sormuksia, joissa ei ole erikoisia korukiviä tms. Mutta hintakysely oli ihan paikallaan: kahdessa eri liikkeessä samanlaisten sormusten hintaero oli peräti 500 €! Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä yhdessä liikkeessä ihan paikan päällä ja vähän jatkokehitellä suunnitelmia.