Jump to content
Naimisiin.info

Sinitiainen

Jäsen
  • Viestit

    4
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Sinitiainen's Achievements

Untuvikko

Untuvikko (1/5)

  1. Älä sano noin, MissMe! Varmasti olet polttareiden arvoinen. Kuinka kauan aikaa on jäljellä häihin, ehtiikö asian vielä korjata? Mitään peruuttamatonta ei vielä ole tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Jos sinulla on kaasoa, niin juttele hänen kanssaan kaasoudesta ja siitä, mitä häneltä kaasona toivot. Ettekö puhuneet tästä, kun pyysit kaasoasi kaasoksi? Tietääkö kaasosi, että haluat polttarit ja oletko antanut hänelle listan toivomiesi polttarivieraiden yhteystiedoista? Voit hyvin sanoa kaasollesi, että toivot polttareita. Ja jos kaasoa ei ole tai jos hän kieltäytyy, niin puhu jonkun muun ystäväsi kanssa. Varmasti kaverisi haluavat ilahduttaa sinua, ehkä he eivät vaan ole tajunneet, että polttarijärjestelyt eivät tapahdu itsestään, vaan ne vaativat suunnittelua ja koordinointia ja että jonkun on otettava ohjat. Polttareiden ei ole pakko olla yllätys morsiamelle. Jos kaaso tai ystävä vaikuttaa nihkeältä tai valittaa kiireestä ja ajanpuutteesta, niin ehdota, että suunnittelette polttaripäivän yhdessä, sinä mukana. Tai muotoile asia niin, että vaikkei ns. kunnon polttareita järjestettäisikään, niin haluaisit kovasti että kaverisi kokoontuisivat jonain viikonloppuna ennen häitä pitämään hauskaa, syömään hyvin, saunomaan, tai mitä nyt haluatkaan tehdä. Nyt siis kissa pöydälle ja juttelemaan kaasosi tai ystäväsi kanssa. He eivät voi lukea ajatuksiasi tai tietää, mitä sinä heiltä odotat tai toivot, ellet kerro sitä heille. Monet tämän ketjun epäonnistuneista polttareista ovat juontaneet juurensa väärinkäsityksistä ja epäselvästä kommunikaatiosta, myös omat polttarini, joista olenkin kirjoittanut. Olisinpa antanut selkeämmät ohjeet ja toiveet kaasolleni, tai pyytänyt olla itse mukana järjestelytiimissä. Ja jos hääsi ovat jo ovella eikä polttareihin ole enää aikaa, niin voit häiden jälkeen järjestää hauskan rouvviintumisjuhlan. Kutsu kaverisi hauskalle seikkailupäivälle vaikkapa mökille, tai varatkaa hemmottelupäivä kaupungissa ja menkää ulos syömään ja tanssimaan. Olin itse aikonut tehdä näin paikatakseni polttaripettymystäni, mutta sitten olinkin jo raskaana ja raskausväsymyksen kourissa, joten jäi väliin, mikä kyllä harmittaa.
  2. Tästä oli apua hyvinkin. Saatuani kirjoittaa asiat auki ajatukset tuntuvat selkeämmiltä ja toivottavasti voin jättää pettymyksen taakseni. Mieheni on juuri tuollainen kuin kuvailit, hänen reaktionsa minun pettymykseeni oli tyyliin "voi harmi, no eipä sille enää voi mitään, unohda koko juttu". Yritä siinä sitten unohtaa koko juttu, kun ajatukset pyörivät päässä ja ruokkivat itse itseään noidankehän lailla. Olen myös mennyt itseeni ja pohtinut, miksi jotkut kavereistani eivät mitä ilmeisemmin tunne minua niin hyvin kuin oletin. Ehkä olen ollut etäinen ystävänä. Olen muutanut paikkakunnalta toiselle useamman kerran, joten yhteydenpito osaan kavereista on sen vuoksi muuttunut vähäisemmäksi. Varmasti sillä oli osansa tässä asiassa. Polttaribudjettiin saattoi vaikuttaa, että yksi järjestäjistä oli polttareideni aikaan huonommassa taloudellisessa tilanteessa verrattuna aikaisempien kaveripolttareiden ajankohtaan. Tuntuu kuitenkin epäreilulta, jos yksittäisen ihmisen tilapäinen talousahdinko määritteli minun polttariohjelmani kohtalon. Toisessa nettikeskustelussa luin polttaribudjettimallista, jossa jokainen osallistuja osallistuu kustannuksiin oman tilanteensa mukaisesti maksamalla joko 25 euroa, 50 euroa, tai enemmän. Tämä tuntuu fiksulta tavalta jakaa kustannukset, ja tulen tarvittaessa ehdottamaan tätä mallia, mikäli pääsen jonkun kaverin polttareiden järjestelytiimiin.
  3. Kiitos hyvästä kommentista, Tipsis! Luin sen ajatuksella useamman kerran. Olet oikeassa, lieventäviä asianhaaroja löytyy ja olisi tosiaan moukkamaista olla arvostamatta kaasojen panosta, vaikkei lopputulos vastannutkaan mielikuvaani. Osa epäkohdista voi johtua kaveripiirini sirpaleisuudesta: Monet osallistujista eivät tunteneet toisiaan ennestään ja ehkä siksi empivät esittää ehdotuksia tai vastaväitteitä. Polttareiden järjestämiseen menee yllättävän paljon aikaa ja energiaa ja olen kiittänyt niin kaasoja kuin muita osallistujia heidän vaivannäöstään ja osallistumisestaan. En ole avannut tätä valitusvirttäni sen enempää heille, sillä en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ehkä juuri siksi nämä polttarit ovat jääneet vellomaan mieleeni - en ole voinut jutella asiasta kenellekään. Ainoa asia, jota olen avoimesti pahoitellut, oli liiallinen alkoholin tuputus. Tälle olenkin saanut ymmärrystä, tarkoitus ei ilmeisesti ollut pakottaa minua juomaan liikaa, mutta homma riistäytyi käsistä. Polttaribudjetista en ilkeä valittaa kenellekään, vaikka se olikin mielestäni pieni. Ehkä ilmaisin itseni huonosti, tuohon 25 euron osallistumismaksuun siis sisältyi valtaosa ruuista. Osallistumismaksu kului ruokatarvikkeisiin, kertakäyttöastioihin ja minun juomiini, sekä muutamiin leikeissä käytettyihin tavaroihin ja oheissälään. On totta mitä kirjoitat, ettei polttareissa pakosta tarvitse olla erikoisaktiviteetteja. Tuttavapiirissäni on kuitenkin ollut tapana, että on: Kaikissa polttareissa, joihin olen osallistunut, on ollut vähintään yksi yhteinen maksava aktiviteetti tai vierailu paikassa, johon on sisäänpääsymaksu. Tätä taustaa vasten tuntuu köyhältä, ettei mitään sellaista ollut minun polttareissani. Muiden ihmisten rahankäyttöä ei sovi arvostella, mutta ihmettelen miksi minun polttareihini panostettiin vähemmän kuin kavereitteni polttareihin. Pidän itseäni anteliaana ystävänä, joten olin kai odottanut vastavuoroista anteliaisuutta. Olen vapaaehtoisesti maksanut ylimääräistä kavereiden polttareissa ja häideni yhteydessä maksoin kaasoille häihin liittyviä kuluja parinsadan euron edestä, ja kaasolahjat sen lisäksi. En tarkoita, että minun polttarini olisi täytynyt olla kallis tapahtuma, mutta nyt jäi vaikutelma, että ohjelma ja tarjoilut oli suunniteltu sen perusteella, mikä on helppoa ja halpaa, eikä sen mukaan mistä minä voisin pitää. Toisaalta olen ehkä epäreilu näine ajatuksineni, sillä taloudellinen tilanteeni on parempi kuin osalla osallistujista. Toki ystävyyden arvo on suurempi kuin polttareiden. En kuitenkaan voi kiistää, etteikö polttarikokemus olisi tehnyt hallaa ystävyyssuhteilleni. Parhaimmillaan polttarit ovat ystävyyden juhlaa, mutta minulle ne olivat myös kylmä vesisuihku, joka sai minut tajuamaan, etteivät jotkut kavereistani olekaan niin läheisiä minulle eivätkä tunne minua niin hyvin kuin olin uskonut. Tämä oli minulle järkytys. Kiitos Tipsis vielä kerran, ja te muut kirjoittelijat myös. Tämä foorumi on pelastus, vaikken juuri kirjoittele niin olen täällä saanut paljon vertaistukea eri tilanteisiin. Pettymys polttareihin on tabu, joten on vapauttavaa puida asiaa täällä nimettömänä. On lohdullista lukea, etten ole yksin ristiriitaisten tunteitteni kanssa ja että monesti asiat eivät olekaan niin ihanasti kuin mitä voisi luulla instagram-hehkutuksen perusteella.
  4. Kumpulainen, hyvin kiteytetty! Juuri näin minäkin ajattelen nyt omien polttareideni jälkimainingeissa. Valitettavasti minulla ei ole vastausta, toivottavasti joku viisaampi voi auttaa meitä molempia. Olenko lapsellinen, kun olen pettynyt? Odotinko kuuta taivaalta? Olisiko minun pitänyt menetellä toisin, ohjeistaa kaasoja tarkemmin? Aiemmin ajattelin, että vain amerikkalaisissa hömppäsarjoissa morsiamen ja kaasojen ystävyyssuhteet saattavat saada pahan särön polttari- ja hääasioiden takia. Nyt koen tämän todeksi. Mikä polttareissani sitten meni vikaan? No, ne olivat kengännauhabudjetin kotipolttarit, joiden pääasiallinen sisältö oli pakkojuottaa minut humalaan. Päivän aikana ei ollut mitään ohjattua ohjelmaa tai elämystä. Oli pieni kierros kaupungilla ja loppupäivä vietettiin kotona saunoen, jutellen ja Singstaria pelaten. Illalla ei meny ulos eikä tehty mitään muutakaan. Olin huonovointinen kaiken pakkojuottamisen takia, oksennus oli lähellä mutta onneksi pystyin pysymään tyynenä. Humalatilan takia en pystynyt juttelemaan normaalisti ja nauttimaan kavereiden seurasta, vaan jäin ulkopuolisena sohvannurkkaan istumaan. Sattui myöskin, että muutamalla kaverilla, jotka eivät toisiaan entuudestaan tunteneet, on sama harrastus ja he innostuivat keskustelemaan tästä harrastuksestaan pitkälti ja laajalti. Itse en tunne kyseistä lajia, joten jäin kuuntelijan rooliin. Oli puuduttavaa kuunnella ummet ja lammet minua täysin kiinnostamattomasta asiasta, samalla miettien, että eikö tämän pitänyt olla minun päiväni. Iltakymmeneltä ihmiset rupesivat haukottelemaan ja lähtivät pois. Toki polttareissa oli hyvääkin. Suurin osa kutsutuista osallistui ja moni toi kortensa kekoon leipomalla tai valmistelemalla visailun. Ihmettelen kuitenkin, miksi budjetti oli olemattoman pieni. Tiedän, että polttaribudjetti on tulenarka aihe ja sopivasta budjetista voi olla monta mieltä, mutta minusta olisin ollut isomman panostuksen arvoinen. Hinta oli kuulemma ollut 25 euroa per osallistuja. Tällä rahalla saatiin kolme ateriaa kaikille, jokainen toi omat juomansa ja osa toi tarjoiluja nyyttäriperiaatteella. Mitään muita kustannuksia ei tullut kenellekkään, poislukien yhden osallistujan matkakulut. Sanokaa nyt, olenko kohtuuton, jos pidän polttareitani liian halpoina? Jälkeenpäin kuulin, että moni osallistuja olisi mielellään maksanut enemmänkin, mutta kaasot halusivat pitää kustannukset minimissä. En ole koskaan ollut näin köyhissä tai tylsissä polttareissa, kuin nämä omani. Ymmärrän, ettei kaikilla ole varaa panostaa isoilla summilla, mutta kukaan polttareideni osallistujista ei oikeasti ole köyhä: Jokainen on esimerkiksi matkustanut ulkomaille kuluneen vuoden aikana. Olin kuvitellut, että polttareissa aina on jotain tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa: Viininmaistelua asiantuntijan johdolla, tankotanssia, ilmajoogaa, ratsastusta, seikkailurataa tms. Ajattelin, että polttaripäivänä nautitaan ja syödään hyvin esimerkiksi ravintolassa. Minun polttareissani ei ollut mitään tällaista. Ei kai mahtunut budjettiin. Pienimuotoista kotitekoista ohjelmaa kuten leikkejä toki oli. Ongelma niissä oli se, että ne olivat liian tuttuja. Ne olivat niitä samoja leikkejä, joita minä olen vetänyt kavereiden vastaavissa juhlissa. Kaasot eivät kai sitten olleet viitsineet paneutua keksimään muita leikkejä. Morsiussaunakin oli vasemmalla kädellä tehty kopio kaverin polttareiden morsiussaunaohjelmasta. Järjestäjät olivat joka kohdassa menneet siitä, missä aita oli matalin. Ja liian korkea humalatilani vei minulta mahdollisuuden nauttia niistä hyvistä asioista, joita kuitenkin myös oli. Onko minulla oikeus olla pettynyt? Ylireagoinko? Olen miettinyt pääni puhki mitä olisin voinut tehdä toisin. Yksi virhe oli, etten esittänyt selkeitä toivomuksia polttareideni suhteen, vaan annoin kaasoille melko vapaat kädet. Ajattelin, että on epäkohteliasta esittää vaatimuksia. Se, että en toivonut mitään erityistä ohjelmaa, ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi halunut jotain ohjelmaa! Tiedän, etteivät kaasot tahallaan tuottaneet minulle pettymystä, mutta ilmeisesti meillä oli hyvin erilaiset käsitykset siitä, mitä hyviin polttareihin kuuluu. Kun tulin kotiin itkin ja kysyin itseltäni: Tuntevatko ystäväni minut näin huonosti? Enkö ollut parempien polttareiden arvoinen?
×
×
  • Create New...