Tauriel

Voi pojat sentään kun kävi eilen nolosti.. kuulin miehen hyvän ystävän juuri kihlautuneen lomalmatkallaan, kateuden syvät aallot pyyhkäisivät ylitseni samantien  Yritin viimeiseen asti pidätellä tunteitani, mutta itkuhan siinä sitten tuli. Mies aivan ihmeissään että mitä nyt tapahtui. En kestä miks pitää olla näin tyhmä  Pelkään vain, että koska olen nähtävästi näin hermoheikko, mies kohta kosii sen takia että minä pysyisin kasassa, eikä sen takia, että hän haluaisi kanssani naimisiin. Sen en halua olevan syynä  

Minusta tulee rouva Sjöblom  sitten joskus, muutaman vuoden sisään toivottavasti  Oma sukunimeni on suomenkielinen, ihan kaunis nimi ja harvinaisempi kuin tämä miehen. Haluan silti hänen nimensä, se tuntuu jotenkin omalta ja oikealta  Ja minulle on erittäin tärkeää että perheellä on sama nimi, jos lapsiakin joskus tulee, tai vaikka oltaisiin ihan kaksinkin jatkossakin. Yhdistelmänimistä en ole ikinä tykännyt, mielestäni ne toimii vain harvoissa tapauksissa, jos molemmat nimet ovat lyhyitä ja "sointuvat" yhteen. Meidän nimiä ei voisi missään nimessä yhdistää, lopputulos olisi 17 kirjainta pitkä ja kun nimet ovat vielä eri kielelläkin   

Heh, tajusin tässä että alkaa olla kaksi vuotta kosinnan täysipäiväistä odottelua täynnä.. No ei nyt ihan täysipäiväistä, mutta about kaksi vuotta sitten aiheesta puhuimmekin miehen kanssa ensimmäisen kerran. Vähän niinkuin nassis, minäkin toivoisin että pääsisi jo "luvan kanssa" häitä suunnittelemaan. Äitini kommentoi tässä juuri että "ne hääpaikathan on siellä pääkaupunkiseudulla jo varattu kaks vuotta etukäteen" sanoin vaan että niin, tiedän.. Sanoin myös katselleeni yhtä juhlapaikkaa, josta pitäisin itse ja se oli kesäviikonloppuisin jo aika lailla buukattu kahdeksi seuraavaksi kesäksi. No mies sitten kuuli tämän keskustelun ja jotenkin närkästyi siitä, että puhuimme hääpaikoista, vaikkei kosittukaan vielä ole. Äh. Alkaa tympiä tää odottaminen.. ja kun ei saisi mistään aiheeseen liittyvästä näköjään muiden kanssa puhuakaan vaikka miehen kanssa keskenämme olemme kuitenkin jo päättäneet että kyllä ne häät on tiedossa lähivuosina, silti kuitenkin tuntuu ettei tämä päätös nyt kuitenkaan ole virallinen eikä häitä saisi suunnitella 

Reissusta palattu, ei tullut kosintaa, tosin en kyllä luullutkaan että se tähän reissuun ajoittuisi  Ei siellä kyllä oikein ollut sopivaa hetkeäkään, kun harvoin saatiin olla kahden rauhassa uteliailta sekä äärimmäisen sosiaalisilta paikallisilta. Mutta luulen että kosinta on jo aika lähellä..  Mies tekee nykyään semmoista että ihan yhtäkkiä monta kertaa kesken päivän tokaisee "minä pidän sinusta"

On 6.2.2017 at 15.09, Joeal said:

Yritin kanssa pidätellä ajatuksiani, mitä kaikkea se mies voisi keksiäkkään, jottei sitten tule pettymystä. Tästä taisi olla apua, sillä aikamoisen yllätyksen hän oli saanut aikaiseksi ulkomaanmatkalla suunniteltua, kuumailmapallo ja ravintola

Ei kannata ladata liikaa odotuksia, paljojn mukavampi sitten yllättyä kuin pettyä

Oho, vau! Mä olisin kyllä niin otettu jos mun mies järjestäisi jotain mulle, vähän näkis vaivaa ja miettis.. mut enpä usko  

Me ollaan lähdössä kohta lomalle trooppiseen paikkaan.. voi että kun olisi ihanaa jos siellä meren rannalla auringon laskiessa  mutta parempi olla toivomatta liikoja, eikä tätäkään varovaista toivetta varmaan olis kannattanut "ääneen sanoa"  

Mulla on kanssa joku "suvantovaihe" tän odottelun suhteen, jotenki en niin kuumeisesti odottele kuin yleensä  Ehkä se onkin hyvä, eikö asioita usein tapahdu "silloin kun vähiten sitä odottaa" heh..  

16 tuntia sitten, nassis said:

Pakko myöntää että eilen vähän jännitti, kun oli niin kiva ja romanttinen päivä Oltiin hotellissa, luettiin meidän huoneen vieraskirjaa ja siellä oli vietetty niin paljon romanttisia viikonloppuja, hääöitä ja oli siellä useampikin pari kihlautunutkin. Syötiin ja juotiin hyvin ja sattumalta päädyttiin stockan koruosastolle pyörimään.... Mutta ei. Illan mittaan vähän puhuttiin, että nyt kun on asuntosäästäminen käynnissä, niin mitä muuta sitten tulevaisuudessa. Totesin, että itse haluan sitten naimisiin ennen kuin aletaan perheen perustamista miettiä niin mies innostui, että justhan janet jacksonkin sai esikoisensa vasta viisikymppisenä niin ei sillä naimisiinemenollakaan sitten mikään kiire ole huoh miehet. 

Eikä  voisin niin kuvitella oman mieheni heittävän saman kommentin.. voi meitä 

Kyllä asunto on juridisesti molempien yhtä lailla ilman avioliittokin, jos se puoliksi on maksettu (tai siis rahat lainattu ) ja molemmat merkitty omistajiksi  Ongelmia voi tulla vastaan jos toinen kuolee, niin toinen osapuoli ei perikään puolisoaan eikä siis toista puoliskoa asunnonnostakaan.. tai voihan tänkin muuttaa testamentilla kai, mut harvapa niitä parikymppisenä vielä laatii.. tai tässä tapauksessa perinnöksi tulis vaan velat eli myytävä se olis joka tapauksessa  hah, sekava selostus, toivottavasti tajusitte! 

Me ostettiin juuri ensimmäinen yhteinen asunto. Lainat on omat käytännön syistä, mutta omistus 50/50 joten tällä ei ole käytännön merkitystä. Yhteinen asunto on vaikka laina ei  Mieheni joskus aiemmin sanoi, ettei sillä siinä vaiheessa enää väliä ole vaikka olis ne sormuksetkin kun on yhteinen oma kotikin.. yks päivä siitä mainitsin että niin muistatkos mitä sanoit, niin tää vaan tokasee että "joo, no tää vielä kyllä oma oo.." ja naureskeli päälle "porsaanreijän" löydettyään, eli kommentti tarkoitti että sitten n. 20 vuoden päästä kun on asunto maksettu eli oma niin tulee ne sormukset kysymykseen!!  No eiköhän se pilaillut kuitenkin  Aiemmin oltiin tosiaan vuoralla ja puoliksi meni asumismenot silloinkin.

Ymmärrän kyllä ristiriitaiset fiiliksesi Gyda, jos miehesi meinasi omiin nimiinsä kämpän laittaa  sehän on sit tosiaan virallisesti vain hänen.. mä oon sitä mieltä että tommonen isompi omaisuus pitää olla molempien yhtä lailla. Ei pääse ainakaan syntymään mitään valta-asetteluja.. Mutta jos sulla ei vielä ole opiskeluiden takia mahdollista lainaa ottaa, niin sit pitäis vaan odottaa muutama vuosi asunnon ostoa. Mua vähän jännitti kans, miten asunnon hankkiminen vaikuttaa esim häiden ajankohtaan (miten saa säästettyä jne), mutta eiköhän se mee aika samalla tavalla kuin olisi muutenkin mennyt, kyllä tässä muutama vuosi vielä niitä häitä odotellaan joka tapauksessa. Jotenkin ajattelinkin, että ensin hankitaan asunto ja sitten vasta naimisiin.. Kihlat ois kyllä voinut tulla jo vuokrakämpässäkin 

Nojoo enpä usko että täälläkään uutena vuotena mitään tapahtuu ja mekin ollaan kaveriporukalla enkä myöskään halua kosintaa heidän edessään  Mutta jotain positiivista, parin päivän päästä vaihtuu vuodeksi se vuosi jonka aikana mies on luvannut kosia 

Onnea Juumi, ihanaa ettei tarvi enää odottaa 

1 tunti sitten, Hääfriikki <3 said:

Haha ihana!  Täällä ei kyllä myöskään varmaan pääty Mies on sanonut haluavansa juhlapyhille ihan omat päivänsä, ettei sotketa meidän juhlapäivää siihen. Eikä muutenkaan ole sellaista tyyppiä, että alkaisi teadraalisesti kosimaan suvun edessä - joten odottelu jatkuu Ihanaa ja kaunista joulunaikaa kaikille!

Heh  en mäkään joulua erityisemmin toivo kosinnan ajankohdaksi (vielä vähemmän sukulaisten edessä polvistumista, huh se olis kyllä kamalaa), mutta kyllähän se olisi romanttista toisaalta jos tulisi semmoinen kahdenkeskinen tilanne kuusen valojen loisteessa..  ylipäänsä sais tulla jo sormus mulle!  

Hyvää joulua kaikille ihanille odottelijoille! 

Se olis sitten parin päivän päästä joulu..  monellakohan meistä odottajista odottelu päättyy?  veikkaan, ettei ainakaan mulla  

Heh, näin ne mielipiteet vaihtelee  mä taas en voisi kuvitellakaan että mut kihlattais/naitais (apua onko toi nyt oikee sana, no tiedätte varmaan mitä tarkoitan ) jollain kivettömällä satasen rinkulalla tottakai ei mitään miljönäärejä olla, joten en odota mitään kymppitonnin sormuksiakaan  mutta kyllä vihkisormus voi yli tonnin maksaa mun mielestä. Tässä nyt tietysti oletuksena se, että ollaan molemmat työssäkäyviä ja ihan hyvillä normituloilla. 

Ehkä vähän hassu ajatus, mutta mun mielestä se riippuu aika paljon iästä miten tulkitsen yhden sormuksen  Esim. alle kolmekymppisellä tulkitsen sen kihlauksena. Mutta esim äidilläni, ja monella hänen ikäluokastaan (yli 50v) on vain yksi sormus, ja sen tulkitsen automaattisesti vihkisormukseksi. Hmm.. en ole itsekään täysin varma tulenko pitämään kahta sormusta kerralla, sitten kun naimisissa ollaan. Saa nähdä  Näillä näkymin olen ajatellut pitää kahta. Tuommoisen halo-sormuksen kanssa on kyllä vaikea mitään yhdistää, ja semmoinen on upea ihan yksinään.  

Heh, joo kyllä mun sormuksissa pitää olla timantteja!  Ei mulla muitakaan timanttikoruja ole niin kai nyt edes noi saa olla hienot  

..ja ei nyt sen kummempia perusteita, muutakun että mun silmään niin nätit ja mun tyyliin sopivat!  Uskon että esim. tuo Romanssi on ihan laadukas sarja  

Hihii, mun lempiaihe Mä haluan about tämmöisen parin:

Kihaksi tämäntyyppinen: https://www.timanttiset.fi/fi/Timanttikorut/ROMANSSI-timanttisormus-valkokulta_2655-11182

Vihkiksi tämäntyyppinen: https://www.timanttiset.fi/fi/Timanttikorut/ROMANSSI--timanttisormus-valkokulta_2670-13559

Ei siis välttämättä just noi kyseiset sormukset  En tiedä miten noi kuvaliitteet tulee tähän, niin tossa on linkitkin. Siellä näyttäis olevan alennuksetkin päällä sopivasti..  pitäisköhän vähän vinkata miehelle  

On 23.11.2016 at 11.46, Hääfriikki <3 said:

Haha no onneksi ei keritty! 

Samat fiilikset kun sulla, voisiko se odottelu jo loppua! Jotain maagista käännöstä odotellen.  

Onko teillä muilla muuten sellaista fiilistä ylipäätään seurustelusta, että kun tietty aika on seurusteltu, niin sitten pitäisi saada tietää, mitä mies on päättänyt ''tuomionsa''?  Puhuin kaverini kanssa tästä, ja hänellä se aika on 1-2 vuotta. Itse olin aina ajatellut seurustelevani kaksi vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että viisi on lähempänä totuutta - jos mies pitää kiirettä  Tarkoitan siis koko seurusteluaikaa, johon lasketaan myös kihloissaoloaika. Eli seurusteuaika päättyisi siis häihin. Tai oletteko jo suhteen alussa puhuneet poikaystävän kanssa tulevan seurusteluajan pituudesta suurinpiirtein? Olisi mielenkiintoista tietää, miten muilla. Meillä minä olin tosiaan miettinyt, ja poikaystävä tyyliin tasolla ''sitten joskus, jos siltä tuntuu''. 

Olen juuri lähdössä sukulaiseni luo, joka aina tiedustelee, milloinkas meillä ollaan menossa naimisiin. Poikaystävä ei päässyt mukaan ja joudun nyt itse sitten vastaamaan näihin kysymyksiin. Voitte kuvitella, miten turhauttavaa! Ei se minusta ole kiinni, ettei me mennä naimisiin, mutta silti minä vastaan aina kysymyksiin (ei ole eka kerta). 

Mäkin oon miehelle sanonut että kyllä kahden vuoden jälkeen pitäisi tietää haluaako sitoutua toiseen vai ei.. ja meillä on aika sama tilanne kuin Seljanmarjalla; "ei olla kihloissa, mutta tiedetään että halutaan naimisiin" rajamaalla..  Me ollaan kyllä yhdessä puhuttu jo aika alusta asti seurusteluajan pituudesta ennen kihloja ja häitä, sen "suunnitelman" mukaan kihlat olisi ensi vuonna. Tää "aikataulu" noudattelee kyllä aika pitkälti mun omia ajatuksiani mitä alunperin on ollut, että sinänsä ei pitäisi olla valittamista, mutta..  Miehen alkuperäiset ajatukset sormuksista sijoittui huomattavasti myöhäisempään ajankohtaan. Ehkä sen takia olenkin nyt epäileväinen, että koska tapahtuu, vaikka ollaan asiasta sovittukin noin niinkun suurinpiirtein..

Mä saan kanssa aina vastailla kysymyksiin, varsinki äiti tivaa nyt kokoajan koska "virallistetaan" suhde, kun asuntokin nyt ostettiin.  No hitto kun en minä tiedä eikä se ole nyt musta kiinni!! Enkä tätäkään haluaisi kyselijöille paljastaa, että olen näin aseettomana tässä tilanteessa, että odotellaan vaan.. koittaa sit vastata vaan jotain ympäripyöreetä, että "no jossain vaiheessa tässä, ei nyt ihan vielä.."

Onko ketään lykästänyt tässä välissä? (vaikkei oliskaan niin kertokaahan vähän päivitystä tilanteeseen )

Ja EDIT: miten Hääfriikki <3 selvisit piinapenkistä? 

Tiutautintti, onnea!  Ei sentään keritty kuin vähän lynkkaamaan sun miestä täällä  Voi vitsit, joillain se odotus vaan päättyy ennen kuin kerkiää kunnolla alkaakaan.. koskahan tää mun puolentoista vuoden odotus riittäis, mulla oli itseasiassa vähän toiveena että jos mullekin kävis niin maagisesti kun monella on täällä tuntunut käyvän, etä heti kun tänne kirjoittaa niin kosinta pamahtaa samantien  ..mutta ei niin ei 

15 tuntia sitten, Tiutautintti said:

Iltaa, uusi odottelija ilmoittautuu joukkoon .

Mistäs sitä aloittaisi... Olemme molemmat toisella kierroksella ja ehkäpä juuri siksi oma innostukseni hieman jopa hävettää . Ikää minulla on 29 ja miehelläni 37 vuotta. Tästä innostuksesta ja odottelusta taas saan kyllä (ainakin osittain) syyttää miestäni. Olemme seurustelleet nyt noin kaksi vuotta, josta hieman reilun vuoden olemme asuneet yhdessä. Alusta saakka olemme tienneet, että tässä ollaan loppuun asti. Me vain olemme loistava pari (ainakin omasta mielestämme ).

Itse en ollut ehtinyt pohtia naimisiin menoa, enkä kosintaa sen enempää ennen kuin mies viime kesänä aloitti pienen uhittelun aiheella. Milloin missäkin välissä (etenkin pienessä hiprakassa) kuulin, kuinka me kyllä menemme vielä naimisiin ja kuinka hän aikoo kosia. Tässä yhteydessä tehtiin myös selväksi, että kosiminen on hänen hommansa, ei minun. Naureskelin mieheni uhoamiselle, sillä pidin sitä lähinnä vitsinä.

Syyskuun alussa kiipesimme vaelluksen aikana Haltille, jossa se sitten sen teki. Ei kosinut, vaan ilmoitti kosivansa ennen seuraavan kuun loppua. Voitte varmaan arvata, miten hankalaa se odottelu oli. En millään meinannut pysyä naama peruslukemilla joka kerta, kun mielestäni olisi ollut hyvä hetki. Selailin sormuskuvia kaikista mahdollisista lehdistä ja toimiessani parhaan ystäväni kaasona mietin samalla, miten itse asiat tekisin ja mitä haluaisin häihimme ja mitä ehdottomasti en. Noh... Lokakuu tuli ja lokakuu meni. Ei kosinut. Voi sitä pettymyksen määrää .  Tavallaan tuntui typerältä pettyä niin kovin, enhän ollut edes ehtinyt asiaa niin kovin ajatella ennen tuota ilmoitusta Haltin huipulla.

Juttelimme asiasta mieheni kanssa ja kerroin, että minusta tuntui pahalta ja miksi minusta tuntui pahalta. Mies ilmoitti tuolloin, että kosinta on kuitenkin tulossa "lähiaikoina". Sitä odotellessa...

Tsemppiä teille muille odottelijoille, on ne miehet välillä vähän hölmöjä, vaikka niin kovin rakkaita ovatkin

Tervetuloa vaikka sitten toinen kierros onkin!  Mullakin itseasiassa tavallaan on, teinikihloissa ollut kerran, mutta naimisiin ei sentään onneksi menty  

Mitäs ihmettä Tiutautintti, nyt kyllä vaadit sen ukon tilille että mitäs pelleilyä tää tämmöne on ku sanoo ennen kuun loppua kosivansa eikä tekoja näy!  En kyllä yhtään ihmettele pettymystäsi vaikket olisikaan aiemmin kosintaa vielä odotellut, eihän nyt noin voi lupailla jotain mitä ei aio tehdä. 

45 minuuttia sitten, Hääfriikki <3 said:

 

No voi ikinä, ymmärrän hyvin miten tuollainen satuttaa! Tuossahan on toisaalta kyllä se, että jos mies haluaa kanssasi asunnon ostaa, niin kyllä hän varmasti tulevaisuutta ajattelee. Mutta tuo tunne! 

Välillä on ihan koomistakin miettiä, miten meidän naisten keskustelut aina kääntyvät häihin...  Just äsken töissäkin puhuttiin häistä, vaikka moni ei ole vielä kihloissakaan. Mikäköhän naisesta tekee niin sitoutumishaluisen ja miehestä toisaalta (voisiko sanoa?) sitoutumiskammoisen? 

No nii-i  Tuntuu ettei ne miehet aina tajua miten niiden sanomisia voi tulkita. Oman näkymyksensä mukaan vaan totesi tilanteen (ikäänkuin en sitä tietäisi ja tarvisin muistutuksen..) mutta mun päässä se kääntyi niin ettei olla vielä sillä "asteella" että naimisiin oltais edes menossa. Tai että suhde on nyt jotenkin hataramalla pohjalla kun ei kerta naimisissa olla, ja sitä kautta ei kai sitten olla menossakaan kun ei ole kerta kosintaa kuulunut, ja senkö takia nyt ei ole kosintaa kuulunut kun ollaan hataralla pohjalla... you name it.

Ja totta, muakin välillä huvittaa  Tilannetta kuvaa hyvin meidän kaveriporukan (jossa kaikki ovat pariskuntia) mökkireissu; naisilla puhe kääntyi samantien hää- ja kosinta-aiheisiin, kun taas meanwhile miehet ulkona miettivät kuulemma sitä miltä viina maistuu! Kumma että sitä pitää vielä melkein kolmekymppisinä ukkoina pohtia  

Ja mikä siinä sormuksin sitoutumisessa nyt on miehille niin kamalaa että sitä pitää viimeiseen asti vältellä/pitkittää oikeen stereotypisesti?

On 13.11.2016 at 16.33, Hääfriikki <3 said:

I feel you! Mun tuleva kaasoni, jota en ole kyllä vielä kysynyt, vaan hän on itse ilmoittautunut pestiin, kysyy joka kerta kun näemme, minä vuonna menemme naimisiin. Voi kunpa tietäisin! 

 

Välillä ajattelen tätä myös siltä kantilta, että eikö tasa-arvoisessa Suomessa voi nainen kosia. Tietty voisin, mutta miksi ei nainen voi käydä ostamassa sormuksia ja kosia? Onko perinteitä pakko vaalia?  Ainakaan itselleni se, että poikaystävä kosii tai se, että hän on valinnut sormuksen ei ole kovin merkityksellistä. Tärkeintä on, että hän haluaa mennä naimisiin ja sormushan on vain symboli. 

Miksi miesten on pakko olla niin hitaita? 

Ei ole mikään pakko vaalia perinteitä  Mulla ei se tässä odottelussa ole periaatteena, vaan lähinnä se, että saisin mieheltäni sen romanttisen eleen, ja tietty että kun tilanne nyt on se ettei hän ole vielä valmis ja minä olen niin turha siinä on ite alkaa kosimaan. Mä kyllä aion valita sormukseni ihan ite!  Mieskin sen tietää, että olen niin tarkka ettei edes uskaltaisi tehdä valintaa puolestani  Aikoo kuulemma hankkia jonkun halvan "kosintasormuksen" ja sitten mennään yhdessä valitsemaan ne oikeat sormukset 

Ja viimeiseen kysymykseen: NIINPÄ!! 

Tässä yks ilta illanvietossa baarissa mies alkoi kaverinsa kanssa suunnitella sen polttareita! Olin aivan ällikällä lyöty  tietysti järkeilin, että siitä ei voi olla pitkä matka kosintaan!  Mutta palautus maan pinnalle tuli aika äkkiä.. me ollaan ostamassa nyt asuntoa ja meinataan ottaa erilliset lainat (asp-tilien takia), asia oli jo päätetty kun mies alkoi selostaan että "voihan se olla ihan fiksua ottaa erilliset lainat siinäkin mielessä että jos tuleekin joskus ero, eihän me kuitenkaan naimisissa olla..." arvatkaa vaan pahoihinko mieleni tosta kommentista!  Toki ymmärrän että on järkevää ottaa kaikenlaiset vaihtoehdot huomioon, mutta tuo "eihän me vielä naimisissa olla"-kommentti tuntui suoralta kettuilulta ja veitsen kääntämiseltä haavassa kun tietää kuinka paljon kosintaakin odotan.