Hääfriikki <3

Minua ei ensin jännittänyt monikaan asia. Ollaan molemmat opiskelijoita, eikä oltu suunniteltu suuria häitä. Kuitenkin molempien perheet lähtivät ''sponsoreiksi'' ja saammekin toivomani tyylikkäät ravintolahäät. Mutta se, joka on stressannut, on kaverien kommentit! Että eikö teillä ole sitä tai tätä, miten voi mennä naimisiin ilman tätä tai tuota. Että ei ole tanssiosuutta (kumpikaan meistä ei pidä tanssimisesta), sormuksen keskikivi ei ole timantti vain ''vaan'' safiiri (omasta mielestäni älyttömän kaunis ja etsin sellaista ikuisuuden!), enkö ompele pukuani itse (jos haluaa itse ommellun puvun, pitää ommella itselleen ) jne. Olen aika herkkä ja pelkään ehkä eniten sitä, että joku kaveri tai sukulaistäti tulee kommentoimaan ilkeästi hääpäivänä. Tähän mennessä on jo kuultu, että ''Ootko raskaana, kun meette naimisiin?!'' ja ''Mitä jos toi teidän liitto ei sitten kestä?''. Että mitä vielä. Vähän pelottaa myös se, että säästämäni rahat eivät riitäkään. Meille tuli yllärivieraana host-siskoni ulkomailta, ja minusta on aivan mahtavaa, että hän pääsee! Kuitenkin tämä tarkoittaa sitä, että oma kämppä pitäisi antaa hänelle ja hänen avecilleen heidän budjettinsa takia, ja olimmekin laskeneet menevämme hääyönä hotelliin. Voi kuitenkin olla, että budjetti ei ihan riitäkään siihen ja nyt jännittää, että mihin me mennään itse!

Meillä poikaystävä kosi yhtenä ihan tavallisena arkipäivänä Minä siirryn nyt toisiin ketjuihin Kiitos tuestanne, kaikki, ja hurjasti tsemppiä ja jaksamisia! <3 Muistakaa, se tulee sieltä! <3

Niin onkin, jos on yhteisomistus tai keskinen testamentti! Helpommalla vaan pääsee, jos ollaan naimisissa

Me asutaan vuokralla ja toivoisin, että kihlat ja ehkä naimisiinmenokin tulisi ennen asunnon ostoa, että olisi sitten juridisesti molempien yhtälailla. Rosenbej, voisin kosia. Minusta yhtä hyvin nainen voi tehdä aloitteen kuin mieskin, eikä tässä tarvitse noudattaa perinteitä. Meillä ollaan kuitenkin sovittu, että mies kosii, sillä hän miettii pidempään. Mutta nyt uutena vuonna en kyllä vielä!

Ihana sormus, Jeney! Juuri jotain tuollaista olin itsekin ajatellut. Jaksamisia ja paranemisia, Rosenbej! Ja huimasti onnea, Juumi! Miten hei muut, luuletteko että odottelu loppuu nyt uutenavuotena? Omalla kohdalla en usko näin käyvän, mutta olishan se ihanaa jos jollekin meistä tulis ihana yllätys vuoden vaihtuessa! Itselle joulunaika oli jotenkin suvaintovaihetta, että sain keskityttyä perhejuhlaan ihan hyvin, eikä asia vaivannut. Nyt kuitenkin uuden vuoden kynnyksellä, tulevaa vuotta suunnitellessa asia alkaa taas mietityttämään ja voi naiset, kun haluaisin itse ottaa ohjat käsiin! Meillä mies jotenkin aina sanoo, että pitäisi saada olla täysin ilman riitoja ennen kuin hän saisi kosittua, ja minä siihen, että ei kenenkään elämä sellaista ole, eikä varsinkaan sitten naimisissa! Minusta pienien erimielisyyksien purkaminen samantien estää niiden patoutumisen ja on pidemmällä aikavälillä vain hyvä asia. Ja minua kun hermostuttaa se, ettei tämä yksi osaa päättää! Kaipa se on ihan normaali juttu, että miehillä on sitoutumiskammoa, mutta näin pitkän ajan jälkeen! (Mies on pari vuotta puhunut naimisiinmenosta.) Onko muilla havaittavissa samanlaista tilannetta?

Haha ihana! Täällä ei kyllä myöskään varmaan pääty Mies on sanonut haluavansa juhlapyhille ihan omat päivänsä, ettei sotketa meidän juhlapäivää siihen. Eikä muutenkaan ole sellaista tyyppiä, että alkaisi teadraalisesti kosimaan suvun edessä - joten odottelu jatkuu Ihanaa ja kaunista joulunaikaa kaikille!

Totta, Tauriel! Itsekin välillä tulkitsen juuri alle kolmekymppisen yhden sormuksen kihlaksi ja siitä eteenpäin vihkiksi. Hassua Itselleni sormus ei missään nimessä ole sellainen must-juttu että pitäisi olla tosi kallis - kuten ei esim. häämekkokaan - mutta halo oli mielestäni eniten omantyylisin, ja voi nenä kun ne maksaa. Mutta katselin vähän hintoja, niin kyllä sellaisen suht pienen saa vähän päälle tonnin. Siinä onkin just se, että sellaisen pienen viereen ei minusta sovi toinen sormus, jotenkin se muuttaa kauniin halo-keskustan mittasuhteita. Noo, jos nyt ensin kihloihin!

Ihanat sormukset, Tauriel! Itse haluaisin mielläni vähän vanhanmallisen sormuksen, vaikkapa halo-sormuksen kapealla sormusosalla. Mietinkin, että sen pariksi ei välttämättä tarvitsisi toista sormusta, että pitäisi vain yhtä. Mitä mieltä olette muut vain yhden sormuksen pitämisestä? Muille se näyttää ehkä siltä, että on kihloissa, eikä naimisissa..

Kiitos kysymästä, Tauriel! Juteltiin poikaystävän kanssa taas asiasta, ja hän mun suureksi ihmetyksekseni sanoi, että ei ole mahdotonta nyt vuosipäivän tienoilla! Vuosipäivä meillä on tuossa noin kolmen kuukauden päästä, nyt vähän jännittää...! Joskin mun täytyy laittaa jäitä hattuun, etten aivan pety, jos ei kosintaa sitten kuulukaan. Ja vielä vastauksena tuohon sun viestiin, ymmärrän ton tunteen! Meilläkin äiti katsoo mun kättä joka kerta, ja viimeksi kun nähtiin, huomasin miten se katto että ''Oho!'', mutta sitten huomas, että sormus oli oikean käden nimettömässä.

Onnea Christina^!

Ihanaa Seljanmarja, että miehesi puhuu kuitenkin asiasta noin myönteiseen sävyyn! Kyllä se kosinta sieltä tulee Minun itseni on vaikea ajatella, että me ollaan sitouduttu ainakaan yhtä vahvasti kuin avioliitossa, sillä mulle itselleni se naimisiinmeno tarkoittaa sitoutumista. Ajan ennen sitä koen jollain tasolla ''koeajaksi'', vaikkakin asutaan yhdessä ja meillä on osin yhteinen talouskin jne. Ja samastun tuohon opiskelijatalouteen! Meillä sama homma. Minusta sormuskaan ei olisi niin tärkeä, vaan pelkkä kosinta riittäisi. Sormuksen voisi vaikka ostaa sitten häiden yhteydessä. Minäpä sanoin jo miehelle, että nyt olisin valmis menemään naimisiin! No pakithan sieltä tuli. Minulle se, että mies kosisi, ei ole niin tärkeää, vaan tärkeämpää on itse sitoutuminen. Ja minä meillä olen muissakin isoissa asioissa tehnyt aloitteet.

Haha no onneksi ei keritty! Samat fiilikset kun sulla, voisiko se odottelu jo loppua! Jotain maagista käännöstä odotellen. Onko teillä muilla muuten sellaista fiilistä ylipäätään seurustelusta, että kun tietty aika on seurusteltu, niin sitten pitäisi saada tietää, mitä mies on päättänyt ''tuomionsa''? Puhuin kaverini kanssa tästä, ja hänellä se aika on 1-2 vuotta. Itse olin aina ajatellut seurustelevani kaksi vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että viisi on lähempänä totuutta - jos mies pitää kiirettä Tarkoitan siis koko seurusteluaikaa, johon lasketaan myös kihloissaoloaika. Eli seurusteuaika päättyisi siis häihin. Tai oletteko jo suhteen alussa puhuneet poikaystävän kanssa tulevan seurusteluajan pituudesta suurinpiirtein? Olisi mielenkiintoista tietää, miten muilla. Meillä minä olin tosiaan miettinyt, ja poikaystävä tyyliin tasolla ''sitten joskus, jos siltä tuntuu''. Olen juuri lähdössä sukulaiseni luo, joka aina tiedustelee, milloinkas meillä ollaan menossa naimisiin. Poikaystävä ei päässyt mukaan ja joudun nyt itse sitten vastaamaan näihin kysymyksiin. Voitte kuvitella, miten turhauttavaa! Ei se minusta ole kiinni, ettei me mennä naimisiin, mutta silti minä vastaan aina kysymyksiin (ei ole eka kerta).

Oi, onnea Tiutautintti! Ihanaa

Siis niin totta! Meilläkin jo melkein porukassa kuin porukassa tytöt puhuu naimisiinmenosta tai ainakin odottelee sitä! Ja kun kysyin poikaystävältä, että mistä he puhuvat kavereiden kanssa, niin peleistä tai koulujutuista kuulemma. Ja jälkimmäiseen kysymykseen: älä muuta sano! Jotenkin näin naisena yrittää ymmärtää kovasti, mikä siinä sitoutumisessa kammottaa niin paljon, mutta sitä on vaikea silti ymmärtää. Että onko se niin, että kun lupaa toiselle, että vietetään elämä yhdessä, niin siinä se helvetti sitten on irti, vai mitä? Eihän se nyt muuta asioita kuin hyvään suuntaan. Itselleni kun sitoutuminen on vain mukava asia. En halua jatkuvasti miettiä, että tässäpä me nyt ollaan mutta ollaankohan huomenna, kun tuo toinen ei tiedä vielä. Näin kärjistäen, eihän sitä nyt oikeasti noin mieti. Mutta ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa?