nassis

Aktiivijäsen
  • Viestit

    43
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä nassis

  • Taso
    Juniori
  1. Facebookin yhdessä eläinryhmässä joku mies pyysi ehdotuksia kosintaa varten, ja voi vitsi kun alkoikin taas omatkin toiveet heräillä! Kommentoinkin sinnekin, että ollaan miehen kanssa menossa yhteen "kotieläintarhaan" ensi kuussa (reissu, jota olen odottanut jo yli vuoden!), ja olisi kyllä ihan unelmien täyttymys, jos kosinta tapahtuisi siellä, ja asiaan liittyisivät jotenkin pesukarhut (joita siis pääsee ihan itse rapsuttelemaan) Ensi kuussa on myös tiedossa joku överiromanttinen hotellireissu, mikä sekin sinänsä olisi ihan otollinen ympäristö kosinnalle. Mutta jostain syystä muhun kuitenkin iskisi kosintatilanteessa paremmin ne pesukarhut, kuin joku ruusut ja shampanja -setti Toisaalta en halua toivoa liikoja, ja molemmista reissuista tulee varmasti ihan huiput ilman kosintaakin. Sen verran pessimisti olin jo, että kun jo viime kesänä iskin keskiaikamarkkinoilla silmäni yhteen sormukseen, mikä olisi ollut varsin kaunis kihlaksi, niin tänä kesänä kävin sitten ostamassa kyseisen sormuksen - etusormeen Tykkään tuosta kyllä niin paljon, että kuka tietää josko tuo (tai samanlainen yksilö) vielä päätyisi kihlaksi...
  2. Hih, mies on viime aikoina päästellyt useampiakin hääaiheisia sammakoita suustaan Alkukuusta juhlittiin hänen synttäreitään, ja olin viemässä häntä teatteriin. Mies yritti arvuutella mihin mennään, ja sieltä tuli yllättävän innostuneella äänellä "mennäänkö me kirkkoon? MENNÄÄNKÖ ME NAIMISIIN?" No ei menty Toisena viikonloppuna taas oltiin vähän hienommissa juhlissa, joissa ulkoilutin ensimmäistä kertaa mun Minnaparikoita, päädyin sitten juttelemaan yhden naisen kanssa, jolla oli samat kengät. Kertoi, että oli käyttänyt niitä aiemmin vain häissään, ja nyt sitten pääsi käyttämään niitä uudelleen. Mies totesi siinä, että mulla se meneekin sitten toisinpäin. Tänään radiossa tuli keskustelua helluntaista, ja puhuttiin siitä miten ennen vanhaan just löydettiin se heila helluntaina ja mentiin seuraavana syksynä naimisiin, niin mies sitten kommentoi, että noni, ensi syksynä sitten. Totesin, että siinähän olisi ihan liian vähän aikaa kaikelle mun häähössötykselle ja bridezillailulle, niin mies vaan totesi, että kai se sitten täytyy mennä vielä aikaisemmin. Ja kun vielä käytiin jätskillä lähipuistossa ja keskusteltiin yhdestä siellä olevasta ravintolasta, niin heitti ihan spontaanisti, että kyseinen paikka on kyllä sellainen, missä voisi hyvinkin viettää omat häät. Kyllähän se vähän toivoa herättelee, kun mies ihan oma-aloitteisesti heittää noita kommentteja Muoks. seuraavana päivänä sitten ehdotin, että mentäisiin brunssille siihen lähipuistoon, niin mies totesikin, ettei hänellä oikeastaan ole mitään hyviä kokemuksia kyseisestä raflasta meinasin jo kysyä, että minkä ihmeen takia hän haluaisi juhlia häitään siellä, mutta tyydyin pitämään suuni kiinni ja pyörittelemään silmiä sisäisesti. Huoh, miehet.
  3. Yksi persoonallinen ohjelma oli eräänlainen murhamysteeritarina Monissa häissä kun on jotain tietovisoja tms., niin tuolla oli sellanen pöytäkunnittain ratkottava murhamysteeri, missä tarina oli osittain sovitettu häiden kanssa, päivämäärä ja tapahtumapaikka ainakin. Pöydissä siis oli laput, jossa oli erilaisia kysymyksiä tarinaan liittyen, ja pitkin siinä ruokailujen ja muiden ohjelmien välissä aina välillä luettiin uusi katkelma tarinasta, ja siitä sitten piti päätellä näitä perinteisiä henkilöhahmojen välisiä suhteita, motiiveja ja tietty että kuka oli tarinan murhaaja
  4. Taas eilen tuli vastaan juuri kihlautunut tuttavapariskunta. Yllättävää kyllä, ei tullut oikeastaan yhtään katkera fiilis, kun morsian siinä esitteli sormustaan ja molemmat olivat ihan ällösöpöjä ja kuin vastarakastuneita, lähinnä kutkutteli vatsanpohjassa, että ehkä ei kovin kauaa, kun itse olen samassa tilanteessa
  5. Mulle olisi kyllä kova paikka, jos olisi jo ihan sormuksiakin käyty yhteisymmärryksessä sovittelemassa, ja siinä vaiheessa mies ottaisikin pakkia suunnitelmista. Että siinä mielessä kyllä odottelen vaan ilman mitään vihjailua tulevasta. Nyt on häähaaveetkin olleet aika paljon taka-alalla, kun työ- ja asuntoasiat on olleet ajankohtaisempia. Vaikka eipä niidenkään suhteen ole sitten kuitenkaan mitään uutta tapahtunut, hah Mutta eilen päästiin ehkä yhdestä hääyksityiskohdasta yhteisymmärrykseen! Tähän siis pohjustuksena, että meidän kemiat ei kohtaa tanssilattialla sitten pätkän vertaa, mies ei taida osata valssiaskelia ollenkaan ja sellaiset perus nojailutkin onnistutaan menemään ihan eri tahdissa Olenkin aina silloin tällöin maininnut joistain ihan tavallisista hitaista biiseistä, että tämähän olisi kiva vaikka omissa häissäkin sitten joskus, mutta mies ei koskaan ole sanonut juuta eikä jaata. Eilen oltiin Jarkko Martikaisen keikalla, ja kun soi Valssi tanssitaidottomille, niin ehdotin että olisiko se nyt sitten tämä, kun iskee molempien musiikkimakuun ja on vieläpä oikea valssikin, ja mies oli ihan messissä, että joo tämän hän kelpuuttaa
  6. Vähän olin erehtynyt luomaan odotuksia tälle viikonlopulle: oltiin läheisessä kylpylässä vähän paremmalla lomalla, ja siellä hotellihuoneessa skumppaa juodessa, "kutumusaa" (:D) kuunnellessa ja meidän suhteesta keskustellessa tuntui, että hetkenä minä hyvänsä voisi se kosinta tulla, mutta ei. Eikä sitten myöhemminkään. Siinä vaan olis ollu niin täydelliset puitteet Nyt on vahva fiilis, että ihan lähiaikoina sitten olekaan tapahtumassa mitään. Mies kuitenkin on puhunut, että haluaisi tehdä kosinnasta jollain tavalla spesiaalin, että ihan arkista yllätyskosintaa tuskin on luvassa (ei sillä etteikö mulle sellainenkin kelpaisi), ja jotenkin en näe tässä loppuvuotena mitään sopivaa ajankohtaa. Vaikka eihän sekään nyt sitä tarkoita, etteikö se kosinta voisi kuitenkin olla ihan minä tahansa päivänä, mutta kuitenkin
  7. Meillä taas oli viikonloppuna puhetta lapsi- ja häähaaveista, ja muistutin taas että itse haluan ne häät ennen perhettä Mies sitten erehtyi ääneen sanomaan, että on hän jo jotain siihen liittyen suunnitellutkin, ja kovasti mittaili sormuskokoa. On se tosin viime aikoina ollut muutenkin erityisen sellanen huomioonottava, niin kuin täälläkin on monesti muut tuoneet esiin, että ennen kosintaa on miehet monesti ihan erityisen romanttisia... Toisaalta silti vähän ärsyttää, että piti alkaa vihjailla jo noinkin suoraan, koska nyt sitä sitten vaan odottaa ja pähkäilee, milloin se hetki nyt sitten olisi koittamassa
  8. miehen kaverin häissä oli vintage-teema, morsiamella oli fiftarityylinen kellomekko ja sulhasellakin vähän normaalista tummasta puvusta persoonallisempi versio Kutsussa vieraita kehotettiin pukeutumaan vapaasti 20-50-lukujen tyyliin, mutta mainittiin myös, että ihan kaikenlaiset juhlavaatteet on kyllä sallittuja. Itse tykkään ihan hirveästi teemajuhlista, ja vedinkin melko överiksi hapsumekkoineni ja höyhenpuuhkineni Teema noin muuten ei näkynyt juhlissa kovin paljoa, mutta juhlan "pääohjelma" oli moniosainen murhamysteeri, jota siis kerrottiin jatkotarinana pitkin iltaa, ja pöytäkunnittain sitten ratkottiin. Oli kivan erilainen ohjelmanumero
  9. Näin unta, että kaikki hääjärjestelyt oli kyllä ihan viimeisen päälle tehty, mutta väärälle päivälle! Vasta silloin hääpäivänä huomasin, että nythän onkin maanantai eikä lauantai, ja kaikki vieraat tulisivat vasta vaikka kuinka myöhään paikalle ja joutuisivat lähtemään ajoissa, koska arkipäivä. Ja tajusin, että kaukaisimmat vieraat (omat vanhempani ja sisarukseni) eivät ehkä ehtisi paikalle ollenkaan. Siinä kohtaa ei kuitenkaan enää voinut lähteä perumaan tai muuttamaan mitään Tämä ilmeisesti perustui siihen, kun juuri näin kesälomalla menin viikonpäivistä ihan sekaisin ja olin viikonloppufiiliksissä keskellä viikkoa
  10. Oi ihanaa, paljon onnea Tauriel, ja kyllä täältä vielä (toivottavasti) perässä tullaan
  11. Alustava vieraslista on jo laadittuna, tietokoneen kirjanmerkeissä omat kansiot potentiaalisille hääpaikoille ja -bändeille + erilaisille diy-jutuille sekä spotifyssa jo kolme eri hääaiheista soittolistaa. Lisäksi olen jotain vuoden ajan kolunnut tätä foorumia suurella hartaudella. Pahin taitaa kuitenkin olla se, että vaatekaappini perukoilla on jo jemmassa yksi potentiaalinen hääpuku ja kosinnasta ei siis ole vielä tietoakaan.
  12. Ei nasahatanut ei... Tosin tuossa juhannuksen aikoihin näytin miehelle vitsillä yhtä sarjakuvaa ja totesin, että voitais pitää juhannushäät ja laittaa kyseinen sarjis kutsukorttiin. (linkataan nyt tännekin, pahoittelen jo valmiiksi huonoa huumorintajuamme: https://rontticomics.com/comic/juhannushaat/). Mies jopa melkein innostui ideasta ja kysyi heti, että yritänkö vihjailla, että hänen pitäisi alkaa pitää kiirettä ehkä, ehkä...
  13. Tauriel, samaistun... Meilläkin on tavallaan selvää, että naimisiin ollaan menossa, ollaan saatu keskustelua mm. vihkimisestä, vieraslistasta ja häiden rahoittamisesta. Jos kerran suunnitelmat on selvillä, niin miksei sitä sitten vaan voi kosia hitto vie Etenkin, kun siitä kosinnasta kuitenkin varmasti jokunen tovi menee, ennen kuin häitä päästään juhlimaan. Meilläkin miehelle riittäisi ihan maistraattivihkiminen, nimet paperiin ja maksimissaan kakkukahvit lähiperheelle, ei se naimisiinmeno sen ihmeellisempää ole. En minäkään mitään 200 vieraan pönötysjuhlia halua, mutta jotakin kuitenkin, en sitten tiedä onko tämä just miehelle se kynnyskysymys. Ehkä se olisi valmis menemään naimisiin vaikka heti, jos tietäisi ettei asiasta tarvitsisi tehdä yhtään mitään numeroa. Mutta pidän pääni. Jossain mielenhäiriössä oon jo jokunen tovi sitten tilannut alennuksesta yhden valkoisen pitsimekon, joka voisi toimia ihan hyvin häämekkona Eikä maksanut kuin 20 €, joten ei ole iso taloudellinen menetys vaikka maku ehtisi vielä muuttuakin Se mekko on kyllä hyvin tiukasti kaapin perälle jemmattuna, mies varmaan saisi sätkyn jos sen löytäisi...
  14. Me oltiin jo hilkulla ostaa oma asunto, saatiin jo pankiltakin hyväksyntä meidän lainasuunnitelmalle, mutta takauskuviot sitten meni puihin kiitos mun vanhempien, niin säästökuuri jatkuu vielä ainakin puolitoista vuotta... Olin jo vähän ehtinyt innostua, että ehkä yhteinen kämppä voisi vähän vauhdittaa myös mun häähaaveita, mutta eipä sitten. Vähän skeptinen olo, että näinköhän tässä välissä sitten enää mitään tapahtuu
  15. Itse tulen olemaan siinä kolmenkympin kieppeillä, kun naimisiin (toivottavasti :D) mennään, en osaa pitää sitä mitenkään "vanhana". Olen nyt täyttämässä 27, ja vasta nyt tuntuu että olen edes tarpeeksi kypsä ja aikuinen edes harkitsemaan mitään avioitumista Ihan jo rahallisestikin tekisi tiukkaa, vaikka ei mitään kovin prameita juhlia haluta, kun ei vanhempia tai muita haluta pyytää maksumiehiksi, tai turvautua lainaan. Ollaan kumpikin oltu opiskelijoita ja vasta 1-2 vuotta täysipäiväistä työelämää takana, niin ei mitään mahdottomia summia ole jäänyt säästöön, etenkin kun on täss päivitetty kämpän sisustusta opiskelijaluukusta vähän siistimmäksi, hankittu koira ja alettu säästää omaan asuntoon. Eikä tosiaan olla seurusteltukaan kuin se pari vuotta.Kaveripiiristäkin suurin osa mennyt siellä kolmenkympin paremmalla puolella naimisiin.