nassis

Aktiivijäsen
  • Viestit

    36
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä nassis

  • Taso
    Juniori
  1. miehen kaverin häissä oli vintage-teema, morsiamella oli fiftarityylinen kellomekko ja sulhasellakin vähän normaalista tummasta puvusta persoonallisempi versio Kutsussa vieraita kehotettiin pukeutumaan vapaasti 20-50-lukujen tyyliin, mutta mainittiin myös, että ihan kaikenlaiset juhlavaatteet on kyllä sallittuja. Itse tykkään ihan hirveästi teemajuhlista, ja vedinkin melko överiksi hapsumekkoineni ja höyhenpuuhkineni Teema noin muuten ei näkynyt juhlissa kovin paljoa, mutta juhlan "pääohjelma" oli moniosainen murhamysteeri, jota siis kerrottiin jatkotarinana pitkin iltaa, ja pöytäkunnittain sitten ratkottiin. Oli kivan erilainen ohjelmanumero
  2. Näin unta, että kaikki hääjärjestelyt oli kyllä ihan viimeisen päälle tehty, mutta väärälle päivälle! Vasta silloin hääpäivänä huomasin, että nythän onkin maanantai eikä lauantai, ja kaikki vieraat tulisivat vasta vaikka kuinka myöhään paikalle ja joutuisivat lähtemään ajoissa, koska arkipäivä. Ja tajusin, että kaukaisimmat vieraat (omat vanhempani ja sisarukseni) eivät ehkä ehtisi paikalle ollenkaan. Siinä kohtaa ei kuitenkaan enää voinut lähteä perumaan tai muuttamaan mitään Tämä ilmeisesti perustui siihen, kun juuri näin kesälomalla menin viikonpäivistä ihan sekaisin ja olin viikonloppufiiliksissä keskellä viikkoa
  3. Oi ihanaa, paljon onnea Tauriel, ja kyllä täältä vielä (toivottavasti) perässä tullaan
  4. Alustava vieraslista on jo laadittuna, tietokoneen kirjanmerkeissä omat kansiot potentiaalisille hääpaikoille ja -bändeille + erilaisille diy-jutuille sekä spotifyssa jo kolme eri hääaiheista soittolistaa. Lisäksi olen jotain vuoden ajan kolunnut tätä foorumia suurella hartaudella. Pahin taitaa kuitenkin olla se, että vaatekaappini perukoilla on jo jemmassa yksi potentiaalinen hääpuku ja kosinnasta ei siis ole vielä tietoakaan.
  5. Ei nasahatanut ei... Tosin tuossa juhannuksen aikoihin näytin miehelle vitsillä yhtä sarjakuvaa ja totesin, että voitais pitää juhannushäät ja laittaa kyseinen sarjis kutsukorttiin. (linkataan nyt tännekin, pahoittelen jo valmiiksi huonoa huumorintajuamme: https://rontticomics.com/comic/juhannushaat/). Mies jopa melkein innostui ideasta ja kysyi heti, että yritänkö vihjailla, että hänen pitäisi alkaa pitää kiirettä ehkä, ehkä...
  6. Tauriel, samaistun... Meilläkin on tavallaan selvää, että naimisiin ollaan menossa, ollaan saatu keskustelua mm. vihkimisestä, vieraslistasta ja häiden rahoittamisesta. Jos kerran suunnitelmat on selvillä, niin miksei sitä sitten vaan voi kosia hitto vie Etenkin, kun siitä kosinnasta kuitenkin varmasti jokunen tovi menee, ennen kuin häitä päästään juhlimaan. Meilläkin miehelle riittäisi ihan maistraattivihkiminen, nimet paperiin ja maksimissaan kakkukahvit lähiperheelle, ei se naimisiinmeno sen ihmeellisempää ole. En minäkään mitään 200 vieraan pönötysjuhlia halua, mutta jotakin kuitenkin, en sitten tiedä onko tämä just miehelle se kynnyskysymys. Ehkä se olisi valmis menemään naimisiin vaikka heti, jos tietäisi ettei asiasta tarvitsisi tehdä yhtään mitään numeroa. Mutta pidän pääni. Jossain mielenhäiriössä oon jo jokunen tovi sitten tilannut alennuksesta yhden valkoisen pitsimekon, joka voisi toimia ihan hyvin häämekkona Eikä maksanut kuin 20 €, joten ei ole iso taloudellinen menetys vaikka maku ehtisi vielä muuttuakin Se mekko on kyllä hyvin tiukasti kaapin perälle jemmattuna, mies varmaan saisi sätkyn jos sen löytäisi...
  7. Me oltiin jo hilkulla ostaa oma asunto, saatiin jo pankiltakin hyväksyntä meidän lainasuunnitelmalle, mutta takauskuviot sitten meni puihin kiitos mun vanhempien, niin säästökuuri jatkuu vielä ainakin puolitoista vuotta... Olin jo vähän ehtinyt innostua, että ehkä yhteinen kämppä voisi vähän vauhdittaa myös mun häähaaveita, mutta eipä sitten. Vähän skeptinen olo, että näinköhän tässä välissä sitten enää mitään tapahtuu
  8. Itse tulen olemaan siinä kolmenkympin kieppeillä, kun naimisiin (toivottavasti :D) mennään, en osaa pitää sitä mitenkään "vanhana". Olen nyt täyttämässä 27, ja vasta nyt tuntuu että olen edes tarpeeksi kypsä ja aikuinen edes harkitsemaan mitään avioitumista Ihan jo rahallisestikin tekisi tiukkaa, vaikka ei mitään kovin prameita juhlia haluta, kun ei vanhempia tai muita haluta pyytää maksumiehiksi, tai turvautua lainaan. Ollaan kumpikin oltu opiskelijoita ja vasta 1-2 vuotta täysipäiväistä työelämää takana, niin ei mitään mahdottomia summia ole jäänyt säästöön, etenkin kun on täss päivitetty kämpän sisustusta opiskelijaluukusta vähän siistimmäksi, hankittu koira ja alettu säästää omaan asuntoon. Eikä tosiaan olla seurusteltukaan kuin se pari vuotta.Kaveripiiristäkin suurin osa mennyt siellä kolmenkympin paremmalla puolella naimisiin.
  9. Tulipa taas miehen kanssa keskusteltua aiheesta, ja ilmeisesti mun ei tarvitse ihan hetkeen mitään odotella... Vaikka kyllä tuokin yllättävän paljon on asiaa päässään pyöritellyt Ainakin vieraslistasta ja muuten "isoista linjoista" ollaan pitkälti yhtä mieltä. Mies kyllä myönsi, että haluaa ja on henkisesti valmistautunut menemään naimisiin, mutta kuitenkin ollaan seurusteltu sen verran vähän aikaa, ettei se vielä tunnu ajankohtaiselta. Vaikka toisaalta tultiin siihen tulokseen, että meidän suhde on edennyt vähän nurinkurisessa järjestyksessä (asuttiin kämppiksinä ennen seurustelua, ja pahimmat kriiseilyt ja yhteenotot koettiin suhteen alkuaikoina, siitä lähtien ollut pelkkää onnea ja iloa :D) Mies totesi, että haluaa naimisiin hyvissä ajoin ennen kolmeakymmentä, johon minä nokitin, että minäkin toivoisin olevani naimisissa ennen kolmekymppisiäni (mies on siis pari vuotta minua nuorempi). Ihan mukisematta tuo sen tuntui ottavan kuitenkin Mutta ihan lähiaikoina on varmasti turha odotella mitään. Odotan silti!
  10. sepä se, miehet ei taida ihan ymmärtää, että etenkin isommissa kaupungeissa se häiden järjestäminen voi oikeasti vaatia sen +pari vuotta. Eikä sen tarvi johtua edes siitä, että morsian bridezillailee ja suunnittelee jotain pikkuyksityiskohtia täysipäiväisesti sen pari vuotta, vaan nuo tila/bändi/valokuvaajavaraukset pitää monesti tehdä ihan älyttömän aikaisin, että saa sen mitä haluaa ja silloin kun haluaa. Melkein kosinnan verran mun mieltä on kuitenkin lämmittänyt se, että meille tuli melko pikaisella aikataululla koira, ja mies ihan tosissaan haluaa sitoutua siihen, hah. Olin siis pitänyt ihan itsestäänselvyytenä, että koska se koira on ollut ensisijaisesti mun toive niin minä siitä tulen olemaan päävastuussa ja se myös tulee minun nimiin. Nyt mies on kuitenkin innostunut siitä ihan täysin ja haluaa rekisteröidä sen medän molempien nimiin. Onhan sekin jo jotain
  11. En todellakaan halunnut myöntää odottavani näin kuumeisesti, mutta kyllä vaan oli pettymyksen kyyneleet lähellä nyt ystävänpäivänä. Mies tästä alkoi kohkaamaan jo hyvissä ajoin, että pitää mennä ulos syömään pitkän kaavan mukaan ja hankkia lahja jne. Kyllähän minä järjellä ajatellen tiesin, ettei se mitään kosimista suunnittele, mutta silti alkoi jännitys tiivistyä, kun mies ojensi korurasian... Ja sisältä paljastui kaulakoru ja minä kun en juuri edes käytä koruja. Kyllä vaati tahdonvoimaa vääntää tyytyväinen hymy naamalle. Onneksi nyt ei ole pitkään aikaan mitään erityispäivää, jolle asettaa odotuksia Edit. vielä myöhemmin oltiin kaveriporukalla yksillä, ja mies jotenkin onnistui kaivamaan laukkuaan lattianrajassa niin, että yksi kaveri totesi kovaan ääneen, että sormustako se siellä kaivaa... Voi huoh.
  12. Mulla ei onneksi ole kosinnan suhteen mitään suuria haaveita, lähinnä odotan että pääsen ihan luvan kanssa niitä häitä suunnittelemaan Vaikka toisaalta, tuossa yks ilta höpöttelin jotain aiheesta niin mies totesi oikein kyllästyneellä äänellä, että kai sitä sitten täytyy alkaa suunnittelemaan niitä häitä. Ohitin kommentin kokonaan, kyllä mä nyt edes vähän innokkaammalla äänensävyllä sen haluan kuulla
  13. aikaisemmin olen osannut odotella ihan chillisti, mutta nyt on joku ihme hääkärpänen puraissut ihan urakalla. Olen noin viikon ajan käyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani suunnittelemalla alustavaa vieraslistaa, teemavärejä ja teemaa muutenkin, häämekkoa, häätanssia ja juhlapaikkoja... Ja toki lukenut tältä foorumilta about kaikki hääpäiväkirjat läpi En kestä. Häähaaveet on tulleet mulla jo uniinkin. Jos vain kosinta tulee niin ainakin saadaan hääjärjestelyt rivakasti alkuun, kun ei tarvitse kuin hyväksyttää visiot miehellä Olikohan se nyt Frendeissä vai Himymissä vai missä, missä joku häähaaveilija varasi aina vuosittain unelmiensa juhlapaikan siinä toivossa, että joku vuosi tärppäisi, voisi itsekin alkaa noudattaa samaa taktiikkaa...
  14. En pistäisi pahakseni, jos mieheni keskustelisi kosimisesta äitini kanssa etukäteen Ja nimenomaan äitini, sillä isäni kanssa en ole juurikaan tekemisissä. Näkisin sen jotenkin enemmän sellaisena kädenojennuksena ja kohteliaana eleenä kuin varsinaisesti luvan pyytämisenä. Todennäköisempänä pidän kuitenkin sitä, ettei moista tapahdu, mutta ei sekään haittaa.
  15. Pakko myöntää että eilen vähän jännitti, kun oli niin kiva ja romanttinen päivä Oltiin hotellissa, luettiin meidän huoneen vieraskirjaa ja siellä oli vietetty niin paljon romanttisia viikonloppuja, hääöitä ja oli siellä useampikin pari kihlautunutkin. Syötiin ja juotiin hyvin ja sattumalta päädyttiin stockan koruosastolle pyörimään.... Mutta ei. Illan mittaan vähän puhuttiin, että nyt kun on asuntosäästäminen käynnissä, niin mitä muuta sitten tulevaisuudessa. Totesin, että itse haluan sitten naimisiin ennen kuin aletaan perheen perustamista miettiä niin mies innostui, että justhan janet jacksonkin sai esikoisensa vasta viisikymppisenä niin ei sillä naimisiinemenollakaan sitten mikään kiire ole huoh miehet.