jamb

Käyn täällä vähän kurkkimassa, vaikka en ketjuun kuulukaan @Vaniljatee Meillä oli vihkiminen helmikuussa ja hääjuhla kesäkuussa, eikä kesän hääjuhlasta puuttunut mitään, vaikka seremoniaa ei silloin ollutkaan ja avioparinakin oltiin oltu jo 3,5 kk. Hääjuhla oli siis muuten samanlainen päivä kuin mitkä tahansa häät, mutta seremonia oli tiputettu pois, leikkasimme jopa kakun toistamiseen silloin. Oli kyllä ihanan rento juhla, kun ei tarvinnut siinä samana päivänä panikoida sitä virallista osuutta ison vierasmäärän edessä, kun vihkimisessä meillä oli helmikuussa vain aivan lähimmät vieraina.

Mulla on myös tuo Tahtoo ja olen tykännyt tosi paljon! Sitä on nyt muutaman kuukauden aikana myös uudistettu paljon ja saa esimerkiksi merkattua maksut osissa. Mekin olemme maksaneet paikan varausmaksun jo, mutta loppu maksetaan juhlan jälkeen, niin näyttää paremmalta, kun näyttää siltä, että on saanut hoidettua asioita Ennen tuota mulla oli jokin vastaava jenkkiversio, mutta mua ärsytti ne valmiit budjettijutut, joita piti muokata paljon, että sai omanlaisekseen, kun suomalaiset hääkäytännöt ovat hyvin erilaiset. Ei taida monellakaan suomalaisella olla harjoitusillallisia ennen häitä Tahtoossa on otettu huomioon kaikki olennainen ja sieltä löytyy myös vinkkejä, mitä kannattaa ottaa huomioon.

Mulla ei ole omakohtaisesti kokemusta vastaavanlaisesta (koska en ole ehtinyt olla häävieraana nyt aikuisena), mutta mun mielestä omiin häihin kutsutaan vain he, jotka itse kokee tärkeäksi jakamaan kyseisen päivän. Osa hääetiketeistä ja -perinteistä ovat muutenkin kummallisia istumajärjestyksistä siihen, kuka on kutsujana. Tehkää häistänne teidän näköiset ja sellaiset, joita voitte muistella lämmöllä jälkikäteen.

Olen hyvin samoilla linjoilla monen muun kanssa, että avioliitto ei jännitä, mutta se häihin liittyvä hössötys jännittää. Olen muutenkin arka kertomaan itselleni tärkeimmistä asioista, joten jännitän ehkä eniten sitä, miten mummut ja mammat kyyneleet silmissä huokailevat, miten ihanaa on nähdä, kun olemme onnellisia yms. enkä osaa oikein reagoida sellaiseen - näin on siis tapahtunut jo nyt jokusia kertoja. Olen todella tunteellinen ihminen, mutta vain läheisimpien ihmisten kanssa, en mummujen ja mammojen seurassa Se myös jännittää, kun minulla on sellaisia kavereita, joiden kanssa olemme olleet paljon joskus muutamia vuosia sitten tekemisissä, tai nyt opintojen aikana erilaisissa yhteyksissä on oltu tiiviisti tekemisissä päivittäin, enkä ole heille kertonut häistämme, koska he eivät enää ole samalla tavalla elämässäni, kun osa on valmistunutkin jo. Saatan niiden kohdalla jännittää sitä, että silloin, kun olen näitä ihmisiä tuntenut, olen ajatellut naimisiinmenosta, että "silloin joskus sitten" ja nyt se tapahtuukin jo pian.

Olen aina ajatellut oman sukunimeni olevan tylsä ja persoonaton, ja siksi olen jo joskus teini-ikäisenä miettinyt, että haluan miehen sukunimen, ellei se ole todella outo oman etunimeni kanssa. Siinäkin tilanteessa olisin varmaankin ottanut kaksoisnimen, mikäli sukunimet olisivat sointuneet yhteen. Omaa sukunimeäni on jonkin verran reilu 15 000 (myös entiset nimet ja kuolleet) ja mieheni sukunimeä on jonkin verran vajaa 20 000 (myös entiset nimet ja kuolleet), joten suurta eroa nimen harvinaisuuksissa ei ole. Mieheni sukunimi on ehkä hieman tavallisempi suomalainen sukunimi ja sitä kautta tylsempi, mutta minusta se on kauniimpi, toki tipahdan aakkosten alusta melkein loppuun uuden sukunimen myötä Lisäksi mieheni on vaihtanut oman sukunimensä jo teininä, näin ollen olemme tavallaan ensimmäiset "Meikäläiset", koska suoraan sukunimemme mukaan meitä ei voi yhdistää kehenkään, sen ollessa erään sukulaisen tyttönimi, jolloin sitä ei ole enää kellään miehen suvussa käytössä. Minusta on myös hienoa, että meidän koko perheellä on sitten sama sukunimi. Noilla perusteilla minulle on hyvin helppo valinta ottaa mieheni sukunimi, enkä ole kertaakaan edes harkinnut omani pitämistä.

En usko, että rennommat häät voivat olla kellekään kovin suuri ongelma. Esimerkiksi verkkarihäät mökillä eivät ole ehkä se, mitä minulle ensimmäiseksi tulisi mieleen, kun häistä puhutaan, mutta jos se on kutsussa selkeästi kerrottu, en pitäisi sitä outona. Vanhemmilleni kävi joku vuosi sitten niin, että olivat mökkihäissä aivan ylipukeutuneina. He menivät isäni kaverin häihin, joiden kutsussa ei oltu mainittu pukeutumisesta mitään. Kutsussa taisi olla maininta rennoista häistä kavereiden kesken mökillä. Tuosta olisi sitten pitänyt päätellä, että ollaan verkkareissa ja vanhempani olivat lähteneet pukulinjalla häihin, koska kokivat, että tunnelma voi puvusta huolimatta olla rento. Kyllä itsekin haluan, että meillä on rennot häät, joissa ei pönötetä, mutta tykkäisin, että pukeutuminen olisi tumma puku / smart casual. Olen kuitenkin miettinyt, jos kirjoittaisi hääinfoon pukukoodiksi sellaiset vaatteet, joissa kokee olonsa mukavaksi häissä, jättäen morsiamelle kuitenkin valkoisen värin. Silloin jokaisella on mukava olla ja juhlia, ja on noudattanut pukukoodia, eli kenenkään ei tarvitse miettiä, onko pukeutunut liikaa tai liian vähän. Itse ajattelen niin, että jos jollekulle on niin tärkeää päästä meidän häihin, että tulee paikalle, mutta ei ole varaa ostaa vaikka uutta pukua, voi tulla hyvin esim. farkuissa, koska olemme kutsuneet kyseisen henkilön häihimme siksi, että haluamme hänet paikalle, emme hänen pukuaan. Eli itse en nostaisi suurta haloota, jos pukukoodia ei ole noudattanut, jos se olisi tarkkaankin mainittu. Tärkeintä siinä päivässä on kuitenkin se, että päästään naimisiin ja juhlitaan yhdessä läheisten kanssa sitä hetkeä, jolloin avioliitto alkaa. Ja juuri siksi, että avioliitto siinä on tärkeintä, voivat häät olla juuri hääparin näköiset, eikä kenenkään vieraan kuuluisi valittaa siitä, jos häät eivät ole tietynlaiset tai sellaiset, joihin he ovat tottuneet. Kyllä minulla on ainakin tavoitteena, että vieraiden mielestä tunnelma olisi vähän samanlainen kuin tulisi meidän kotiimme, koska olemme järjestäneet meidän näköiset häät.

Mulle tulee tällainen yhdistelmä, kummatkin sormukset 14K palladiumvalkokultaa. Kihla alla, jossa 23 pientä timanttia, yhteensä 0,06ct W/SI ja päällä vihki, jossa pääkivenä kirkas topaasi ja ympärillä 18 pientä timanttia, yhteensä 0,07ct W/SI.

Me ollaan suunniteltu myös karkkibuffetia häihin. Haluamme tarjota jokaiselle jotakin ja ostamme varmaankin kahdeksaa karkkilaatua, vieraita siis kutsutaan noin sata. Alustavasti olemme päättäneet karkeiksi Fazerin sinisiä paperikarkkeja, vanhoja autoja, valkoisia toffeepalloja, Amerikan pastilleja sekä loput erilaisia hedelmäkarkkeja. Fazerin siniset ajattelimme olevan "kaikkien suosikkeja" ja niitä on helppo ottaa myös vain muutama kerrallaan pöytään, mikäli ei halua ottaa karkkipussia ja niitä varmaankin varataan myös enemmän kuin muita karkkeja. Olemme ajatelleet, että karkkia voisi varata noin 100-120g /hlö. Meille ei tule vieraslahjoja, joten vieraat voivat halutessaan ottaa karkkia mukaan kotiin. Buffet avataan sitten samaan aikaan, kun kahvit tarjoillaan.

Millainen matkakohde Kypros on nykyään? Edelliset viestit, kun ovat jokusen vuoden takaa. Meillä on häät ensi kesäkuussa ja meillä on kesällä ohjelmaa niin, että varmaankin joskus elokuussa aikaisintaan olisimme lähdössä häämatkalle, mutta ei haittaa, vaikka matka menisi esimerkiksi seuraavaan talveen. Olisi kiva majoittua johonkin resortiin, tai ainakiin hotelliin, jossa on all inclusive.

Aloin koota Pinterestiin taulua hieman ennen kihlautumista ja sitä olen siitä lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti päivitellyt. Hääpäivää ei vielä kihlautumisen hetkellä päätetty, vaan päätimme sen, kun olimme olleet kihloissa noin 10 kk. Sen jälkeen lähdimme soittamaan mahdollisia hääpaikkoja läpi ja saimme paikan siitä noin vuoden päähän. Sen jälkeen, kun päivä oli tiedossa, kysyimme tutulta papilta, haluaisiko hän vihkiä meidät ja hän suostui mielellään. Sen jälkeen on koko ajan olleet hääasiat pinnalla, vaikka emme ole tehneet häiden eteen töitä aktiivisesti koko ajan. Meillä ei siis ole mikään kiire, kun vielä on noin 7 kk jäljellä ja meillä on jo paljon hankittuna/päätettynä, mutta ei varmaankaan kannata hidastaa tahtia.

Heinäkuun alussa kommentoinkin tänne pohdintojani siitä, kuinka aikaisin on liian aikaisin. Täydellinen sormus löytyi siis jo kesällä, mutta vielä silloin ei ollut mahdollisuutta hankkia sitä. Viime viikolla kuitenkin sain sormuksen itselleni kaiverruksineen kaikkineen ja en voisi olla tyytyväisempi Kirjoitan varmaankin päikyn puolelle ysityiskohtaisemmin sormuksen hankinnasta.

Mun unelmapolttarit on se päivä tai ne päivät, jona saan täysin rentoutua vapaana hääsuunnittelusta. Polttaripäivä saisi olla yllätys, kunhan järjestäjät/sulhanen/perhe keksisivät minulle jotakin tekemistä, etten osaisi arvata, että kyseessä on polttaripäivä. Toivon valmistuvani ensi keväänä, enkä tiedä työkuvioitani yhtään ja omalla alallani on suuri todennäköisyys vuorotyöhön, joten ehkä sellaisen työn saadessani joutuisin sopimaan päivän järjestäjien kanssa. Haluaisin tietenkin, että kaikki polttarilistan ihmiset pääsevät paikalle. Haluaisin, että olisi hyvää ruokaa ja jotakin rentoa ja hauskaa aktiviteettia porukalla jossakin mökillä, saunomista ja paljuilua. Hauska aktiviteetti voisi olla jonkinlainen polttaripeli, aarteenmetsästystä tms. Aiemmin päivällä voisi olla seikkailupuisto (toive esitetty jo ), pakohuone lasersotaa tms. Olisi mukava jäädä sitten yöksi sinne möikille, koska silloin saisi viettää mukavan päivän ihan loppuun asti.

Vielä ei ole kovin montaa konkreettista asiaa lyöty lukkoon, mutta suunnitelmat ovat kovassa vauhdissa. Häät eivät tunnu vielä kovin todelliselta, vaikka niihin onkin aikaa vain 8 kuukautta. Minua silti mietityttää: miten istumajärjestys sitten todellisuudessa toimii, kun olen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa tehdäkseni siitä toimivan viihtyvätkö vieraat alkoholittomissa häissä hämmentyvätkö vieraat hieman erilaisista häistä --> ei tanssia tai bilemusiikkia onko huono sää, koska vihkiminen tapahtuu sään salliessa ulkona ja haluan häihin ulkopelejä viihdykkeeksi (tämä ehkä suurimpana jännityksenä, koska siihen ei voi itse vaikuttaa) miltä minusta tuntuu hääpäivänä, jos tietyt kutsutut tulevat häihin, kun muuten ei pidetä kovin paljoa yhteyttä, mutta ovat kuitenkin "lähisukua" mitä ne sukulaiset ja kaverit ajattelevat, jotka eivät saa kutsua, vaikka kuvittelevat saavansa kutsun mitä, jos mekko on tiellä ja hankala ja kuuma ja repeää ja joku astuu päälle mitä, jos minulla on maha sekaisin, koska jännitän vatsallani, tai jos ihoni on todella huonossa kunnossa stressin takia

Olen miettinyt tätä itse melko paljon suhteessa siihen, että kutsut lähetetään noin puolen vuoden päästä, eikä vieraslista ole täysin lyöty lukkoon Haluaisin jakaa tehtäviä, jotta itselleni ei tule liikaa tekemistä, mutta toisaalta voin luottaa täysin vain omaan kykyyni kysyä kaikki oikeat kysymykset allergioiden sun muiden suhteen. Kutsuttavia on kuitenkin noin 100, eli en ihan kokonaan haluaisi yksin ottaa kaikkien ilmoittautumisia vastaan. Me sulhasen kanssa olemme kutsujina, joten sen puolesta hyvn looginen vaihtoehto on ottaa ilmoittautumiset meille. Kuitenkin näen mielessäni kauhuskenaarion siitä, että sulhanen on ottanut ilmoittautumisen vastaan, mutta ei muista, oliko se Pertti vai Erkki Mikkosten perheen lapsista, joka ei pääse paikalle, mikä taas vaikuttaa istumajärjestyksen suunnitteluun. Hän ei ole kovin järjestelmällinen siinä mielessä, mutta hän onkin ollut minua parempi toisissa järjestelyasioissa. Vanhempiamme en uskalla myöskään ottaa vastuuhenkilöiksi tässä, koska vieraita voisi olla yhtäkkiä enemmän kuin kutsuttuja. Miksi tämän täytyy olla niin vaikeaa??

8 kuukautta ja 20 päivää, enkä millään jaksaisi odottaa. Rahatilanteen puolesta häät eivät voisi olla aikaisemmin, mutta olen niin kärsimätön, että jo nämä kolme kuukautta, minä aikana hääpäivä on ollut tiedossa, ovat olleet vain odottelua (osittain sen rahatilanteen takia, koska kaikkea häihin sopivaa ei voi ostaa heti). Toisaalta olisin valmis menemään naimisiin vaikka heti, mutta toisaalta, koska päivämäärä on lyöty lukkoon, en aiemminkaan halua siksi, että en olisi valmis. Tunteiden vuoristorataa siis Paljon on vielä suunnittelematta ja hankkimatta, mutta paljon on myös suunniteltu ajatuksen tasolla valmiiksi asti ja esimerkiksi oma asuni alkaa olla jo hyvin kasassa.

Meillä hyssytellään sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät saa kutsua. Olen kahden vaiheilla, haluanko paljastaa heille vasta sitten, kun Facebookissa status vaihtuu tms. vai kerronko keväällä, mikäli keskustelu kulkee siihen suuntaan luonnollisesti. Lähisukumme tietää häistämme jo, mutta vielä täytyisi tehdä Save the Date -ilmoitukset lopuille vieraille, kunhan vieraslista saadaan lyötyä lukkoon. Olen kovin huono valehtelemaan, joten jos joku reilusti kysyy, milloin olemme menossa naimisiin, voin vastata, että ensi kesänä, eli en asiaa täysin salaile.

Meillä sama juttu! Olemme syntyneet peräkkäisinä vuosina ja minä olen meistä se vanhempi. Kaiken lisäksi minä olen syntynyt keväällä ja mies syksyllä, eli ikäeroa on puolitoista vuotta ja häät ovat ensi kesänä. Minä ehdin siis täyttää 23 vuotta, kun mies on häiden aikaan vielä 21-vuotias. Minusta meidän ikäerolla ei ole mitään merkitystä, mutta meidän "sisäpiirivitsimme" ja oma hassuttelujuttumme on, että ikäeroa on vain vuosi, koska minun syntymäpäivästäni miehen syntymäpäivään on vähemmän aikaa kuin toisinpäin, jolloin ikäero muuttuu kahdesta vuodesta vain vuoteen nopeammin kuin kasvaa taas kahden vuoden ikäeroksi. Kehittelin myös teorian, jolla mieheni on minua vanhempi. Hän täytti hiljattain 21 vuotta, eli hän on jo hääikäinen ja itse tulen hääikäiseksi vasta huhtikuussa, eli mieheni on hääikäisenä minua kauemmin, jolloin mieheni on häissämme minua vanhempi.

Mun mielestä ton tyyliseen mekkoon voi hyvinkin sopia huntu, ja myös kuvailemaasi kampaukseen. Itse en hanki huntua, koska koen, että se olisi vain tiellä vihkiseremonian jälkeen. Jos taas hunnun ottaisi pois sen jälkeen, tuntuisi tyhmältä maksaa rahaa siitä, että saa hunnun tunniksi päähän ja yrittää sen jälkeen ottaa se pois pilaamatta kampausta. Laittaisin siis itse ehdottomasti hunnun muuten, mutta en usko sen olevan kovin käytännöllinen. Hunnun sijasta minulle tulee hiuskoriste, joka kiinnitetään siihen kohtaan, mihin muuten tulisi huntu.

Kaasot saavat tietää kaiken, äidillenikin olen jo kertonut paljon. Myös isälleni olen kertonut jotakin, mutta en mitään tarkkoja juttuja, koska haluan pitää kaiken hänellekin yllätyksenä. Sulhaselle olen mekostani kertonut sen verran, että haaveilen pitkähihaisesta, kun valitin, että pitkahihaisen mekon löytyessä on aina selkä avoin tai joku muu asia on pielessä. Nyt kuitenkin uskosin löytäneeni unelmamekkoni ja asiasta ei tarvitse enää valitella. Vieraat saattavat kutsun perusteella arvata, minkälainen teema voi olla, mutta heille kerrotaan vain paikka ja se, että vihkiminen on juhlapaikalla. Tänne kirjoitellessani toivon, ettei kukaan tuttuni tunnista minua, jotta mahdollisimman paljon säilyy yllätyksenä. Olen myös ajatellut olla kertomatta häistä juurikaan mitään esimerkiksi opiskelukavereilleni tai sellaisille, joiden kanssa olemme kavereita läinnä vain Facebookissa, koska olemme olleet kavereita lapsena, eikä enää muuten tekemisissä. Ei siksi, että minun tarvitsisi salailla asiaa, mutta asiahan ei sinänsä heille kuulu, kun eivät tule kutsuakaan saamaan.

Häät meillä 09.06.2018 ja niiden aikaan mä oon reilu 23v ja mies vajaa 22v, yhdessä oltu sillon 2v 5kk, josta kihloissa 1v 10kk. Mä toivottavasti valmistun häitä edeltävänä keväänä, mutta se riippuu enää ainoastaan opinnäytetyöstä ja mies yrittää saada opiskelupaikan lääkkiksestä, jota varten on lukion jälkeen säästellyt ensikertalaisuuttaan, mutta ollaan todettu, että ehkä ensi vuonna olisi paras vaan päästä johonkin opiskelemaan. Mies on nyt määräaikaisessa työsuhteessa ainakin maaliskuuhun asti, mutta työpaikalta on lupailtu, että jos vaan on kiinnostusta, niin voi saada jatkoakin työsuhteelle, saa nähdä miten toteutuu. Hääbudjetti ei ole valmiina säästössä, vaan säästellään sitä mukaa, kun rahaa tulee, itse maksetaan kaikki. Opinnäytetyön sujumisesta riippuen yritän itsekin päästä johonkin töihin vielä ennen häitä. Lapsia ei tule ennen naimisiinmenoa.

En halua kaivella kampauksestani tai vaatteistani riisiä tai muutakaan, eli meille ei tule mitään maahan jäävää, en tiedä tosin, saisiko meidän juhlapaikalla edes heitellä mitään sellaista. Vihkiminen siis juhlapaikalla ulkona ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että saippuakuplia on tulossa ja niitä haluan laittaa myös lapsille puuhaksi. Sateen varalle täytyy tosin keksiä jokin toinen suunnitelma, jolloin saippuakuplat ja kaikki muu saavat varmaankin jäädä unholaan, kun ulkona ei tietysti viitsi olla.

Samoin itsekin ajattelen, että kummit ovat enemmän sukulaisia kuin kavereita, vaikka omani eivät sukua olekaan. Ja häät ovat mielestäni enemmän sukulaisten ja pitkäaikaisten perhetuttujen sekä parhaimpien ystävien juhlat. En siis kutsuisi ikinä vaikkapa opiskelukavereitani, vaikka heidän kanssaan melkein päivittäin vietänkin aikaa koulussa, mutta en pyytäisi kahville kotiini. Tai voisin varmaan pyytää, mutta ei ole ollut tapana. Voisikohan tälle kaverille sanoa, että eipä kaasojen lisäksi ole tulossa muitakaan kavereita. (okei, kaksi ystävää ja toisen aviopuoliso, mutta sitä ei tarvitse kertoa) Lopulta minulle on ihan sama, jos joku pahoittaisikin mielensä, koska se varmasti kertoo siitä, kuinka läheisiä sellaiset ihmiset ovat. Teoriassa on vain hieman eri asia kuin todellisuudessa.

Ainiin! Vieraidemme mahtuminen juhlapaikkaan ei ole kiinni kolmesta ihmisestä, eikä heidän ruokailujen kustannus "tunnu miltään", kun vieraslistalla on noin 100 henkilöä. Rajaus kummieni ja kaverini kohdalla on siis täysin tunnepuolen rajaus ja päätös siitä, kumpi on pienempi paha.

Itselläni on myös parin henkilön kohdalla ongelmana, kutsuako vaiko eikö: omat kummini sekä eräs kaverini. Kummini ovat olleet minulle tärkeitä lapsuudessa ja olen ollut heillä paljon yötäkin. Kummisetäni on melko vitsikäs mies, mutta välillä vitsit menevät mielestäni yli. Hän esimerkiksi puhuu itsestään ex-kummina, taisi jopa aloittaa heti rippijuhlissani, kun kummin tehtävä kristillisenä kasvattajanahan päättyy ripiltä pääsyyn. Kummini eivät ole koskaan olleet minulle kristillisiä kasvattajia, vaan läheisiä aikuisia, jolloin tuo ex-kummittelu tuntuu minusta entistä oudommalta. Muutenkaan siitä ei tule kovin tervetullut olo. Kummisetäni on ollut isäni ystävä siitä lähtien, kun he ovat menneet yläasteelle ja ovat olleet paljon tekemisissä etenkin sinä aikana, kun olen itse vielä asunut vanhempieni kanssa. Nyt parin viimeisen vuoden aikana he ovat kuitenkin etääntyneet sekä minuun että vanhempiini. Heitä ei ole näkynyt syntymäpäiväkahveilla, eivätkä päässeet kihlajaisiimmekaan, koska ovat aina siellä ja täällä lomalla ja lupaavat aina soittaa, mutta heistä ei kuitenkaan myöhemmin kuulu. Nyt viime keväänä he kuitenkin itse kysyivät, pidänkö syntymäpäiväkahvit ja tulivat paikalle. Kutsunko heidät siis häihini vai en? Ovat kyllä mukavia ihmisiä kaikin puolin, ovat vain etääntyneet. Tässä tapauksessa ei onneksi ole kyse siitä, että esimerkiksi vanhempani olettaisivat minun kutsuvan heidät, kummini itse melko varmasti odottavat kutsua. Entä sitten tämä kaverini. Olimme aiemmin todella läheiset ja vietimme aikaa paljon yhdessä, eikä minulla ollut sillä hetkellä oikein muita ystäviä samassa kaupungissa, joille olisin voinut kertoa kaiken. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja hän jopa pisti välit poikki noin puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen laittoi viestiä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omalla kohdallani en siis enää puhuisi ystävyydestä vaan kaveruudesta, koska hän on "pettänyt luottamukseni" jo kerran. Luulen, että hänestä ystävyytemme on kuitenkin ennallaan. Itse harvemmin enää soittelen tai viestittelen hänelle, mutta hän kyllä minulle, eikä se minua kuitenkaan haittaa ja tuli hänet kutsuttua tupareihinkin tuossa keväällä ja kaikki meni hyvin. Hän varmaankin olettaa saavansa hääkutsun, kun kuulee, että häät ovat tulossa. Minulla ei ole kuin muutama hyvä ystävä, jotka haluan häihini ehdottomasti ja vedän rajan häissämme sellaisiin kavereihin, joiden kanssa olen oikeasti tekemisissä, eli ei tee edes tiukkaa olla kutsumatta muutamia kaveriporukoita, joiden kanssa olemme tekemisissä vain harvoin. Tämä kyseinen kaverini siis putoaa näiden väliin, enkä oikein tiedä kumman puoleen hän enemmän kallistuu. Molemmissa tapauksissa minua siis jännittää, voinko olla omana hääpäivänäni täysin oma itseni ja murehtimatta asioista, jos he ovat paikalla. Toisaalta minua myös jännittää se, mitä siitä voi seurata, jos heitä ei kutsuta.

Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että meidän häihimme tulee vain sellaisia vieraita, jotka edes toinen meistä sulhaseni kanssa tuntee. Miksi haluaisin jonkun vieraan ihmisen juhlistamaan meidän tärkeintä päivää, jos emme ole ennen häitäkään tavanneet? En mielelläni kutsuisi sellaisiakaan vieraita sulhasen puolelta, joita minä en tunne ja joiden kanssa sulhaseni ei ole ollut tekemisissä meidän suhteen aikana. Osa tällaisista henkilöistä valitettavasti on sulhaseni kaksi enoa perheineen, jotka kutsumme, koska hänen muut sedät ja tädit kutsutaan. Olisi siis hieman outoa, että kaksi heistä ei saisi kutsua. Häihimme ei siis todellakaan tule avec-kutsuja kavereille, jotka eivät seurustele tai joilla voi ehkä mahdollisesti olla tyttö-/poikaystävä. Avio- ja avopuolisot sekä lapset tietysti kutsumme, sekä kihlaparit ja "vakavasti seurustelevat". Jätämme kuitenkin esimerkiksi pikkusiskoni poikaystävän kutsumatta, vaikka he ovat seurustelleet häidemme aikaan 1,5 vuotta (mikäli ovat silloin vielä yhdessä), mutta siskoni onkin 16-vuotias ja asuu vanhempieni kanssa. Hänen poikaystävälleen siis täytyisi laittaa ihan oma kutsunsa, mikä olisi jo outoa. Onneksi ainakaan meidän tietojemme mukaan, vieraslistalla ei ole sellaisia henkilöitä, joilla "voi ehkä mahdollisesti olla tyttö-/poikaystävä" vaan ovat joko selkeästi sinkkuja tai vakavassa suhteessa. Kutsujen lähettämiseen on vielä noin seitsemän kuukautta, joten saa nähdä, kuinka monen kanssa siinä vaiheessa pähkäillään, seurusteleeko joku meidän mielestä tarpeeksi vakavasti vai ei. Joka tapauksessa jokaisella vieraalla on joku tuttu, jonka kutsumme ja istumajärjestyksen tehtävänä on varmistaa jokaiselle mieluista seuraa.