jamb

Aktiivijäsen
  • Viestit

    26
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä jamb

  • Taso
    Juniori
  • Syntymäpäivä 04/06/95

Profile Information

  • Gender
    Female
  1. Häät meillä 09.06.2018 ja niiden aikaan mä oon reilu 23v ja mies vajaa 22v, yhdessä oltu sillon 2v 5kk, josta kihloissa 1v 10kk. Mä toivottavasti valmistun häitä edeltävänä keväänä, mutta se riippuu enää ainoastaan opinnäytetyöstä ja mies yrittää saada opiskelupaikan lääkkiksestä, jota varten on lukion jälkeen säästellyt ensikertalaisuuttaan, mutta ollaan todettu, että ehkä ensi vuonna olisi paras vaan päästä johonkin opiskelemaan. Mies on nyt määräaikaisessa työsuhteessa ainakin maaliskuuhun asti, mutta työpaikalta on lupailtu, että jos vaan on kiinnostusta, niin voi saada jatkoakin työsuhteelle, saa nähdä miten toteutuu. Hääbudjetti ei ole valmiina säästössä, vaan säästellään sitä mukaa, kun rahaa tulee, itse maksetaan kaikki. Opinnäytetyön sujumisesta riippuen yritän itsekin päästä johonkin töihin vielä ennen häitä. Lapsia ei tule ennen naimisiinmenoa.
  2. En halua kaivella kampauksestani tai vaatteistani riisiä tai muutakaan, eli meille ei tule mitään maahan jäävää, en tiedä tosin, saisiko meidän juhlapaikalla edes heitellä mitään sellaista. Vihkiminen siis juhlapaikalla ulkona ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että saippuakuplia on tulossa ja niitä haluan laittaa myös lapsille puuhaksi. Sateen varalle täytyy tosin keksiä jokin toinen suunnitelma, jolloin saippuakuplat ja kaikki muu saavat varmaankin jäädä unholaan, kun ulkona ei tietysti viitsi olla.
  3. Samoin itsekin ajattelen, että kummit ovat enemmän sukulaisia kuin kavereita, vaikka omani eivät sukua olekaan. Ja häät ovat mielestäni enemmän sukulaisten ja pitkäaikaisten perhetuttujen sekä parhaimpien ystävien juhlat. En siis kutsuisi ikinä vaikkapa opiskelukavereitani, vaikka heidän kanssaan melkein päivittäin vietänkin aikaa koulussa, mutta en pyytäisi kahville kotiini. Tai voisin varmaan pyytää, mutta ei ole ollut tapana. Voisikohan tälle kaverille sanoa, että eipä kaasojen lisäksi ole tulossa muitakaan kavereita. (okei, kaksi ystävää ja toisen aviopuoliso, mutta sitä ei tarvitse kertoa) Lopulta minulle on ihan sama, jos joku pahoittaisikin mielensä, koska se varmasti kertoo siitä, kuinka läheisiä sellaiset ihmiset ovat. Teoriassa on vain hieman eri asia kuin todellisuudessa.
  4. Ainiin! Vieraidemme mahtuminen juhlapaikkaan ei ole kiinni kolmesta ihmisestä, eikä heidän ruokailujen kustannus "tunnu miltään", kun vieraslistalla on noin 100 henkilöä. Rajaus kummieni ja kaverini kohdalla on siis täysin tunnepuolen rajaus ja päätös siitä, kumpi on pienempi paha.
  5. Itselläni on myös parin henkilön kohdalla ongelmana, kutsuako vaiko eikö: omat kummini sekä eräs kaverini. Kummini ovat olleet minulle tärkeitä lapsuudessa ja olen ollut heillä paljon yötäkin. Kummisetäni on melko vitsikäs mies, mutta välillä vitsit menevät mielestäni yli. Hän esimerkiksi puhuu itsestään ex-kummina, taisi jopa aloittaa heti rippijuhlissani, kun kummin tehtävä kristillisenä kasvattajanahan päättyy ripiltä pääsyyn. Kummini eivät ole koskaan olleet minulle kristillisiä kasvattajia, vaan läheisiä aikuisia, jolloin tuo ex-kummittelu tuntuu minusta entistä oudommalta. Muutenkaan siitä ei tule kovin tervetullut olo. Kummisetäni on ollut isäni ystävä siitä lähtien, kun he ovat menneet yläasteelle ja ovat olleet paljon tekemisissä etenkin sinä aikana, kun olen itse vielä asunut vanhempieni kanssa. Nyt parin viimeisen vuoden aikana he ovat kuitenkin etääntyneet sekä minuun että vanhempiini. Heitä ei ole näkynyt syntymäpäiväkahveilla, eivätkä päässeet kihlajaisiimmekaan, koska ovat aina siellä ja täällä lomalla ja lupaavat aina soittaa, mutta heistä ei kuitenkaan myöhemmin kuulu. Nyt viime keväänä he kuitenkin itse kysyivät, pidänkö syntymäpäiväkahvit ja tulivat paikalle. Kutsunko heidät siis häihini vai en? Ovat kyllä mukavia ihmisiä kaikin puolin, ovat vain etääntyneet. Tässä tapauksessa ei onneksi ole kyse siitä, että esimerkiksi vanhempani olettaisivat minun kutsuvan heidät, kummini itse melko varmasti odottavat kutsua. Entä sitten tämä kaverini. Olimme aiemmin todella läheiset ja vietimme aikaa paljon yhdessä, eikä minulla ollut sillä hetkellä oikein muita ystäviä samassa kaupungissa, joille olisin voinut kertoa kaiken. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja hän jopa pisti välit poikki noin puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen laittoi viestiä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omalla kohdallani en siis enää puhuisi ystävyydestä vaan kaveruudesta, koska hän on "pettänyt luottamukseni" jo kerran. Luulen, että hänestä ystävyytemme on kuitenkin ennallaan. Itse harvemmin enää soittelen tai viestittelen hänelle, mutta hän kyllä minulle, eikä se minua kuitenkaan haittaa ja tuli hänet kutsuttua tupareihinkin tuossa keväällä ja kaikki meni hyvin. Hän varmaankin olettaa saavansa hääkutsun, kun kuulee, että häät ovat tulossa. Minulla ei ole kuin muutama hyvä ystävä, jotka haluan häihini ehdottomasti ja vedän rajan häissämme sellaisiin kavereihin, joiden kanssa olen oikeasti tekemisissä, eli ei tee edes tiukkaa olla kutsumatta muutamia kaveriporukoita, joiden kanssa olemme tekemisissä vain harvoin. Tämä kyseinen kaverini siis putoaa näiden väliin, enkä oikein tiedä kumman puoleen hän enemmän kallistuu. Molemmissa tapauksissa minua siis jännittää, voinko olla omana hääpäivänäni täysin oma itseni ja murehtimatta asioista, jos he ovat paikalla. Toisaalta minua myös jännittää se, mitä siitä voi seurata, jos heitä ei kutsuta.
  6. Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että meidän häihimme tulee vain sellaisia vieraita, jotka edes toinen meistä sulhaseni kanssa tuntee. Miksi haluaisin jonkun vieraan ihmisen juhlistamaan meidän tärkeintä päivää, jos emme ole ennen häitäkään tavanneet? En mielelläni kutsuisi sellaisiakaan vieraita sulhasen puolelta, joita minä en tunne ja joiden kanssa sulhaseni ei ole ollut tekemisissä meidän suhteen aikana. Osa tällaisista henkilöistä valitettavasti on sulhaseni kaksi enoa perheineen, jotka kutsumme, koska hänen muut sedät ja tädit kutsutaan. Olisi siis hieman outoa, että kaksi heistä ei saisi kutsua. Häihimme ei siis todellakaan tule avec-kutsuja kavereille, jotka eivät seurustele tai joilla voi ehkä mahdollisesti olla tyttö-/poikaystävä. Avio- ja avopuolisot sekä lapset tietysti kutsumme, sekä kihlaparit ja "vakavasti seurustelevat". Jätämme kuitenkin esimerkiksi pikkusiskoni poikaystävän kutsumatta, vaikka he ovat seurustelleet häidemme aikaan 1,5 vuotta (mikäli ovat silloin vielä yhdessä), mutta siskoni onkin 16-vuotias ja asuu vanhempieni kanssa. Hänen poikaystävälleen siis täytyisi laittaa ihan oma kutsunsa, mikä olisi jo outoa. Onneksi ainakaan meidän tietojemme mukaan, vieraslistalla ei ole sellaisia henkilöitä, joilla "voi ehkä mahdollisesti olla tyttö-/poikaystävä" vaan ovat joko selkeästi sinkkuja tai vakavassa suhteessa. Kutsujen lähettämiseen on vielä noin seitsemän kuukautta, joten saa nähdä, kuinka monen kanssa siinä vaiheessa pähkäillään, seurusteleeko joku meidän mielestä tarpeeksi vakavasti vai ei. Joka tapauksessa jokaisella vieraalla on joku tuttu, jonka kutsumme ja istumajärjestyksen tehtävänä on varmistaa jokaiselle mieluista seuraa.
  7. Hauska ketju, koska jokaiselle häissä on varmasti edes yksi materiaa oleva asia, joka on aivan pakko saada. 1. Juhlapaikka - Me saatiin mun kauan haaveilemani paikka, vaikka olin jo varma, että ei riittäis rahat eikä olis vapaita päiviä edes. Maksaakin 1500€, mutta se on niin unelmapaikka, että ei edes haittaa maksaa siitä (+vuokra on hääviikonlopun to-su, eli saa rauhassa koristella ja siivoilla ja omistaja on aivan mahtava tyyppi) 2. Mun mekko - Haluan tuntea oloni mukavaksi koko päivän ja haluan juuri sellaisen mekon, josta olen haaveillut. En kuitenkaan suostu maksamaan siitä maltaita, sillä käytän sitä kuitenkin vain kerran. 3. Teeman mukaiset koristeet, kukat yms. - Meidän teema sopii täydellisesti juhlapaikkaan ja hyvin pienellä vaivalla ja pienellä hinnalla saa todella tyylikkäät häät, kun aihe ja värit sopivat yhteen kaikessa koristelussa.
  8. "Omat kutsuttavani" tunnen tietysti, enkä suostuisikaan kutsumaan kummin kaiman serkkuja sun muita, joita en todella tuntisi. Haluan muutenkin rajata vieraat sellaisiin sukulaisiin ja ystäviin, joiden kanssa olen tekemisissä todella. En esimerkiksi sen takia kutsu isäni serkkuja, joiden juhlissa minä taas olen ollut, mutta koska he ovat enemmänkin minun kuin isäni ikää, ovat he tietenkin kutsuneet serkkunsa perheineen, jolloin olen ollut mukana. Miehen puolelta taas en ole nähnyt kaikkia, mutta mieheni tietää heidät ja se on minusta tärkeintä. Kaksi hänen enoaan perheineen kutsutaan häihimme, koska olisi hieman outoa, että muut tädit ja enot samalta puolelta kutsutaan, mutta kaksi jätettäisi kutsumatta. Itselleni ei tosin ole niin väliä, ovatko he häissämme vai ei, koska mieheni ei ole meidän yhdessäolon aikana ollut juurikaan tekemisissä heidän kanssaan. Molemmat onneksi tunnemme toistemme lähisuvut ja lähimmät ystävät, jotka kutsutaan.
  9. Ihan ensin ostin kansion kaikille kuiteille, laskuille sun muille, muistikirjan sekä "Tuletko kaasokseni?" -pussukan tarvikkeet, joita voimme varmasti hyödyntää muutenkin häissämme. Ensimmäinen ostos, joka vie hääsuunnitteluja varsinaisesti eteenpäin, oli oma mekkoni, jonka ostin riskillä netistä omilla mitoillani ja samassa tilauksessa hankin myös hiuskoristeen.
  10. Ihana lukea, että muutkin on ajatellu tietyistä perinteisistä asioista samoin mun kanssa! Haluankin olla esim. ohjelmasta itse päävastuussa, että varmistan omista häistäni itselleni mukavat. Bridezilla? Ehkä, mutta ne on mun häät ja en halua nolostua tai tehdä jotakin pakotettuna Eli kieltolistalla on: - Mukahauskat leikit, joissa hääpari tai joku vieraista joutuu kiusalliseen tilanteeseen. Mun hameen alta ei siis kaiveta sukkanauhaa mummujen ja pappojen edessä, eikä ketään - etenkään minua - ryöstetä. Sulhasen ei kuulu keksiä jotain kivoja loruja ja lauluja, jotta morsian pääsee takaisin omiin häihinsä! Sulhasenryöstöä ehdotettiin vaihtoehdoksi ja totesin, että saa jäädä sille tielle, koska minä en ainakaan siihen leikkiin ryhdy. - Kermakakku, sydämet joka puolella tai yhtään missään, vaaleanpunainen ja hörsäkkeet, karkit vieraslahjana seä serurakuntatalot, urheilumajat yms. kolkot hääpaikat. - Vanhemmat kutsujina - meidän häät, me kutsutaan. - Alkoholi - Huntu ja vannehame olisivat tiellä ja epäkäytännölliset - Materialahjat, jokainen Iittala-Aarikka lähtee kirpputorille häistä seuraavana maanantaina - Ylipitkät puheet, häävalssi, stdiokuvat, polkaiseminen kakkua leikatessa (miksi pitäisi?) - Lapsettomat häät Siinä nyt muutamat. En myöskään halua, että kukaan perinteitä kunnioittava valittaa jonkin perinteen puuttumisesta, mutta siihen tuskin voi kukaan vaikuttaa. Ja tuleehan minulle kuitenkin valkoinen mekko, isäni saattaa minut alttarille ja tulee jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä. Järjestämme ulos joka tapauksessa ulkopelejä yms. ja jos joku ei halua kuunnella jotakin puhetta tai seurata meidän muutamaa leikkiä, on myös ulkona tekemistä.
  11. Tää on aivan ihana idea! Me varmaankin tilataan kutsu, juuri siksi, ettei tarvitse itse niin askarrella, eikä itsetehty aina tule edes halvemmaksi, jos haluaa koristeellisen kutsun. Lisäksi kuoreen laitamme häänfon, jossa on ajo-ohjeet, pukeutumiseen ohjeet ulkovihkiminen huomioiden jne. Toivoisin, että se mahtuisi A5 kokoisena, koska en haluaisi taitella sitä isompaa paperia kirjekuoreen, mutta tuskin onnistuu, ellemme laita mukaan monta erillistä paperia.
  12. Kävimme katsomassa juhlapaikkaa eräänä lauantaina, kun siellä oli toisen parin häävalmistelut melkein valmiina ja sydän meinasi pysähtyä, kun paikka on vaan niin kaunis! Ulkona omistajan kanssa aluetta kiertäessä totesinkin, että siellä voisi koko päivän vain seistä ja katsella miljöötä Omistaja oli todella mukava ja näytti varastoa, jossa oli jos jonkinmoista lasipurkkia, tienvarsikylttiä, sinkkiämpäriä ja ikkunanpokaa rekvisiitaksi, joita voi vapaasti käyttää.
  13. Tuolla XtraGroomzilla kyseli, miten häiden suunnitteluun voi mennä kauan aikaa. Itse haluan, että kaikki on mahdollisimman hyvin suunniteltuna, joten on parempi aloittaa aiemmin kuin myöhemmin. Täällä mennään myös pienellä budjetilla, jota säästetään samalla kuin häitä suunnitellaan. Meillä ei siis ole vieläkään summaa X pankkitilillä odottamassa tulevia laskuja, vaan hankitaan sitä mukaa, kun säästetään. Ikää meillä siis tällä hetkellä 22v ja 20v, mies töissä ilman ammattitutkintoa ja minä opiskelijana, eli tulotkin ovat sen mukaiset. Meidän juhlapaikka on myös sellainen, joka varataan hyvissä ajoin täyteen ja nytkin vuotta ennen hääpäivää varatessa olin erittäin positiivisesti yllättynyt, että se oli vapaana, vaikkakin alunperin suunniteltu hääpäivä oli jo varattu.
  14. Julkinen kosinta olisi ollut itselleni aivan kamala kokemus, koska huomion keskipisteenä oleminen on minusta epämukavaa. Olimmekin miehen kanssa puhuneet pitkään kihlautumisesta ajatuksella, että "ei ihan vielä" ja samalla olin esittänyt oman mielipiteeni hyvin selkeästi useaan kertaan. Enpä silti osaisi kuvitellakaan miestäni kosimassa julkisesti ja hän oli asiasta samaa mieltä kanssani. Lopulta itse en malttanut odottaa ja aika tuntui sopivalta, joten kosin itse kahden kesken kotonamme, eli sain haluamani kosinnan.
  15. En tiedä, oliko mummuni reaktio kovin odottamaton, mutta erikoinen. Pieni alustus aiheeseen: Hän usein ihmettelee muiden tekemisiä, elleivät ne ole niin kuin hän itse olisi ne tehnyt. Vanhempani uusivat omat sormuksensa jokunen vuosi sitten ja isäni päätyi titaaniin, koska ei ota sormusta pois remonttihommissa yms. ja mummuni oli kauhuissaan, koska senhän kuuluu olla keltakultainen. Häneltä tulee myös hyviä neuvoja opiskeluvalintoihin, kuten "Kävisit nyt vain tavallisen lukion, niin pystyt keskittymään paremmin" (olin opiskellut kaksoistutkintoa jo puoliväliin ilman mitään ongelmia - ja kyllähän minusta ylioppilas tulikin) tai "Eikö olisikin hyvää motivaatiota, kun tilille tulee 7000€ joka kuukausi?" (lääkäri, mikä ei todellisuudessa ole minulle lainkaan sopiva ammatti) Kun mummuni kuuli kihlautumisestani, hän ei tainnut edes onnitella ensin vaan kysyi ensimmäiseksi, miten mieheni kosi. Tähän vastasin reippaana, että ihan itse kosin miestäni. Sen jälkeen mummuni alkoi tiedustella sormuksesta ja kysyi suoraan "Onkos sormus sellainen keltakultainen sileä?" ja ärsytyksissäni vastasin oikein imelästi, että palladiumvalkokultainen, jossa on 23 timanttia. Mummulle en maininnut, että sormus on vain 0,06 ct ja siihen loppuikin kysymykset.