käivärä

Kevättalven osalta en osaa vastata, mut ite oon järjestämässä häitä tälle syksylle. Hääpäivä päätettiin toukokuun lopulla eli 4 kk on aikaa kaiken hoitamiseen. Aika on riittänyt oikein hyvin ja kaikki tarvittavat palvelut ollaan saatu mm. bändi ja kuvaaja. Mun pukuni teetetään Suomessa ompelijana, joten liikkeiden toimitusaikoihin en osaa ottaa kantaa. Uskoisin senkin järjestyvän. Häät saa onneksi järkyttyä kohtuullisessakin ajassa.

Mulle suunnitellaan sellainen puku, jonka alle ei tarvitse liivejä. Onneksi. Säästäpähän nekin rahat johonkin muuhun. Korsetti, jonka päälle puku rakennetaan, pitää kaiken tarvittavan paikallaan ja kohollaan.

On ‎10‎.‎3‎.‎2017 at 14.37, käivärä said:

Virallisesti ei olla kihloissa, mutta hääpäivästä on ollut puhetta. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan päivä olisi käänteinen vanhempieni hääpäivästä (heillä xx.yy. -> meillä yy.xx.) ja 40 vuotta myöhemmin.

Meillä aikaistuikin häät vuodella ja sen myötä vaihtui myös päivä. Nyt ei olekaan mitään erityisempää valintaperustetta hääpäivälle.

Kiitos, Sormushaaveilija. Olen ihan onnesta soikeena.

Tässä on tarvinnut vaan olla asian kanssa aika hyshys, koska mies haluaa kertoa vanhemmilleni uutiset kasvotusten . Toisaalta kauheen ihanaa, mut mä haluaisin kuuluttaa asian jo kaikille. Noo, viikko vielä ja sit voin tulla kaapista ulos. 

Tsemppiä kaikille odottelijoille. Kyllä teidänkin aikanne vielä koittaa.

Mun ei tarvi enää odotella. Mua kosittiin maanantai-iltana.

Teidän häät, joten te päätätte. Mun mielestä te voitte valita kutsuttavat sen mukaan kenen kanssa olette tekemisissä tai sitten omat lapsuuden perheet ja sedät/tädit ja serkuista ne, joitten kans on tekemisissä. Sehän on ihan teistä kiinni. Eikä molemmilta puolilta sukua tarvi olla samalla rajauksella kutsuttuja. Sanomista voi toki tulla.

Alustavasti omaa sukua ja läheisiä ajatellen mun minimi listalla on: vanhemmat, sisarukset perheineen, isovanhemmat (jos on hengissä), kummit, kummilapset, läheisimmät ystävät (joiden joukossa tärkeimmät serkut) ja ehkä sedät ja tädit puolisoineen. Mies tietenkin tekee omalta puoleltaan vastaavan ja rajaaminen on sitten hänen haluamansa kaltainen. Mä tosin mielelläni laajentaisin omaa listaani tuosta vielä jonkin verran  serkkuihin ja lapsuuteni tärkeisiin ihmisiin, vaikka ei niin tekemissä oltaiskaan enää.

@rosenbej Ymärrän sun turhautumisen. Itse odottelin vuosia kosintaa ja perheen perustamista ensimmäisessä vakavassa suhteessani. Ehkä miehet vain ajattelee asiaa erilailla. Eivätkä he välttämättä tiedä, että kirkon ja juhlapaikan voi joutua varaamaan vuotta etukäteen, jos ei aiemminkin. Se niin riippuu häiden ajankohdasta. Joskus se vain vaatii jonkin mystisen liikahduksen miehen päässä, joka kertoo hänelle, että nyt on sopiva aika kosia.

@Sormushaaveilija Ehkä sun mies odottaa myös sitä mystistä naksahdusta.

Tsemppiä haaveiluun pitkään odottaneille!

Mä en vielä kauheesti odota kosintaa. Me ollaan häistä puhuttu ja alustavasti ajankohtakin olis selvillä.  Mulla on siis periaatteessa olemassa jo aika selkee aikaväli siihen, milloin kosinta tapahtuu.

En mä välttämättä tunne, mut pyrkimys on, että kaikki olen joskus henkilökohtaisesti tavannut.

Mulle ehdoton EI on kännissä örveltäminen. Kaikesta muusta, mitä se sit ikinä onkin, pyritään tekeen meidän näköstä ja muu jätetään pois.

Lisäänpä tähän vielä, että hajusteet. Häät olis ihan kiva viettää niin, että kummankaan juhlakaluista ei tarvitse kärsiä migreenistä.

Mulla on harvinainen sukunimi, josta pidän. Miehelläkään ei oo kauheen yleistä sukunimeä. Voipi olla, että pidetään molemmat omamme.

Mun mielestä se on fiksua tehdä. Meille sellainen tulee turvaamaan kummankin avioliittoa edeltävä omaisuus ja perinnöt.

Virallisesti ei olla kihloissa, mutta hääpäivästä on ollut puhetta. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan päivä olisi käänteinen vanhempieni hääpäivästä (heillä xx.yy. -> meillä yy.xx.) ja 40 vuotta myöhemmin.

Miehen ehdotuksesta minun kotiseudullani olisi tarkoitus avioitua sit, kun on sen aika.

Valitettavasti miehen äiti on kuollut. En usko, että hän olisi kauheasti meidän häihimme puuttunut, vaikka olisi vielä elossakin. Oman äitini valjastan kyllä auttamaan ja toivon kovasti, että hän ei yritä sanella, kuinka asiat pitäisi tehdä.

Me tavattiin tanssiharjoituksissa. Ensin oltiin muutama kuukausi ihan vaan kavereita ja siitä sit pikkuhiljaa alettiin seurustella.

Mä olen aina halunnut naimisiin, mut häitä olen alkanut odottamaan vasta, kun seurustelin ensimmäistä kertaa vakavasti.