SuperPinkie

Jännittää ihan *sensuroidusti* tuntuu, että jotain puuttuu, mutta kun mitään ei ole mitä pitäisi tehdä, nii sitten hermostuttaa..

Päällimäisin ja tärkein syy oman nimen pitämiselle on se, että ei tarvitse uusia kaikkia kortteja (ajokorttia lähinnä) Muut syyt liittyvät siihen, että en tunne miehen nimeä omakseni, miehen nimi on liian yleinen ja tunnen, että jos ottaisin miehen nimen, sointuvuus häviäisi (tällä hetkellä etu- ja sukunimeni alkavat samalla kirjaimella ) Kuitenkin miehen vanhemmille (ja luultavasti myös minun) on tärkeää, että ollaan saman nimen alla avioliitossa, joten mies vaihtaa nimensä minun nimeeni omasta tahdostaan Edit: lisäyksenä vielä syy siihen, että miksi pidän oman sukunimeni, on identiteetti ja ylpeys kyseisestä sukunimestä

Onko kellään tietoa valssista (?), jossa lauletaan kertosäkeessä "kun kerran on solmittu liittomme tää, se ainiaaks meille jää"? En ehtinyt kuulla nimeä tai esittäjää, kun tuli kiire

Niissä häissä, joissa olen itse ollut, eivät ole olleet koristeiltaan rönsyileviä, mutta toisaalta kaksissa häissä tila ei vaatinutkaan mitään ylimääräistä (toinen oli juhlavan näköinen sali, vähän kuin museossa tai kartanossa, toinen taas oli isoilla ikkunoilla varustettu rakennus luonnon keskellä alkukesästä). Yksissä häissä juhlapaikkana toimi seuraintalo-tyyppinen, en tarkkaan tiedä mikä oli Pöydillä olivat teemavärin mukaiset servietit ja ohjelmalaput, lisäksi pöydillä oli ruukkukukkia. Lahjapöydällä oli koristevalot ja punotun näköinen sydänkoriste. Koristelut olivat ihan kauniit, mutta eivät ollenkaan hääparin näköiset Kuvia katsellessa ei arvaisi, kenen häissä on ollut, koska hääparin persoonallisuus ei tullut missään esille. En väitä, että koristeiden pitäisi olla täysin peilikuvat morsiamen ja sulhasen tyyleihin jne. sopivia, mutta em. häissä ei ollut oikeastaan mitään muutakaan, mikä olisi tehnyt juhlasta heidän näköiset, mikä on harmittanut ja ihmetyttänyt minua.

Me! Sillä päivällä on symbolinen merkitys meille

Luojan kiitos löysin tämän keskustelun, ei siis sillä, että olisin iloinen muiden stressistä Itsellä on ollut tosi monia stressin aiheita ja hetken aikaa luulin, että olen yksin näiden huolien kanssa, sulho on lehmänhermoinen minun hermoillessa Nämä asiat mm. ovat stressanneet: onko juhlatila sopiva meidän pienille häille (juhlatilaan mahtuisi jopa 180 henkeä, meillä vieraita juuri ja juuri 30...) onko ruoka tarpeeksi juhlavaa (lämpimänä ruokana on wokkeja) viihtyvätkö vieraat olenko riittävän kauniin näköinen hääpäivänäni minkä verran karkkia varata buffetiin ovatko vieraat nyreissään alkoholittomasta tarjoilusta päivällä (jatkot ovat erikseen) itkenkö liikaa (jo pelkkä Neljät häät amerikassa-sarjan tunnari saa itkemään hillittömästi ) miten koristellaan tila onko kirkko varattu varmasti (sulhoparka saa varmaan hermoromahduksen, kun kyselen asiaa koko ajan) sää: onko liian kylmä tai kuuma ovatko kutsut varmasti mennyt perille (noin puolet vasta ilmoittautunut) Onneksi yksi stressin aihe poistui tänään, kun kokeilin mekkoa päälle ja se istui kuin hansikas Kuukausi sitten vetoketju ei mennyt edes lähellekään kiinni