Lilacame

Jäsen
  • Content count

    8
  • Joined

  • Last visited

About Lilacame

  • Rank
    Untuvikko
  1. Hieno, ja mahtipontinen tila! Itse olen nauttinut pepperin cateringistä täällä firman pikkujouluissa, mutta tarjonta ei ehkä vain ollut minun mieleeni. (firmassa rahat tiukalla ja pansotettu varmaan enemmän siihen juomapuoleen :D) Yksi miinus karsi tämän tilan meiltä, ja se oli vessojen sijainti. Käymälät ovat siis melko jyrkkien rappusten päässä kerrosta alempana, mikä ei meille ollut paras ratkaisu suvun ikäihmisiä ajatellen. Mutta muuten ei pahaa sanottavaa paikasta: tilaa on, parkkipaikkoja hyvin lähellä ja Messukylän kirkko käytännössä korttelin päässä tien toisella puolella
  2. Tilanne päällä nyt kolmatta kuukautta, niin pakko päästä vähän avautumaan. Elikkäs; olemme olleet mieheni kanssa 7 vuotta yhdessä, joista 2 kihloissa. Avioliittoon olisi tarkoitus astella tämän vuoden syksyllä. Olemme keskustelleen sukunimiasiasta monta kertaa ja aina yhteisymmärryksessä, hyvillä mielin, tulleet siihen lopputulokseen, että mies ottaa minun sukunimeni. Hän ei koe sukunimiasiaa niin tärkeäksi kuin minä, ja vaihtaa siksi mielellään. Oma sukunimeni on huomattavasti harvinaisempi kuin hänen (< 30 kantajaa VS Suomen 100 yleisimmän nimen joukossa), mikä onkin tärkein perustelu valinnallemme.Päätöksen taustalla on myös molempien toive siitä, että tulevalla perheellämme olisi yhteinen nimi. Mutta sitten mies meni ja kertoi asiasta vanhemmilleen. Ja siitäkös helvetti repesi. Vastaanotto ei ollut miehen vanhempien osalta erityisen lämmin. Kommentit päätöksestä olivat luokkaa "Ei, ei, et sä noin voi tehdä" ja "Oliko tämä nyt morsiamen idea?" Appiukko meni suunnilleen shokkiin ja vetosi siihen, ettei halua suvun katkeavan. Heidän poikansa on ainut lapsi, joten sukunimen jatkuminen on selkeästi ollut toiveissa. Heittelivät myös kommenttia siitä, ettei minun kauttani nimen tarvitse jatkua, koska minulla on veli. :-D Tilanne oli selkeästi hankala appivanhemmillle, joten annoimme asian hautua pari kuukautta. Jos reaktio johtuikin vain shokista, ja vastarinta ei olisi niin jyrkkää myöhemmin. Mutta kun ei niin ei. Mies otti pari kuukautta myöhemmin asian uudelleen esiin vanhempiensa kanssa, edelleen sillä mielellä, että haluaisi ottaa minun sukunimeni. Appiukko olikin vain kerännyt lisää pökköä pesään tällä välin, ja totesi ykskantaan, että "Ei voi hyväksyä tätä päätöstä. Mutta en myöskään halua tästä mitään riitaa meidän välille!" Eli rivien välistä tulkitsen, että välirikkoa ei tule, kunhan poika pitää oman nimensä. Miehen äiti tuli sentään vähän vastaan, ja sanoi, että sen nimenhän voi vaihtaa myöhemmin. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että pitäisi odottaa miehen isän poismenoa, jotta hänen mielensä ei tästä pahoittuisi. (Viisikymppisenä varmaan kivaa vaihtaa nimeä, kun ura jo tehtynä...) Ja kirsikkana kakun päälle miestäni yritettiin taivutella toteamalla "Pappa ei kyllä kestäisi tota sun valintaa, ja hänen terveytensä on muutenkin jo heikko." Eli jos appiukon isän vointi heikkenisi äkisti, syntipukkia haettaisiin siis pojasta. Suurimman ongelman tässä muodostaa se, että mieheni miettii asiaa järjellä ja hänen perheensä tunteella. Kunnioitan kyllä miehen perhettä, ja heillä on oikeus omaan arvomaailmaansa, joka on näiden keskustelujen perusteella "melko" perinteinen. Mutta sitä en hyväksy, että he ovat käytännössä välirikolla uhaten vaatimassa, että heidän poikansa tekee niin kuin he haluavat ja mihin he ovat tottunet. Onneksi eivät sentään ole minua vaatimassa vaihtamaan nimeäni, mutta miehen nimen säilyminen on heille näköjään kynnyskysymys. Tämä tuntuu pahalta myös minusta, koska tämä sukunimi asia on minun ja mieheni keskusteluissa näyttäytynyt iloisena asiana. Miehestäni oli aiemmin mukava ajatus vaihtaa yleisempi nimensä harvinaisempaan. Mutta nyt appivanhempien sanottua sanottavansa, keskustelu aiheesta aiheuttaa lähinnä pahaa mieltä meille molemmille. Miehelle tietysti erityisesti, sillä hän on erittäin ikävässä välikädessä. Pelkään kuitenkin, että jos mies tekee nyt myönnytyksen perheensä mieliksi, niin tämä sama keskustelu joudutaan käymään mahdollisten lasten kohdalla uudestaan, ja miehen suku yrittää samalla tavalla änkeä väliin (Lapset ovat tulossa minun nimelleni). Pahimmassa tapauksessa appivanhemmat luulevat, että tässä sukunimiasiasta on kyse minun nuoruudenvimmastani tai feminismistä, ja että lastentuloon mennessä nämä piirteet kuluisivat pois ja heillä olisi mahdollisuus iskeä siihen väliin. (Not gonna happen... ) Onneksi häihin on vielä aikaa ja ehdimme keskustella asiasta sulhon kanssa vielä monta kertaa. Toivoisin tietenkin, että hän kunnioittaisi aiempia päätöksiämme. Tärkeintä on kuitenkin, että sulho tekee sellaisen päätöksen, johon olisi itse tyytyväinen. Minä en voi vaatia häntä vaihtamaan nimeä sen enempää kuin appiukko voi vaatia pitämään. Onko täällä muilla morsiammilla joko omakohtaisia kokemuksia tai lähipiirissä? Oletteko joutuneet kokemaan samantyyppistä vääntöä sukunimiasiasta?
  3. Täällä vuoden 2020 morsian Tampereella. Häitä vietetään 10.10.
  4. Onneksemme minulla ja miehelläni on sen verran pienet suvut ja suunnilleen saman verran kavereita, että vieraiden viihtyvyyden kannalta haluan, varsinkin kauempaa tuleville ystävilleni avecit suoda. Jo kaveripiireissä on paljon toisilleen tuntemattomia tai toisensa ehkä kerran nähneitä, niin ainakin on joku, jonka kanssa jutella. Olemmehan Suomessa. Mutta todettakoon, että ymmärrän hyvin niitä, jotka haluavat rajata turhat avecit pois, kun se ruokakaan ei kuitenkaan ole ilmaista eikä juhlatila rajaton... Lähtökohtaisesti itse kuitenkin pitäisin etikettivirheenä olla kutsumatta kihlattuja ja aviopuolisoita.
  5. Kävimme eilen tutkailemassa Haulitehdasta ja haistelemassa ilmapiiriä. Kaiken kaikkiaan ihastuin tilaan todella, vaikka se onkin ensimmäinen, jota kävimme katsomassa, ja häihinkin on vielä tovi. Tilaa esitellyt rouvashenkilö oli hyvin ystävällinen ja asiantunteva. Hän vastasi kaikkiin etukäteen miettimiini kysymyksiin ja toi esille myös asioita, joita en välttämättä olisi muuten tullut edes ajatelleeksi. Tässä vaiheessa en olisi esimerkiksi osannut huomioida pakastimen puuttumista, jos juomatarjoiluun sisältyy vaikkapa boolia. No, jäitä saa onneksi tuotua muualtakin J Pylväät jakoivat tilaa jonkin verran, mutta se ei häirinnyt ainakaan minua. Jotain koristetta niihin voi varmasti keksiä. Vierasmäärä on onneksi vielä sen verran pieni, että lähes kaikki mahtuvat pylväiden toiselle puolelle. Tuolit olivat tällä hetkellä punaisella kankaalla pehmustetut, ja kahden isomman pöydän toiselle puolelle mahtuu sujuvasti viisi ihmistä. Bändi tilaan mahtuu kyllä pieneltä korokkeelta katsottuna oikelle, mutta orkesterille koroke on auttamatta liian pieni. Sitä voi toki halutessaan hyödyntää myös morsiusparin pöydän paikkana. Mielikuvitus on rajana J Paikalta löytyy vesi-, viini-, kuohari- ja snapsilasit sadalle. Niitä, kuten kaikkea muutakin tilasta löytyvää, saa käyttää vapaasti, kunhan palauttaa tilan sunnuntaina sellaiseen kuntoon, missä se perjantaina oli. (Lattioita ei tarvitse pestä.) Eli siivous pitää järjestää itse. Tilassa saa kuitenkin oleilla vapaasti niin pitkään kuin virtaa riittää J Pitopalveluista ainakin Kangasalan Tilisanssi ja tien toisella puolella sijaitseva kokkipoika ovat pyörineet tiloissa aiemmin. Suuremmissa juhlissa buffetpöytä on saatettu tehdä varastotilaan (koska kaikki pöydät ja tuolit ovat käytössä salissa), mutta pienemmissä juhlissa se sopii hyvin myös tiskin viereen. Tämä helpottaa myös kahvittelua, sillä kakun leikkaus on helpompi kuvata salissa kuin komerossa. Seuraavan vuoden varauskalenteri on yleensä täynnä edeltävän vuoden loppuun mennessä, mutta kahden vuoden päästä voi löytyä haja-aikoja. Sesonkiaikaan kannattaa siis olla aikaisin liikkeellä. Häämme ovat vasta kolmen vuoden päästä lokakuussa, ja vuodenaikaan tila osuu mielestäni kuin nakutettu. Ymmärrän kyllä varsin, miksi tila on täyteen buukattu kesäisin, mutta lämpöinen, punainen tiiliseinä ja ulkotulet tekevät tilasta omalla tavallaan tunnelmallisen pimeämpään vuodenaikaan. Toivottavasti tästä oli apua muille Haulitehtaasta haaveileville! PS. Keittiön kaapeissa on myös liuta tuikkuja, joita saa polttaa tilassa vapaasti, esimerkiksi ikkunalaudoilla <3
  6. Hei! Täällä olisi myös hääpaikka hakusessa Tampereelta/lähiseudulta 50-60 hengelle. Ehtoina: -Omat juomat ja ei pitopalvelua tilan puolesta. -Kaikki vieraat mahtuvat yhdessä samaan tilaan -Bändin mahdollisuus -WC:t "järkevässä" paikassa, iäkkäämpien sukulaisten liikkumista ajatellen -Ei mielellään aivan ydinkeskustassa, Pispala käy vielä -Häitä tanssitaan lokakuussa, joten järvimaisemilla ynnä muut ovat siinä kohtaa ainakin meille yhdentekeviä Harkinnassa on tällä hetkellä Haulitehdas, ja poissuljettu on Messukylän työväentalo. Häihin on onneksi vielä kolme vuotta aikaa, mutta haluan olla asian kanssa ajoissa liikkeellä, sillä olen ymmärtänyt paikkojen menevän nopeasti. Helpotusta tuo onneksi häiden tanssiminen sesongin ulkopuolella. Kiitos jo etukäteen!
  7. Hääpäivissä minulle on ollut aina merkityksellistä juurikin nuo hassunhauskat numeroyhdistelmät, vaikka niiden suosio selittyy ehkä osittain halulla helpottaa huonomuistisia aviomiehiä tulevina vuosina Siksi päivämääräksi valikoitui 10.10.2020. Hauska yhdistelmä, ja vielä toiveidemme mukaan sesongin ulkopuolella. Ehkä jopa tuo huithapeli sulhanen muistaa sen jatkossa
  8. Aiomme nauttia kunnolla kihloista neljä vuotta <3 Ei ole kiirettä ja ehtii näin opiskelijaparina kartuttamaan hääkassaa