Exotica74

Hm... Mä olen kyllä tsekkiläisen mieheni kanssa kokenut jotenkin myös kulttuurista yhtenäisyyttä. Ehkä maata enemmän siihen vaikuttaa se, että jotenkin perheemme ovat olleet arvoiltaan samankaltaisia. Tsekillä on hiukan samallainen historia kuin Suomella ja arvot siellä ovat jotenkin maanläheisiä. Arvostetaan 'yksinkertaisia' asioita. Toki niitä eroja myös löytyy, mutta jotenkin mieheni on kuin suomalainen poika ja samalla tsekkiläinen poika. Yhden eron olen huomannut, että suomalaiset ovat ehkä enemmän isänmaallisia ja mäkin alan mieheni kanssa puhuessa kuullostaa nationalistilta melkein, vaikka en koe itseni mitenkään erityisesti sellaiseksi...

Ihan normaalisti. Nukuin yksin tulevassa kodissamme. Aamulla metrolla menin kampaajalle ajatellen, että ettekö te kukaan näe, että mä menen tänään naimisiin!

Kahvvista myös mun mieheni valittaa sekä oluen kalliista hinnoista. Kuulin juuri, että ennen kuin me tutustuimme oli valittanut eräille ystävillemme Suomen pimeyttä ja kylmyyttä. Yhtäkkiä kun me olimme tavanneet ja tutustuneet enemmän ei Suomi ollutkaan niin pimeä ja kylmä. Oikeastaan ihan hyvä paikka.

Tietääkseni haastatelussa kysytään noita Numean kysymiä asioita. Esimerkiksi miten olette pitäneet yhteyttä, kun olette olleet erossa, miten olette tavanneet jne. Ja tosiaan ei kannata hermostua, vaikka tuntuisi siltä!

Mun mieheni kävi kesällä intensiivikurssin Helsingin yliopistion kesäyliopistossa. Oli erittäin tiivis ja tehokas kurssi. Muuten ei ole kieltä opiskellut. Ensin tekee väitöskirjan loppuun ja alkaa sitten enemmän miettiä kieliopintoja. Hänen alansa on sellainen, että suomi ei niin välttämätön ole. Noin 1 1/2 vuoden Suomessa olon jälkeen on alkanut selvästi yhä enemmän ymmärtää mistä puhutaan. Se on ollut kiva huomata! Serkkuni mies puhui suomea ensimmäisen vuoden jälkeen jo TODELLA sujuvasti. Hän meni heti Suomeen muutettuaan täysin umpisuomalaiseen perheeseen ja se oli hyvä alku kielen oppimiselle! Ovat mulle mieheni kotimaassa ehdottaneet samantyyppistä käsittelyä...

Meidät vihittiin Meri-Rastikappelissa ja juhlamme vietimme Tarvaspäässä, Helsingin ja Espoon rajalla. :-X

Kai se meilläkin oli tuo yhteenkuuluvuuden tunne! Se, että olemme toistemme rinnalla elämämme loppuun asti!

Vietimme hääyön kotona ja heti aamusta saimme vieraita. Mieheni serkku miehineen ja siskoni mies tulivat kyläilemään. Oli ainoa mahdollisuus mieheni serkulle jne. nähdä asuntomme, koska lähtivät häidemme jälkeisenä päivänä kohti kotia, joka sijaitsee toisessa maassa! Aampupäivällä saapuivat myös mieheni vanhemmat ja veli ja myöhemmin minun vanhempani. Lähdimme näyttämään ulkomaalaisille vieraille Helsinkiä, lähinnä Suomenlinnaa. Oli kirkas, aurinkoinen, kylmä päivä ja oikein hyvin päivä meni kauniissa Suomenlinnassa ja sukuloidessa ensimmäisenä päivänä avioparina. Kyllä sitä väliin mahtui kahdenkeskisiäkin hetkiä.

Meillä minä olen suomalainen ja mieheni on tsekkiläinen. Yhdessä puhummme englantia ja monet ystävistämme ovat englanninkielisiä tai kieli, jolla heidän kanssaan kommunikoimme on englanti. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että teimme kaikilla kielillä kutsut. Eli siis englanniksi, tsekiksi ja suomeksi. Vihkiseremonia meni niin, että pappi piti muuten seremonian suomeksi, mutta ksyymykset hän sanoi englanniksi. Sormusvalan sanoimme myös englanniksi, koska se oli enemmän meidän kahdenvälinen juttu ja englanti on meidän kahden kommunikointikieli. Meillä oli kääntäjä, joka siis käänsi suomesta tsekiksi seremonian. Oikein hyvin toimi hänen ja papin yhteistyö! Halusimme, että erityisesti perheemme ymmärtävät vihkimisen ja siksi valitsimme tsekin ja suomen pääkieliksi.

Täytyy munkin vielä keskittyä, että muistaa esimerkiksi allekirjoitustilanteissa laittaa uuden nimen... On välillä lipsahtanut papereihin vanha nimeni.

Yllättävän haikeaa on ollut. Nykyinenkin nimi on hyvä nimi, mutta en vielä "koe" iseäni tämännimiseksi kuin mitä nyt olen.

Meillä yhteinen kielemme on englanti. Hellittelysanasto on sekoitus tsekkiä, suome ja englantia. Lapsista tulee kolmikielisiä ellei nyt ihmeitä tapahdu meidän tsekin ja suomen kielen taidon kanssa. Eli tuleeko niistä meidän kotikielemme kokonaan.

Jotain Vanhan testamentin kohtaa saatetaan joskus tulkita niin, että siinä kielletään meikkaaminen. En nyt tarkallen muista tai tiedä mikä kohta oli. Todellakin, ei kannata liiaksi lestadiolais-häitä pelätä. Voivat olla mukavat häät.

Kirkon varasimme toukokuussa, häät lokakuussa. Kirkkomme ei ollut suosituimmasta päästä. Juhlapaikkaa oli vaikeaa enää saada... :PAiheutti sen löytäminen stressiä. Halusimme paikan luonnon helmasta yms. Ihanan paikan onnistuimme saamaan; Tarvaspään nimittäin. :-X

Kela-kortti ja Kirkko ja Kaupunki tulivat ekoina. Saapuivat samana päivänä. 8)

Puhuu joitain sanoja ja huomannut olen ihan muutaman viikon sisällä, että hänhän ymmärtää jo yllättävän paljon. Eli kyllä se siitä varmaan oppii. Nyt kun olemme Suomessa on motivaatio kasvanut kielen opiskeluunkin. Hän on tietotekniikka-alalla mikä kyllä hidastaa suomen oppimista. Työ kun on englanniksi. Lisäksi lähin työtoveri on tsekki hänkin...

Meillä oli häät Tarvaspäässä, joka on lähellä merta. Oli ihanan kaunis paikka kirkkaana syysiltana!

Mä ajattelin, että en yleensä ammattilaisilla käy meikeissä yms. niin hääpäivänä voin sen tehdä. Ja ekaa kertaa olin meikattavana ammattilaisella ja tyytyväinen olin. Osasivat tehdä "omanlaiseni" meikin.