Rowena

http://www.heinikka.fi

Johonkin vastaavaan ketjuun oon vastannutkin. Pudasjärven henkikirjoittaja (tieto vuodelta 2006 kun meidän häät oli...) asuu Haukiputaalla ja oli suostuvainen ajelemaan omalla autollaan ympäri maakuntaa. Meidän häät oli Kiimingissä ja sieltä suuntasi suoraan Liminkaan tai sinne päin. Ja nimenomaan kesä viikonloppuna. Nykyistä tilannetta en tiedä, mutta kannattaa kysellä. Oli mukava nainen. Etunimi oli ehkä Anu?

Meidän puuhapusseissa oli rusinoita, pieniä leluja, kyniä, vihkoja, pimeässä kiiltäviä tähtiä, saippuakuplapullot, koruja, pinnejä jne. Ikätason ja sukupuolen mukaan jokaiselle erilainen. Aina alennuskoreista kaikki sopivat jutut talteen vaan. Lisäksi meillä oli puuhapöytä. Tää oli keskellä juhlasalia. Vanhemmat tykkäs että lapset oli silmien alla koko ajan (paljon pieniä lapsia) mutta kuitenki puuhasivat itsekseen. Pöydässä oli paljon askartelutarvikkeita, pelejä, leluja jne. Järkättiin myös ongintaa. Sieltä sai ilmapallon.

Kampaus sekä mulle että kaasolle ei ottanu onnistuakseen kampaajalta. Mulle se veivas kolmeen kertaan tukan ylös kunnes totes että pinnit ei pysy mun tukassa. Sitte se teki suunnitelmanmuutoksen (aika alko loppua) ja teki kampauksen joka oli jotain sellasta mitä mä nimenomaan en ikinä halunnu. Lohdutin itteäni että eihän se näy kun loppuelämän hääkuvissa. Sekä kaason että mun kampausta jouduttiin korjaamaan jo meillä kotona (n. 100 metriä kampaamosta). Illan aikana huntu tipahteli tuon tuosta ja sitte kampaus alkoi purkaantua hunnun alta. Kampauksia ei ole vielä maksettu. Kampaajan puolesta pitää todeta, että se oli kuumeessa. Mutta pettyny olin silti. Sanoin että tunnelma lässähtää samaan tahtiin tukan kans. Häitä edeltävänä iltana täällä syttyi iso metsäpalo. Sulho meinas joutua sitä sammuttamaan (vapaapäivällä oleva palomies), mutta ei kuitenkaan. No sitte hääaamuna selvis, että pahimmillaan 10 häävierasta jää tulematta riippuen palotilanteesta. Onneksi kuitenki vain yksi palomies vaimoineen jäi vain tulematta. Loput oli aika naatteja ja osa lähti heti valssin jälkeen takasin metsään. Kiiteltiin kovasti että jaksoivat tulla häihin. Tää metsäpalo roihuaa täällä edelleen ja mies on nyt sitte tän päivän ja huomisen siellä. Karu paluu arkeen:) Kimppua heitettäessä mua varotettiin että heitä varovasti kun katto on matala. No nakkasin suoraan kattoon sen. "Esikäsittely". Nakkasin uudestaan se heiton aikana se hajosi tuhannen palasiksi. Kaikki kiinniottajat saivat siis oman palansa. Sinne meni kaunis kimppu. Unohdin ottaa laahuksen pois napista ja ottaa häävalssin ajaksi siitä lenksusta kiinni. Tää aiheutti sen että aina kun valssattiin taaksepäin mä talloin helman päälle ja meinasin kaatua. Sulhon kans ei ollu niin onkkelma, mutta appi tanssi ryökäle eri tavalla ja olin ihan paniikissa että kaadutaan kohta molemmat. Illan myötä lentomuurahaiset ihastu mun pukuun (myös lippuun salossa) ja alko ryömiä pukua pitkin. Tarpeetonta kertoa että mä hysteerisesti pelkään pikkuötököitä. Lyhyt siviilikaava hämmensi vieraita. Vihkijä kertoi lukevansa ensin runon. (jonka lukikin) kaikki vieraat kuitenkin väitti meille, ettei runoa luettu, vaikka kuulivat vihkijän sanovan että aloittaa sillä. Videolla on todiste että runo luettiin. Tuo yhden palomiesvieraan poisjäänti ja kampauksen epäonnistuminen harmittavat eniten. Vieras on miehelle tosi läheinen ja minäkin hänestä kovasti tykkään. Harmia aiheuttivat myös ne vieraat jotka viimeisen viikon aikana säätivät tulemisensa ja poisjääntinsä kanssa. Siis eivät ilmoittaneet meille etteivät tule jne. Saatiin kuulla osa näistä ihan sattumalta. Tämä aiheutti melkoisia muutoksia viimeisten päivien aikana ja turhaa stressiä. Muuten hääpäivä meni ihan loistavasti. Kaaso ja bestman puolisoineen tekivät meidän päivästä todella onnistuneen. Raatoivat pari päivää josta ovat kyllä saaneet kiitosta ja palkitaan myös tässä myöhemmin. Muoks: saatiin aika reippaasti alennusta noista epäonnistuneista kampauksista. Harmittaa silti, ei raha korvaa sitä pettymystä. Ja koekampauksessakin kävin...

Puolitoista viikkoa ennen meidän häitä ja nimen muuttumista tuli kutsu kaveripariskunnan häihin. Olivat laittaneet kutsun jo tulevalla nimellä. Ihan kivalta tuntui, mutta myös hassulta kun omiin häihin oli kuitenkin vielä aikaa. Toisaalta ajattelivat varmaan ilmoittautumisia, joita molempien äidit hoitavat. "Täällä Rowena X, tulisin häihin" "juu, tuota kun et sä ole kutsulistalla" "no kokeillaan sit nimellä Rowena Y"... ;D

Joku kyseli Pitopiiasta. Hinta oli kohtuullinen ja pitopalvelun emäntä oli puhelimessa ystävällinen. Saapui sitten meidän juhlapaikalle tekemään katselmusta ja mikä pettymys. Emäntä katseli kaikkea pitkin nokkavartta (keittiö kaikkine koneineen yms., juhlasali, hääpari), mikään meidän menusta ei olisi onnistunut kyseisessä keittiössä (varaamamme pitopalvelun mukaan kaikki taas onnistuu ja ovat tehneet vastaavaa ruokaa aiemminkin tuossa paikassa), servetit olisi pitänyt varata heti (vaikkei vielä oltu päätetty pitopalvelua/teemavärejä yms.) ja muutenkin kaikki tuntui kamalan painostavalta. Pyysin emäntää lähettämään meille kirjallisen tarjouksen johon olisi laskettu kaikki. Pitopiiassa siis tarjoilu/lautaset yms laskutetaan ruuan lisäksi, eikä mulla ole käsitystä montako tarjoilulautasta ja kippoa ja kuppia mun ois pitäny varata ("ne hinnat on siellä nettisivuilla, laske sieltä"). Tarjousta ei ole tullut, joten otettiin sitte Vepo-talolla toimiva pitopalvelu. Siitä ei ole mitään pahaa sanottavaa, kaikki on toiminut ja on semmonen olo, että kaikki tulee menemään hyvin ja ruokaa riittää. Pitopiikaan petyin.

Jeps, tämän vuoden toukokuussa pyydettiin varaamaan tän vuoden heinäkuuksi. Toki ois voinu varmaa aiemminki varata, jos ois halunnu arkena ja maistraatissa. Mutta me haluttiin nimenomaan tuonne juhlapaikkaan. Mutta tässäkin voi eri paikoilla olla erilaisia käytäntöjä, tämä Oulussa. Kannattaa laittaa mailia/soittaa ja kysyä tarkemmin.

En tiedä muitten maistraattien tavasta, mutta meillä vihkiajan varaamisesta Oulussa sanottiin näin: soittaa toukokuussa kun tietävät millon niillä on kesälomat. (soitin aluksi siis helmikuussa) Häät on heinäkuun lopussa tänä vuonna. Ja haluttiin nimenomaan vihkijä juhlapaikalle eikä maistraattiin. Soittelin kylläkin kolme maistraattia läpi ennen kuin löytyi työssä tuohon aikaan oleva henkilö. Varana olis ollu vielä se käräjäoikeus. Kaikista noista kolmesta (Oulu, Raahe, Pudasjärvi) maistraatista vihkijä olis tullu viikonloppuna juhlapaikalle ja muutenki olivat hirmu ystävällisiä ja ehdottivat aina uutta paikkaa johon voi soittaa. Myöskin sanoivat, että kun se vihkikaava on niin lyhyt ja aika koruton, kannattaa miettiä siihen jotain lisänumeroita jos vaan haluaa. Olivat siis myöntyväisiä muihin "ohjelmanumeroihin", mutta itse puheeseen eivät ainakaa maininneet mitään lisäävänsä. Kannattaa siis kysellä kauempaakin, jos todella haluaa vihkimisen jossain muualla kuin virastossa. Eikä ne matkakulutkaan ihan kamalia ole 42senttiä/km. (ja tietty se palkkio:)) Niin ja Oulusta näitä viraston ulkopuolisia vihkimisiä tekee vain yksi nainen. Plus vinkkinä, että Raahen henkikirjoittaja asuu Oulussa ja Pudasjärven vastaava Haukiputaalla:) Tulipa tästä novelli :

Sulhon sukunimen otan. Pääsen omasta vaikeasti lausuttavasta (suomalainen nimi, mutta tämmösen tönkkökielisen painajainen kun on paljon pehmeitä konsonantteja) ja saan ilon kuulla pääsiäisvitsejä Eli musta tulee heinäkuussa Mämmi.

Hellu kosi helmikuussa mökillä. Yllärinä tuli mulle, koska syksyllä oli puhuttu asiasta ja vastaus oli ollu että kolmen vuoden sisään... Kun olin vastannut kyllä ja vähän pöllähtäneenä aloin miettiä, että meidän kihlapäiväksi sattu 11.2. (Hellu on palomies) Tämä oli siis ihan sattuma, ei ollu suunnitellu sitä ja ihmetteli että mitä mä nauran "se on sitte 112". Hääpäiväksi meille sitte ehdotettiinki 1.12:)