SnowBrigade

Meidän häät on pikkaisen parempi mielestäni. Tykkään siitä, että siinä esitetyt häät eroavat enemmän toisistaan kuin Satuhäissä. Jotenkin tuo Meidän häät tuntuu myös vähän tuoreemmalta, nuorekkaammalta. Satuhäissä minua tökkii erityisesti ne musiikit jotka on kuultu jo tuhanteen kertaan, arvaan aina mikä biisi seuraavaksi lähtee soimaan taustalle.

Tuore kokemus Turun maistraatista: Oikein mukavaa ja ystävällistä henkilökuntaa, todistajat maistraatin puolelta järjestyivät ongelmitta, samoin pieni extra vihkikaavaan. Pyysimme josko joku ehtisi napata meistä kuvan muistoksi - toinen todistajista räpsi kuvia koko toimituksen ajan, monesta eri kuvakulmasta, ja niitä tulikin paljon muistoksi. Ainoa mikä tuntui jotenkin harmilliselta oli pieni yksityisyyden puute.. ei niinkään johtunut maistraatista vaan muista vihittävistä pareista. Meille sanottiin ettei vihkihuoneeseen kannata tulla ennenkuin muutamaa minuuttia aikaisemmin, ja ymmärrän kyllä miksi - ei ole kiva muille vihittäville pareille että paikalla roikkuu vieraita ihmisiä. Tulimme itse vihkitilaan 5min ennen vihkimistä ja paikalla oli vielä edellinen pariskunta, joilla ei tuntunut olevan mikään kiire pois. Kun meidän vihkimisemme oli sitten hoidettu, seuraava pariskunta oli jo vieraineen odottamassa ja tuijottelemassa sisään lasioven takana - yli 20min ennen heidän aikaansa.

Pari läheisintä ystävää tiesi jo etukäteen. Lähisuvulle kerrottiin sitten vihkimistä seuraavana päivänä, ja vaihdettiin facebookissa tietoihin "married" jota kautta kaveripiirille sana levisi. Suurin osa ei varmaan ole vielä huomannutkaan emmekä tätä hirveästi kuuluttele kylillä - vuoden päästä on sitten ne "oikeat" häät kun on siunaus kirkossa jne, mainostetaan sitä sitten enemmän.

Meillä juhlapaikka varattiin ensin, ja sitten alettiin miettiä että mikä olisi sopiva kirkko/kappeli järkevän matkan päässä. Siksi näin päin, että meille mieleisiä kirkkoja on Helsinki pullollaan, mutta sellaisen "meidän näköisen" ja sopivan juhlapaikan löytäminen osoittautuikin vähän työläämmäksi jutuksi.

Helsingin seurakuntayhtymän sivuilla törmäsin tällaiseen toimitukseen kuin "rukoushetki vuosipäivänä" joka vaikuttaa tosi kauniilta, ja vaikuttaisi olevan aika kivasti muokattavissa, ei siis mikään tiukka kaava joka luetaan sanasta sanaan. Käy lukemassa lisää, http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/?Deptid=5180

Minä koen asian niin, että nyt vasta uskonkin avioliittoon, nyt vasta todella tiedän mistä on kyse, mitä avioliitolta haluan ja miksi haluan naimisiin. Ensimmäinen liitto tuli solmittua harkitsemattomasti, elämäntilanteessa jossa en vielä ollut oppinut tarpeeksi ihmissuhteista ja elämästä. Eihän sitä silloin tietenkään ymmärtänyt. En minä sitä varsinaisesti kadu, mutta toisaalta en myöskään ole surrut kauheasti eroa jälkikäteen, se oli hyvinkin opettavainen kokemus. En olisi tämä ihminen joka nyt olen, ellen olisi käynyt läpi tuota edellistä liittoa. Nyt kun olen menossa toisen kerran naimisiin, tämä tuntuu tavallaan ensimmäiseltä kerralta. Tuntuu että nyt vasta olen menossa "oikeasti" naimisiin, oikeista syistä, oikeassa elämäntilanteessa, ja ennenkaikkea oikean ihmisen kanssa.

Minun ystäväni kertoi juuri, että heidän toinen ystäväpariskuntansa oli pitänyt pienimuotoisen hääjuhlan, jossa tarjottiin illallinen vieraille. Ideana oli, että vieraiden täytyi maksaa tietty summa juhlaan osallistumisesta, ja tämä summa oli siis ruoan kattava + vähän ylimääräistä, niin että jokainen maksoi siis omat pöperönsä ja se "vähän ylimääräistä" toimi sitten häälahjana. Kaverin mielestä tämä oli tosi hyvä idea ja voisi toimia itsekin samalla tavalla, mutta minä jotenkin vierastan ajatusta kovastikin. Tietysti, jos haluaa rahaa lahjaksi, niin rehtiähän se on sitten ilmaista suoraan.. mutta jos summakin päätetään valmiiksi vieraan puolesta. Minusta henk.koht tuo tuntuisi vähän nololta. Morsiamena en voisi noin toimia, vieraana "alistuisin kohtalooni" jos kyseessä olisi läheinen pariskunta, eli ihmettelisin mutta osallistuisin silti. Jos vähääkään etäisempi hääpari, niin skippaisin tyynesti kemut.

Minullekin tulee vain yksi. Tämän päätin jo ennen kuin oli edes kosittu. Kihlauksen yhteydessä ei otettu kaiverruksia ollenkaan, ne tulee sitten vasta vihkimisen yhteydessä.

Ei ole vielä hirveän ajankohtainen aihe, mutta olen kyllä aika varma että valmiina tilataan... tai sitten jos tehdään itse, niin TOSI pelkistetyt, mitään leikkaa-liimaa-askartelua en ala harrastamaan. Olen tosi huono askartelija enkä siitä edes erityisemmin nauti - yllättävän kalliiksikin se voi tulla jos kaikenlaista pikkuhilua ja erikoispapereita ym ostaa.

Minun miehelläni oli ihan hirveä sormuskammo ennen. Tai oikeastaan, ihan yleinen korukammo. Ei todellakaan halunnut käyttää mitään "ylimääräistä" kuten rannekelloa, riipuksia tms, eikä myöskään tykännyt niiden kosketuksesta ihollaan. Itse olen aina käyttänyt melko vähäisesti koruja, mutta joskus kyllä esim. kaulakorua, ja huomasin kyllä että miehestä se tuntui ikävältä jos koru vaikka roikkui hänen ihoaan vasten sohvalla köllötellessä. Kyllä tätä yhdessä ihmeteltiin ja mietittiin että mistä lie lapsuuden traumasta moinen voisi johtua, mutta vastausta ei keksitty. Arvelin myös että kosintaa olisi turha odottaa, koska sormukset saattaisivat muodostua liian suureksi ongelmaksi miehelle. No kosituksi kuitenkin tulin, ja sormuksia mentiin ostamaan. Ehdotin miehelle jotain ihan edullista hopeasormusta tms, ja mietin ääneen että eihän sitä esim. töissä varmaan kannata sormessa pitääkään... Mies sovitteli erilaisia sormuksia ensin vähän vaikeana, sitten yhtäkkiä löysi sellaisen mistä tykkäsi, mikä hänen mielestään näytti ja ennenkaikkea tuntui hyvältä sormessa, tuntui ns. omalta. Hinta oli minun mielestäni ihan järkyttävä, häkellyin ihan täysin kun mies ilmoitti että tämä se taitaa olla. Enpä siinä sitten ruvennut vastaan hankaamaan. Mies sai mieleisensä sormuksen. Pari päivää siihen totutteli tyytyväisenä virnuillen, sen jälkeen ei ole halunnut ottaa pois ollenkaan - ei edes siellä töissä. Yllättäen myös sormuksen symboliikka ja ns. tunnearvo iskivät miehelle aika voimakkaasti. Näinkin voi siis käydä.

Periaatteessa talvi - talvihäitä meillä alunperin suunniteltiinkin. Mutta viime talven nähneenä muutimme mielemme.. lunta on talvihäissä oltava tai mä en ala!! Jos siis voisin olla varma että täällä etelässäkin talvi on talvi, niin talvihäät tulisi. Mutta koska lunta ei voi taata, niin seuraavana suosikkina on sitten syksy.

Lohikeittohan on ihanaa! Söisin mielelläni ja voisin kyllä tarjota itsekin. Se oikeastaan onkin yksi vaihtoehto mitä olen miettinyt meidän pienimuotoiseen sukulaisten kahvittamiseen - jos jotain ruokaa tarjoamme kakun jne lisäksi (porukkaa kuitenkin tulee aika kaukaa) niin lohikeitto olisi yksi erittäin potentiaalinen vaihtoehto. Ja tuoretta ruisleipää tietysti.. nam.

Me olemme harkinneet tällaista ratkaisua.. ihan pikkiriikkisen kyllä epäilyttää vielä. Yksi kaveri opiskelee alaa ja pidän kovasti hänen ottamistaan valokuvista, joten ajattelimme pyytää häntä kuvaamaan sekä kirkkoon että juhlaan, sillä meiningillä että the more the merrier - jos ottaa satoja kuvia niin kait sieltä jokunen onnistunutkin seasta löytyy. Ihan tilannekuvien lisäksi olisi kyllä kiva saada sellasia potrettejakin muistoksi. Täytyy siis neuvotella hänen kanssaan sitten kun asia on vähän ajankohtaisempi. Jos taas tämä kyseinen kaveri ei esim. pääsekään tulemaan häihimme tai kieltäytyy kunniasta, niin sitten käymme ehkä ottamassa jotkut studiokuvat muistoksi.

Ei meillekään tule häävalssia, ei olla todellakaan mitään tanssijoita. En usko että tanssimme ollenkaan, vaikka musiikkia häissämme tulee olemaan paljon ja kuuluvasti.

No löytyihän täältä muitakin samanlaisia, kun sinnikkäästi etsin. Meillä siis aika samanlainen suunnitelma - tosin vähän päinvastaisesta syystä ja luultavasti pidämme juhlat kahdessa erässä. Meillä siis tulossa siviilivihkiminen (meidän suvussa se on se perinteinen tapa), mutta haluamme ehdottomasti myös kirkollisen siunauksen. Meillä sukulaiset eivät arvosta alkuunkaan mitään "kirkkopelleilyitä" ja suhtautuminen naimisiinmenoonkin on "whatever", joten suunnitelmissa on tarjota simppelit kakkukahvit tms sukulaisille maistraattivihkimisen jälkeen... seuraavana päivänä sitten ne meille ns.oikeat häät, eli kirkollinen siunaus, ja isommat kemut ystäväporukan kesken. En vielä tiedä miten ja missä tuo sukulaisten kahvitus tapahtuisi - suoraan sanottuna, en viitsisi siihen juurikaan rahaa laittaa. Meille kotiin ei kuitenkaan missään nimessä mahdu, jossakin muualla tämä pitäisi hoitaa. Ehkä jossain ns. asukastalossa tai muussa hyvin edullisessa tilassa. Paikan ei tarvitsisi edes olla erityisen idyllinen tai juhlava, tuskin suku sitä odottaakaan, naimisiinhan tässä vaan mennään, no big deal. Jollain tapaa tekisi mieli skipata kokonaan tuo sukulaisten osuus, mutta toisaalta, tiedän että se aiheuttaisi vielä enemmän kränää ja pahaa mieltä. Naimisiinmeno on siis turhaa hömpötystä, mutta auta armias jos jätetään kutsumatta! Maistraatissahan meidän on joka tapauksessa käytävä, joten kai sitä voi samaan syssyyn ne pullakaffetkin sitten tarjota, jos se pitää rauhan maassa.

Minulla on toinen kierros tulossa. Häistä tulee ihan erilaiset kuin edellisistä sikäli, että ekalla kerralla ei häitä oikeastaan juhlittu mitenkään. Se oli sellainen pikainen piipahdus maistraatissa, haluttiin molemmat pitää matalaa profiilia. Tällä kertaa luvassa kirkollinen siunaus ja kauniit juhlat läheisille.

Meillekään ei ole tulossa leikkejä, elleivät sulhasen kaverit sitten keksi jotain "kivaa" ylläriohjelmaa.. ovat oikea apinalauma : Itse en tykkää osallistua mihinkään hääleikkeihin, ja jo pelkkä leikkien katselu on mielestäni tylsää ja herättää myötähäpeää. Viihdyn muissakin juhlissa oikein hyvin ilman mitään seuraleikkejä, miksen siis häissäkin. Suurin osa leikeistä on sitäpaitsi todella, todella kuluneita.

Yksi tulee - luultavasti pyydän pitkäaikaisinta ystävääni. Olen jopa miettinyt että tarvitsenko kaasoa ollenkaan, mutta kai sellaisen pyydän ihan vaikka muodon vuoksi. Kyllähän sitä tekemistä varmaan riitää, vaikken mitään askarteluja, ilmoittautumisia, ohjelmaa tai "juontamista" yms perinteistä aio kaasolle nakittaakaan.

Osaisikohan vaikka joku mode auttaa tuon kuvan liittämisen kanssa? Minusta olisi tosi kiva nähdä sisäkuvia, mutta harmi kyllä en osaa sanoa miten kuva liitetään. En viitsi lähteä paikanpäälle katsomaan, kun matkaa tulisi yli tunti yhteen suuntaan. :-/

.

Ei ole ihan vielä ajankohtaista, mutta luulen että tulen vuokraamaan puvun. Tai jos samaan hintaan löytyy niin toki omaksikin voin ostaa. Olen vielä vähän ulalla noista vuokrahinnoista ym.

En usko että meille tulee. En ollut ennen tänne palstalle rantautumista moisesta kuullutkaan. ;D Yksissäkään häissä en siis ole sellaiseen törmännyt, enkä tunne hinkua alkaa meillekään sellaista suunnittelemaan.

Itse maksetaan. Meidän juhlathan ne on. Voisin kuvitella että jomman kumman vanhemmat *ehkä* tarjoutuisivat maksamaan jotain pientä ns. häälahjana, mutta se olisi varmaan korkeintaan 200e juttu. Siis iso summa ja avustushan sekin olisi, mutta tarkoitan että mitään pitopalvelun, juhlapaikan tms kustantamista emme todellakaan edes odota.

Tietää kyllä, ei tätä voisi olla huomaamatta kun samassa huushollissa asutaan. ;D Toistaiseksi olen kyllä enimmäkseen lukenut kuin kirjoitellut, kuten viestimäärästäkin ehkä huomaa. Mies tietää nimimerkinkin, tuossahan se lukee kissan kokoisilla kirjaimilla aina kun palsta on auki.

Moikka, itsekin olen tuota Seutulan kappelia mietiskellyt. En ole käynyt paikanpäällä, mutta yhden sisäkuvan löysin netistä: http://www.vantaanseurakunnat.fi/vantaanko...eutulan_kappeli