Meille tuli Eino Leinon Nocturnen ensimmäinen säkeistö: Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen. Ei ole ihan perinteinen hää- tai rakkausruno, mutta tuttu ja tärkeä meille.