WG

Mä pähkäilen juuri feidaanko yhdet polttarit kustannusten takia. Tällä hetkellä kustannusarvio on n. 100 euroa naama + omat liikkumiset ja juomat. Ja kustannusten jakamia on kuitenkin 19 henkilöä. En ymmärrä pitääkö sitä valita se kallein sauna ja kallein ravintola mitä löytyy. Vaikka järjestäjät olisivatkin jotain raharikkaita, niin pitäisi kyllä ymmärtää ettei kaikilla raha kasva puussa. Onpa kiva sotkea pari kuukauden kuukausibudjetti tuttavan takia, kun ei ole moisia summia tarvinut pistää edes läheisien ystävien polttareihin.

Meillä ei kumpikaan ollut tottunut käyttämään sormuksia mutta ne kuitenkin haluttiin. Yhdessä sitten kärvisteltiin, kun totuttauduttiin sormuksen käyttämiseen, se kiristi, puristi, kutitti ja nipisti niin kauan, kunnes ihokarvat kuluivat sormuksen alta pois. Tuon tottumattomuuden takia meille tuli myös aika ohuet sormukset, itselleni vielä kapeampi, jottei olisi vihkin kanssa liian massiivinen yhdistelmä pidettäväksi näissä nakkisormissa. Nyt molemmat olemme niin tottuneita sormuksiin, että ilman on suorastaan alaston olo. Tältä pohjalta kuvittelisin, että osalla voi olla ihan ennakkoluulojakin sormukseen tottumisessa. Itsekin mietin, että tuleekohan siitä sormuksen pitämisestä mitään. Ja varmaan vuoden verran räpläsin sormuksia aina välillä. Tosin teen sitä vielä nykyäänkin silloin tällöin. Mutta itse kyllä loukkaantuisin todella pahasti, jos mies ahdistuisi henkisellä tasolla sormuksen pitämisestä. Eli jotenkin siitä, että nyt kaikki näkevät, että on pallo nilkassa.

Me varattiin juuri sama hotelli ja sama lähtöpäivä . Ei tosin häämatkalle vaan juhlistamaan kolmatta hääpäivää hiukan etuajassa. Mukaan lähtee luonnollisesti tuolloin miltei vuoden ikäinen poikamme. Kaveripariskunta lähtee myös reissuun.

NinaL, meillä pitopalvelu hoiti kaikki astiat paikalle, sillä eivät suostuneet käyttämään muita kuin omiaan. Astiat veivät likaisina mukanaan eli keittiössä ei tiskattu mitään. Talvihäistä ei ole kokemusta, mutta mun mielestä eteisessä oli kyllä aika paljon naulakkotilaa. Tosin pukeutumistilaa on vähän niukanlaisesti, koska eteinen on sellainen kapea "putki". Kyllä meidän vierasmäärä (n. 90) mahtui autoineen aidan ulkopuolelle oikein mainiosti. Me siis laitettiin portille kukkapuskista esteet, jotteivat vieraat ajaneet sisälle pihaan. Näin tilaa jäi seurustelulle eikä pihasta tullut parkkipaikkaa. Pitopalvelu ja bändi pysäköivät toki pihalle.

Huomasin, etten ole lainkaan tullut tähän ketjuun häiden jälkeen kommentoimaan. Häistä on jo yli vuosi mutta kerron sen, mitä muistan. Plussaa: *valmisteluvaihe ammattitaitoista, kysymyslista helpotti toimintaa, yhteydenpidossa ei ongelmia *suhtautuminen itse laatimaamme menuun oli positiivinen, samoin itse tehtyihin tarjottaviin. *ruoka sai vierailta kiitosta *asettelu näyttävä ja kaunis *erikoisruokavaliot jälkkäreitä myöten oli otettu huomioon (pyynnöstämme) *lasku oli jopa odotettua alhaisempi Miinusta: *servetit oli taitettu eri tavalla, kuin olin pyytänyt. En jaksanut tuosta nipottaa vaikka aivoon ottikin. *tarjoilijat olivat äitini mukaan happamia, itse en moista huomannut *Suklainen hääkakkumme oli ällömakea ja jäi ainakin meiltä syömättä *boolista oli tehty ohjetta miedompaa ja osa viinasta jäi käyttämättä *Iltapalat loppuivat kesken ja seuraavana päivänä kylmiöstä löytyi osa iltapalatarvikkeista, joiden olemassa olosta ei myöskään oltu infottu kaasoa. Loppujen lopuksi olimme kyllä tyytyväisiä pitopalveluun ja vierailta tuli vain kehuja . Voin suositella.

Mä en ymmärrä miksi toisen ihmisen polttarien takia pitäis pakottautua yhtään minnekään, joka ei itselle sovi? Jos sulhaselle on joku järjestänyt strippariesityksen, miksi pitää kaikkien kavereiden sitä myös tulla pällistelemään jos ei halua, ei kiinnosta tai se ei sovi omaan moraalikäsitykseen? Herra Olmin kirjoitus voisi olla sellaisenaan mieheni näppikseltä lähtöisin. Kaikkien miehien niputtaminen samaan nippuun on todella törkeää ja kuulostaa sanoisinko telaketjufeministiseltä. Mieheni oli kaverini miehen polttareissa reilu vuosi sitten ja tuolloin porukka meni Sexhibition -messuille, joissa oli jos jonkin moista "esitystä". Mies kuvaili niitä lähinnä kuvottaviksi ja suurin osa jäikin näkemättä, kun sulhasen kaverille oli tullut huono olo. Sulhanen ja mieheni olivat sitten menneet tän kaverin kanssa pihalle, kun esitys kiinnostanut. Muistan myös opiskelukaverini (mies), jolle muut kundit järkkäsivät polttarit. Saunatiloihin oli tilattu strippari, joka veti yksityishown kundille samalla, kun mies oli alasti altaassa kahlittuna käsiraudalla kaiteeseen. Strippari yritti viedä asian pitemmällekin ja se oli sulhaselle viimeinen niitti. Hyvä etteivät kemut loppuneet siihen. Seuraavalla viikolla tilitti harmissaan asiaa meille naispuolisille kavereille, kun kundit eivät suuttumista ymmärtäneet. Se, että yhden mies tykkää strippareista ja eukko sen hyväksyy ei tee muunlaisista asenteista tai mielipiteistä sairaalloisia tai hulluja. Pääasia on, että pariskunta on asioissa molemmat samalla viivalla. Tietenkin ko. tapauksessa nainen ylireagoi ja käyttäytyi typerästi. Olisi vain mennyt kotiinsa ja keskustellut asian selväksi kahden kesken miehensä kanssa. Nyt miehelle tuli varmaan myös tietynlainen tarve osoittaa kaveripiirilleen, ettei ole tossun alla ja naisen määräiltävissä. Poisjääminenhän olisi muiden silmissä tarkoittanut juuri sitä .

Me tapitimme molemmat pappia tahtoessamme, hänhän kysymyksen esitti. Sormusvaloissa sitten katsoimme toisiamme.

Sekä vanhemmillani että appivanhemmillani on se kummallinen ongelma, etteivät tunnu saavan valokuvia kansioon asti millään. Kuva lojuvat sitten tiesmissä ja ovat lopulta ihan sekaisin. Niimpä teetimme ifillä valokuvakirjat hääpäivänä otetuista kuvista ja annoimme ne kiitokseksi vanhemmillemme. Teimme kirjoista osin erilaiset siten, että mun vanhempien saamassa kirjassa oli pääasiassa mun sukulaisia ja miehen vanhempien kirjassa taas hänen sukulaisiaan. Osa kuvista oli luonnollisesti samoja. Kirjoista tuli hienoja vaikkakin kuvien laatu kärsi hieman mattapintaisesta paperista. Mutta eipä jää sivuihin sormenjälkiä. Muutaman kuvan kanssa oli resoluutio-ongelmia eli kuva oli rakeinen vaikka ohjelma väitti resoluution riittävän. Mutta kokonaisuushan tuossa ratkaisee. Vanhemmat olivat todella liikuttuneita ja tyytyväisiä kirjoihin . www.ifi.fi/kuvatuotteet.php Duunin kautta kuulin, että myös Editalta saa vastaavaa palvelua. www.teeitsekirja.fi

Me maksettiin muistaakseni 100 euron varausmaksu sitten, kun oltiin päätös tehty ja loput jotain kuukautta tai paria ennen juhlia.

Kirkossa kuvaamiseen vielä yksi vinkki! Tarkistakaa papilta missä kohdassa suudelma tulee. Yleensä sen paikka on avioliittoon siunaamisen tai julistamisen jälkeen ja tilanne tulee lähes joka kerta niin yllättäen, ettei kuvaaja ole hereillä. Sekä meidän että kaverini häissä oli ammattikuvaaja paikalla ja silti kävi niin, ettei suudelmasta tullut kuvaa. Tilanne yllätti kaverini häissä myös itseni sekä isäni, joka kuvasi paria videolla ja olisi siten ollut paraatipaikalla.

^Siis leikkasiko se hääkakunkin ennen hääparia ? :o Uskomatonta!

Tää aihe saattaa kuulu kirkkovihkimiset-kategoriaan mutta vastaan kuitenkin. Mulla on sellainen muistikuva, että kaavaa uudistaessa vihkikaavaan lisättiin pakolliseksi vähintään yksi virsi tai muu hengelllinen laulu. Se kuinka orjallisesti tätä ohjetta noudatetaan riippuu papista (ja/tai kanttorista). Osa ottaa asian tosi rennosti ja antaa valita melkein mitä vaan ja osa taas ei hyväksy mitään muita kuin hengellisiä juttuja. Kannattaa siis jutella papin kanssa. Mun appiukko on pappi ja hän halusi ehdottomasti yhden virren. Sen lisäksi meille tuli yksi hengelliseksi (tekijänsä perusteella) luokiteltu kappale. Yleisesti ottaen papit hylkäävät sellaiset kappaleet, jotka ovat uskonnon vastaisia eli esim. puhutaan jumalista tai kielletään jumala. Myös alapääjuttuihin viittaavat kappaleet ovat yleensä pannassa ;D.

Mun on vaikea uskoa, että bestman tarkoitti pöytä vuorollaan -kommentissa asioita niin kirjaimellisesti etteikö omaa järkeä olisi voinut käyttää. Onhan se nyt itsestään selvää, että jos on esim. pieniä lapsia, jalka paketissa tai istuu pyörätuolissa, ettei annettuja ohjeita voi 100 % tarkkuudella noudattaa. Pöytä kerrallaan ohjeet annetaan sen takia, ettei jengi ryntäile ihan miten sattuu. Sellaistakin kun tapahtuu, uskomatonta mutta totta. Vai olisko teidät heitetty juhlasta pois, koska haitte ruokaa väärässä järjestyksessä? ;D. Eri asia sittenn tuo hoitaja, on jos teille oli sellainen luvattu. Ettei kyseessä ollut kuitenkin väärinkäsitys? Itse olimme viime viikonloppuna häissä, joissa aikataulu oli muodostettu turhankin väljäksi. Onnittelukierroksen ja - maljan jälkeen odottelimme ruokailua 1,5 tuntia. Ohjelmassa oli "vapaata seurustelua". Ruokailun jälkeen odotimme kakkua tunnin. Ohjelmassa oli yksi lyhyt leikki sekä sitä "vapaata seurustelua". Onneksi oli ihan mukavaa pöytäseuraa vaikka tunsinkin heitä vain päällisin puolin. En tiedä miten vanhempani viihtyivät, heidät kun oli istutettu ihan ventovieraiden seuraan. Mutta eipä tuo odottelu tehnyt juhlasta epäonnistunutta vaikka vähän tylsää olikin.

Mua ihmetytti tuo Perheen kommentti siitä, että kaason olisi pitänyt hoitaa heidän lastaan. Miksi ei mies voinut hoita lasta sen aikaa, että äiti pääsee hakemaan ruokaa? Käsittääkseni lapsia oli kuitenkin mukana vain yksi eli luulisi miehenkin selviävän hetken verran lapsen kanssa kahdestaan :-?. Meillä oli häissä leikkitäti mutta kyllä vanhemmat saivat ihan itse hoitaa lapsensa. Miksi eivät siitä selviytyisi juhlassa, kun kerta kotonakin onnistuu? Syöttötuoleja ei ollut juhlapaikassa lainkaan, mutta saimme kummitädiltäni muutaman lainaksi. Lisäksi parilta lapselliselta kysyessäni ilmoittivat etteivät sellaista tarvi, rattaat riittivät aivan hyvin. Musta on kyllä vähän omituista ajatella, että koko perheen kutsuminen tarkoittaa sitä, että pitää olla potat, hoitopöydät, hoitajat ja suurinpiirtein vaipatkin valmiina. Miten ihmeessä ennen on onnistuttu pissattamaan lapsi vessan pönttöön tai vaikkapa tien laidassa puskaan ? Ja miten ihmeessä mun kaverit ovat selvinneet meillä kylässä kun meillä ei ole hoitopöytää valmiina :. Huh huh. Onneksi meidän häät on jo ohi ;D.

Suomi on luterilainen maa ja luterilaiset opit ovat juurrutettu hyvin syvälle suomalaisten elämään ja suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Siksi sanoisin, että kristillisyys liittyy erittäin tiiviisti suomalaiseen perinteeseen. Se, että kristilliset juhlapyhät on aikoinaan ajoitettu vanhojen pakanallisten juhlien yhteyteen ei tarkoita sitä, etteikö uskonto ja perinne Suomessa kuuluisi yhteen yhtään vähempää kuin katolinen uskonto Italialaiseen perinteeseen. Itse kuulun kirkkoon vaikka en oikein tiedä mihin uskon. Kirkkovihkiminen on minulle ollut aina itsestäänselvyys, en edes ole miettinyt muita vaihtoehtoja. Mieheni on uskossa, hänen isänsä on pappi ja lisäksi appivanhempani ovat olleet aikanaan vuosia lähetystyössä. Joten appeni suorittama kirkkovihkiminen oli meille ainoa oikea vaihtoehto .

Mies odotti kosintapäiväksi kaunista ja aurinkoista syyspäivää. Tuollainen päivä osui lauantaille 16.10.2004. Mulle kosinta tuli täytenä yllätyksenä, en osannut yhtään aavistaa. Kihlat käytiin ostamassa vielä samana päivänä.

Mua kiinnosttaisi myös henkilön kamera, onko perinteinen vai digijärkkäri ja minkä tasoinen. Meille yksi valokuvausharrasta suositteli nimenomaan digijärkkäriä, koska näikin tärkeänä päivä ei kannata ottaa mitään riskejä valokuvien epäonnistumiselle. Ilmeisesti perinteisellä kuvatessa riskit ovat suuremmat ja tuloksen näkee vasta jälkikäteen kuvia kehitettäessä.

* Digikamerasta digitaalinen zoomi pois päältä, vain optisella zoomilla on merkitystä * Riittävästi riittävän suuria muistikortteja käyttöön, ettei muisti lopu kesken. Tarkasta ennakkoon, että kortit toimivat. Muistikortin nopeudellakin on merkityksensä. * Jos kameraan käy sormiparistot, riittävästi paristoja mukaan, jos kamera käyttää ladattavaa akkua, vara-akku tai kaksi sekä laturi mukaan. * Salamalla otetut kuvat otetaan tarpeeksi läheltä, muuten tulee liian pimeitä kuvia * Kuvat otetaan riittävän suurina, perussääntö on että 10 x 13 kokoinen kuva vaatii 1000x13000 pikseliä. Suurennokset ja rajaukset vaativat enemmän. Eli potretteihin suurimmat mahdolliset kuvakoot! * sarjatuli auttaa välttämään kiinnimenneet silmät kuvissa * Kannattaa ottaa etukäteen huomioon kuvauspaikan valaistus kuvausaikana, huomaa iltojen pimeneminen. * Miettikää varakuvauspaikka sateen varalle * Varmistakaa, ettei kummankaan kasvot jää varjoon kuvia otettaessa. * Tehkää lista kaikista kuvattavist kohteista, jottei se poseeraus isomummin tai kummitytön kanssa unohdu. Nuo tulivat nyt äkkiseltään mieleen .

No niin, vihdoin ehdin kaivamaan pari valokuvaa häistä. Tässä siis laadukkaalla digikameralla otetut kuvat vastaan ammattilaisen ottamat. Ei varmaan tarvitse kertoa kummat on kumman ;D. Kirkossa Juhlapaikalla

Meillä oli kuvajaa niin kirkossa kuin juhlassakin ja täytyy kyllä kehua niitä kuvia. Tavallisissa kameroilla ei pääse lähellekään sitä tasoa mitä ammattikameralla. On ollut jännä verrata vieraiden ottamia kuvia ammattilaisen ottamiin. Ero on kuin yöllä ja päivällä, kirjaimellisesti. Kaikki vieraiden sisätiloissa ottamat kuvat ovat auttamattoman pimeitä, valotus ei riitä eikä salamasta ole iloa. Täytyy katsoa jos ennättäisin kaivaa jostain samasta tilanteesta otettuja otettuja kuvia vertailtavaksi. Meillä on itsellä aika laadukas automaatidigikamera, ei kuitenkaan mikään digijärkkäri. Silläkään ei saa riittävän hyviä kuvia hämärässä kirkossa ja tai tunnelmallisella juhlapaikalla. Pitäisi hankkia erillinen objektiivi ja lisäsalama. Kuvaus maksoi meillä n. 500 euroa mutta siihen ei sisältynyt paperikuvia lukuunottamatta kolmea potrettikuvaa. Ja kuvaajan toiminta kuvauksen jälkeen oli niin ala-arvoista, etten valitettavasti voi kyseistä henkilöä suositella vaikka itse kuvat olivatkin loistavia. Ja pääkaupunkiseudulla vietettiin häät.

Pitopalvelun tai alkoholin suhteen ei tosiaan ole mitään rajoituksia. Keittiö on aika pieni mutta pitopalvelulle ihan riittävä. Pienessä salissa on iso kylmiö. Monesta seurojentalosta poiketen Carlbergin etu on se, että siitä pidetään todella hyvää huolta. Lattia on erinomaisessa kunnossa ja sali on kaikin puolin siisti ja valoisa. Vuosi sitten kesällä uusivat eteläpuolen ulkolaudoitukset ja tänä vuonna hankkivat ilmeisesti uudet tuolit. Ja hintakin on ihan kotuullinen. Meidät vihittiin vuosi sitten (10.9.05) Espoon Tuomiokirkossa ja sieltä on Carlbergiin matkaa n. 8 kilometriä. Varaus tehtiin marrakuussa 2004.

Kirkossa ja juhlassa otettuja kuvia odoteltiin noin kuukausi. Potretteja saatiin odotella varmaan neljä-viisi kuukautta ja kun ne tulivat, olivat ne aivan jotain muuta kuin mitä oli sovittu (siis liian käsiteltyjä). Meille luvattiin uudet kuvat mutta eipä ole vielkään näkynyt. Häistä on nyt yhdeksän kuukautta >! Muoks. Kannatti valittaa tänne, kuvat olivat samana päivänä laatikossa. Miksi en tullut aikaisemmin purnaamaan?

Saa toki! Me poltimme tuikkuja Ikean tuikkukupeissa. Salin seinillä on vanhoja kynttilälampetteja mutta niihin ei palavaa kynttilää saa laittaa paloturvallisuussyistä. Muuten ei kynttilöiden polttoa ole rajoitettu.

Me järjestimme häämme Carlbergissa syyskuussa 2005 ja voin suositella lämpimästi! Meillä oli vieraita 105 ja oikein hyvin mahduimme. Väittäisin, että 120 saa mahtumaan ilman penkkien hyödyntämistäkin. Tanssin tietä siirsimme osan pöydistä ja tuoleista syrjään. Keittiöstäkään ei ole pahaa sanottavaa, pitopalvelumme mielestä se toimi erinomaisesti, eihän niitä ruokia paikan päällä valmistetakaan. Vieraatkin kehuivat paikkaa kovasti! Tässä kuvia meidän juhlistamme:

Meillä mies varasi kirkon ja juhlapaikan. Teki siis alustavat varaukset ja vahvistuksen. Sormus suunniteltiin yhdessä ja siinä mies oli varsin aktiivinen. Suunnitteli myös timanttien lisäyksen kihlaansa. Muuten miehellä oli hyvin vahvat mielipiteet asioita ja puuttui mielestäni joskus turhankin innokkaasti suunnitteluun. Toisin sanoen tyrmäsi osan hienoista ideoistani ;D. Mies osallistui aktiivisesti myös askarteluun - kuten myös bestman . Kutsun runo tehtiin yhteistyöllä: mies ja bestman ja yksi heidän kaverinsa tekivät raakavedoksen, jonka stilisoimiseen itsekin sitten osallistuin. Boolien suunnitteluja ja siihen liittyvät hommat olivat pääasiassa miehen vastuulla. Miehen kiinnostus kasvoi sitä mukaan, kun häät lähenivät. Eniten nautti kuulemma viimeisestä viikosta, jolloin itse olin totaalisen stressaantunut ;D.