Mulla oli 25 kpl, mutta toivomuksesta olivat vielä nupuillaan, joten vievätkin vähemmän tilaa kuin avonaiset, eli niitä oli melkein pakkokin olla enemmän.

Hei, punainen Frontera on tosi hyvää. Tuotiin sitä pyynnöstä iskälle ylimääräisenä 10 pulloa, ja kappas, siskoni ja minä olemme onnistuneet ennen luovutusta tyhjäämään melkein kaikki pullot Suosittelen!

Meille on tosi tärkeää, että tarjoilut ovat erinomaiset, emmekä halua perinteistä pito- tai saaristolaispöytää. Jotain ekstraa, esim. italialaisvaikutteinen buffetpöytä, olisi toiveissa! Olisi siis kivaa saada palautetta yllä mainituista paikoista, ja muistakin, jotka voisivat vastata toiveitamme! Hei, meillä oli häät Brinkhallin kartanossa viikko sitten. Päikystäni voit käydä katsomassa jo ensimmäisiä kuvia paikalta, virallisia kuvia ei olla vielä saatu. Meidän häähenkeen paikka sopi loistavasti, rakastan sitä ajan patinaa, mikä näkyy kyllä kaikessa. Siis ihan hyvällä mielestäni! Istujia meillä oli siellä 75, (samanlaisia) tuoleja siellä on 79. Meille oli myös tosi tärkeää se, että paikkaan sai tuoda oman pitopalvelun (meillä loistava!!!Blanko), perinteisestä pitopöydästä emme olleet kiinnostuneet missään vaiheessa. Toivottavasti tämä auttaa edes jotain, lisää saa kysyä!

Joo, tunnustan. Muistuttelin itseäni moneen kertaan ennen hääpäivää, että totuin ajatukseen kimpun mukaan muistamisesta häätanssiin! Mielestäni se antaa kyllä upean kiillon tanssista otetuille kuville. Kyllä 95% häissä, joissa olen ollut kuvaamassa, on ollut kimppu mukana häätanssin aikana. Mä muutenkin kantelin tuota kimppuani pitkin päivää, se oli mulle vähän sellainen tuki ja turva mieheni lisäksi Mutta jokainen tyylillään, ei siitä varmaan mitään sääntöä ole.

Snowflaky, eikö tuossa ole jo hyvityksen paikka, annoitko palautetta kauppaan? Olen tosi pahoillani puolestasi.

Oma morsiuskimppuni oli sen verran kookas, että sillä olisi helposti voinut tuottaa mustan silmän jollekin näköä päin heittämällä - niinpä etukäteen sovittiinkin, että floristi tekee pienen pionikimpun heitettäväksi.

Meidän pappi oli etukäteen (kysyessäni) sanonut, ettei sano (britti-)miehelleni lausetta "you may kiss the bride", koska se on kuulemma vain sellaista jenkkileffojen höpötystä. Me olimme kuitenkin molemmat niin tööt tööt ja papin ohjausta joka kohdassa kaipaavia, että musiikkiesityksen jälkeen pappi sanoi englanniksi tuon lauseen Jälkeenpäin sanoi mulle, että "hyvänen aika, kun te ette tehneet elettäkään pussataksenne, olihan mun pakko sanoa jotain" ;D MUOKS. siis vastauksena kysymykseen, kyllähän me sitten käskystä pussattiin

Kyllä varmasti tulevat soittamaan yhdenkin biisin. Kysele vaikka Sibelius-Akatemian opiskelijoita juhliinne, mekin saimme omamme konservatoriosta (Turku).

Hyvä pointti. Kiitos!

Jepulis. Meidän juttu kääntyi nyt niin, että miehellä on huomenna tapaaminen embassyssa Helsingissä, ja tasan 21 päivän päästä tuosta paperi on meillä, lupasivat. Turun maistraatti (ja pari muuta) poikkeaa kuulemma tässä muista, eli vaativat tämän paperin ulkomaalaisilta, kertoivat tuolla embassyssa. Meidän tuuria Joka tapauksessa joudumme myöhäistämään siviilivihkimistämme, että ehditään saada naimalupa täällä Suomenkin päässä (eivät edes aloita prosessia ennen kuin tuo brittipapru on pöydällänsä). Onneksi kukaan läheinen ei ole kutsuttu tuohon tilaisuuteen. Kaikki siis kasaantuu tehtäväksi pari päivää ennen hääjuhlaa, vaikka kerrankin yritin toisin

Onpas mielenkiintoinen keskustelu. Yritän herättää tätä henkiin. Mun elämässäni on ollut 3 vakavampaa suhdetta, ensimmäinen suomalaisen, toinen australialaisen ja kolmas (nykyinen ja toivottavasti tietenkin viimeinen) britin kanssa. Kaikki hyviä ihmisiä, eroavaisuutensa eivät ole kansallisuudestaan johtuvia, niin ainakin uskoisin. Täytyy kyllä sanoa, että se aussi oli sairaan pihi Sekin on tottumiskysymys, mutta mulle olisi nyt tosi vaikea hoitaa tätä suhdepuolta suomenkielellä, aina välillä kun kiusaan miestäni möngertämällä suomea, niin ne jutut kuulostaa suustani kuuluen omituisilta - minä rakastan sinua kuulostaa ontuvalta, vaikka lapsilleni hoen sitä suomeksi useita kertoja päivässä. Miehelle sen täytyy olla englanniksi, siis mun mielestäni. Tää nyt on ihan OT mutta mies tykkää kuunnella, kun luen jotain tuottamaani virallista tekstiä suomeksi - huvinsa kullakin Omassa vastauksessani ei nyt kyllä ole mitään pointtia, mutta olisi kiva lukea tuoreita kommentteja muiltakin

AUTTAKAA AUTTAKAA. Me ollaan juuri kangistuttu kauhusta. Mies on englantilainen, minä suomalainen, asumme Suomessa. Mies ei kuulu mihinkään kirkkoon (kotimaassakaan), joten 25.6 meillä on maistraatti varattuna täällä Suomessa ennen kirkollista siunausta pari päivää myöhemmin. Kun aikaisemmin soittelin maistraattiin, meille sanottiin, että koska miehellä on suomalainen hlötunnus, näkivät, että marital status on single, joten emme tarvitse Britannian paperisotaa...joopa joo. Nyt kun käytiin paikalla, niin kävi ilmi, ettei meiltä ole pyydetty mitään todistusta siviilisäädystä miehen muuttaessa tänne, vain birth certificate, tietoihin on laitettu single vain, koska mieheni niin on sanonut. Eli nyt pitäisi siis muka reilussa kolmessa viikossa saada British Embassysta Helsingistä (itse paikan päällä maksaen 184 euroa, kiva) saada todistus (jonka he hankkivat Lontoosta ja hankkivat siihen se apostille-merkinnän) ja tähän kaikkeen menee ainakin neljä viikkoa. Pari valittua sanaa tekee mieli sanoa, miten englantilaiset systeemit voi toimia näin hitaasti, sen on ehtinyt jo unohtaa Mä en tajua mitä nyt pitäisi tehdä. Huomenna tietty soitetaan British Embassyyn ja kaadetaan kaikki niiden syliin, mutta helpommalla (ja halvemmalla!) näytetään pääsevän, jos pyydän itse esteettömystodistuksen täältä ja lennetään Lontooseen ennen kirkollista hääpäivää vihittäviksi. Huhhuijaa.

Hei, Superalko on sellainen varastorakennus vain, en mä ainakaan siellä mitään ostettavia kärryjä nähnyt. Ankean näköinen paikka, mutta halpaa oli : )

Pappia käsittääkseni tulee teititellä, mutta esim. meidän seurakunnassa papit ovat nuorekkaita, itseni ikäisiä tai vain vähän vanhempia - kuuluuko siis silti teititellä, vaikka hassulta kuulostaakin (omissa korvissa) heidän tapauksessaan?

Omalta vakuutusyhtiöltä saa tilattua matkalle lähtiessä (netin kautta ainakin Tapiolalta) ns. green cardin autolle, oli maksuton. Siitä näkee, että vakuutukset on kunnossa ja oli siinä jotakin muutakin infoa kolarin varalta : ) Sitä kysyttiin meiltä lähtöselvityksessä.

Iso kiitos Flenderille loistavasta linkistä

- siis mä jaksan ihailla näitä ihmisiä, jotka muutamalla vedolla piirtää jotain noin hienoa tosta noin vaan. Nih

Me olimme torstaina Tallinnassa, vasta edellisenä yönä kuulin, ettei viinanmyyntikielto lopukaan täysin, vaan alkaa aina klo 14 myös meidänkin matkapäivänä. Ylimääräisiä sydämenlyöntejä aiheutti se, että laivan piti saapua satamaan vasta klo 12.30 - meillä oli siis puolitoista tuntia aikaa ajaa ulos laivasta, passintarkistuksista jne, löytää Superalko (joka meidän hankinnoille oli etukäteen netistä katsottuna huomattavasti edullisin), ostaa juomat ja poistua kaupasta. Huh. Loppujen lopuksi olimme ulkona kaupasta jo 13.50, eli hyvin meni, kiitos valmiin juomalistamme. Noin 70 hengen häihimme juomat maksoivat 500 euroa, kun Suomen Alkosta sama pläjäys olisi kustantanut vähän yli 900 euroa. Iso kiitos vielä Hazeltalen listoille, jotka auttoivat lähtöpäätöksen tekemisessä!

Onko jollain tietoa Tallinnan Prismojen alkoholihinnoista? Kiinnostaa nuo bonukset, mutta onkohan valikoimissa se surullisenkuuluisa bonus-lisä jo valmiiksi?

Loistavan yksityiskohtainen lista, kiitos, antaa vähän suuntaa mullekin. Teittekö vertailuja vai kurvasitteko suoriksi SuperAlkoon?

Tuli kyyneleet silmiin kun tuon luin. Ihan kuin omasta päästäni lainattu lause. Say no more.

Huhhuh. Pakko kommentoida tuohon Sirun kirjoitukseen, että jos minun äitini olisi vastannut vastaavaan kysymykseen rakastavansa isäämme (puolisoansa) meitä lapsia enemmän, herkkänä ja erittäin vahvan äiti-suhteen vieläkin omaavana tyttönä olisin varmasti saanut elinikäisiä henkisiä vammoja Itse kasvoin siinä uskossa, että me lapset olimme/olemme äidille kaikki kaikessa. Omat lapseni (2 kpl - ja kyllä, naimisiin menemme vasta nyt kesällä ) menevät elämässäni kaiken, ihan kaiken yläpuolelle. Nämä kaksi pientä sisälläni 9 kk kasvanutta olentoa ovat minulle rakkaimpia olentoja päällä maan. Olettaisin, että enemmistö lapsia jo saaneista naisista ajattelee jälkikasvustaan samalla tavalla. Mutta tämä tosiaan on vain oletukseni, joten ei herneitä nenään please Joku viisas kerran sanoi, ja sorry kun en muista kuka, että "ennen kuin minusta tuli äiti, en tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella". Minusta se on äärettömän kauniisti sanottu.

;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D Mä nauroin tätä juttua 10 minuuttia kuiskaten ääneen (lapset nukkuvat). Vedet valuu vieläkin pitkin poskia. En millään pystynyt lopettamaan. Repesin aina uudestaan ;D

Nostelen tätä, kun alkaa olla ajankohtaista miettiä, miten nämä asiat hoidetaan tyylillä Eli meillä ruokailuhuoneita on kaksi - ja mitään muuta kumpaankaan huoneeseen ei mahdu kuin pöydät, eli kaikki ohjelma joka tapauksessa (puheista ei varmuutta) järjestetään ulkona tai tanssisalissa. Eli please, kertokaa, miten saitte kakkoshuoneen ihmiset tyytyväiseksi?

Tuota biisiä ei käsittääkseni olekaan levytetty? Olen onnellisessa asemassa ja saanut sanoittajalta itseltään nuotit ja sanat. Saan levittää niitä eteenpäin, jos joku haluaa.