Martta

Aktiivijäsen
  • Content count

    51
  • Joined

  • Last visited

About Martta

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • Website URL
    http://koti.welho.com/crouffia/
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Paikkakunta
    Espoo
  1. Me yövyttiin juhlapaiksassa ja oltiin kummatkin todella väsyneitä kun päästiin huoneesemme. Ihan mukava yö oli, mutta olen viettänyt parempia ja romanttisempia. Aamulla herättiin aikaisiin ja muisteltiin häitä, sitten rupesimme siivoamaan juhlapaikkaa sukulaisten ja ystävien kanssa.
  2. Me puhutaan keskenämme englantia, joka on tavallaan mun äidinkieli. Kun tapasimme, mieheni ei vielä puhunut kovinkaan hyvin englantia, mutta se oli ainoa kieli, jolla pystyimme kommunikoida. Kesti pari vuotta, että siitä tuli todellakin luonteva. Nykyään mieheni osaa suomea aika hyvin, mutta ei halua puhua sitä kotona, sillä ei halua "luopua omasta kielestä" - eli ilmeisesti hän on aika hyvin adoptoinut englannin. Olen yrittänyt opetella ranskaa, mutta siitä ei ole oikein tullut mitään. Ymmärrän huomattavasti enemmän kuin puhun. Harmittaa, etten heti aloittanut kielen opiskelua.
  3. Kurssi on työkkärin järjestämä kurssi (en muista yrityksen nimeä, joka kursseja vetää.... Innofocus????). Kurssi ei ole kovinkaan erikoinen, mutta se on 5 kertaa viikossa klo 8.30-14 ja siellä puhutaan vain suomea, joten kyllä siellä oppii puhumaan jonkin verran. Mies valittaa, että siellä on paljon porukkaa, joita ei kiinnosta pätkääkään suomenkielen opiskelu. Se tietty vaikuttaa kurssin tasokkuuteen - jos kaikki olisivat kiinnostuneita, kurssi voisi olla parempi. Mun mies on aika motivoitunut ja muutenkin oppii kieliä melko helposti (puhuu italiaa ja englantia sujuvasti ja opiskellut niitä itse kotona). Tuli mieleen hauska juttu: eilen hänen oli muodostettava lauseita tietyistä kirjaimista ja hän keksi seuraavan: Pekka tupakoi lehmän kakkaa (ranskaksi tämä tarkoittaa, että tupakka on tosi pahaa) - opettaja ei oikein ymmärtänyt lausetta, mutta mun mielestä se oli aika hauska. Mun miehelle ihmiset puhuvat mielellään suomea, välillä hänellä on vaikeuksia saada ihmiset puhumaan englantia.
  4. Olen todella ylpeä siitä kuinka hyvin mieheni puhuu suomea. Se ei ole vielä sujuvaa, mutta pärjää hyvin erilaisissa tilanteissa. Ollaan asuttu suomessa n. 9 kuukautta ja hän on käynyt 4 kuukautta nyt suomen kielen kurssia. Hän seuraa hyvin keskusteluita ja ottaa myös osaa niihin. Me puhutaan keskenämme englantia, joten usein yllätyn kun kuulen kun mieheni esim. puhuu puhelimessa suomea. Mutta on aika rankkaa puhua vierasta kieltä, joten iltaisin mieheni ei pahemmin halua puhua suomea. Hän tykkää katsoa suomalaisia elokuvia, vaikka ei ymmärräkään kaikkea. Mieheni kiroilee sujuvasti ja hänestä on hauska matkia muiden puhetyylejä (varsinkin nuorison) "Mä en v***u jaksa %#*!!!!! Ja nykyään on kivaa heitellä ruotsinkielisiä sanoja mukaan ja puhua kuin suomen-ruotsalaiset..."Just, just.. v****n kiva". Se aina saa porukan nauramaan. Lausuminen on muuten hyvä, mutta H-kirjain usein jää pois tai sitten lisätään... ei mitään logiikkaa ;D. Hänen mielestä sillä ei ole väliä, jos Henkka on Enkka tai ei on hei. Silloin kutsun miestäni Haleksi.
  5. Minä otin mieheni nimen (menimme Suomessa naimisiin) ja se aiheutti aikalailla ihmetystä Belgiassa. Siellä naiset pitävät tyttönimensä, mutta tavallaan käyttävät myös miehen nimeä ??? En ole vieläkään selvillä miten se oikein menee, ja miksi niin monet ihmettelivät sitä, että otin mieheni nimen. He eivät todellakaan ymmärtäneet, että olen luopunut KOKONAAN tyttönimestäni ja appikin kauan väitteli kanssani asiasta kunnes näytin passiani. Passiin pyysin, että siihen tulisi teksi, että minut myös tunnetaan tyttönimelläni xxx. Kun mieheni kävi Belgiassa maistraatissa ilmoittamassa, että nyt olemme naimisissa jne. He ihmettelivät kauan miten meillä voi olla sama sukunimi ... jännä sattuma. Jostain syystä hekään eivät oikein uskoneet, että olen virallisesti vaihtanut nimeä. Joten Belgiassa käytän vielä molempia nimiä. Mulla on myös ranskalainen sukunimi, joka täällä aiheuttaa hieman ongelmia vaikka on melko helppo ääntää. Mutta ongelmia oli myös tyttönimeni kanssa, sillä sekin on vierasperäinen. Olin ajatellut kaksiosaista nimeä, mutta se olisi ollut aivan jäkyttävää tavaamista ;D.
  6. Meillä oli 5 alle 12 vuotiasta ja oikein hyvin meni. Osa leikkivät aika paljon ulkona. Oli hyvä, että meidän juhlapaikassa oli niin paljon tilaa liikkua ja leikkiä, ettei se häirinnyt muita vieraita. He käyttäytyivät tosi hyvin.
  7. Kyllä ja ei. Oltiin suunniteltu meidän mielestä tosi tarkasti, mutta kuitenkin jotkut asiat eivät menneet suunnitelmien mukaisesti ja sitä siinä mietti "Ei tämä nyt ihan tällä tavalla pitänyt mennä". Mielessä kaikki tapahtui tosi sujuvasti ja aikataulut pitivät paikkansa (vaikka meillä ei ollut varsinaisia aikatauluja). Tilanteessa oli vain rentouduttava ja olla välittämättä pienistä vastoinkäymisistä. Kyllä silloin tuli ajateltua, että olisi pitänyt ottaa tämäkin huomioon, mutta muutaman viikon kuluttua oli jo tosi vaikeata muistaa mitä meni pieleen. Tässäkin varmaan auttoi se, ettei tehnyt suurta numeroa pienistä asioista. Toinen asia joka hieman yllätti oli se, että me tosiaan ollaan huomion keskipisteenä ja olin hieman vaivautunut siitä. Ei voinut vain istua ja rentoutua, vaan oli toimittava "emäntänä", kierellä huonetta, juteltava kaikkien kanssa, katsottava, että kaikki viihtyvät jne. Olin hieman yllättynyt ja silloin hieman pettynyt, että monet vain isuivat "nurkassa" ja olivat. Ja silloin mietin, että olisi pitänyt olla ohjelmaa, mutta olin kuvitellut, että seurustelu riittäisi. Mutta jälkeenpäin ajateltuna olen tullut siihen aatokseen, että he ovat vain sellaisia eikä se johtunut musta, meidän häistä, meidän suunnitelmista jne. Yllätyin myös siitä miten rauhallinen olin ja kuinka rennosti otin koko juhlan. En hermostunut kertaakaan .
  8. Luulin, että olin jo vastannut tähän :. Paras persoonallinen idea.... varmasti se, että teimme niin paljon itse kuin vain mahdollista, silloin kaikki oli ainutlaatuista ja persoonallista . Mutta varmasti "erilaisin" idea oli käyttää riisin sijan konffettia, joka toimi tosi ihanasti. Kaikki kehuivat sitä. Meillä oli illalla sauna ja avanto meidän ulkomaan vieraille ja se oli heille todella hieno kokemus. Vieraat kehuivat: juhlapaikkaa, ruokaa, konfettia, mun pukua ;D ja sauna-avanto kokemusta. Kiitoskortti oli myös hieman erilainen, sillä kirjoitimme kaikille henkilökohtaisen lyhyen viestin, jossa kiitimme heitä siitä, että olivat saapuneet paikalle (tai muistaneet meitä) ja erikseen lahjasta. Vanhempiväki varsinkin tykkäsi tästä kovasti.
  9. Mulla on kokemusta . Sinne pääsee ihan hyvin. Parkkipaikka on pienen kävelymatkan päässä. Jos on vanhempia ihmisiä heidän kannattaa ajaa ihan linnan takapihalle ja he pääsevät helposti takakautta sisään. Autoa ei voi jättää talon eteen (tai tässä tapauksessa taakse, eteen itseasiassa voi jättää kai pari autoa, en ole varma). Mun mies kyllä joutui lumitöihin siellä, sillä portaat olivat kai lumenpeitossa. Mutta en muista enää kovinkaan hyvin, sillä mies siellä hääräsi muuten lumitöissä vähän liian ahkerasti, joten teki varmaan tosi paljon ylimääräistä. Kannattaa edellisenä päivänä käydä katsomassa missä kunnossa ja varauduttava, että hieman lumityötä on tehtävä. Ne portaat olivat muuten tosi liukkaat, joten juhlakengissä ei kannata ainakaan yksin yrittää kipittää alas. Meillä otettiin ryhmäkuva ulkona portaissa ja tarvitsin kaksi saattajaa, jotta pääsin alas hääkengissäni. Muilla en huomannut olevan samaa ongelmaa, mutta osa vaihtoi talvikenkiin. Ulkona muuten saa todella upeita kuvia .
  10. Ei mahdu alakertaan. Meillä oli 64 hlö ja just mahduttiin alakertaan. Olin muuten aika hermostunut miten se onnistuu, mutta hyvin mahtuu sen verran. Mutta ei kovinkaan montaa enemmän. Jos joku haluaa tiedustella istumajärjestystä pistäkää mulle privaa. Täältä löytyy kuva (huom ei ole meidän häistä, mutta meillä oli samalla tavalla): http://www.kortesluoma.net/haat/paikka_07.html
  11. Meillä oli istumapaikat n. 60-65 hengelle kappelissa ja olisi mahtunut vielä tuoleja ihan hyvin. Varmasti 70 mahtuu ilman, että joutuu ahtaamaan. Ja paloturvallisuudesta: kappelissa on kaksi ulosmeno reittiä. Ne rappuset ovat aika jyrkät ja muistaakseni portaiden puolivälissä oli jotain hassua portaissa - rytmi siis menee sekaisin kun tulee alas. Meillä vanhukset ajettiin ulko-oven eteen ja he tulivat takakautta takkahuone kerrokseen (huomattavasti vähemmän portaita). Meillä oli kyllä aika hyvässä kunnossa olevia vanhuksia ja vaihdettiin kerrosta useampaan otteeseen illan aikana (kappeli, takkahuone, ruokailutila (syömään), takkahuone, ruokailutila (kakku ja kahvi), takkahuone).
  12. Olisin suunnitellut hieman paremmin ja käynyt läpi suunnitelmat perusteellisemmin kaikkien kanssa. Olisin myös järjestänyt enemmän ohjelmaa ja järjetänyt tutustumiskierroksen, jossa sukulaiset ja ystävät olisivat tutustuneet toisiinsa. Olisin myös ottanut rennommin koko päivän enkä murehtinut jokaisesta pienestä asiasta.
  13. Hei, Meillä oli häät Hvittorpissa viime helmikuussa. Kannattaa käydä vilkaisemassa mun päiväkirjaa tai hääpäiväkertomusta. Meillä tarjoiltiin viiniä "kohtuudella" ja tanssittiin maton päällä (ei oikeastaan haitannut). Meidän tapauksessa oli kaksi päivää talvella (tammi-helmikuussa), jota oli varattu seurakunnan käyttöön, joista he valitsivat yhden. Meille jäi sitten 22.2, joka sopi meille oikein hyvin. Ei ollut varasuunnitelmaa. En sitten tiedä kuinka helposti he lähtevät perumaan varauksia ???
  14. Meillä oli aivan ihanat talvihäät viime helmikuussa. Olen kirjoittanut hääpäiväkertomuksen, joten sitä kannattaa lukea ja pidin myös päiväkirjaa, jossa pohdin kaikenlaista talvihäihin liittyvää (osa en toteuttanut syystä tai toisesta, mutta ideoita siellä on). Me järjestettiin meidän ulkomaalaisille ja yöpyville vieraille sauna ja avanto ja se oli juhlien huipentuma. Terveisin, Martta
  15. En enää edes muista kaikkia vastoinkäymisiä ja töppäyksiä. Nämä nyt tulevat mieleen: 1. Ranskan kielisessä kutsussa oli kirjoitusvirhe ja ranskan kielisessä kiitoskortissa oli väärä hääpäivä (22.3.2003 kun häät pidettiin helmikuussa). 2. Haaveilin siitä, että koristeena olisi paljon muraattia, niinpä keräsimme sitä aivan kamalasti, pakattiin laatikkoon ja tuotiin Suomeen ne Belgiasta. Sitten laitettiin ne veteen viikoksi. Ne haisivat aivan kamalilta ja sain pestä ja viruttaa niitä tosi kauan. Lopulta me ei edes käytetty niitä, sillä ne eivät kuitenkaan sopineet pöytiin kuten olin visioinut. 3. Hääpäivänä mä unohdin korut kotiin ja jouduin lainaamaan mun äidin koruja. 4. Stay-up paketissa olikin vain yksi sukka (tai sitten se mystisesti katosi, sillä sitä ei löytynyt mistään), onneksi oli vara pakkaus. 5. Kaksi viikkoa ennen häitä vierasmäärä lisääntyi 4:llä. Aluksi se aiheutti kovasti stressiä, sillä emme olleet varmoja jos kaikki mahtuisivat syömään. Oltiin kuitenkin onnellisia, että mieheni siskot ja heidän lapset pääsevät mukaan. Ja hyvin kaikki mahtuivat. 6. Ostin halvalla kengät ja lopulta tulin siihen tulokseen, että ne ovat liian rumat ja ostin uudet todella kauniit kengät hyvällä hinnalla. Sunnuntaina heitin vanhat kengät roskikseen (olivat vain 10 e). 7. Ranskankielisessä juhlaohjelmassa oli vielä otteita meidän nettisivuilta, kuten: alla olevassa.... (eikä kuvaa ole). Suomenkielisessä ohjelmassa oli pari kirjoitusvirhettä. Muutenkin ohjelmat tehttiin kamalalla vauhdilla, koska olin unohtanut tekemäni tekstit Belgiaan. 8. Leipomo, josta kakku tilattiin unohti kuinka sen tulisi koristella. Mun siskon avomies (kokki) sanoi heille sitten, että heittäkää siihen kaikenlaista, me sitten otetaan siitä pois ylimääräiset . No voitte arvata mitä mä ajattelin kun meitä vihittiin. Kakku oli kuitenkin oikein kaunis eikä vaatinut korjailua. Mä lisäsin siihen silkkikukat ja lopputuloksen voitte nähdä hääpäiväkertomuksestani. Mun mielestä me säästyttiin tosi monista töppäyksistä ennen häitä, mutta hääpäivänä sitten tapahtui vaikka mitä. Mutta se on sitten oma tarina se.