Martta

Me yövyttiin juhlapaiksassa ja oltiin kummatkin todella väsyneitä kun päästiin huoneesemme. Ihan mukava yö oli, mutta olen viettänyt parempia ja romanttisempia. Aamulla herättiin aikaisiin ja muisteltiin häitä, sitten rupesimme siivoamaan juhlapaikkaa sukulaisten ja ystävien kanssa.

Me puhutaan keskenämme englantia, joka on tavallaan mun äidinkieli. Kun tapasimme, mieheni ei vielä puhunut kovinkaan hyvin englantia, mutta se oli ainoa kieli, jolla pystyimme kommunikoida. Kesti pari vuotta, että siitä tuli todellakin luonteva. Nykyään mieheni osaa suomea aika hyvin, mutta ei halua puhua sitä kotona, sillä ei halua "luopua omasta kielestä" - eli ilmeisesti hän on aika hyvin adoptoinut englannin. Olen yrittänyt opetella ranskaa, mutta siitä ei ole oikein tullut mitään. Ymmärrän huomattavasti enemmän kuin puhun. Harmittaa, etten heti aloittanut kielen opiskelua.

Kurssi on työkkärin järjestämä kurssi (en muista yrityksen nimeä, joka kursseja vetää.... Innofocus????). Kurssi ei ole kovinkaan erikoinen, mutta se on 5 kertaa viikossa klo 8.30-14 ja siellä puhutaan vain suomea, joten kyllä siellä oppii puhumaan jonkin verran. Mies valittaa, että siellä on paljon porukkaa, joita ei kiinnosta pätkääkään suomenkielen opiskelu. Se tietty vaikuttaa kurssin tasokkuuteen - jos kaikki olisivat kiinnostuneita, kurssi voisi olla parempi. Mun mies on aika motivoitunut ja muutenkin oppii kieliä melko helposti (puhuu italiaa ja englantia sujuvasti ja opiskellut niitä itse kotona). Tuli mieleen hauska juttu: eilen hänen oli muodostettava lauseita tietyistä kirjaimista ja hän keksi seuraavan: Pekka tupakoi lehmän kakkaa (ranskaksi tämä tarkoittaa, että tupakka on tosi pahaa) - opettaja ei oikein ymmärtänyt lausetta, mutta mun mielestä se oli aika hauska. Mun miehelle ihmiset puhuvat mielellään suomea, välillä hänellä on vaikeuksia saada ihmiset puhumaan englantia.

Olen todella ylpeä siitä kuinka hyvin mieheni puhuu suomea. Se ei ole vielä sujuvaa, mutta pärjää hyvin erilaisissa tilanteissa. Ollaan asuttu suomessa n. 9 kuukautta ja hän on käynyt 4 kuukautta nyt suomen kielen kurssia. Hän seuraa hyvin keskusteluita ja ottaa myös osaa niihin. Me puhutaan keskenämme englantia, joten usein yllätyn kun kuulen kun mieheni esim. puhuu puhelimessa suomea. Mutta on aika rankkaa puhua vierasta kieltä, joten iltaisin mieheni ei pahemmin halua puhua suomea. Hän tykkää katsoa suomalaisia elokuvia, vaikka ei ymmärräkään kaikkea. Mieheni kiroilee sujuvasti ja hänestä on hauska matkia muiden puhetyylejä (varsinkin nuorison) "Mä en v***u jaksa %#*!!!!! Ja nykyään on kivaa heitellä ruotsinkielisiä sanoja mukaan ja puhua kuin suomen-ruotsalaiset..."Just, just.. v****n kiva". Se aina saa porukan nauramaan. Lausuminen on muuten hyvä, mutta H-kirjain usein jää pois tai sitten lisätään... ei mitään logiikkaa ;D. Hänen mielestä sillä ei ole väliä, jos Henkka on Enkka tai ei on hei. Silloin kutsun miestäni Haleksi.

Minä otin mieheni nimen (menimme Suomessa naimisiin) ja se aiheutti aikalailla ihmetystä Belgiassa. Siellä naiset pitävät tyttönimensä, mutta tavallaan käyttävät myös miehen nimeä ??? En ole vieläkään selvillä miten se oikein menee, ja miksi niin monet ihmettelivät sitä, että otin mieheni nimen. He eivät todellakaan ymmärtäneet, että olen luopunut KOKONAAN tyttönimestäni ja appikin kauan väitteli kanssani asiasta kunnes näytin passiani. Passiin pyysin, että siihen tulisi teksi, että minut myös tunnetaan tyttönimelläni xxx. Kun mieheni kävi Belgiassa maistraatissa ilmoittamassa, että nyt olemme naimisissa jne. He ihmettelivät kauan miten meillä voi olla sama sukunimi ... jännä sattuma. Jostain syystä hekään eivät oikein uskoneet, että olen virallisesti vaihtanut nimeä. Joten Belgiassa käytän vielä molempia nimiä. Mulla on myös ranskalainen sukunimi, joka täällä aiheuttaa hieman ongelmia vaikka on melko helppo ääntää. Mutta ongelmia oli myös tyttönimeni kanssa, sillä sekin on vierasperäinen. Olin ajatellut kaksiosaista nimeä, mutta se olisi ollut aivan jäkyttävää tavaamista ;D.

Meillä oli 5 alle 12 vuotiasta ja oikein hyvin meni. Osa leikkivät aika paljon ulkona. Oli hyvä, että meidän juhlapaikassa oli niin paljon tilaa liikkua ja leikkiä, ettei se häirinnyt muita vieraita. He käyttäytyivät tosi hyvin.

Luulin, että olin jo vastannut tähän :. Paras persoonallinen idea.... varmasti se, että teimme niin paljon itse kuin vain mahdollista, silloin kaikki oli ainutlaatuista ja persoonallista . Mutta varmasti "erilaisin" idea oli käyttää riisin sijan konffettia, joka toimi tosi ihanasti. Kaikki kehuivat sitä. Meillä oli illalla sauna ja avanto meidän ulkomaan vieraille ja se oli heille todella hieno kokemus. Vieraat kehuivat: juhlapaikkaa, ruokaa, konfettia, mun pukua ;D ja sauna-avanto kokemusta. Kiitoskortti oli myös hieman erilainen, sillä kirjoitimme kaikille henkilökohtaisen lyhyen viestin, jossa kiitimme heitä siitä, että olivat saapuneet paikalle (tai muistaneet meitä) ja erikseen lahjasta. Vanhempiväki varsinkin tykkäsi tästä kovasti.

Mulla on kokemusta . Sinne pääsee ihan hyvin. Parkkipaikka on pienen kävelymatkan päässä. Jos on vanhempia ihmisiä heidän kannattaa ajaa ihan linnan takapihalle ja he pääsevät helposti takakautta sisään. Autoa ei voi jättää talon eteen (tai tässä tapauksessa taakse, eteen itseasiassa voi jättää kai pari autoa, en ole varma). Mun mies kyllä joutui lumitöihin siellä, sillä portaat olivat kai lumenpeitossa. Mutta en muista enää kovinkaan hyvin, sillä mies siellä hääräsi muuten lumitöissä vähän liian ahkerasti, joten teki varmaan tosi paljon ylimääräistä. Kannattaa edellisenä päivänä käydä katsomassa missä kunnossa ja varauduttava, että hieman lumityötä on tehtävä. Ne portaat olivat muuten tosi liukkaat, joten juhlakengissä ei kannata ainakaan yksin yrittää kipittää alas. Meillä otettiin ryhmäkuva ulkona portaissa ja tarvitsin kaksi saattajaa, jotta pääsin alas hääkengissäni. Muilla en huomannut olevan samaa ongelmaa, mutta osa vaihtoi talvikenkiin. Ulkona muuten saa todella upeita kuvia .

Ei mahdu alakertaan. Meillä oli 64 hlö ja just mahduttiin alakertaan. Olin muuten aika hermostunut miten se onnistuu, mutta hyvin mahtuu sen verran. Mutta ei kovinkaan montaa enemmän. Jos joku haluaa tiedustella istumajärjestystä pistäkää mulle privaa. Täältä löytyy kuva (huom ei ole meidän häistä, mutta meillä oli samalla tavalla): http://www.kortesluoma.net/haat/paikka_07.html

Meillä oli istumapaikat n. 60-65 hengelle kappelissa ja olisi mahtunut vielä tuoleja ihan hyvin. Varmasti 70 mahtuu ilman, että joutuu ahtaamaan. Ja paloturvallisuudesta: kappelissa on kaksi ulosmeno reittiä. Ne rappuset ovat aika jyrkät ja muistaakseni portaiden puolivälissä oli jotain hassua portaissa - rytmi siis menee sekaisin kun tulee alas. Meillä vanhukset ajettiin ulko-oven eteen ja he tulivat takakautta takkahuone kerrokseen (huomattavasti vähemmän portaita). Meillä oli kyllä aika hyvässä kunnossa olevia vanhuksia ja vaihdettiin kerrosta useampaan otteeseen illan aikana (kappeli, takkahuone, ruokailutila (syömään), takkahuone, ruokailutila (kakku ja kahvi), takkahuone).

Olisin suunnitellut hieman paremmin ja käynyt läpi suunnitelmat perusteellisemmin kaikkien kanssa. Olisin myös järjestänyt enemmän ohjelmaa ja järjetänyt tutustumiskierroksen, jossa sukulaiset ja ystävät olisivat tutustuneet toisiinsa. Olisin myös ottanut rennommin koko päivän enkä murehtinut jokaisesta pienestä asiasta.

Hei, Meillä oli häät Hvittorpissa viime helmikuussa. Kannattaa käydä vilkaisemassa mun päiväkirjaa tai hääpäiväkertomusta. Meillä tarjoiltiin viiniä "kohtuudella" ja tanssittiin maton päällä (ei oikeastaan haitannut). Meidän tapauksessa oli kaksi päivää talvella (tammi-helmikuussa), jota oli varattu seurakunnan käyttöön, joista he valitsivat yhden. Meille jäi sitten 22.2, joka sopi meille oikein hyvin. Ei ollut varasuunnitelmaa. En sitten tiedä kuinka helposti he lähtevät perumaan varauksia ???

Meillä oli aivan ihanat talvihäät viime helmikuussa. Olen kirjoittanut hääpäiväkertomuksen, joten sitä kannattaa lukea ja pidin myös päiväkirjaa, jossa pohdin kaikenlaista talvihäihin liittyvää (osa en toteuttanut syystä tai toisesta, mutta ideoita siellä on). Me järjestettiin meidän ulkomaalaisille ja yöpyville vieraille sauna ja avanto ja se oli juhlien huipentuma. Terveisin, Martta

En enää edes muista kaikkia vastoinkäymisiä ja töppäyksiä. Nämä nyt tulevat mieleen: 1. Ranskan kielisessä kutsussa oli kirjoitusvirhe ja ranskan kielisessä kiitoskortissa oli väärä hääpäivä (22.3.2003 kun häät pidettiin helmikuussa). 2. Haaveilin siitä, että koristeena olisi paljon muraattia, niinpä keräsimme sitä aivan kamalasti, pakattiin laatikkoon ja tuotiin Suomeen ne Belgiasta. Sitten laitettiin ne veteen viikoksi. Ne haisivat aivan kamalilta ja sain pestä ja viruttaa niitä tosi kauan. Lopulta me ei edes käytetty niitä, sillä ne eivät kuitenkaan sopineet pöytiin kuten olin visioinut. 3. Hääpäivänä mä unohdin korut kotiin ja jouduin lainaamaan mun äidin koruja. 4. Stay-up paketissa olikin vain yksi sukka (tai sitten se mystisesti katosi, sillä sitä ei löytynyt mistään), onneksi oli vara pakkaus. 5. Kaksi viikkoa ennen häitä vierasmäärä lisääntyi 4:llä. Aluksi se aiheutti kovasti stressiä, sillä emme olleet varmoja jos kaikki mahtuisivat syömään. Oltiin kuitenkin onnellisia, että mieheni siskot ja heidän lapset pääsevät mukaan. Ja hyvin kaikki mahtuivat. 6. Ostin halvalla kengät ja lopulta tulin siihen tulokseen, että ne ovat liian rumat ja ostin uudet todella kauniit kengät hyvällä hinnalla. Sunnuntaina heitin vanhat kengät roskikseen (olivat vain 10 e). 7. Ranskankielisessä juhlaohjelmassa oli vielä otteita meidän nettisivuilta, kuten: alla olevassa.... (eikä kuvaa ole). Suomenkielisessä ohjelmassa oli pari kirjoitusvirhettä. Muutenkin ohjelmat tehttiin kamalalla vauhdilla, koska olin unohtanut tekemäni tekstit Belgiaan. 8. Leipomo, josta kakku tilattiin unohti kuinka sen tulisi koristella. Mun siskon avomies (kokki) sanoi heille sitten, että heittäkää siihen kaikenlaista, me sitten otetaan siitä pois ylimääräiset . No voitte arvata mitä mä ajattelin kun meitä vihittiin. Kakku oli kuitenkin oikein kaunis eikä vaatinut korjailua. Mä lisäsin siihen silkkikukat ja lopputuloksen voitte nähdä hääpäiväkertomuksestani. Mun mielestä me säästyttiin tosi monista töppäyksistä ennen häitä, mutta hääpäivänä sitten tapahtui vaikka mitä. Mutta se on sitten oma tarina se.

Kuulostaa hyvältä. Meillä oli jatkot saunalla ja meillä oli aivan kamalan hauskaa (paras osa koko häistä). Porukka kävi myös avannossa. Meitä oli niin paljon, että osa seisoi saunassa, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Meillä olis sekasauna ja kaikilla oli uikkarit päällä.

Meidät vihittiin Hvittorpissa. Se on aivan ihana paikka. Kuvia löytyy nettisivuiltamme: http://homeusers.brutele.be/arouffiange/Hvittorpfin.html Lisää tietoja löytyy hääpäiväkirjastani, joka löytyy arkistosta sekä hääpäiväkertomuksestani.

Tässä mun tekemä kortti (aukee keskeltä):

Jep, kerron sitten kaiken Kuubasta. Lähdemme sinne VASTA 21/3. Mä myös tykkään musiikista joten varmasti tulee tansittua 8). Rikollisuuttahan on myös Etelä-Italiassa, joten ei hätää. On oltava vain varovainen.

Kiitos Susie, Päätimme nyt lopulta lähteä Havanaan. Ihan hyvä tietää, että siellä saattaa olla hieman kallista. Menemme maaliskuussa (jos matka järjestyy), joten silloin ei pitäisi olla hurrikaaneja.

Nyt tarvitsen tietoa Kuubasta! Kannattaako lähteä sinne häämatkalle? Pitäisikö mennä Havanaan vai Varaderoon? Onko Havanassa hyviä rantoja? Emme kuitenkaan halua rantalomalle, mutta olisi kiva jos voisimme löhötä rannoilla myös välillä. Kiitoksia, Martta

Meillä on valokuvaus juhlapaikalla. "Viralliset" kuvat otetaan vihkimisen jälkeen ja jos sää sallii tahtoisimme myös ulkokuvia.

Praha on aivan ihana paikka. Me ei oltu siellä talvella vaan huhtikuun lopussa. Teimme sellaisen matkan, että lennettiin Varsovaan, oltiin siellä pari päivää, sieltä Krakovaan (myös ihana kaupunki, mutta aika pieni) ja sieltä junalla Prahaan. Prahassa oltiin kai 4 päivää ja sitten palattiin Varsovaan. Matka oli erittäin onnistunut. Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen Prahasta on taide. Mua harmittaa, että olimme silloin vielä niin köyhiä, ettemme voineet ostaa taidetta, jota myytiin taidekojuissa. Hinnat olivat mielestäni kohtuulliset (300-500 mk) ja teokset olivat ihania, nuorten taideopiskelijoiden tekemiä. Vaikka Praha on kohtuun hintainen, kannattaa varautua, että rahaa menee sillä siellä on niin paljon ostettavaa. Meillä oli motelli keskustan ulkopuolella (metro yhteys keskustaan), joten pääsimme aika edullisesti ja kulkuyhteydet olivat hyvät. Kannattaa ottaa hyvät kävelykengät mukaan. Me käveltiin niin paljon, että mun alaselkä tuli todella kipeäksi . Nähtävää on paljon, rakennukset ovat ihania, ja shoppailua riittää. Liikkuminen oli muistaakseni helppoa. Kartta kannattaa olla mukana. Me ainakin eksyttiin pari kertaa, mutta löydettiin ihania paikkoja. Turisteja oli pääsiäisaikaan aivan kamalasti ja se oli ainoa huono puoli. Kannattaa myös kokeilla mustavalko filmillä kuvaamista!! Mun mielestä Praha on Euroopan (maailman ?) romanttisin kaupunki ja on erinomainen häämatka kohde. Suosittelen. Martta

Musta tulee Rouva Rouffiange. Se on aika harvinainen nimi. Etelä-Ranskassa on pieni kylä nimeltä Rouffiange, josta suku on alunperin peräisin. Aika jännää. Mun tyttönimi on myös vierasperäinen, mutta todella yleinen - Brown. Nyt kaikki tutut aivan varmasti tunnistavat .

Sama täällä. Hän luulee, että hän on nähnyt kengät, mutta ostin uudet, enkä ole kertonut hänelle, joten se on pieni yllätys (jos hän edes huomaa :-/). En osaa laulaa, enkä kirjoittaa runoja, sitäpaitsi sulho on sen verran ujo, että se voisi lähinnä olla kiusallista hänelle.

Sulholle tuli Vaasa -sormus kihlasormukseksi. Minä en löytänyt mitään mun makuun. Onhan ne hintavia, mutta kuten Onnellinen sanoi..... kyllä muutkin ovat.