Oli katsos häät järjestetty ihan ekstemporee. Viittaan samalla Helsbelssin huomautukseen liiton pikaisesta mitätöinnistä.

Sukkanauhasukat oli turhin asuste hääpäivänäni, pyrinkin niistä mahd. pian eroon. Pyysin kaasoa ostamaan mulle polvisukat vihkiseremonian jälke ja vaihdoin niihin sitten kun hetki koitti. Kukaan ei näe morsiamen sukkia helman alta, vois olla vaikka urheilusukat!!

Mun vihkisormuksen teki Rauli Kostiainen (Ateljé Rauli Kostiainen Fredalla). Upeaa jälkeä, hinta ei huimaa ja miellyttävä taituri. Ei kyllä osaa kaupata ammattitaitoaan, mutta onneksi työ puhuu puolestaan ;D.

Tyynyn. Kulta ei halunnut uutta kun ostin sellaisen itselleni viime talvena, mutta oli aina kierähtänyt mun hyperhyvälle tyynylle kun lähdin töihin ennen häntä. Lahja oli siis mieluinen!

Tämä laittaa pronssinväriset kengät, hauskasti loistivat auringossa kun niillä kävelin korttelin ympäri. Puku on luonnonvalkoinen, kultaanvivahtavalla beigellä pitsilisukkeella. Otin aluksi kovan linjan siinä, että pronssia täytyy sitten löytyä esim. kimpusta (silkkinauha), mutta loppujenlopuksi sitä ei tule. Sotken mukaan jopa hopean, helmikorviksissa on sitä.

Absolut torr on ihme kamaa! Se todella tuntuu tehoavan. Pistin ekan kerran liikaa ja jouduin pesemään sen yöllä pois - kannattaa laittaa ohuelti. Aloitin käytön näin 2 ja puoli viikkoa ennen h-päivää, luultavasti annostelu on kohdallaan sitten päivän koittaessa. Kamalaa myrkkyä tän on oltava, mutta toimii! Olen tosi helpottunut kun suuri huoli on pois pyyhitty .

Luovuin hunnuntekoaatoksista kun löysin Morsmaikusta ihanaisen. Siellä on tosi hyvä valikoima!! Tsemppiä kaikille, jotka huntunsa itse tekevät! Siinä kyllä säästää mukavasti.

Aluksi olin huntua vastaan, sitten halusin sellaisen, mutten löytänyt millään sopivaa... Eilen löysin iihanan hunnun Morsmailusta, vähän rusehtava tylli, ja maitokahvikanttauksella. Kokopitkä yhdellä kerroksella. :-XTunnen itseni morsiameksi se päässä . Tiaraa en osaisi laittaa päähän, miellän sen enemmän prinsessalle.

Mä olen miettinyt tuota kaason roolia. Mielestäni kaasolta vaaditaan tosi paljon. Nyt kun olen itse tahkonnut tämän häähössäilun, suunnittelun, etsimisen ja päättämisen kanssa useamman kuukauden ajan, ja sitten kun kaikki vihdoin on valmista, olen varmasti enemmän kuin innoissani jos saan auttaa kavereita häiden kanssa. Asiat läpikäyneenä motivoituneena kun kerran on omat häät olleet kyseessä hommasta on hyvä maku suussa. Olisinko osannut/jaksanut hössätä toisen puolesta ennen kuin oma sulhanenkaan oli kiikarissa.. En tiedä. Oma tilateeni on nyt auvoinen ja hääjutut on elämän tärkeimpiä, mutta entä kaason tilanne? Jos kaasolla ei ole suhdetta, tai hän on muuten vain elämäänsä tyytymätön? Mieti siinä sitten teemavärejä. Mulle kävi niin, että koska useampi kavereistani oli kauhistellut aikaisempien kaasoilujensa vaivalloisuutta, en sitten kehdannut ketään hommaan nakittaa . Olen toki jo jakanut muutamia luottamustehtäviä, ja tulen niin tekemään kun edistymme suunnittelussa, mutta perusduunin olemme tehneet sulhasen kanssa. Ei häiden järjestämisen kuitenkaan tarvi käydä työstä. Mutta apua kyllä kaivataan... Ja Rouva06:lle: jos ykköskaaasosi ei voi järjestää aikaa ei hän ota tehtäväänsä kunniatehtävänä. Hän ehkä loukkaantuu näön vuoksi jos, mutta on oikeasti helpottunut. Pidä kiinni nistä kahdesta jotka sua oikeasti tsemppaavat.

Ihana ympäristö ja rakennuksen kaksi salia ovat todella kauniita ja siistejä. Ihmettelin sitä, ettei paikassa näy ollenkaan kulumisen jälkiä vaikka siellä paljon juhlia järjestetäänkin. Hintaan kuuluu myös astiat, jopa herttaiset Arabian kupit. Paikka on meille unelma, mene ihmeessä käymään niin ihastut takuulla mm. upeisiin tapetteihin . Ei tarvi paljoa koristella. Saleihin mahtuu 30 ja 40 henkeä, ulkona myös pari pöytää. Meille tulee n.80 vierasta, joista n.35 aterioi, loput tulee kakulle ja tanssille. Navetan vintti on aika matala (kattohirret matalalla) ja tarvii kasvojen kohotuksen, jos jollakin siellä juhlineella ideoita niin otetaan vastaan!! Aikaa koitokseen pari kuukautta!

Olen ajatellut liittyä takaisin kirkkoon ja juu ihan häiden takia. Erosin kirkosta n.8 vuotta sitten, koska en halunnut kuulua automaattisesti mihinkään instituutioon. Ajattelin silloin, että sitten kun uskonasiat alkavat minua mietityttämään niin saatan liittyä uudestaan joko ev lut kirkkoon tai johonkin muuhun. Nyt ei ole se hetki elämässäni, jolloin olisin näitä asioita pohdiskellut, mutta koska asia ei ole minulle niin tärkeä, niin alan kallistua sille kannalle, että liityn kirkkoon. Silloin ei tarvitsisi tehdä kieppiä maistraatin kautta. En tee sitä kenenkään mieliksi, vaan siksi että saan itse päättää omista asioistani. En siis halua lokeroitua minkään nimikkeen alle. Kirkkoonkuulumattomuus ei ole koskaan ollut asia joka mielestäni määrittää tai kuvailee minua ihmisenä tai tyyppinä.

Menen ehdottomasti ammattilaisen meikattavaksi. En osaa varioida meikkiäni, ja naama aina kiiltää ikävästi kuvissa. En ole koskaan käynyt edes kauneushoitolassa (paitsi kerran värjäämässä ripset), joten hemmotteluaspekti houkuttelee. Suosittelen kyllä tuota ripsien (mahd. myös kulmien) värjäystä joka tapauksessa, helpottanee ammattilaisenkin työtä. Ja on ilo silmälle aamuisinkin ;D

Mies ei tule näkemään pukuani ennen vihkimistä. Olemme hyviä pitämään salaisuuksia, siis toistemme. Pukupussini on tilanpuutteesta johtuen näkösällä, mutta mies ei katso sinne. Minäkään en avaa hänen päiväkirjaansa

Minusta on vähän surullista ajatella, että morsian ei halua tai pikemminkin koe voivansa pukeutua valkoiseen pukuun jos kyseessä on toinen avioliitto. ( Toki puvun värivalinta voi johtua puhtaasti mieltymyksistä.) Mutta jos liitto on sulholle ensimmäinen, niin eikö muu väri suorastaan muistuta siitä, että tässä on kyseessä morsiamen toinen kerta? Valkoinen väri kun jo itsessään viestittää sitä, että tässä on morsian. Ja ilmeisesti joku teema häissä on monelle tärkeä (meillä teemana on yksinkertaisesti Meidän Häät!), miksei siis esim. elonkorjuuhäiden sijasta "nyt teemme kaiken toisin". Lähtökohta suunnittelulle siis sekin Mulla kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin, että tämä ketju "koskee minuakin", meillä vaan ei korosteta sulhasen ekaa avioliittoa, joka oli lyhyt ja onneton. Koska siitä on myös pitkä aika, ei hänen suvultaan ole tullut muuta kuin kannustusta. Mieheni kokee, että menee nyt ekaa kertaa oikeasti naimisiin. Ja siis viimeistä