No niin, täällä kirjoittelee siis vierailemassa tänään, eli minä. Juuri eilen palasimme matkaltamme. Siellä oli +48 kuumimmillaan, kosteusprosentti alimmillaan 4% ja yö-lämpötilat +35, eli ei paljoa helpottanut. Aurinko oikein kärvensi ihoa.. Siis siis, lähdimme matkalle 14.7. torstaina, matkat kesti tosiaan melkein vuorokauden ovelta ovelle, huh. Kaikilla lennoilla oli paljon itkeviä lapsia mukana, niin ei siinä hirveästi nukuttu. Hotelliin päästyämme nukuimmekin kevyet 12 h tirsat. Eikun aamulla etsimään vihkimislupatoimistoa, joka oli kuin olikin aivan hotellin vieressä. Esteettömyystodistuksemme ei voinut heitä vähempää kiinnostaa, kuten joku jo sanoikin aiemmin. Lupalapun kanssa sit etsittiin ensimmäinen kappeli, joka tuli vastaan. Se oli kiinni, joten menimme seuraavaan "A (Little white) chapel by the courthouse". Kerroimme haluavamme mennä naimisiin mahd. pian ja saimme valita itse ajan. Otimme iltapäivälle, jotta ehdimme vaihtaa vaatteet välissä jne. Otimme paketin, johon kuului minulle ruusukimppu (aidot kukat, monessa kappelissa ilmeisesti muovikukat) ja miehelle viehe + 12 valokuvaa. Hintaa tuli papin maksun kanssa (jonka summan sai itse päättää, monissa kappeleissa hinta oli kiinteä $50) noin $200 + vihkilupa $55. Kolmelta marssimme sitten kappeliin, jossa oli ihmiset vaihtuneet kokonaan. Tämä mies siellä, ei tiennyt meidän vihkimisestä mitään, kukkia ei oltu tilattu, eikä pappia ja valokuvaajaa. Onneksi meillä oli kuitti maksusta, koska siitäkään ei ollut siellä mitään tietoa.. Pari puhelinsoittoa ja 15 min. niin pappi saapui kukkien kanssa ja pystyimme aloittamaan. Kymmenessä minuutissa kaikki oli ohi, valokuvaajakin ehti paikalle kesken toimituksen, että saimme siitäkin kuvia. Kuvista saimme filmirullan, jonka saimme itse käydä teettämässä. Siitäkin olen lukenut, että joissain kappeleissa ei saa negoja ollenkaan itselleen, jotta ne voi käyttää niitä myöhemmin ties mihin tarkoitukseen. Teetimme kuvat Fremontilla olevassa Wahlgreens kaupassa cd:lle sekä otimme paperikuvat. Nyt on edessä tämä kuuluisa paperisota. Nyt ensin odotamme virallista vihkitodistusta, jonka jälkeen voimme pyytää sieltä apostillen, jotka sitten kaikki lähetetään lomakkeiden mukana suomen lähetystöön Los Angelesissa, joka hoitaa asiat sitten maistraattiin lopulta. Saas nähdä kauan menee. Tosi ihana matka, viikko oli ihan sopiva aika, tottakai 2 viikkoa olisi aina ollut parempi. Paljon nähtiin, käveltiin ja juotiin vettä ja juotiin vettä ja juotiin vettä... Kortit, joissa ilmoitimme asian tutuille saapuivat samana aamuna, kuin mekin, eli juuri sopiva ajoitus. Lähetimme ne siis sieltä lauantaina ja olivat perillä perjantaina. Onnitteluja rupesi ropisemaan kännykkään lentokentällä. Kaikki olivat yllättyneitä, vielä ei ole tullut yhtään negatiivista kommenttia. Muoks. Kaverit uhkasivat järjestää mulle after-polttarit, mukavat ja rauhalliset sellaiset.