Amandy

Kaduttaa. Tein päätöksen sukunimen vaihdosta vasta maistraatissa, tai itseasiassa mies sen paperiin kirjoitti, kun olin talokauppoja tehdessä luvannu vaihtaa nimeni, jos vain saan sen talon... Mokoma lupaus kadutti jo silloin, kun tajusin, että lunastettavaksi se jää. Sitten vuosia uskottelin itselleni, että sama se, mikä nimi mulla on. Mun on tyttönimi on ruma ja harvinainen, mutta se on kahden vanhimman lapseni sukunimi myös ja heidän takiaan olisin nimeni tahtonut pitää. Miehen nimi taas on varsin kelvollinen ja niin yleinen, että kukaan ei kysele, että onko se ja se samansukuniminen jotain sukua. Neljässä vuodessa olen oppinut sanomaan nimeni oikein, mutta mieleltäni olen nyt ja aina Amandy Tyttönimi.

Redrika: pallo oli halkaisijaltaan n. 20cm.

Tein viime kesänä siskolleni pallokimpun. Hyvin kesti menossa mukana koko päivän, eikä nuukahtanut. 1. Muotoilin märästä oasis-sienestä pallon muotoisen ja kieputin sen ympärille rautalankaa., jotta pallo ei halkea kesken päivän. 2. Laitoin rautalangan pallosta läpi ja pujotin helmet "kahvaksi". 3. Nostin pallon roikkumaan ja aloin tökkiä siihen kukkia. Ainoa "vika" pallossa oli se, että se oli painava. Koitan lisätä tähän kuvan jossain vaiheessa.

OT Miksi näissä "ei lapsia häihin" keskusteluissa monesti otetaan esille "hääparilla ei ole oikeutta loukkaantua, jos joku perheellinen jättää tulematta, koska lapsia ei ole kutsuttu"? En vielä koskaan ole nähnyt hääparia, joka olisi loukkaantunut, kun joku jättää edellä mainituista syistä tulematta. Jokainen hääpari tietää, että aina on mahdollisuus siihen, että joku kutsumatta jäänyt loukkaantuu ja se riski on otettava, kun häät järjestää.

Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole niin viisaita ja valveutuneita, että tajuavat viedä pikkuväkensä muualle siinä kohtaa, kun ympärillä örveltää humalaisia aikuisia. Jos juhlaohjesäännössä / kutsussa lukee selvästi, että lapsille sanotaan heipat klo x.x. niin on huomattavasti todennäköisempää, että lapset todella poistuvat siihen mennessä. Varsinaisena juhlapäivänä tuskin yksikään morsian haluaa mennä opastamaan juuri sitä vanhempaa, jonka jälkikasvun kotiinlähtöaika ylittyi jo tunteja sitten. Ennalta ehkäisyä!

Persoonallista tai ei, mutta näin meidän häissä: -häät oli samalla meidän tuparit, ei vietettiin ihan vaan kotona -jätettiin kaikki sellaiset kutsumatta, ketä ei haluttu kutsua -ei tarjottu perinteistä ruokaa, vaan salaatteja, kinkku- ja kasvisrullia jne. -vihkiminen oli edellisenä päivänä *ohimennen ruokkiksella -tyylisesti* -hääkimppu on ikuinen silkkikukkakimppu -kukaan ei pitänyt puheita -häähumppana oli Eläkeläisten Kuusessa hevon Kunnon Juntti-häät!

En. Vihkin virkaa toimittaa "muuten vaan" käyttöön ostettu sormus. Mentiin niin kiireellä naimisiin, ettei ollut aikaa ja mielenkiintoa etsiä tai teettää sormusta. Eikä se silloin tuntunut edes tärkeältä. Sormus kun sormus. Nyt kohta kolmen vuoden jälkeen hatutuksen määrä alkaa olla huipussaan. Vaikka oma on vikani, kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia vihkisormusta.

Onhan se niin, että jokainen lapsi tai aikuinen vie "tilan" joltain toiselta aikuiselta tai lapselta. Ei siinä välttämättä ole mitään "rahaa ja lahjoja" -ajattelua takana, vaan ihan puhtaasti se, että jos kutsumme Virtaset ilman lapsia, voimme kutsua myös Niemiset, mutta jos kutsumme myös Virtasten lapset, joudumme jättämään Niemiset pois. Hääparilla on oikeus päättää ketä kutsuu. Kutsutut sitten päättävät, tulevatko vai jättävätkö tulematta.

Ensimmäiselle kihlalle kävi "perinteiset", iskin vasaralla lyttyyn. Myin sen lopulta romukultana pois. Sen ei alunperinkään pitänyt tulla kihlaksi, vaan aivan käyttösormukseksi muihin sormiin. Uuden kihlan sain mieheltä Turkin tuliaisena, kaunis flakkasormus jollain lasinsirpaleella. Timantista ei ole tietoakaan, mutta sormus itsessään on mun mieleinen. Vihkisormus on väliaikainen ratkaisu. Ei ehditty teettää kaiverrusta, joten otin vihkin paikalle tilaa viemään tusinasormuksen Kultapörssin tai Kultajousen mallistosta. Ainoat viat sormuksessa ovat malli (ei sovi kihlan kanssa ja runko on ontto), koko (eri kokoinen kuin kihla) ja väri (eri sävyistä kultaa kuin kihla). Siis kaikki vialla, mutta olenkin valinnut tämän "muuhun käyttöön". Jos vaikka 2-vuotishääpäiväksi saisin ostettua itselleni sen vihkisormuksen, jota alunperin ajattelimme, niin elokuussa sormessa on keltakultainen flakka, johon on ulkopuolelle kaiverrettu "Rakastan, rakastan".

Vinkkinä teille, jotka vielä väsäilette wc- tai ea-koreja, niin laittakaa mukaan savetteja tai jotain muita kosteuspyyhkeitä. Itse raahaan niitä lähes aina mukana ja saan sitten jaella niitä kuumalla ilmalla itään ja länteen, kun ihmisillä dödöt pettää.

Kuulumme molemmat kirkkoon ja lapsetkin on kastettu. Taidamme kuitenkin kuulua enemmän sinne epäluuloisten seurakuntaan ja jumala on mulle satuhahmo siinä kun joulupukkikin. Menemme maistraatissa naimisiin, eikä varsinainen vihkiseremonia, oli se millainen tahansa, merkitse meille yhtään mitään. Siksi emme myöskään halunneet mitään spektaakkelia kirkossa. Se on vain seremonia... Häät meillä on vihkimisestä irrallaan, koska häillä juhlistamme rakkauttamme ja avioliiton solmiminen taas on taloudellista, eikä sillä ole meille mitään tekoa rakkauden kanssa.

Eniten jännittää, tuntuuko vihkimisen jälkeen "miltään". : Häistä sitten sade ja sen mahdollisuus...

Meillä on aikas pienet häät. Kutsut lähetettiin koskemaan koko perhettä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Useimmat sukulaiset hylättiin listalta siksi, ettei toinen meistä ollut koskaan nähnytkään ko. sukulaista. Emme kutsuneet ketään, joka olisi vain "pakko" kutsua. Kaiken tämän jälkeen jäljelle jäi 40 kutsuttavaa, joista 10 on lapsia. Moni kaveri on kysellyt, miksi jäi kutsutta tai koska kutsu tulee jne. Olemme vastanneet kaikille: "Meillä on pienet häät kotona, tilat ovat pienet ja laina nielee rahat. Tästä syystä kutsumatta jäi monta tärkeää ihmistä ja valitettavasti tekin olette niiden joukossa." Kukaan ei ole loukkaantunut, mutta onhan tämä totuuskin...

Minä en osta huomenlahjaa, vaan käytän siitä nimitystä "eilislahja". Annan miehelle vihkipäivänä kauan himoitsemansa taskumatin, mistä sitten voi ottaa viskihuikkaa seuraavana päivänä häissä. Tiedän, että lahja on mieluinen, nimittäin siitä on ollut puhetta jo moneen kertaan, että hääasukokonaisuudesta sellainen puuttuu.

Kiitos kaikille vinkeistä, etenkin Loves teillä näytti olevan aika hyvä ja jäljiteltävissä oleva aikataulu. En ole tälläsiäkään asioita miettinyt ja miettimättä kohta jääkin, häihin ei ole pitkä aika. :-[

Mitenkäs ton hääkaaren laita on, voisko sen rakentaa esim. kuistille portaiden yli tai portille? Kuuluuko sen olla hääparin pöydän takana vai voiko se olla missä tahansa? Taidan pistää kuvia pihasta ja kodistamme päikkyyni, jos se vaikka kirvottais lisää loistokkaita ideoita. Hansula:Laita ihmeessä kuvia. Miten suuri koti teillä oikein on, jos tuon vierasmäärän sinne mahdutat. (Ei oo pakko vastata)

Taisin otsikoida typerästi. Ajatuksena ei ole tehdä kodistamme mitään radikaaleja tempauksia, joista kotiamme ei tunnistaisi kodiksemme. Lähinnä tarkoitin (mitä kukaan ei voinut tietää, kun kerran en kertonut), että miten saisin kodin näyttämään siltä, että siellä juhlitaan häitä, eikä vaikkapa tupaantuliaisia tai synttäreitä. Olisiko mitään pientä (tai vaikka suurta) Sitä Juttua, joka kuuluu ehdottomasti häihin ja josta juhlapaikan tunnistaa häiksi? Haluan kaikesta tästä pienuudesta ja kotikutoisuudensta huolimatta, että häämme tuntuvat ja näyttävät häiltä. Vieraita tulossa pikku erehdyksen takia n.50... Yhdestä perheestä kutsuttiin vain toinen aikuinen ja ovat nyt tulossa 5 lapsensa kanssa.

Onko kukaan järjestänyt häitä kotonaan ja miten sen on koristellut? Kaikki vinkit vastaanotetaan, sillä aikaa on vähän ja ideoita itsellä ei ole ollenkaan. Meillä on häät kotona omakotitalossa, jossa on todella kaunis piha suihkulähteineen ja monine kukkaistutuksineen. Pihassa on myös jonkinlainen valaistus. Häät on elokuun lopulla ja toivomme poutaista päivää, että hääväki voisi olla paljon pihalla. Jos ilmat ei salli, ruokailemme sisällä. Tilaa sisälläkin on ihan mukavasti, kun vain siirretään muutamia huonekaluja pois tieltä.

Minun lapsilla edellisestä suhteesta on tyttönimeni ja heille se jää. Itse vaihdan nimeni, vaihdoin nimeni taloon. Asiasta keskusteltiin kyllä lasten kanssa ja siitä miltä heistä tuntuu, kun äidillä ja pikkusiskolla on eri sukunimi kuin heillä. Heille on sama minkä niminen äiti heillä on, kunhan olen heidän äitinsä. Ja heidän sukunimensä on osa heidän identiteettiään ja liittää heidät siihen sukuun, johon he kuuluvat. Avioliittoni myötä heidän isäsuhteensa ei muuta ja miehestäni ei heille isää tule. (Lämpimät välit on silti.) Uusperheissä nimiasiat on todella hankalia. Toisille nimet ovat tärkeämpiä kuin toisille. Miehelle on kunniakysymys, että olemme saman nimisiä, minulle taas se on aivan taivaan sama. Lapsilleni on tärkeää, että he saavat pitää oman nimensä ja siitä huolimatta me olemme The Perhe.

Kaasoni on melkein 23 ja neljä vuotta minua nuorempi.

Kaaso: *auttoi puvun etsimisessä *järjestää polttarit *tekee kampauksen ja vetää puvun vetoketjun kiinni (Muok.) *ottaa muutamia valokuvia ennen vieraiden saapumista Bestman: *järjestää polttarit *pystyttää telttakatoksen sulhasen kanssa *julistaa häärauhan + tärkein ja vaativin tehtävä molemmille; lopettaa meistä ja häistä huolehtimisen häärauhan julistukseen ja nauttia häistä!