Menee, aina kun siitä naisesta jotain kuulen. Kaikki meni hyvin alkuun, jopa silloin kun mentiin kihloihin oli ihan ihminen. Aika moni meinasi tukehtua pullaansa, oltiinhan me seurusteltu vasta 4kk... ;D Mutta sitten, kun aloin odottamaan meidän esikoista... MINÄ olen se, joka päätti että lapsi tehdään, MINÄ halusin vaihtaa meidän auton ihan uuteen, MINÄ halusin toisen lapsen nopeasti perään (poika oli 1,5v kun tyttö syntyi), poikarukka ei saanut olla tarpeeksi kauan ainut vauva ja huomion kohde (ja tämä naiselta, joka ei aluksi halunnut tulla mummiksi!!), MINÄ halusin muuttaa tänne jumalan selän taakse vanhempieni lähelle OMAAN asuntoon. Kummastakaan lapsesta ei ole onnitellut, kun ollaan kerrottu odotuksesta (toisella kertaa ainut kommentti oli "näin pian??"), esikoisen la:n kuultua oli "yäk, siitä tulee skorpioni" (on jotenkin uskovainen noista horoskoopeista... :) lopulta syntyi kolme viikkoa ennen ja on vaaka, toisesta oli sentään tyytyväinen, kun oli samaa horoskooppia kuin hän. Ja (valitettavasti mun mielestä) syntyikin samana päivänä kuin anoppi. Uskokaa, yritin pinnistellä vuorokauden toiselle puolelle, mutta tuli kolme tuntia liian aikaisin... ;D Häistä tulleet kommentit: "Ai. Jaa. Vai niin." Ja tästä loukkaannuin syvästi: " Tarviiko niitä nyt vielä varailla, kirkkoa ja pitopalvelua ja juhlapaikkaa, kun eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan (tämä viime syksynä, sain kerrankin anopin hiljaiseksi, kun ilmoitin että nuo kyseiset jutut on olleet varattuna jo kohta vuoden... ;D)". Mitään ei ole ilmoittanut, että haluaako auttaa rahallisesti tai muuten, tosin ei me sitä edes oleteta. Mun vanhemmat kustantaa mun puvun ja meikin ja hiukset ja olivat just laivalla ja ostivat viinoja booliin, eikä halunneet niistä rahaa . En tiedä, mikä anoppia meikäläisessä risoo, mutta toivottu miniä en ole. Mulle koskaan mitään suoraan sano, vaan mies saa kuunnella ne puhelimessa, tai laittaa miehelle tekstiviestiä. Ollessamme anopilla, mua ei siellä pahemmin ole olemassa. Lässyttää lapsenlapsilleen ja jos tekee niiden kanssa jotain ja menee esim. tupakalle, sanoo lapsille "menkää isille siksi aikaa tms." Koskaan ei puhu siellä lapsillemme musta. Että äiti tekee jne. Ja vaikka sanon, että ei sitten keksiä kun ei ollut syönyt ruokaa, antaa kuitenkin. Ja SE raivostuttaa. Esikoisen ristiäisiin tuli vain kirkkoon takapenkille istumaan, kun mies ei ollut halunnut ketään muita sukulaisiaan, vaikka mun puolelta oli mun isovanhemmat ja isän siskot perheineen, jotka on tosi läheisiä ja se ydinporukka on aina kaikissa kissanristiäisissa. Anoppi suuttu siitä kauheasti ja jo silloin sanoi, että häihin ei tartte kutsua laittaa (voi kun ei tarttiskaan... ;D). Tytön ristiäisiin tuli sitten, kun mies pyysi yhden tätinsä perheineen. Jouluista en edes jaksa aloittaa, on mustasukkainen lapsenlapsistaan, joulut pitäs viettää siellä. Ei ymmärrä meidän systeemiä vuorojouluin.. Äh, tästä vois kirjoittaa romaanin. Aina kun nähdään hermot menee. Osaa hyvin piilotellusti jotain väläyttää ja varsinkin veettuilla. Sen taidon se osaa. Kun vaan ite muistas kaiken tän, kun poika tuo niitä miniäkokelaita kotiin näytille... Onneksi mies on samaa mieltä mun kanssa, anoppi meinaan ei aina säästele poikaansakaan...