Kihlapäivämme päätti tavallaan U2. Olimme Pariisissa viime kesänä katsomassa keikkaa ja viettämässä pitkää viikonloppua. Mies sitten roudasi salaa ostamaansa kihlasormusta ympäri Pariisia ja keräsi rohkeutta ja odotti oikeaa hetkeä. Lopulta se raahasi mut typerän tekosyyn varjolla Seinen rannalle ja kosasi. Niin siis sen takia U2 päätti kun saatiin liput kuin sattumalta tonne keikalle, oltiin yritetty jo Barcelonaan ja muualle. Sulhoni oli aina haaveillu, että vie joskus jonkun ihanan naisen kanssaan Pariisiin. Se höpisi jo ennen reissua koko ajan jostain kohtalosta ja mä tyhmä en tajunnut ;D Sen mielestä se, että saatiin liput vain tonne Stade de Francelle oli kohtalon johdatusta ja, että nyt sen pitäis tajuta, että mä oon sen kohtalo. Oltiin muuten juuri tuntia ennen kosintaa riidelty, että seisotaanko vai kävelläänkö siinä moving walkwaylla. Kosi silti