Rouva Pupu

^Ihanaa matkaa, nautitte varmasti Sydney on jumalaisen ihana paikka!!

^Jos ette ole vielä lähteneet, niin suosittelen TODELLA lämpimästi Sydneyn eläintarhaa! Aivan mahtava paikka, lautalla mennään ja todella hyvin esillä kaikki aussieläimet!! Kyllä Korkeasaari kalpenee monien ulkomaisten eläintarhojen vieressä, mitä eläinten oloihin tulee.

Kivihalmetta voin suositella ;D Perhetuttava, ja oli viime vuonna kovasti innoissaan siitä, että Lahden käräjäoikeus aikoi panostaa entistä enemmän vihkitoimintaan. Hyvä huumorintaju.

Meille sanottiin viime vuonna, että Helsingin maistraatti ottaa varauksia tulevalle kesälle tammikuussa. Eli elokuulle 2009 varaisitte vihkijän vasta tammikuussa 2009. Kannattaa tietysti kysellä jo ensi vuonna, voihan olla, että palveluasenne muuttuu. TOSIN suosittelisin ennen kaikkea Hyvinkään maistraattia, jossa on hoidettu näitä lauantaivihkimisiä jo iät ja ajat, ja seremoniasta tehdään juuri sen näköinen, kuin pari itse haluaa Ei tule mitään kieltäytymisiä! Me varattiin vihkijä Hyvinkäältä tammikuussa 2006 toukokuun 2006 häihin. Oltaisiin haluttu kellonaika 15 mutta siitä tuli sitten 14, koska vihkijän oli oltava eri puolella Uuttamaata klo 16 mennessä.

Meillä kaava meni näin: Yleistä vihkipuhetta (itse kirjoitettua malliesimerkkien avulla) Apassi-intiaanien rukous/runo Tahdon-kysymykset, jonka jälkeen: Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen totean Teidät aviopuolisoiksi. Antakaa liittonne merkiksi sormukset toisillenne. ***Sormukset ja pusu*** Vihkisormus on niiden lupausten symboli, jotka Te tänään teette toisillenne. Pitäkää sormusta muistutuksensa tästä hetkestä, jolloin tulevaisuudentoiveenne ja –pyrkimyksenne yhdistyvät. Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi tukien toinen toistanne elämänpolkunne mutkissa. Olkaa vahvat poluillanne ja olkaa vahvat liitossanne. Eli toden totta, tässä oli puolisoiksi julistaminen ennen sormuksia... Mutta kyllä toi järjestys on varmaan aika joustava, vihkijästä riippuen tietysti. Ei tuokaan järjestys kyllä siinä tilanteessa tuntunut yhtään hassulta (varsinkin, kun jännitti niin, että hyvä että tuosta muistaa mitään jälkikäteen ).

Me vietimme häämme vain vanhempien ja sisarusten kanssa juuri siksi, ettemme kestäneet ajatusta ison haloon keskellä olemisesta Ja ei ole yhtään kaduttanut jälkeenpäin: seuraavan kerran, kun olin (isoissa) häissä, ajattelin, että luojan kiitos meillä ei ollut tällaista!

Kylläpä suututtaa tuollainen asenne > Ihan niin kuin siviilihäät eivät olisi oikeat häät Harmi, jos sinun on pakko taipua siihen siunaukseen, mutta joskus kai sitä joutuu venymään sukurauhan takia...

Sorry, mutta lentoja Ausseihin ei välttämättä saa alle tonnilla :-/ Jos lennot esim. 1200 per naama (täysin realistinen), ei jää paljoa budjettia perille. Majoitukset siellä on kyllä halpoja, vaikka ei ihan reppupaikoissa asuiskaan, mutta silti... Ja niin kauas ei kannata lähteä kauhean lyhyeksi aikaa (itse en lähtisi alle kolmeksi viikoksi, mutta kaksi viikkoa lienee aivan ehdoton minimi). Siellä on niin paljon nähtävää!

^Äläs nyt, mun mielestä sun tarina oli ihana ;D Lämmitti toisen siviilivihityn mieltä Ja yhteen aiempaan kirjoitukseen pakko kommentoida, että maistraattihäät voi tuntua joo karuilta, mutta se on ihan eri asia kuin siviilivihkiminen, joka voi tapahtua kuitenkin ihan missä vaan. On maailmassa muitakin upeita vihkipaikkoja kuin kirkot...

Itse olin 31 v. kun menin viime vuonna naimisiin. Sulhon ikä alkaa edelleen kakkosella Meillä oli pienet häät: vain perheet paikalla, siviilivihkiminen ulkona, juhlan muodosti hyvä ravintolaillallinen. Ajatus hyvistä bileistä kavereille ja lähimmille sukulaisille houkutti aluksi, mutta jotenkin se konsepti unohtui aika pian, koska se ei olisi ollut meidän juttu. En olisi halunnut olla ison juhlan keskipisteenä, ja jotenkin koko avioliittoon astuminen tuntui juhlallisemmalta, kun se toteutettiin ikään kuin meidän juttuna, vain mun ja mun miehen kesken. Meillä oli kyllä vaatteet isojen häiden malliin, kävin kampaajalla, valokuvaaja otti potretit. Jos nyt vähän pohtii tuota ikäasiaa, niin olen aina tiedostanut, että en viihdy ison huomion keskipisteessä. Ja ajatus vain kahdestaan suoritettavasta vihkimisestä on tuntunut ennenkin kivalta, kun avioliitto on siinä kuitenkin se tärkein, ei ne häät. Mutta voi hyvin olla, että nuorempana olisi päätynyt perinteisiin, isompiin häihin (kirkossa ne ei olis kyllä koskaan mulle olleet). Nyt, vanhempana ja yhden pitkän suhteen kariutumisen jo kokeneena, oli ehkä enemmän rohkeutta tehdä häistä juuri itsensä näköiset. Yhtenä ikäkysymyksenä sanoisin myös, että päätimme mennä hyvin nopeasti naimisiin, alle kahden vuoden seurustelun jälkeen. Molemmilla oli jo takana pitkät suhteet, ja elämänkokemus ikään kuin kertoi, että nyt on tosi kyseessä eikä viivyttely mitään auta

Loistavasti sanottu ;D Olen jo kauan ajatellut, että jos joku käy vielä joskus tästä asiasta kanssani vääntämään, aion vastata juuri jotain tuon suuntaista. Onneksi kukaan ei ole kauheasti hätkähtänyt siviilivihkimistämme.

^Hienoa Jos vihkijänne on mies nimikirjaimilla J.K., on hyvin todennäköisesti meidän hyviä perhetuttuja

^Kaikenhan voi tehdä siviilihääseremoniassa juuri niin kuin kirkkohäissäkin, siis häämarssit, puvut ja kimput, mutta kaikki uskontoon liittyvä vaan puuttuu. Jos haluatte muutakin kuin vain lyhyen siviilikaavan lukemisen, niin voi olla, että jokainen henkikirjoittaja ei siihen suostu. Mutta kuten muuallakin olen mainostanut, esimerkiksi Hyvinkään maistraatin vihkijät toteuttavat kyllä kaikki hääparin toiveet. Meidänkin vihkijä sanoi oikein erikseen, että hänelle on tärkeää, että seremonia on juuri sellainen, kuin itse haluamme. Eli hänelle olisi vallan hyvin sopinut musiikit sun muut ohjelmanumerot, me vaan itse haluttiin pysyä aika lyhyessä systeemissä (puhe ja sormusten vaihto oli, mutta ei muuta ohjelmaa).

Jos saan pikkusen mainostaa, niin Lahden käräjäoikeuden väki vihkii myös oikein mielellään nykyisin

Minua kyllä kosittiin ulkomaanmatkalla ja se oli aivan ihana hetki, tottakai Eikä olisi tullut mieleenkään asettaa etukäteen jotain toiveita :-?