Wendela

Mun mielestäni on surullista, että ketjussa kovin puhutaan tuomitsemisesta, kun nähdäkseni kukaan tähän ketjuun kirjoittanut ei vielä ole tuominnut ketään.. Vai olenko mä missannut jonkun?

Minun sukuni on kirkkokansaa. Ja kirkkohäät olisi heidän silmissään yhteiskuntakelpoisempi tapa avioitua kuin "pelkkä" siviilivihkiminen. Minä en halua mennä kirkossa naimisiin vain siksi, että sukuni pitäisi minua sen takia parempana ihmisenä. Kun tällä tavoin olen itse rehellinen itselleni ja suvulle, uskon olevani aidosti myös parempi ihminen oli tarkastelijana kuka vain. Ja nimimerkille Tulevamorsio: Yhtään närkästystä et ainakaan minussa aiheuttanut, päinvastoin, hyvin kirjoitit minun ajatuksiini sopivaa tekstiä. Kukin tehköön kuten parhaaksi näkee.

En kahlannut koko ketjua läpi, mutta oletteko huomanneet Övre Nybackan? http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;218;6548 Kaunis ja suht lähellä Hgin pitäjänkirkkoa. (Kirkon ja Myyrmäen puolivälissä) Pihassa ihana navetta, jonka ylisilläkin voi vetää tanssit ja kakunleikkuut.

Tupperware-emäntä ei todellakaan saa mitään alennusta esittelyn myynnin mukaan. Emäntä saa ennaltasovitun emännänlahjan.Mutta takaisin seksileluihin: queendesiree hoitelee esittelijöitä moisiin tilaisuuksiin ja ovat aika hyviä Ihan mukava ohjelmanumero tuo voisi olla. Sieltä voi myös ostaa lahjaan lisämaustetta: vartalonmaalaussuklaata, parisuhdepelikortit, tms kivaa hyvän maun mukaista.

Juu ei mitään, kiitos selvennyksestä Helsbels. Mä usein itsekkin näen kirjoituksen keskeltä vain yhden lauseen ja alan näppis sauhuten kirjoittamaan, huomatakseni hetken päästä, että ei se ihan noin mennytkään Mutta yli kolmikymppisenä haluan häiltä eri asioita, mitä oli mielessä, kun olin 14. Hyvää ruokaa, rentoa oloa, hyviä kenkiä arvostan ihan eri tasolla kuin mitä silloin. Nyt koko juttu lähti liikkeelle ajatellen, että minähän en jalkaani pistä mitään mikä vaatii rakkolaastareita ja silti itken sisäänpäin pelkästä ajatuksestakin, että joudun tanssimaan loppuillasta. Sulholle jo uhkasin saapua vihittäväksi maiharit jalassa. Kaaso ilmoitti, ettei muuta osaisi odottaakaan ;D

Mä en haluaisi leikkejä häihin. Uskon, että ohjelmaa riittää ilmankin. Mä olen leikkimielinen ihminen, mutta mieheni ei. Kyllä me ilmankin leikkejä saadaan mukava juhla aikaiseksi.

Toivon, ettei tämä ollut "vastauksena" omaani. On niin sopivasti heti seuraavana viestinä. Siltä varalta, että oli, kysyisin Helsbelsiltä, että luitkohan viestini kokonaan? Kirjoitin, että huntu kuuluu morsiamen asuun varsinkin ekakertalaiselle. Minun silmääni näyttäisi hassulta, jos Elizabeth Taylor menisi yhdeksännen kerran naimisiin käyttäen huntua. Käsittääkseni huntu on ollut neitsyyden merkki, kuten myös valkoinen pukukin. Jos jollakulla on faktatietoa, ettei näin ole, en kieltäydy muuttamasta kantaani Toisaalta aikoinaan morsmaikun kuului olla neitsyt huolimatta siitä, mitä hänellä oli päällään. : En ole tosikko enkä varsinkaan tiukkapipo enkä varmasti neitsyt (kahden lapsen äiti sentään ;D) ja voisin silti pitää huntua häpeilemättä, jos se tuntuisi hyvältä muuten.

Loistoketju! Me olemme yli kolmekymppisiä ja liitto on ensimmäinen kummallekkin. En koe, että haluan kahden lapsen äitinä laittaa valkoista päälleni enkä huntuakaan. Toisaalta en olisi niitä välttämättä laittanut 20-vuotiaanakaan ennen lapsia. Ne eivät vain ole "minun juttuni." Kirkkohäät.. Ei ole ikäkysymys, koska "voi mennä" Jumalan kasvojen ja tämän seurakunnan edessä naimisiin. Iästä viis, jos elämänkumppani löytyy ja liitto halutaan sinetöidä kaikkien perinneherkkujen kera. No kirkkohäätkään ei ole mun juttuni, mutta koskaan en ole ajatellut, että se iästä riippuisi. (paitsi 14-vuotiaana se oli olevinaan ainoa varteenotettava vaihtoehto) Huntu.. Se kyllä on neitsyyden merkki ja aika harva morsian on neitsyt.. Huntu jotenkin "kuuluu" morsiammelle varsinkin ekakertalaiselle. Jos joku monesti liittoon naitu huntua pitää, sitä en ymmärrä, mutta ensikertalaiselle se on todellakin ookoo. Itselläni hunnunvirkaa toimittaa varmaan hupullinen viitta. Monta on asiaa minkä haluan olevan toisin mitä olisin parikymppisenä tehnyt. Johtuuko se aikuistumisesta, ajatusmaailman selkeytymisestä ja iän tuomasta itseluottamuksesta tehdä asiat juuri niinkuin se oikeasti itselle sopii.. Jotain sellaista. Siviilivihkiminen, seremonia sään salliessa luonnon keskellä, rokkia ja rakkautta. Ollaan ylpeitä siitä mitä olemme ja tehdään häistä juuri sellaiset kuin me itse haluamme.

Ai niin mitä sanoa niille, joita ei aio kutsua: Olen pahoillani, monta meille tärkeää ja rakasta ihmistä jäi kutsua vaille ainoastaan siitä syystä, että tilat on rajalliset samoin kuin budjetti.

Hyvä ketju ja siinä mielessä loistavaa vertaistukea, kun me painimme tasan saman asian kanssa. Kutsunko serkkuni häihin, he ovat rakkaita olleet joskus, muttemme ole juuri missä tekemisissä olleet n 15 vuoteen. Kerran pari nähty hautajaisissa ja soiteltu ja joulukortit lähetelty. Kutsuessani heidät puolisoineen joudun jättämään 4 läheistä ystävää pois, joiden kanssa jaan jokapäiväistä elämää. VÄÄRIN!!! Entä kummitätini miehineen. Ihana ihminen 900km päästä, jonka nimen vain näen joulukorteissa tai toinen kummitätini, toisten serkkujeni äiti, joka ei edes sitä joulukorttia lähetä, vaikka on itse sen joka joulu saanut. Lapsensa eivät tunnistaisi mua, jos kävelisivät vastaan. MIksi kutsuisin heidän kolmihenkisen perheensä ja taas jättäisin vastaavasti kolme ystävää kutsumatta. Perinteet velvoittavat-asenne haisee, mutta on otettava huomioon.. Kirjoittaminen selkiinnytti päätä: Kutsun ne joiden kanssa olen ja elän ja jätän kutsumatta kaikki ne jotka luetaan enää vain periaatteesta pakollisiin kutsuttaviin. Surullista, mutta varat on rajatut. Mieluummin hyvää hyville, kuin huonoa kaikille. Ja tuohon tarviiko ystävän kihlattu kutsua, vaikkei sitä entuudestaan tunne: meillä kutsutaan. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että ne jotka ovat läheisinä ihmisinä itse kutsun saaneet, saavat ensi kertaa mahdollisuuden esitellä kumppaninsa virallisesti. Häät tarjoaa siihen luontevan tavan.

Kyllä me tunnemme kaikki kutsutut vieraat. Pari avecia saattaa olla ylläreitä, mutta ei sen enempää.

Heti kun tiesin hääpäivän. Oli pakko heti kertoa läheisimmille, että varaavat kalenterista sen päivän. Eli n. 8 kk aiemmin.

Ihana teema:) Kuvia ei ole minulla tarjota, mutta saniaset ja siitä sellainen pehmeän ja pörröinen muunnos, mikä näyttää ihan peikonperuukilta, sopisi kuvaan vahvasti. Mulla on niitä kotona pajukoreissa, ei maksa kamalasti, on näyttäviä ja juuri peikkoaiheseen sopivia. -Kanaverkot verhoiltuna sammaleella tai pienisilmäinen koristekalaverkko johon ripustelet kukkasia, sammalta yms.. - Vanhat harmaantuneet laudat ja heinäseipäät saattaisivat sopia myös teemaan ja hmm.. -Laboratoriopullot pienet pyöreät alaosaltaan, niihin vettä ja rönsyileviä kasveja ja pullot vaikka kullanvärisella rautalangalla roikkumaan peikonpuunoksaan. Suihkulähde, märkiä kiiltäviä kiviä, kelluvia kynttilöitä, säkkikangasta, harsokangasta, usvaa vaikka booliin.. -Keijukaisiin sopii saippuakuplat Siinä jotain, mietin lisää. Aihe on herkullinen!! Ja osittain meillä kotona jo toteutettu. :

Miu: Kirjoituksesi olisi voinut olla minun. Kävin riparin, koska "sinnehän kaikki menee", minut kastettiin siellä, jotta pääsisin ripille ja kaikki vain, jotta saisin haaveilemani kirkkohäät. Olen koko ikäni siitä 14-vuotiaasta asti katsellut kirkkoja "sillä silmällä." Mutta kun sitä henkeä mikä mielestäni todelliseen kristinuskoon liittyy, en voi allekirjoittaa. Surullista, mutta rehellistä. Siksi siviilivihkiminen.

Ai niin.. Mikä on mielestäsi tapakristitty? Minun mielestäni tapakristitty ei usko Jumalaan eikä mihinkään mitä kristinusko edustaa, mutta hän kuuluu kirkkoon, koska sinne nyt vaan kuuluu kuulua. Näkemykseni mukaan tapakristitty esimerkiksi kastaa lapsensa, jotta he pääsevät kolmevuotiaina vekkulikerhoon tai että kuulumalla kirkkoon saa hautapaikan halvemmalla. Ei uskoa ehkä mitata kirkossa käynneillä, mutta saa kait sekin kiinnostaa. Tuleehan noita messuja televisiostakin.

Minä en kysynyt, että "sinä tapakristitty..." Sinä itse muotoilit asian noin. Minä kysyin, että kuinka usein kirkkohäitä viettävät käyvät kirkossa. Ja kerroin, etten ole itse siellä käynyt ja se on syy miksi me emme mene kirkossa naimisiin. Tosin kirkkohäitä varten olen käynyt rippikoulun ja minut on kastettu riparilla. Sydämeeni asti usko pyhään yhteiseen seurakuntaan ei löytänyt. Olisi hienoa, jos osaisin sieltä löytää hilajisuuden tai tuntea kuuluvani pyhään yhteiseen seurakuntaan, mutta kun en pysty. Siksi katsoisin minun valehtelevan Jumalalle päinnäköä, jos siellä lukisin Isä meitää tai uskontunnustusta. Tuon asian valehteleminen olisi omasta mielestäni suurin mahdollinen synti. Ja minä en pyöritellyt päätäni enkä solvannut kirkossa käymättömiä vääriksi kristityiksi. Uteliaisuuttani haluan tietää, että kuinka usein ihmiset käyvät kirkossa, kun heille on tärkeää, että häätkin siellä pidetään.Jatkokeskustelua varten, älä laita minun suuhuni sanoja mitä en ole sanonut. Lainaa vaikka suoraan tekstiä, rikkomatta asiayhteyttä. Nyt nimittäin jo syytit minua arvostelusta, tuomitsemisesta, pään pyörittelystä ja vääristit kysymykseni, jonka alkuperäinen tarkoitus ei ollut loukata ketään, vaikka niin halusit ilmeisesti sen näyttävän. Toivon, ettet tee sitä toiste.

Kysymys kirkkohäitä suunnitteleville: Koska viimeksi kävit kirkossa, jos siihen ei lasketa hautajaisia, häitä tai luokkaretkiä tai joulukirkkoa koulun kanssa? Mä olen käynyt kirkossa ilman tapahtuman vaatimaa velvoitetta.. ööö..En koskaan. Ehkä olen siinä hävinnyt jotain oleellista, kun en ymmärrä moista paikkaa harjoittaa uskoa. Päinvastoin kuin jotkut nyt luulevat, en halua arvostella kirkkohäitä. Mielestäni on hienoa, että ihminen tietää mihin uskoo ja haluaa sen näyttää vaikka juuri viettämällä häät kirkossa. Meille se ei ole oikea ratkaisu ja siksi me vietämme häämme luonnon keskellä tai sitten häitä varten varatussa juhlatilassa. Kaikki tavallaan ja omanlainen ratkaisu.

Siksi meitä ei vihitä kirkossa, koska se olisi valheellista Jumalaa, kirkkoa ja erityisesti meidän moraaliamme kohtaan. Uskon Jumalaan, mutten usko pyhään yhteiseen seurakuntaan. Ahdistavat jäykät virret ja se kankea tekopyhä henki, mikä vallitsee usein tapauskovaisten keskuudessa, hävettää. En tahdo esittää yhtään parempaa ihmistä kuin mitä olen. Ja maistraattivihkimisestä sen verran, että juhlasta saa juuri niin juhlavan tai hienostuneen, pienen tai suuren kuin sen itse järjestää.

Meillä on myös pakanahäät tulossa. Virallisuudesta sen verran, että meidät vihitään maistraatissa etukäteen ihan omalla pikkuporukalla. Mutta hääjuhlan seremoniallinen osuus käydään läpi suvun ja lähimpien ystävien kera luonnon ympäröimänä. Itse "vihkikaavaan" tulee otteita wiccalaisuudesta ja omista toiveistamme. Vihkikaavasta tulee siten todella meitä varten sorvattu.

Ovat mulle suuresti rakkaita ystäviä, joihin luotan ihan täydet sata.

Jos mun pukuni olisi valkoinen, haluaisin kenkieni olevan turkoosit:)) Ja hiuksiin turkoosia ja kukkiin kans.

No onpas kurjasti kommentoitu. Olen kanssasi samaa mieltä, että tuo kuulostaa tosiaan siltä, että heillä ei menisikään itsellään kovin hyvin ja kaataa tämän syyllisyyden tunteen teidän niskaanne kateellisena. Olkaa te onnellisia ja näyttäkää heidän olevan väärässä. Helppo on täältä ruudun edestä huudella neuvoja, mutta sanoisin, että yritä ohittaa moiset kommentit (koska ne eivät ilmeisesti pidä paikkaansa, eihän) ja jatkat hymyillen porskuttaen omia häitäsi.

Mun mielestäni kaaso maksaa oman pukunsa, paitsi, jos morsiamella on jokin tietty puku mielessä, niin sitten morsian saa luvan maksaa. Mut mä en haluaisi olla päättämässä kaasojen pukua. He ovat luottohenkilöitä ja uskon heidän pukeutuvan tilaisuuteen sopvialla tavalla ilman, että minun pitäisi siihen puuttua. Her tulevat tietämään minun pukuni värit ja tyylin ja halutessaan voivat sovittaa omansa sen kanssa.

Aivan varmasti voi morsian laulaa, mikäs sen hienompaa. Ei hassumpi idea

Mä olen ollut häissä missä heiteltiin pop corneja.. Tietenkin ilman suolaa ja rasvaa:) Ne oli aika hauskoja ;D