Jump to content
Naimisiin.info

aurora_borealis

Aktiivijäsen
  • Viestit

    1280
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Viestit posted by aurora_borealis

  1. Olin joskus laivalla, kun eräs mies lähestyi ja kertoi kuinka hänellä on häät viikon päästä ja haluaisi vielä vierasta naista ennen kuin purjehtii avioliiton satamaan. Tiedä sitä oliko se totta vai joku sairaampi iskurepliikki. Pidin sille miehelle kovan saarnan, jonka jälkeen hän piti minua kauheana tiukkapipona. Mutta ei herunut silti  ;D

    tähän voisi sanoa, mitä minttukin sanoi. jos pystyy tuosta vain pettämään viikko ennen häitä, niin on tehnyt/pystyy sen tekemään muutenkin.

  2. Kyse ei esimerkissäkään ollut siitä että nainen olisi hermostunut siitä että muitten miehet menevät katselemaan...Hän hermostui siitä että Hänen miehensä vedetään mukaan sellaiseen...

    tämä saattaa olla aika rumasti sanottu, mutta on kyllä aika vässykkä mies, jos ei osaa sanoa ettei halua jos oikeasti oma mielipide on se. en usko ollenkaan, että aikuista miestä voi tälläiseen pakottaa, mitenköhän päin tämä nyt oikeasti meni? vedettiinkö hänet väkisin lavan eteen ja survottiin tulitikut silmiin? ::)

  3. No ei miehen ruumiissa ole mitään mitä voisi verrata naisen rintoihin, sitä yritin tuolla tuoda esiin. Oikeasti. Jotta nainen kiihottuisi miesstripparista yhtäpaljon kuin mies naisstripparista pitäisi miesstripparin vähintäänkin hyväillä naista jolle strippaa...

    stripparia ei tarvitse katsoa kiihottumismielessä. mieheni on käynyt joitakin kertoja katsomassa mielenkiinnosta ja huvin vuoksi strippareita ja olemme käyneet yhdessä myös. mies on kuitenkin sen verran tylsä tyyppi, ettei kuitenkaan kiihotu muista kuin meikäläisestä millään tavalla  :P

    itse taas näen miesvartalossa ennemminkin paljon muuta kiihottavaa kuin sen peniksen. itseasiassa sitä voi käyttää sitten siihen aktin toteuttamiseen, mutta kiihotus lähtee ihan muualta. tosin, en itsekään kokisi miesstrippaajaa kiihottavaksi (en tosin muistaakseeni ole nähnyt muuta kuin muutaman muovisen näköisen uniformustripparin ;D)

  4. Eiköhän tämä maailma ole meille morsiamille/naisille/äideille ihan tarpeeksi haastava paikka ilman, että toverinaiset puukottavat selkään?? Tämä koko aihe on ihan 1800-luvulta... Pliis.

    minun mielestä on toisaalta tylsää se, että jos ei kaikki ole samaa mieltä, niin asioista pitäisi vaieta. miksi tuntuu aina olevan niin vaikeaa keskustella asiallisesti asioista, joihin on eri näkökantoja :-?

  5. Kyllä näistä keskusteluista saa sen käsityksen että ne joille se naimisiin meno on välttämättömyys ennen lapsen tuloa eivät ns. hyväksy sitä että jotkut tekevät asiat toisin päin.

    höpö höpö. jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee, miten sellainen voi olla keneltäkään pois? ei pidä olla niin kiihkeä tämän asian kanssa.

  6. Taidat olla katkera jostain.... täällä meillä vain ollaan niin pirun vanhoillisia.... ensin pitää mennä naimisiin... sitten tehdä uraa ja sitten lapset.... mä olen tehnyt nuorena lapsia ja nyt vanhempana ja aina olen tehnyt uraa.... naimisiin olen vasta menossa.... ja mitkä paskat olen saanu päälle niin kuin olisin pahakin ihminen ja vain siksi etten ole naimisissa ja lapsilla kaksi eri isää...... voi miten kamala ihminen........ itse en siitä ota ongelmaa..... jos en nytkään menis naimisiin niin ei mitään ongelmaa..... eikä muuten nimitys rouva ole mitenkään kutsuva....  

    Pointtini oli vain se että tuttavani oli onnellinen siitä että pääsi naimisiin elämänsä rakkauden kanssa..... joillekin se avioliitto kun on niin kauhean tärkeä.....

    Itse haluan naimisiin vain juhlien takia ja siksi että se antaa lopullisen silauksen liitollemme.... se ei vaikuta meidän omistamiseen tai mihinkään.... ne asiat on viisaasti hoidettu jo aikoja sitten.....

    Monta kertaa vain lasten tekoa nykypäivänä siirretään juuri uran tai muun syyn takia..... kuinka monet tekevät heti lapsen avioliiton solmimisen jälkeen..... minä tiedän vain yhden pariskunnan kaikista monista sadoista ihmisistä joiden häissä olen ollut tai muuten tutustunut heihin häiden jälkeen.....

    buahhhaa. miksi pitää olla aina automaattisesti katkera, jos on erimieltä asiasta? minun tapani on todennäköisesti tämä, sinun joku muu. minun tapaani ei liity kenenkään muun elämä tai muka joku ikävä juttu elämässäni josta pitäisi olla katkera. minä olen tässä onnellinen. ja toivon saavani lapsia joskus avioliiton jälkeen. tämä järjestys on meille nyt sopiva.

    tekisi mieli kysyä tuon vaahtoamisen jälkeen että oletko itse katkera, loukkaantunut, tms.?

  7. Mäkään en ihan ymmärrä, että MIKSI niitä häitä pitää aikaistaa kolme kuukautta, eikä voi odottaa siihen asti, kun on oikeasti täysi-ikäinen. Jos haluaa välttämättä kesähäät, kesä tulee vuodenkin päästä. Itseäni ei oikein vakuuta perustelu "Emme tahdo asua yhdessä ennen häitä" sille, että naimisiin pitää päästä alaikäisenä. Mielestäni ala-ikäisenä ei tarvitsisi asua vielä kenenkään kanssa (tai sitten vanhempien).

    jes, olen emoronsun kanssa täysin samaa mieltä :P

    vanhetessa huomaa, kuinka junnu alaikäisenä ihminen on, vielä 18-vuotiaanakin. miksi ei siis voi edes sitä muutamaa kuukautta odottaa? hätäily muutaman vuoden seurustelun jälkeen alaikäisenä tuntuu todella älyttömältä. ja ei todellakaan vaikuta jotenkin enemmän harkitulta kuin muiden liittojen solmimiset...

  8. Ja vielä sekin, että tässä nyt tosiaan ollaan menossa naimisiin!  ;D Asia piti perin pohjin ensin selvittää itselleen ja olla vielä valmis perustelemaan se muille. Että itseasiassa musta tuntuu, että meidän naimisiin menomme on harkitumpi kuin monet muut liitot.  ;)

    minä sanoisin harkitsemiseksi ennemmin sitä, ettei hätäile, odottaa ja antaa itsensä ja suhteensa kasvaa kypsemmäksi.

    minua ei myöskään vakuuta koskaan kommentit, "kun nyt meidän suhde on vain parempi kuin muiden"

  9. Ensinnäkään minä en tarvitse perustella kypsyyttäni kenellekään, riittää kun itse tunnen olevani TARPEEKSI kypsä naimisiin. Tässä ketjussa olen puhunut yleisesti ihmisten kypsyydestä.

    Joillekin se vuosia on 17 vuotta, toisille 30 vuotta. 17-vuotias harvoin on niin kypsä kuin 30-vuotias, tietenkään, mutta se onko 17-vuotias kasvanut yksilönä TARPEEKSI yksilönä, jotta pystyy tekemään päätöksen elämän kestävästä liitosta, on myös yksilökohtainen asia.

    no hohhoijaa. en oikeasti viitsi sanoa enempää, vastaukset kun ovat aina samanlaisia, joten vääntäminen on turhaa, ihmisten kanssa, jotka ovat varmoja omasta aikaisesta kypsymisestä ja kehityksestään. (17-vuotias on aina keskeneräinen, jos 30-vuotias ei ole jälkeenjäänyt, niin 17-vuotias ei ole koskaan niin kypsä kuin 30-vuotias)

    en sano mitään pahalla kellekään, ja jokainen tehköön mitä lystää niinkauan kuin se ei satuta ketään muuta. mutta on asioita joita vastaan väittäminen on täysin turhaa, ihan kuin väittäisi veren maku suussa kissaa koiraksi  ::)

    ja en edelleenkään ymmärrä mikä on se pakkomielteinen syy mennä naimisiin alaikäisenä, vielä ihan kersana, eikä voi odottaa muutamaa vuotta ::)

    paljonkohan sain taas kiukkua osakseni :P

  10. Tietenkin. Ja muutoksissa ja kasvamisessa on myös yksilökohtaisia eroja. Joidenkin nuorten valmius avioliittoon ja sen hoitamiseen on paljon parempi, kuin monien vanhempien parien. Esimerkiksi vanhemmilta ystäviltäni kuulin ihmettelyjä, kun sanoin että menemme parisuhdekurssille: "Onks teillä jotain ongelmia?"  ::)

    ennemmin voisit sanoa, että toiset parit näkevät enemmän vaivaa suhteen eteen kuin toiset, siihen kun nyt ei yksinkertaisesti ikää voi liittää ollenkaan. ihmisten viitsimiset ja jaksamiset ovat erilaisia, kypsyyttä ei kannata perustella aloittamalla "toiset vanhemmat parit sitä ja tätä".

    siinä ei ole kasvamisen kohdalla henkilökohtaisia eroja kuitenkaan, etteikö jokainen tarvitsisi vuosia kasvaakseen aikuiseksi, ja omana yksilönään ensin. ::)

  11. Tuolla ajatuksella on parempi olla menemättä naimisiin ollenkaan, koska ihminen kasvaa henkisesti koko ajan.

    Mielestäni naimisiin voi "henkisen kasvunsa" puolesta mennä sitten kun hyväksyy tiedon siitä, että itse ja toinen muuttuu ja on valmis ottamaan muutokset vastaan, vaikka ne ei omia kuvitelmia vastaisikaan.

    kai silti tiedostat että aikuisen muutokset ihmisenä ovat hieman eriasia, kuin lapsen ja nuoren kypsyminen aikuiseksi henkisesti ja fyysisesti?

  12. Sama täällä! Tammikuussa -08 on häät ja ilotulitus tulee aivan varmasti. Emme halua mitään ihmeellisempää ohjelmaa/leikkejä, joten ilotulitus on varmasti mieleen painuva "ohjelmanumero" muuten ohjelmaltaa simppeleissä häissä. Olen kysellyt parista yrityksestä ja hinta-arvioita odottelen. Toivoisin todellakin ilotulituksen toteutuvan  :-X

    suosittelen wing todella, tulitukset ovat mahtavia ammattilaisen tekemänä, ja yleensä kyllä kaikki arvostavat ;)

  13. Ja vaikka vanha ketju onkin, on munkin pakko tänne jotain sanoa:

    Itse olen pian 24-vuotias, samoin avomieheni. Olemme olleet yhdessä hieman yli 15-vuotiaista ja tässä porskutamme edelleen, onnellistakin onnellisempina joka päivä. Naimisiin menemme kesällä 2008, joten marraskuussa 10-vuotispäivänämme meillä on vihkisormukset sormissamme.

    Tarkoituksenani on nyt näyttää toteen, että nuorenakin aloitettu suhde voi kestää, mentiin sitä naimisiin "liian" aikaisin tai kuten me, vasta 9 vuoden seurustelun jälkeen.

    me olimme tavatessamme 16-vuotiata. saman miehen kanssa naimisiin olen menossa. kymmenes vuosi on menossa kun meidät vihitään ja hyvä niin. vaikka olen rakastanut häntä alusta asti suunnattomasti, ei olisi tullut mieleenkään rynnätä vihille alaikäisenä puolikehittymättömänä kersana. ::)

  14. En tiedä voidaanko tää laskea rakkauslauluksi, mutta mun mielestä tosi kaunis biisi :)

    The Temptations - Stand By Me

    When the night has come

    And the land is dark

    And the moon is the only light we see

    No I won't be afraid

    No I won't be afraid

    Just as long as you stand, stand by me

    And darling, darling stand by me

    Oh, now, now, stand by me

    Stand by me, stand by me

    If the sky that we look upon

    Should tumble and fall

    And the mountain should crumble to the sea

    I won't cry, I won't cry

    No I won't shed a tear

    Just as long as you stand, stand by me

    And darling, darling stand by me

    Oh, stand by me

    Stand by me, stand by me, stand by me

    Whenever you're in trouble won't you stand by me

    Oh, now, now, stand by me

    Oh, stand by me, stand by me, stand by me

    Darling, darling stand by me

    Stand by me

    Oh stand by me, stand by me, stand by me

    mahtoikohan kukaan muu sanoa, mutta kyseessä on ben e. kingin biisi

  15. perhetuttumme menivät nuorena naimisiin ensimmäisen lapsen tulon vuoksi.... tekivät kaikki lapsen avioliiton aikana ja mies menehtyi yllättäin parisen vuotta sitten... nainen jäi yksin pienten lasten kanssa... hän vain totesi kaiken kaikkiaan että onneksi teki lapset nuorena..... ja onneksi menivät naimisiin koska kuka nyt huolisi monen lapsen yksinhuoltajan vaimokseen.... voi ainakin olla vaikeaa....

    Pari päivää ennen perhetuttumme kuolemaa kaverini kuoli..... hänen juuri vihitty vaimonsa jäi yksin.... hän surkutteli sitä ettei mies halunnut tehdä lapsia ennen avioliittoa..... olisi jäänyt edes muisto miehestä....

    jossitella voi kuinka paljon vain. ja se, että menee naimisiin ei välttämättä tarkoita sitä, että lapset hankitaan kolmevitosena. prkl tätä netin mustavalkoisuutta.

  16. näillä paloilla millä nyt mennään haluan ensin avioliiton ja sitten lapset. jos olisi käynyt niin, että olisin vahingossa tullut raskaaksi (vahingossa tosiaan, koska koko seurustelun olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä), niin sitten olisi käynyt, ja lapsi olisi tullut ensin.

    meillä mennään nyt tässä järjestyksessä jonka minä ns. perinteitä kunnioittavana koen oikeaksi (ja mies myös) seurustelu-->avoliitto-->kosinta=kihlautuminen--->avioliitto (ja siis sen pitkän seurustelun jälkeen)--->toivottavasti lapset (toivottavasti koska koskaanhan ei tiedä :-/ ) tämä on ilmeisesti tässä tilanteessa mahdollista, ja siksi näin :)

×
×
  • Create New...