Sinisimpukka

Mulla oli vaan ihanan helpottunut olo. Hääjuhla oli ihana, mutta sen järjestämiseen oli mennyt sen verran energiaa, että oli ihana vaan olla. Ja onnellisiahan me vieläkin ollaan, häistä n. 2 kk, ei ole paljon ehtinyt sitä kiirettä ja organisointia kaipaamaan. Kiva vaan, kun ehdimme keskittyä toisiimme ja omiin harrastuksiimme.

Meille tuli kukat Itäkeskuksen kukasta. Ystävällinen palvelu, ja kimpusta ja kukista tuli juuri sellaiset kuin halusinkin ja upeammatkin. Vein siis kuvan kimpusta ja vieheistä, ja loput selitin millaiset haluan. Voin suositella lämpimästi! Ja hinta oli todella kohtuullinen Helsingin hinnaksi!! Ja olen siis todella tiedostava ja ronkeli, mutten halunnut maksaa keskustan hillittömiä hintoja.

Emme ole vielä laskeneet häiden loppusummaa jonka tiedän olevan aika paljon, mutta voin sanoa, ettei kaduta! Meillä oli aivan ihanat häät; vieraat viihtyivät, ruoka oli hyvää, ohjelma oli mahtavaa ja me itse viihdyimme ja tykkäsimme tosi paljon. Olimme koko ajan kyllä kustannustietoisia, ja saimmekin tehtyä näyttäviä koristeita aika hyvään hintaan jne. En osaa nyt heti keksiä asioita, missä olisi varsinaisesti mennyt rahaa 'hukkaan', koska häistä tuli aivan meidän näköisemme.

Meillä 'säästettiin' tuossa häävalokuvauksessa, emme menneet studioon, ja kuvat otti juhlasta ym. siskoni. Nyt harmittaa, kun osa kuvista on mennyt pilalle, heilahtanut tai liian tummia. Vaikeaa löytää yhtään kunnon hääkuvaa eteenpäin näytettäväksi. Lisäksi luulimme, että olisi ollut aikaa ottaa hyviä kuvia paikanpäällä, mutta porukka (perheet) hajosi koko ajan joka suuntaan, ja ihmiset tulivat jatkuvasti keskeyttämään. Siis kiva, että vieraat tulivat juttelemaan, mutta kun tuntui, ettei hetkeäkään voinut keskittyä kuvaukseen... Nyt sitten kuvasaalista katsellessa harmittaa kyllä. Älkää siis säästäkö häävalokuvauksessa!! Lisäys: Varatkaa kunnon aika hääohjelmasta hääkuville, jos meinaatte ottaa keskellä hääpäivää. Kuuluttakaa vaikka vieraille, että hääpari poistuu nyt hetkeksi kuvattavaksi.

Pelotti kyllä. Mies kertoi kosioaikeistaan n. kaksi (muistankohan oikein?) viikkoa aikaisemmin, enkä meinannut tuota aikaa pysyä nahoissani. Käytiin katsomassa sormukset, mutta sinä päivänä kun niitä piti lähteä hakemaan kaiverruksesta, sain ihan paniikkikohtauksenkin... Olen siis muutenkin aika kova jännittäjä. Jännitin sitä kuinka mies aikoo kosia, ja sitten myös perheen ja kavereiden reaktioita jne. Kuitenkin kihlauduimme ihan aikataulussa, ja sen jälkeen kyllä sydänkin rauhoittui. Se on yllättävän iso asia tuo kihlaus ja sitoutuminen avioliittoon ihan ajatustasolla, ei ihme että jännittää. Tuoreena rouvana voin kuitenkin sanoa, että on kannattanut! :-) Yllättävää, että hääpäivä ja naimisiin meno ei sitten jännittänytkään niin paljon kuin tuo kihlaus, meille kun kihlaus itsessään oli se lupaus avioliitosta, eli se päätös tehtiin silloin. Ei sitten enää kihlausaikana tarvinnut arpoa, mennäänkö naimisiin vai ei.

Suskis: pappi kysyi itse 'haastattelun' päätteeksi n. kaksi viikkoa ennen häitä, josko haluamme kutsua hänet juhliin. Me siihen että tottakai. Tavallaan oli vähän pakkorako, mutta pappi oli kyllä niin mukava ja symppis, että olemme iloisia, että hän nyt sitten tulee.

Meba, me ollaan postimerkkikaimoja!! ;D

Varattiin kirkko ja juhlapaikka n. 5 kk aiemmin. Meillä tosin talvihäät eli ei ollut kovin tiukkaa, saatiin just se mikä haluttiin - tosin yhdellä viikolla piti hääpäivää siirtää alkuperäisestä ajatellusta että saatiin haluamamme juhlasali.

Meidän menu näyttää tältä: Vihreää salaattia Kreikkalaisen salaatin ainekset (saa poimia matkaan sen , mikä kutakin miellyttää): tomaattia, paprikaa, sipulirenkaita, oliiveja, fetajuustoa Salaatinkastiketta, esim. vinaigrette ja sinappikastike Rapusalaattia Savulohta Silli-/silakkalajitelma (kolmea laatua) Roseepaistia ja waldorfinsalaattia Keitettyä perunaa Leipävalikoima, levitettä ja voita Paahdettua broilerinrintaa ja kermaperunaa tai hedelmäinen ratatouille Vihannesriisiä Vettä, kotikaljaa, maitoa tai piimää Kahvia, teetä, hääkakku, keksejä, muuta makeaa.

Minäkin olen hieman huolissani sulhaseni BM-valinnasta. Ystävyyden laatua en epäile, mutta sitäkin enemmän sitä, miten pystyy tehtävänsä hoitamaan. Tosin sulho miettii sitä itsekin... Nyt meillä on mietinnässä että pyytäisimme sulhasen toisen ystävän seremoniamestariksi vetämään juonnot ym, ilmeisesti niinkin voi tehdä. Tämä 'alkuperäinen' BM on tosin vakuutellut osaavansa hoitaa homman, joten tilanne on hieman nolo. Miten kannattaisi hoitaa? BM ei ole vielä tavannut kaasoa, minulle tuo kohtaaminen aiheuttaa jo nyt painajaisia. Kaasoa olen tosin varoitellut, mikä sekin on varmaan väärin että 'mollaan' BM:ä ennen kuin ovat tavanneetkaan... Kaaso on erittäin pystyvä ja näppärä, BM:n epäilen olevan enemmän 'antaa mennä vaan'-tyyppiä. Törmäyksiä luvassa.

Mun kaaso on 29, muutaman vuoden minua vanhempi.

Mulla on häihin aikaa vielä 4kk, mutta näen kyllä jo hääunia lähes joka yö... Välillä juuri painajaisia, jossa kaikki menee pieleen, yhdessä unessa minua yritti meikata jotkut ihan vieraat naiset ja kaikki meni poskelleen. Sitten on niitä, kun sulhanen on vaihtunut tai kirkko väärä jne. Yhden vanhemman, viisaan naisen mukaan kysymys on ihan 'normaalista' nuoren morsiammen stressistä, kun haluaa, että kaikki onnistuu täydellisesti. Eli ei siis kannata kamalasti noista stressata, minua ainakin helpotti tuon rouvan sanat. Naimisiinhan me kaikki täällä haluataan/ollaan menossa, meistä jotkut vaan stressaa vähän enemmän! :-)