Jump to content
Naimisiin.info

Valkokultasormuksen teko keltakullasta


Miian

Recommended Posts

Olen saanut perinnöksi vanhan keltakultasormuksen ja olen miettinyt, että teettäisin siitä vihkisormuksen. Perintösormus on minulle aivan liian iso ja haluaisin mieluummin valkokultaisen sormuksen, mutta haluaisin kuitenkin saada lahjasormus käyttöön. Mietin siis jos on edes mahdollista muuttaa keltakullan valkokullaksi ja millä hinnalla? Onko siinä ollenkaan mitään järkeä? :)

Link to comment
Share on other sites

Hei Miian!

Ikävä kyllä keltakultaista sormusta ei ole mahdollista muuttaa valkokullaksi. Ainoa keino on rodinoida sormus, eli sormus pinnoitetaan rodiumilla. Tämä ei kuitenkaan ole jokapäiväiseen käyttöön tulevalle korulle järkevä vaihtoehto, sillä pinnoite kuluu käytössä ja melko nopeasti pinnoitteen alta paljastuu keltakullan väri rumina läikkinä.

Sormuksen sulatus ja kullan puhdistus, sekä seostus valkokullaksi on toki mahdollista, mutta tätä prosessia ei varmastikaan tehdä missään yksittäiselle korulle.

Link to comment
Share on other sites

Guest nimetön

Minun mummuni vanhasta keltakultaisesta (18K) timanttisomuksesta tehtiin valkokultainen rivisormus, hyvin onnistui ja hieno tuli. Hintaa työlle tuli n. 350€.

Käsittääkseni ei vain pinnoitettu.

Andreasen Tampeelta teki sormukseni uudelleen.

Link to comment
Share on other sites

Kyllä pystyy muuttamaan, mutta kaikilla kultasepillä ei tunnu olevan välineitä ja tarvikkeita muuttamiseen. Mutta onnistuu aivan 100% varmasti. eikä siis rodinoinnilla, vaan siten, että sen kullan seosaineiden suhteita muutetaan:) Mutta on ilmeisesti aika kallis prosessi, jos en ole väärin ymmärtänyt. Laita s-postikyselyä vaikka Andreasenille (Nimetön tuolla ylhäällä jo vihjasikin tätä) ja kysy hintaa. Suomessa on myös paljon muita kultaseppiä, ketkä kyseisen prosessin osaavat tehdä, joten kannattaa laittaa kyselyitä oman alueen kultasepille..

Link to comment
Share on other sites

Näin juuri, kuten ensimmäisessä vastauksessani sanoinkin, sormus on kuitenkin mahdollista sulattaa, puhdistaa ja seostaa uudelleen, tällöin keltakullasta saadaan tehtyä valkokultaa. Prosessi on työläs, joten sen vuoksi epäilin yksittäisen korun seostamista. Sepiltä kannattaa toki tiedustella työn mahdollisuuksia, se ei maksa mitään.

Keltakultaisen sormuksen saa hyödynnettyä valkokultaisen sormuksen valmistuksessa myös niin, että sormuksen kulta hyvitetään uuden sormuksen hinnassa. Tällöin lahjasormus kuitenkin jää sepälle ja uusi koru valmistetaan uudesta kullasta. Vanha sormus menee kierrätykseen ja siitä valmistetaan uutta materiaalia.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Hei, 

 

Kyllä tuo onnistuu uudelleen seostamalla, mutta operaatiosta tosiaan aiheutuu lisäkustannuksia, joiden suuruus riippuu siitä, miten seostus tehdään ja minkä pitoista keltakultaa ja minkä pitoiseksi valkokullaksi halutaan seostaa. Osa kustannuksista syntyy siitä, että sormuksen valmistukseen tulee ylimääräisiä työvaiheita ja toisaalta tarvitaan myös valkaisevan seosmetallin (palladiumin) lisäys vanhan sormuksen metalliin. Mikäli uuden valkokultasormuksen halutaan olevan samaa pitoisuutta kuin alkuperäisen (18K keltakulta --> 18K valkokulta), tarvitaan myös hienokullan lisäys. Samoin on asia, jos 14K keltakultaa halutaan seostaa 18K valkokullaksi. 18K keltakullan seostaminen 14K valkokullaksi sen sijaan onnistuu ilman hienokullan lisäämistä.

 

Esimerkki: 18K keltakultainen sormus halutaan seostaa 18K valkokullaksi. Valkoisen värin aikaansaamiseksi pitää lisätä valkaisevaa palladiumia. Sitä olisi hyvä olla seoksessa vähintään 110 promillea painosta, jotta seoksen väristä tulisi kelvollinen. Jos vanhan sormuksen kultaan vain lisätään palladiumia, saadaan tulokseksi seos, jonka kultapitoisuus on alempi kuin 18K kullan kultapitoisuus 750 promillea, joten seokseen on lisättävä hienokultaa. Tuloksena saadaan näin 18K eli 750 promillen pitoista, palladiumilla valkaistua kultaa alkuperäistä määrää enemmän. Riippuen uuteen sormukseen tarvittavasta valkokullan määrästä, saattaa keltakullasta seostettua valkokultaa siis jäädä ylikin. Yli jääneen kullan voi korun valmistaja toki hyvittää parhaaksi katsomallaan tavalla.

 

Keltakultaseoksissa on aina mukana kohtalainen määrä kuparia - mitä punaisempi seos sitä enemmän ja joka tapauksessa enemmän kuin valkokultaseoksissa normaalisti on. Eniten kuparia on punakullassa, vähiten "Etelä-Eurooppalaisessa" kirkkaan keltaisessa kullassa. Suomessa perinteisesti käytetty kultaseos asettuu näiden välimaastoon. Keltakullan sisältämän kuparin suuri määrä valkokullaksi seostettaessa saattaa aiheuttaa sen, että näin seostettu valkokulta ei ole väriltään aivan yhtä valkoista kuin normaalisti käytettävät valkokultaseokset, joissa kuparia on vähemmän. Kupari saattaa aiheuttaa seokseen hieman rusehtavan sävyn. Rodiumpinnoite toki peittää alleen kultapinnan, joten rusehtava sävy ei  suuresti haittaa, mikäli sormus rodinoidaan ja sen pinnoite uusitaan aika ajoin. 

 

Vanhan korun keltakultaseoksessa saattaa myös olla epäpuhtauksia tai seosaineita, jotka valkokullaksi seostettaessa aiheuttavat ongelmia työstöominaisuuksien tai kestävyyden osalta. Kultaketjuissa puolestaan on aina paljon juotoksia (jokaisen lenkin kohdalla) ja kultajuotokset voivat myös pitää sisällään samanlaisia ongelmia aiheuttavia seosmetalleja. Ontoissa ketjuissa tai rannerenkaissa voi olla sisällä jäämiä täyteaineesta, jotka eivät aina pala täysin pois sulatuksen yhteydessä.

 

Jos vanhan sormuksen kullan uudelleenseostaminen ja uuden korun valmistaminen siitä tehdään viimeisen päälle kaikkien sääntöjen mukaan, tulisi vanhan korun pitoisuus tai ainakin uuden seoksen pitoisuus tarkistaa, jotta valmistaja voisi hyvällä omallatunnolla lyödä siihen pitoisuusleiman ja oman nimileimansa. Vaikka vanhan sormuksen leima osoittaisikin sen olevan esim. 18K kultaa, ei varsinkaan hyvin vanhojen tai ulkomailla valmistettujen korujen kullan pitoisuus aina täytä pitoisuusvaatimuksia. Jo yhden promillen suuruinen alipitoisuus tarkoittaa sitä, että koruun ei saa lyödä täysipitoisen kultatuotteen leimaa. Toinen mahdollisuus on tietty lisätä seokseen niin paljon hienokultaa, että uusi seos varmasti täyttää pitoisuusvaatimuksen. Kolmas mahdollisuus on leimata se alemman pitoisuuden mukaisella leimalla tai asiakkaan suostumuksella jättää se kokonaan leimaamatta.

 

Kuparin aiheuttaman rusehtavan värin, vanhan korun kullan sisältämien mahdollisten epäpuhtauksien ja uuden seoksen kultapitoisuuden varmistamisen takia olisi ehdottomasti korrektein tapa muuttaa keltakulta valkokullaksi HannaK:n aiemmin viestiketjussa esittämä tapa: Sormuksen sulatus ja kullan puhdistus ja sen jälkeen seostus valkokullaksi. Yksittäiselle korulle tehtynä tämä ikävä kyllä tulee aika kalliiksi.

 

Yhteenvetona: Keltakullan muuttaminen valkokullaksi uudelleen seostamalla on mahdollista, mutta kaikki yllä mainittu huomioiden, aiheuttaa asiallisesti tehty keltakullan seostus valkokullaksi (ylimääräisine työvaiheineen, palladiumin ja mahdollisesti myös kullan lisäyksineen ja pitoisuuden tarkistuksineen) suuremmat kulut kuin edellisessä viestissä on mainittu. Näin on ainakin, mikäli kultaseppä laskee tällaiseen, vain yhtä sormusta varten tehtävään valkokullan seostukseen ja käsittelyyn kuluvalle työajalleen edes jonkinlaisen hinnan eikä piilota kuluja muualle uuden sormuksen hintaan.

 

Terveisin,

 

Uuri Sandberg

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...