juuliaj

Vastasin, että viina on viisasten juoma. Meillä kaikki olivat ihan fiksusti lukuunottamatta anopin veljeä, joka oli sitten päättänyt ottaa taskumatin mukaansa. Tosin hän ei ehtinyt aiheuttaa ongelmia, sillä anoppi järjesti veljensä pois juhlista heti kun tajusi tämän olevan pikkuhiljaa aika humalassa. En edes huomannut hääpäivänä mitään, niin hyvin anoppi hoiti tilanteen. Tämä henkilö oli kuulemma vietävä pois, sillä hän on ennenkin käyttäytynyt aika kyseenalaisesti häissä ollessaan humalassa. Hän on viimeksi häissä ollessaan hoiperrellut tanssittamaan morsianta kesken ruokailun. Joten kiitokset anopille.

Hääpäivämme oli mitä ihanin, ja välillä tulee hieman haikea olo sitä muistellessa. Mutta vaikka meillä oli todella mukava päivä, olen kuitenkin tyytyväinen elämääni vaimona ja tyytyväinen siihen, että minun ei enää tarvitse stressata eikä suunnitella mitään.  

En ole kokeillut, tuolla se lojuu kaapissa. En ole vielä jaksanut sitä pesulaankaan viedä  :

Aion kyllä pitää puvun itselläni, joten luultavasti joskus sitä vielä kokeilen.

Minullekin on ollut ihan itsestään selvää, että kimppu on mukana häävalssin aikana. Tai eihän se toki mitenkään pakollista ole, mutta en ole tainnut olla yksissäkään häissä, joissa kimppu ei olisi ollut häävalssia tanssittaessa mukana. Itsekin tanssin kimpun kanssa ja kyllähän se kuvissa kivalta näyttää.

Charlene, minäkin suosittelisin, että keskustelet vanhempiesi kanssa aisiasta. Meillä on vastaavia tilanteita ollut esim. kun kerron että sain lopputyöstäni arvosanan 5 (eli paras) ei mitään kommenttia. Mäkin olisin odottanut onnitteluja tms. mutta ei.

kuitenkin kuulin sitten myöhemmin joltain vanhempieni ystäviltä onnitteluja ja kuinka ylpeä esim. äitini minusta on. Ilmeisesti se on vaan sitten niin vaikeaa sanoa sitä suoraan minulle.

Niin ettei se välttämättä sitä tarkoita, etteivät häistänne iloisia ole, ehkä eivät vaan osaa sitä ilmaista.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Olen jo pitkään pohtinut sitä, miksi äitini aina suhtautuu aika välinpitämättömän oloisesti opiskelumenestykseeni, mutta toisaalta olen kuullut muilta, miten ylpeä äitini on älykkäästä tyttärestään. Otin asian joskus puheeksi ja hän sanoi, ettei hän aina halua vaikuttaa niin innostuneelta, sillä hän tietää, että liiallinen hössötys ärsyttää ja hermostuttaa minua.

^Kannattaa kertoa asiasta vanhemmillesi. Sano, että olet pikkuisen pettynyt siihen, että he eivät reagoineet ilouutisiin millään tavalla. Voihan se olla, että he vaikkapa ajattelevat, että te ette ehkä halua, että he alkavat hössöttää jne.

Ensimmäinen posti uudella nimellä tuli viime viikolla. Sain postia Kelasta ja eräältä sukulaiseltamme, joka oli kirjoittanut kuvallisen kertomuksen häistämme ja hääviikonlopulta, hän nimittäin oli Helsingistä täällä sukulaisten luona sen viikonlopun.

Tosin sitä Kela-korttia ei ole vieläkään tullut...

^Sitä minäkin nauroin  ;D

Täydensimme häälahjaksi saamaamme Villeroy & Bochin Gray Pearl -astiastoa ja ostimme haarukat ja veitset Hackmanin Memory-aterinsarjaan, josta saimme lahjaksi isot ja pienet lusikat. Sekä astiat että aterimet olivat siis lahjalistallamme. Päätimme myös ottaa tietyn summan lahjarahoista mukaan häämatkalle.

Musta koko isä-kysymys on ihan naurettava muutenkin. Varsinkin kun Suomessa syntyy vuosittain myös sellaisia lapsia, joiden isäksi merkitään voimassa oleman avioliiton vuoksi isäksi joku muu, kuin se varsinainen biologinen isä on. Olen kuullut, että tämän purkaminen onkin sitten monta kertaa vaikeampi juttu kuin isyyden tunnustaminen.

Lihavointi lainauksessa minun lisäämäni.

Totta, avioliitossa syntyvän lapsen isä on automaattisesti aviopuoliso. Mutta mikäli aviopuoliso merkitään lapsen isäksi, mutta näin ei olekaan, riittää tämän asian purkamiseen DNA-testi. Eli ihan varmana tietona voin kertoa, ettei sekään silti kovin hankalaa ole. Ei tarvitse edes tietää lapsen biologista isää, vaan DNA-testillä voidaan myös todeta se, ettei oletettu isä olekaan lapsen isä.

Tällainen OT tähän väliin.  

Saimme paljon ihania häälahjoja, mutta erityisen ihanan lahjan saimme ystäviltämme. He olivat etukäteen kertoneet hankkivansa meille jotakin erikoista listan ulkopuolelta, joten odotin innolla, mitä he ovat mahtaneet keksiä. Saimme kuumailmapallolennon!

Olemme suunnitelleet lähtevämme lennolle heti miehen kesäloman alettua. Odotamme innolla, luvassa on varmasti upea kokemus!

Saimme häälahjaksi aika paljon rahaa, vaikka erillistä rahatoivetta ei ollut. Emme siis toivoneet rahaa esim häämatkaa varten. Häälahjaksi saadut rahat olisi mukava käyttää esim astiaston täydentämiseen tai muuhun sellaiseen, josta jää muisto eikä esim laskujen maksuun. Todennäköisesti ostamme täydennystä lahjaksi saamiimme kahteen astiastoon ja ruokailuvälineisiin, mutta rahaa jää siitä huolimatta.

Mihin te käytitte häälahjaksi saamanne rahat?

126 kutsutusta 93 pääsi tulemaan. Suurin osa heistä, jotka eivät häihin päässeet, asuvat ulkomailla.

tänään tuli eka posti uudella nimellä, säästötilin tilitapahtumat

uutta kelakorttia ei oo vielä tullu, johtuisko siitä etten oo tilannu vai siitä että se on kuvallinen?

Olen muistaakseni täältä jostakin lukenut, että jos sinulla on kuvallinen kela-kortti, ei uutta (kuvatontakaan) tule automaattisesti, vaan se on tilattava. Kuvaton sen sijaan tulee automaattisesti.

Meillä oli lahjalista netissä, emmekä toivoneet erikseen rahaa. Saimme silti rahaa noin 3000 euroa.

Pienet rakot tuli molempiin isovarpaisiin. Osasin rakkoja odottaakin, sillä en ollut käyttänyt kenkiä kuin pari kertaa kotona jotain viitisen minuuttia.

Nautimme ihanasta hotellihuoneestamme ja toisistamme sängyssä makaillen. Tutkimme miehen huomenlahjaa, digikameraa ja kävimme ihanalla yksityisaamiaisella. Kävelimme hääyön viettopaikan ihanassa ympäristössä ja otimme kuvia uudella kameralla. Pakkasimme sen jälkeen tavarat ja menimme vanhempieni mökille brunssille vanhempieni ja kauempaa tulleiden sukulaisteni kanssa, jotka olivat yöpyneet Raumalla.

Kävimme treffaamassa erästä ystäväpariskuntaamme ja kävimme miehen serkun rippijuhlissa. Sen jälkeen haimme häälahjat kotiin ja availimme niitä fiilistellen ihania juhlia ja ennen kaikkea niitä ihania ihmisiä, jotka juhlastamme tekivät ihanan.

Meillä oli ruokailu sen verran myöhään, että emme uskoneet, että ihmiset iltapalaa kaipaavat. Emme muutenkaan suunnitelleet juhlivamme pitkään, joten tuntui turhelta syödä kello 17 ja tarjota iltapalaa kymmeneltä. Pientä suolaista purtavaa (pähkinöitä yms) oli kuitenkin boolin kanssa tarjolla.

Koko päivä itsessään oli ikimuistoinen, mutta mieleen on kyllä erityisen hyvin jäänyt se, kun sormuksen alttarille tuonut 5-vuotias kummipoikani hukkasi sormuksen, joka onneksi kuitenkin löytyi.  Samoin ystäväni kirkossa esittämä kaunis laulu jäi erityisesti mieleen.

Nukuin oikein hyvin kotona miehen vieressä. Pari häitä edeltävää päivää olivat olleet niin täynnä tekemistä, että uni kyllä maistui.

Hymyilin ja tihrustin itkua samanaikaisesti. Taisin muutenkin itkeä koko päivän aina, kun jotakin vähänkin liikuttavaa tapahtui.  

Täytyykin muistaa pitää sitä kimppua illan aikana mukana. Minulle on tulossa todella kaunis pionikimppu (kävin eilen katsomassa niitä kimppuuni tilattuja pioneja, upeita!) ja aion sen heittää, eli erillistä heittokimppua ei tule. Haluankin, että kimppu on kuvissa mukana, sillä itsehän en sitä kuivattuna karahkana aio säästää.

Ammattilaisen tekemä meikki, ehdottomasti. Eipähän tarvitse itse stressata meikkaamisesta ja sen onnistumisesta. Olen ihan varma, että jos itse meikkaisin itseni hääpäivänä, en olisi koskaan tekeleeseeni tyytyväinen  : Toiseksi ammattilaisen tekemä meikki kestää paremmin. Toki joku saattaa itsekin käyttää sellaisia pohjustuksia ja meikkejä, jotka pysyvät, mutta itse käytän ihan perusmeikkejä, jotka pysyvät jos pysyvät  

Ja täytyy sanoa, että koemeikissä käytyäni olin erittäin tyytyväinen meikkiini. Itse en sellaista todennäköisesti osaisi tehdä.

Ensin aioimme ajoittaa miljöökuvauksen kirkosta siirtymisen ajaksi, mutta sitten otimme asiaan vähän järkevämmän näkökannan. Mukava juhla ja kiva tunnelma ovat meille huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin se, että puku saadaan pimitettyä sulholta vihkimiseen asti. Emme todellakaan halua latistaa juhlatunnelmaa heti alkumetreillä odotuttamalla itseämme ihan turhaan, joten kuvat otetaan ennen vihkimistä.

muoks. Ja voihan se puku silloinkin olla yllätys. Mekin aiomme nähdä toisemme vasta, kun kumpikin on laittautunut valmiiksi.

Minulla on valkoisen puvun kanssa vaaleanpunaiset kengät. Halusin sandaalimalliset, juhlavat korkokengät ja löysin täydelliset vahingossa Seppälän alesta viime kesänä.  Kengät sopivat hyvin vaaleanpunaiseen pionikimppuuni.