Santorinille heinäkuussa 2007, juuri varattiin matka ;D Paljonkohan käyttörahaa tarvitsisi viikon reissulle? Suunnitelmissa varmaankin vuokrata auto/skootteri parille päivälle ja varmaan käydä merellä jollain retkellä. Mitäs muut ovat ajatelleet matka kassaan ottaa?

Meillä oli pienehköt häät suunnitelmissa ensi kesälle. Lähipiiri jo tietää päivänkin. Nyt kuitenkin on alkanut mietityttää kaikki rahan kuluminen ja hössötys. Halutaan tehdä meidän tavalla (= kallista : ). Eilen illalla sitten sulhanen heitti että jospa vaan tehtäis omaan tyyliin ihan kaksin ja käytettäis rahat matkaan ja sormuksiin, joista ois nyt jouduttu tinkimään tosi paljon. Mutta kuinkas tämän muutoksen selittäis lähimmille? Raskaana olo ois varmaan ainoa kaikkien mielestä hyväksyttävä syy säästellä rahojaan ja nopeuttaa aikataulua, mutta kun sellaista ei ole ihan heti suunnitelmissa. Onkos kukaan muu vaihtanu suunnitelmia enää tässä vaiheessa ja kuinka muut otti asian?

Nostetaanpa aihetta. Meillä kanssa tarkoitus käydä maistraatissa perjantaina ja juhlitaan vasta lauantaina. Lähinnä mietityttää se, että jos vieraat tulee pikkuhiljaa paikalle, niin seisoskellaanko sitä pihalla odottelemassa koko se aika ja mitäs ekana tulleet tekee sen ajan? Tarkoitus olisi sään salliessa kilistellä maljat kuitenkin ulkona ekana ja vasta sitten siirtyä sisälle syömään jne. Tuntuis sitten toisaalta hassulta piilotella jossain takahuoneessa odottelemassa että ainakin suurin osa porukasta on saapunut : Eli lisää kokemuksia ja ajatuksia aiheesta, kiitos...

Muutama kysymys ja uudempaa tietoa etsimässä Mitenkäs jos tahtoisi vihkimisen Helsingin maistraatissa, vaikka on vantaalainen, niin toimitetaanko esteiden tutkinta Vantaalla ja vihkiaika sitten varataan Helsingin maistraatista vai? Onko edelleen tuo sama linja eli varauksia kesälle otetaan vastaan vuoden alusta alkaen? Ja voiko maistraatti oikeasti velvoittaa hoitamaan todistajat itse kesän kiireiden takia? :-?

Vastasin joku muu vastaus. Minä en osaa ajatella, että sukunimi kertoisi nykyisin mitään siitä mihin sukuun kuuluu. Tällä hetkellä elelen ex-miehen sukunimellä ja siihen sukuun en todellakaan tunnu kuuluvani Minusta naimisiinmentyä kummatkin kuuluu kumpaankiin sukuun. Ainakin näin kuuluisi olla, eri asia sitten kuinka avosylin kukakin ottaa vastaan. Minulle suku ja perhe on aina ollut enemmän tunnekokemus, kun varsinaisiin sukulaisuussuhteisiin perustuva. Vanhemmat ovat eronneet ja koen, että heidän uusien kumppaniensa lapset ovat minun sisko- ja velipuoliani vaikka eivät varsianisesti mitään sukua olekaan. Äidin puolella perheessä itseasiassa kellään kahdella ei ole samaa nimeä: äidillä on oma nimensä, uudella puolisolla omansa, puolison lapsella toisen vanhemman nimi, minulla ex-mieheni nimi ja siskollani isänsä sukunimi. Ja perhettä ja sukua sitä ollaan silti, minusta. Otan mieheni sukunimen naimisiin mentäessä. Tunnen kuitenkin jo kuuluvani mieheni sukuun. Minulla on läheiset välit hänen läheisiinsä. Myös minun sukuni puhuu miehestäni sukuun ja perheeseen kuuluvana. Omasta pienestä ja sekalaisesta suvustani en luopusi edes symbolisesti sitten millään!

Jos nykyinen mieheni olisi jossain vaiheessa pyytänyt minua hävittämään vanhat hääkuvani ja muistoni, olisin näyttänyt miehelle ovea suoraan sanottuna. Aviolittoni ei ollut kummoinen ja loppui riitaisasti. Silti se on tärkeä osa menneisyyttäni ja ne vuoden ex-mieheni rinnalla muovasivat minua paljon. Rakkauteni häneen oli todellista. Opin häneltä valtavan paljon. Ja vaikka kaikki lopulta menikin pieleen, en suhdettamme kadu. Muutimme yhteen nykyisen mieheni kanssa melko pian eroni jälkeen. Hän ei missään vaiheessa ole pyytänyt minua hävittämään yhtään kuvaa, kirjettä tai päiväkirjaa. Olen kaiken pakannut laatikkoon ja säilönyt sen varaston perälle. Ajoittain kaivan laatikon esiin ja hävitän sieltä jotain, mikä tuntuu täysin turhalta säilyttää. Se laatikko on muisto muiden joukossa. Siellä on myös vanhat koulutodistukset, luokkakuvat, päiväkirjat lukioajoilta, lapsuuden kuvat. Ne ovat tallessa, jotta voin joskus niihin halutessani palata. Muistuttaa itseäni siitä, millaista polkua olen tähän pisteeseen taivaltanut. Nykyinen mieheni on varma tunteistani. Minä olen hänen naisensa koko sydämelläni, vapaasta tahdostani. Meillä molemmilla on oma historiamme, entiset seurustelukumppanimme, muistomme. Eivät ne ole toisiltamme pois. Päinvastoin, tuskin olisimme tällaisiksi, erinomaisesti toisiamme täydentäviksi kasvaneet ilman kokemuksiamme. Molemmat vaalimme menneisyyttämme omalla tavalla ja luovumme muistoista halutessamme omaan tahtiin. Kokonaan ne eivät häviä koskaan -onneksi.

Aiemmin tuonne kirjoittelin, pian kosinnan jälkeen. Nyt pari ajatusta lisää. Kaikki muut paitsi oma siskoni ottivat uutisen hyvin vastaan. Sisko sen sijaan piti pitkän saarnan siitä, ettei naimisiin voi mennä uudelleen ja että se on täysin naurettavaa. Pahoitin tietysti tuosta mieleni, mutta menköön, sisko on nuori vielä. Ilman pitkää parisuhdetta, saati sitten eroa, on varmasti helppo ajatella noin. Löysimme miehen kanssa meitä molempia miellyttävän paikan ja tulossa on nyt sitten vierasmäärältään noin 3 kertaa suuremmat juhlat kuin viimeksi. Pitopalvelu on viimeisen päälle ja toiveeni otetaan huomioon viimeisen päälle, toisin kuin viimeksi. Tärkeintä on kuitenkin tietysti se, että olen saanut vierelleni aivan ihanan miehen, jonka kanssa arvostus ja toisen huomioonottaminen on molemminpuolista. Ihanaa, kun ei enää odota vaaleanpunaisia pilvilinnoja, vaan on onnellinen juuri tästä hyvästä, toimivasta arjesta ja läheisyydestä. Toisaalta myöskin tuntee itsensä ja osaa pitää kiinni siitä, mikä itselle on todella tärkeää, eikä anna toisen pompottaa. Mutta meillä siis juhlitaan kunnolla, toivottavasti nämä häät ovat molempien viimeiset. Sillä asenteella ainakin matkaan lähdetään.

Me varmaan koetamme saada kasvattajalle hoitoon, täytyy vain toivoa, ettei siellä satu juoksuaikaa kenellekään kasvattajan omista koirista juuri silloin, muuten menee suunnitelmat uusiksi. Meillä kanssa iltahäät, joten ei tule mahdottomaksi järjestää kotona parit ulkoilutukset illan aikana jonkun tutun toimesta.

Nostetaan taas aihetta. Saimme tarjouksen häihimme ja kipeästi kaivattaisiin kokemuksia heidän palveluistaan ja ruuistaan missä tahansa juhlissa.

Albergan kartanon holvikellari heinäkuussa 2007 Paikka oli juuri sitä mitä etsimme: juhlava, hämyisä, tunnelmallinen ja ei liian muodollinen. Ihastuimme molemmat heti.

Hii-op. Kaivanpa täältä vanhan aiheen esiin, jos joku kirjoittaneista, vaikka vielä täällä pyörisi ja innostuisi kertoilemaan enemmän kokemuksistaan. Ja toki kaikki muutkin. Meille kellari varattu kesälle 2007.

Nyt olisi alustava varaus tehtynä Albergan kartanon kellaritilaan. Näytti juuri sopivalta meille, kun käytiin paikan päällä katsomassa. Eli nyt olisi tosi mukava löytää mahdollisimman paljon kokemuksia muilta ko. paikassa juhlineilta. Huomioonotettavia asioita? Mitä pitopalvelua käytitte, toimiko kaikki ja oliko ruoka hyvää? Kuinka hoiditte tilaan musiikkia? Kuvia? Kaikki kiinnostaa

Saman kokoinen paikka meilläkin olisi hakusessa. Eli kuten tuossa jo muihinkin pääkaupunkiseudun keskusteluihin laitoin: "Meillä olisi etsinnässä pienemmälle porukalle viihtyisä juhlapaikka kesäaikaan. Vaihtoehtoja on niin lukuisia, että vaikealta tuntuu alkaa kaikkia kartoittamaan ihan itse tai selaamaan edes kaikkia näitä keskusteluja läpi, joten kyselenpä suoraan vinkkejä ja kokemuksia. Eli haussa paikka kesähäille. Kutsuttuja noin 15-30 henkilöä (harkitaan vielä). Edellytyksenä edullinen vuokra tai ei erillistä tilavuokraa lainkaan. Ruokaa pitää saada myös kasvis-, hyla- ja gluteenittomana versiona. Toiveissa nättiä pihaa, ranta plussaa. Samoin omien juomien salliminen. Ystävällinen henkilökunta ehdoton. Kiitoksia jos joku jaksaa vastailla. Saa laittaa myös yksityisviestein ja muistakin lähialueiden paikoista."

Haussa olisi paikka kesähäille. Kutsuttuja noin 15-30 henkilöä (harkitaan vielä). Edellytyksenä edullinen vuokra tai ei erillistä tilavuokraa lainkaan. Ruokaa pitää saada myös kasvis-, hyla- ja gluteenittomana versiona. Toiveissa nättiä pihaa, ranta plussaa. Samoin omien juomien salliminen. Ystävällinen henkilökunta ehdoton. Kiitoksia jos joku jaksaa vastailla. Saa laittaa myös yksityisviestein ja muistakin lähialueiden paikoista.

Meillä olisi etsinnässä pienemmälle porukalle viihtyisä juhlapaikka kesäaikaan. Vaihtoehtoja on niin lukuisia, että vaikealta tuntuu alkaa kaikkia kartoittamaan ihan itse tai selaamaan edes kaikkia näitä keskusteluja läpi, joten kyselenpä suoraan vinkkejä ja kokemuksia. Eli haussa paikka kesähäille. Kutsuttuja noin 15-30 henkilöä (harkitaan vielä). Edellytyksenä edullinen vuokra tai ei erillistä tilavuokraa lainkaan. Ruokaa pitää saada myös kasvis-, hyla- ja gluteenittomana versiona. Toiveissa nättiä pihaa, ranta plussaa. Samoin omien juomien salliminen. Ystävällinen henkilökunta ehdoton. Kiitoksia jos joku jaksaa vastailla. Saa laittaa myös yksityisviestein ja muistakin lähialueiden paikoista.

Täällä kanssa toista kertaa avioon aikova. Ihanaa, kun on muitakin, tulee helposti hieman orpo olo juttuja lukiessa. Sulhaselle tästä tulee ensimmäinen avioliitto. Vasta on kosittu ja suunnitelmat vielä melkoisen auki. Suvun ja ystävien reaktiot vielä osin kuulematta, mikä vähän jännittää. Melko nopeasti kun on edetty. Itse kuitenkin tiedän, että tämä on se mies, jonka todella haluan vierelleni. Ja ekasta liitosta tuli aika paljon opittua, joten vanhempana ja viisaampana tällä kertaa Viimeksi maistraattivihkiminen ja ravintola, paikalla perheet ja pari lähintä ystävää. Nyt tekis mieli tehdä jotenkin toisin. Ehkä karata salaa vihille aivan kaksin tai järjestää isommat, rennot juhlat. Saa nähdä, mitä keksitään.