Meillä oli juhlat Pyhtäällä, Munapirtin saaressa, Mäntyniemen lomakeskuksessa. Vähän matkaa Kotkasta, mutta on sen väärti. Merimaisemat on kauniit ja majoitus suhteellisen edullista. http://www.solaris-lomat.fi/mantyniemi/

Heips! Mä olen käynyt Floridassa kolme kertaa, viimisen reissu oli -94. Olin sillon aika pieni, joten muistit on vähän hataralla pohjalla... Mutta kivaa meidän perheellä on ollut, kun mentiin samaan paikkaan kolme kertaa peräkkäin! Kannattaa käydä eläintarhassa! http://www.miamimetrozoo.com/en/Home_Page....550C35E2446F71D

Mun huntu oli kammalla kiinni, ihan vaan tökätty tukkaan, eikä ollut edes pinneillä kiinni. Hyvin pysy ja oli tosi helppo ottaa pois ja laittaa taas takaisin esim. kuvausta varten. Jos tukassa on lakkaa, niinku ainakin mun nutturassa oli, niin hyvin pitäis pysyä! Rakas anoppini, joka mun hunnun teki, käytti muuten kaikkeen ompeluun siimalankaa. Hunnun reunaan ommeltu satiininauha näytti hienolta, kun ei ollut valkoisia ompeleita vaan läåinäkyvää. Kammaksi kannattaa kans ostaa mielummin läpinäkyvä kampa, valkoinen erottui ainakin mun tummasta tukasta turhan hyvin.

Kimppu 80 euroa, tummanpunaisia ruusuja ja jotain vihreää. Sidotaan semmoiseen risuista tehtyyn renkaaseen (joka ei jää näkyviin). Vieheet ja morsiustyttöjenkimput 10e/kpl. Niissä on vain yksi ruusu ja jotain vihreää. Vähän tyyriiltähän tuo tuntu, mutta samoja hintoja esitettiin muuallakin...

Me löydettiin ihan sattumalta erään Forssalaisen kultasepänliikkeen ikkunasta Zippo sytyttimet, joita grillisytyttimiksikin on sanottu. Ei siis tupakan sytyttimet vaan semmoset isommat, joilla voi sytytellä grilliä, takkaa, kynttilöitä... Ne oli ihan hienot, metallia ja harmaata muovia ja vielä kivat kotelotkin. Metalliosaan saatiin mahtumaan kaiverruksetkin. Mä ainakin kuvittelisin, että näille olis käyttöä, eikä ainakaan noin hienoja ole varmasti entuudestaan. Ja ne saa sitten täytettyä uudestaan, jos sytytysneste loppuu. Hinta oli vajaa 50 euroa/kpl.

Mä olen tehnyt pienille häävieraille naamarit, jotta ilta sujuisi mukavammin. Sieltä seasta löytyy pari kissaakin

Meillä on kans vähän hulivili bestman. Mä vähän kiemurrelle kyselin sulholta, että josko sen vois vaihtaa ja tuloksena oli kamala karjasu: "ENKÖ MÄ SAA EDES OMAA BESTMANIANI PÄÄTTÄÄ?!?" Tämän jälkeen pisti suuni suppuun. Meillä kävi kuiteskin "onni onnettomuudessa" ja bestman sai kutsun YK-joukkoihin. Polttareita ja muita juoksevia asioita hoitamaan valittiin seremoniamestari, joka on aivan mainio tyyppi. Nyt olen erittäin tyytyväinen tähän asiaan ja sulhokin on sanonut, että taisi olla parempi näin...

Nyt mäkin voin vastata, kun just muutama tunti sitten käytiin varaamassa matka. Lähdetään reilun kuuden viikon päästä viikoksi New Yorkiin! Saapa nähdä eksytäänkö, vai osataanko vielä takasinkin

Kuulostaa oikein hyvältä! Meidät viskataan ravintolasta pihalle klo 01.30, koska anniskeluaika loppuu. Aika moni vieraista jää kuitenkin paikanpäälle yöksi, joten me epäillään, ettei juhlat ihan vielä sillon lopu. Niinpä meillä juhlat jatkuu pihalla tai jossain vuokratussa huoneessa tms. Autojen takapaksit aioitaan lastata kaljalla ja siiderillä Mekin mietittiin muuten tuota makkaranpaistoa, mutta luovuttiin siitä kumminkin, koska se on aika sottasta puuhaa. Tai mä en ainakaan halua nuotion äärelle valkosen pukuni kanssa. Mutta jos teillä on ensin saunat ja vaihdatte siinä vaiheessa rennommat päälle, niin ei hullumpi idea.

Meidät vihitään morsiamen kotikaupungissa Loviisassa ja pappi tulee taas Hyvinkäältä (ja itse asumme Hesassa). Emme maksa kirkosta, emmekä maksa papista. Tosin pappi perheineen jää juhlapaikkaan yöksi, niin me maksamme vähän niinkuin kiitokseksi niiden majoituksen.

Mä olen napannut seuraavan tekstin varmaankin jostain täältä naikkareista: Avioliitto on kolmisäikeinen lanka. Miehen, vaimon ja jumalan yhteenpunottu rakkaus tekee siitä lujan ja kestävän. Avioliitto on soitin, jonka jokaisella kielellä on oma sointinsa, mutta jotka silti soittavat samaa sävelmää. Avioliitto on puutarha, jossa jokaisella kasvilla on tilaa muuttua ja kypsyä, ja puutarhan sisällä ne ovat vapaita etsimään täyttymystään. Avioliitto on satama, joka suo turvan myrskyiltä, jonne voi ilolla palata aavalla merellä matkaamisen jälkeen. Avioliitto on pyhäkkö, rauhan ja turvan tyyssija, jossa ihmiset voivat uudistua ja parantua elämän haavoista. Avioliitto on nuori puu joak kasvaa vahvaksi ja tuuheaksi, ja monet ovat kiitollisia sen rakkauden vilvoittavasta varjosta. Jumala tarkoitti avioliiton sekä vahvaksi että kauniiksi, siunauksen lähteeksi koko maailmalle.

Miten ois Fisherman's friend-karkit? Ois ainakin erilaisia ;D Ja sopis hyvin aiheeseenkin, kun kotelossa on laiva!

Mulle tulee morsisutytöiksi 2 ja 4 vuotiaat veljen tytöt, joiden homma on vaan näyttää sulosilta ja astella kirkon käytävää ennen mua. Olen myös värvännyt kaksi ystävää Pirellan mainitsemia tehtäviä hoitamaan, mutta heille ei ole erityistä nimikettä. Eikös ainakin Amerikoissa ole tapana värvätä melkein aina aikuisia morsiusneitoja? Vai onko ne kaasoja?

Merkin nimi on tango ja sitä myydään yksittäin sekä 20 merkin arkeissa. Voi tilata postista, alla linkki suoraan tilaussivulle http://puoti.pmk.posti.fi/cgi-bin/ncommerc...eLtarwoglY1GtQJ

Jos tykkäsitte, että toi mun aikasemmin kirjottama runo loi toimiva juttu, niin tässä vähän lisää. Korostan, että nää kaikki on kopioitu täältä naikkareista, en siis ole itse riimitellyt! Yhteisiä vuosia on takana yli viisi hulvatonta, joten lahjan keksiminen ei taida olla ihan vaivatonta. Tavaraa ei meiltä puutu mitään, ja mielemme tekisi häämatkaa viettämään. Älä siis ajattele pahaa, vaikka toivomme lahjaksi rahaa! Kotimme on jo täynnä tavaraa, enemmän kaipaamme maailmaa avaraa, jos lahjan haluat meille antaa, voit häämatkarahastoomme kortesi kantaa, lähdemme kauas, uimaan ja paahtamaan kamaraa. Kaasolla olevan lahjalistan lisäksi on talouden, jossa kaikkea on jo kaksi, varmaan turvallista pyytää lahjaksi rahaa ilman että kukaan ajattelee pahaa? Kun turvana on rakkaan syli ja aikeena lähteä matkaan meren yli niinpä esitämme toiveen vienon: josko saisimme häämatkaavustuksen hienon. Nyt liitetään liittoon talous jota vaivaa tavarapaljous (tai: jossa yleistä on tavaroiden tuplaus) että vaikka Kaasolla on lahjalista on varmaan turvallista pyytää häämatkarahaston kartuttamista? Kun turvana on rakkaan syli ja aikeena lähteä matkaan meren yli eikä haluaisi tinkiä rahasta, niinpä pieni apu ei olisi pahasta. Koska yhteisiä vuosia on takana jo monta, ei lahjan keksiminen ole ihan vaivatonta. On kattilat, lakanat ja padat, astioitakin jo useammat sadat. Niinpä ois vieno lahjatoive tää, vois sisältö kuoren enemmän viehättää. tavaraa ei puutu mitään, mutta mielemme tekisi kauaksi itään ! Kun turvana on rakkaan syli ja aikeena lähteä matkaan meren yli eikä haluaisi tinkiä rahasta, niinpä pieni apu ei olisi pahasta.

Me pyydetään myös rahaa. Mietittiin tosin asiaa tosi pitkään ja keskusteltiin vaihtoehdoista molempien vanhempien kanssa. Kaikki oli sitä mieltä että ainakin molempien suvun keskuudessa rahan pyytäminen on vähän riskaapelia, vanhoillinen suku ottaa helposti nokkiinsa. Niinpä sovittiin, että vältellään kaikkia mahdollisia fraaseja, jotka vois vähänkin särähtää korvaan, kuten "raha" tai "tilinumero". Apu löytyikin täältä naikkareista, kun joku nerokas oli loihtinut kauniin runon, josta kukaan ei voi loukkaantua! Kun turvana on rakaan syli, voi huoletonna matkata merten yli. Niinpä esitämme toiveen vienon, josko saisimme häämatkaan avustuksen hienon? Huomaatteko kuikna salakavalasti runo muokkaa ensin ihmisten mieliin kuvan unelmamatkasta, sitten pyyhkii meidän kasvot kaikesta pahasta esittämällä vienon toiveen ja lopuksi vielä vihjaisee, että rahasumma voisi olla hieno eli aika iso! Nerokasta ;D Kuitenkin tiedämme, että joukkoon mahtuu niitä, jotka haluavat tuoda jotakin konkreettista. Sen takia teemme pienen lahjalistan, jota voipi kysellä ilmottautuessa.

meillä 30 km. Lähempää ei yksinkertaisesti hyvää paikkaa löytynyt ja kirkosta ei tingitä! Kyllä se matka aika pitkältä tuntuu, mutta pakkohan se on kestää. Suurin osa vieraistamme yöpyy luultavasti paikan päällä, joten takasin ei ainakaan tarvitse sitten enää ajella...

Jos aihe kiinnostaa, käykää selailemassa postin sivuja. Sieltä löytyy kaikki markkinoilla olevat postimerkit. laitan tähän linkin, toivottavasti se vie oikeeseen paikkaan... http://puoti.pmk.posti.fi/cgi-bin/ncommerc...IEYg4M%2FaMgWqI

Moi! Tämä minun aloittama viestiketju oli pudonnut listassa jo kovin alas, kukaan ei ole kirjoittanut pitkään aikaan! Niinpä päätin vielä vedota teihin ja pyytää lisää vinkkejä jne. Niinkuin Sparkles tossa kirjoitti, ois hieno tietää mistä tämmönen perinne on lähtösin. Te jotka olette eronneet nimestänne erikoisella tavalla ilmoittautukaa heti!!! Kiitos !

No sitähän minäkin olen miettinyt, että mille vanhan nimen kirjoittaisi. Paperi tulee tietysti ensimmäisenä mieleen, mutta kai muitakin vaihtoehtoja on. Ohjelmanumerona vois toimia paremmin, jos nimen kirjoittais jotenkin hauskasti vaikkapa lakanalle, joka pitäis sen jälkeen yrittää survoa pulloon... Ei muuten ollut mulla ennen välähtänyt, että nimestä voi irtautua myös ilmapallon tai kaarnalaivan avulla! Kiitoksia vinkeistä Terv. Varattu

Moi! Muistelen joskus jostain netistä lukeneeni sellaisesta ohjelmanumerosta, että morsian heittää vanhan sukunimensä pullopostina mereen. Nykyinen sukunimeni on aika rakas, mutta luovin siitä kuitenkin ja siksi juhlallinen "irtautuminen" nimestä sopisi varsin hyvin. Kysynkin nyt onko joku miettinyt samaa hommaa tai edes kuullut vastaavasta? Kaikki vinkit ja kommentit tervetulleita! terveisin: varattu

Kun ensin ehdotin äidilleni, että haluaisin hääkimppuuni vain valkoisia kalloja, hän nyrpisteli nenäänsä. Mieleen tuli todellakin ekaksi hautajaiset. Mutta nyt mamma on tiiraillut mm. telkkarista hääaiheisia ohjelmia ja huomannut, että valkoista kallaa käytetään nykyään tosi paljon muissakin juhlissa. Olen huomannut ainakin MTV3:n suosivan kallaa suorien lähetysten koristeina (esim. missikisoissa tai tangomarkkinoilla lavan reunalla). Eli minun kimppuuni tulee luultavasti vain valkoista kallaa ja jotakin vihreää.

Me emme ajatelleen laittaa auton takaikkunaan mitään tekstiä vaan kaksi punaista sydän tyynyä. Tyynyjä myydään ainakin ikeassa ja dayssa. Ja voi sen tehdä itsekin, ainakin nyt kangaskaupat on täynnä kenoturkiksia. Samaa ideaa jatketaan varmaan auton konepellillä, johon asetetaan sydänmatto.

Olen työskennellyt pitkään valokuvaamossa ja kokemuksesta osaan kertoa että: - Monet varaavat myös studion siltä varalta, että sää ei salli miljöökuvausta. Suositumpina hääpäivinä tämä on kyllä aika kurjaa studiolle, sillä sillä auringon paistaessa paikalle olisi voinut varata toisen kuvauksen. Täytyy sitten vaan olla puoli tuntia kädet taskuissa... - Toinen vaihtoehto on kuvata kirkossa. Pitäkää huoli siitä, että valokuvaaja on ammattilainen ja kantaa mukanaan tarvittavia varusteita. Kirkoissa on usein vähän valoa, mikä tuo valokuvaukseen lisää vaativuutta. - Jos kuvaajalla on mukana tausta, voidaan kuvia ottaa lähes missä vaan. Keikkavarusteisiin kuuluu kyllä harvoin niin isoa kangasta, että morsiusparin jalatkin mahtuisivat kuvaan, mutta puolivartalokuvat onnistuu. Voi kyllä olla pieni pettymys, jos merinäköala vaihtuukin kangastaustaan... - Itse olen oman ystävä-valokuvaajani kanssa ratkaisseet asian niin, että jos sataa, otamme kuvat terassilla. Luonnonvalo on kuitenkin kaikista kaunein valo, ihan eri luokkaa kuin keinotekoiset ja taustalle saadaan suunniteltu näköala. ja pysyypähän mielissä, että millainen ilma oli hääpäivänä!