Peppi Pitkätossu

Kissa- ja koira-allergisena haluan ihan vain muistuttaa, että ne ihanat lemmikkinne saattavat tehdä yhden tai useamman vieraan olon todella huonoksi. Itse saatan saada allergiaoireita linja-autossakin jo siitä, että vieressäni istuva kissan- tai koiranomistaja on tuonut eläimen hilsettä mukana vaatteissaan.

Ei leikkejä, yhteinen päätös. Maljojen nostossa, illallistamisessa, puheissa ja tanssissa on aivan tarpeeksi ohjelmaa. Varmuuden vuoksi hoidamme itse suurimman osan juhlajärjestelyistäkin.

Tampereella meidänkin häämme ovat, reilun vuoden kuluttua. Saatamme tosin ehtiä muuttaa jo ensi syksynä hieman etelämmäksi, mutta häitämme emme täältä siirrä minnekään: Tampereella olemme opiskelleet ja tavanneet, ja kauempana asuvat sukulaiset ja ystävätkin pääsevät tänne helposti matkustamaan. Juhlapaikkakin on ihan keskustassa, vieraat voivat vaikka kävellä sinne rautatieasemalta. ;D

Minäkään en käy kirkossa kuin sukulaisten ja ystävien juhlissa - ristiäisissä, rippijulissa, häissä, hautajaisissa. Osallistun seremonioihin nousemalla ja istumalla muiden mukana sekä laulamalla virsiä - pidän laulamisesta enkä annan sanojen "häiritä" itseäni. Rukouksiin, uskontunnustuksiin ja muihin sellaisiin en tietenkään yhdy. Tällä tavalla voin sekä kunnioittaa läheisteni tapaa viettää juhlansa että noudattaa omaa vakaumustani olla uskonnoton. Eikä minun tarvitse tehdä asiasta sen kummempaa numeroa.

Olen eronnut evankelisluterilaisesta kirkosta aikuisiällä erittäin hyvistä syistä, enkä siis todellakaan ole liittymässä takaisin jäseneksi kirkkohäiden vuoksi. Onneksi kirkkoon kuuluvalle tulevalle miehelleni on kohtalaisen se ja sama, missä meidät vihitään - hän tosin voisi kuulemma käydä kirkossa siunattavana, jos se sukulaisten vuoksi "aivan välttämätöntä" olisi. Minä olen jo sanonut, etten lähde edes siunattavaksi, joten mieheni sukulaiset saavat sitten syyttää minua tästä ratkaisusta. Onneksi omat vanhempamme jo ymmärtävät, että meidät vihitään maistraatissa ja sillä sipuli.

En tunne, vaikka päätimme kutsua vain perheemme, lähisuvun ja lähimmät ystävät/kaverit. Lähisuku pitää sisällään tädit, sedät, enot ja serkut mahdollisine omine perheineen. Oman lähisukuni kanssa olen tekemisissä sen minkä välimatkojen vuoksi voin olla, joten on aika itsestäänselvää kutsua heidät. Mieheni taas ei ole perheensä lisäksi tekemisissä kuin isovanhempiensa, parin tätinsä ja parin enonsa kanssa, joista olen tavannut vain isoäidin ja yhden enon... Olisi kuitenkin omituista olla kutsumatta miehen serkkuja, jos minunkin serkkuni kutsutaan. Toisaalta, hääjuhla on sopiva paikka tutustuttaa sukuja toisiinsa, ja onhan jokainen vieras tuttu ainakin toiselle meistä.

Taustatiedoksi: avomieheni on edelleen ev.lut. seurakunnan jäsen, minä taas erosin jo vuosia sitten, ja jaamme lähinnä filosofis-luonnontieteellisen maailmankatsomuksen. Suunnitelmissamme on vihkiminen maistraatissa vain lähimpien perheenjäsenten läsnäollessa ja illemmalla illallis-tanssiaistilaisuus, johon kutsumme kummankin lähisuvun sekä parhaimmat ystävät ja kaverit. Itse olisin voinut käydä maistraatissa ihan vain kahden pakollisen todistajan kera ja mennä sen jälkeen ravintolaan lounaalle, mutta tuo avomies haluaa myös juhlia kunnolla - tämä tuntui sopivalta kompromissilta. Viime viikonloppuna päätimme hääpäivästä ja juhlapaikasta, ja tiettyjen järjestelyjen (mm. vieraiden määrän hahmottamisen) vuoksi ilmoitin asiasta heti sekä omille että avomieheni vanhemmille. Tuleva anoppi ei ollut milläänsäkään suunnitelmistamme, mm. hänen siskonsa on vihitty maistraatissa. Oma äitini vähän aikaa kakisteli ja ihmetteli, eikö meille todellakaan tule edes siunausta ja että mitä mieltä nyt tuleva sulho on, kun hänhän kuuluu kirkkoon... Rautalangasta sitten väänsin, että olen aikoinani eronnut kirkosta hyvistä syistä, että siunauksen hakeminen olisi mielestäni tekopyhää teeskentelyä ja ettei sulholle ole niin väliksi, missä vihkiminen tapahtuu, hän haluaa vain syödä, juoda ja juhlia kunnolla. Oman isäni tai tulevan appeni ajatuksista minulla ei ole aavistustakaan, mutten usko, että he erityisemmin haikailisivat kirkkoon. Kummit todennäköisesti ihmettelevät, miksei heitä kutsuta todistamaan vihkimistä, mutta siihenkin on hyvä syy: maistraattiin ei yksinkertaisesti sovi enempää väkeä. Lisäksi jotkut vanhoillisimmista sedistä/tädeistä voivat ihmetellä, miksi heidät kutsutaan suoraan juhlapaikalle eikä ollenkaan kirkkoon, mutta eivätköhän vanhempamme ehdi tässä kuluvan vuoden aikana selittää, miksi asiat ovat kuten ovat. Jos joku päättää jättää tulematta siksi, etteivät häämme ole "oikeat" ilman kirkkoa, niin sitten jättää tulematta. Eivätköhän nuo läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset ymmärrä, että nämä ovat meidän häämme ja kuvastavat siis meidän ajatus- ja arvomaailmaamme.

Emme oikein kumpikaan ole mitään korujen ystäviä ja minulla on vielä kaiken lisäksi nikkeliallergiakin, joten taidamme jättää kihlasormukset kokonaan väliin ja antaa sitten vihittäessä toinen toisillemme yksinkertaiset titaanisormukset. Kihlasormusten ostaminen tuntuisi muutenkin jotenkn omituiselta tässä vaiheessa, kun olemme jo sopineet hääpäivästä mutta kumpikaan ei ole varsinaisesti kosinut toista. ;D Itse pidän sormuksia pikemminkin muistoina kihlaus- ja/tai hääpäivästä kuin merkkeinä siviilisäädystä.

Hei Shirley, kiitos vinkistä, sähköpostihan kulkee helposti ja nopeasti. Meillä oikeastaan koko päätös häistä syntyi viime viikonloppuna, kun sain avomieheltä "luvan" kysyä, onko palatsi vapaana karkauspäivänä. Olemme käyneet kerran eräissä kesäjuhlissa siellä, ja ihastuimme sekä paikkaan että tarjoiluihin. Vieraita kutsumme reilut sata eli molempien lähisuvut sekä parhaimmat ystävät ja kaverit. Päivllä maistraattiin vihkimistä todistamaan tulevat kuitenkin vain perheemme. En tiedä, olenko ollut liian aikaisin liikenteessä näiden kaikkien varausten kanssa, mutta jotenkin tuntui siltä, että joku toinenkin saattaa keksiä tuon saman päivämäärän, vaikka kyseessä onkin perjantai. Tarjoiluja mietimme aikaisintaan ensi syksynä - todennäköisesti kuitenkin suosimme kauden raaka-aineita, mitä ne sitten ikinä ovatkaan.

Meillä on, mutta vasta vuoden kuluttua. ;D Varausmaksu maksettiin kuitenkin jo, koska haluamme juuri tietyn päivän. Kunhan sitten syksyllä saisi varattu maistraattiin vihkiajan samalle päivälle. Miten aikaisessa vaiheessa muuten olette käyneet palatsilla sopimassa tarjoiluista ym. järjestelyistä? Entä voiko sähköpostitse sovittuun varaukseen luottaa, vai pitäisikö meidän vielä kipaista sinne kirjoittamaan alustavat sopimukset? Tuntuisi jotenkin hölmöltä ryntäillä ihmettelemään paikkaa vuosi ennen hääjuhlaa, kun siellä sisätiloissakaan ei ole juuri mitään sellaista, mitä ei olisi aiemmin tullut nähtyä...